Portti rentoutumiseen, ovi itseen

Flunssani alkaa onneksi olla jo voiton puolella. Kuten edellisissä teksteissäni (teksti1 ja teksti2) olen kirjoittanut, on tämäkin koettelemus ollut minulle kuitenkin myös opettavainen. Flunssaan sairastumisen myötä minun on pitänyt keksiä myös uusia tapoja kuluttaa aikaa, kun olen ollut lukittuna kotiin eikä minulle tuttu puuhailu ole ollut mahdollista. Seuraavassa jaan kanssanne erään tällaisen uudelleenlöytämäni tavan viettää aikaa ja kerron, kuinka se taas sotii anorektista ajattelumallia vastaan.

Mikä tämä uusi ajanviettotapani sitten on? Viime viikon päivät nuhaisena ja kurkku kipeänä vietin paitsi tv:tä katsoen, käsitöitä tehden ja netissä pyörien, ennen kaikkea sohvalla kirjaa lukien. Saatuani Zafonin viimeisen osan luettua, siirryin jo pitkään hyllyssä odottaneeseen vampyyriaiheisen sarjan toiseen Uusikuu-osaan. Tällainen sohvan nurkassa lukeminen on terveelle ihmiselle käsittääkseni varsin tavallinen tapa viettää kotona aikaa. Syömishäiriötä sairastavalle tähän kykeneminen ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys.

Lukiessani minun on täytynyt nimittäin olla ihan rauhassa ja antaa itselleni lupa rentoutua. Tämä sotii anorektista ajattelumallia vastaan, sillä anoreksian mukaan tekemisen tulisi olla koko ajan kulutukseen tähtäävää ja rentoutumisen luvan antaminen itselleen on hankalaa. Olen kirjoittanut aikaisemminkin siitä, että anorektikon mielessä pyöriin usein kalorilaskuri, jonka avulla sairastava pyrkii maksimoimaan kulutuksensa. Voin kuitenkin suositella jokaiselle sairastavalle rentoutumisen opettelua, vaikkapa pieni pala kerrallaan, koska nään sen tärkeänä osana itsestä huolehtimista ja itsetunnon parantamista ja näin myös tärkeänä osana parantumista.

Rentoutumista vaikeuttaa entisestään usein se, että anoreksiaa sairastava tuntee itsensä yleensä hyödyttomäksi toimeettomana vaikkapa vain kirjaa lukiessa. Anoreksian mukaan heikon itsetunnon omaavan henkilön pitäisi olla koko ajan nimittäin tekemässä jotain, jonka sairaus mieltää hyödylliseksi tai aikaansaavaksi. Rentoutuneen tilan edellytys kuitenkin on tämän hyödyttömyyden hyväksyminen, ja sen opettelu siksi tärkeää. Tähän lukeminen on hyvä keino, eihän siinä synny mitään tuotosta, vaikka toki sairas mieli saattaa pahimmillaan muuttaa senkin suorittamiseksi.


Harjoittelemalla rentoutumista vähitellen, syömishäiriötä sairastavakin voi pikkuhiljaa myös oppia nauttimaan siitä. Anoreksiaa sairastavan on usein vaikea antaa itselleen tätä lupaa nauttia, onhan sairauden tarkoitus nimenomaan, kuten olen aikaisemminkin todennut, saada sairastava tuntemaan olonsa mahdollisimman kurjaksi. Sairastavan kaikkea tekemistä leimaa usein nimittäin pakonomaisuus. Tämä käsittää ennen kaikkea syömiseen ja liikkumiseen liittyvät rutiinit mutta myös muuhun olemiseen liittyvät aikatauluttaminen ja pakkotoiminnot. Pakonomaisuuden vuoksi kaikesta tekemisestä tulee väkinäistä suorittamisesta, ja ilo elämästä katoaa. Rentoutuessa ideana kuitenkin olisi, että tällainen pakonomainen suorittamiseen tähtäävä toiminta pikkuhiljaa väistyisi omaan hyvinvointiin tähtäävän, mielihyvää tuottavan toiminnan tieltä. Ainakin minä olen saanut lukiessa kokea paitsi hyvää oloa flunssasta huolimatta, myös vointini kohenemista.

Kun uskaltaa nauttia elämän pienistä hetkistä, voi samalla tutustua itseensä paremmin, tai uudelleen. Kun pitkään on kuluttanut aikansa pelkästää sairauden sanelemia pakkotoimintoja noudattaen, hämärtyy käsitys siitä, mikä on omaa ja mikä sairauden tahtoa. Pitkään sairastavan onkin vaikeaa usein enää edes muistaa, millaisista asioista pitää. Tällöin on hyvä kokeilla esimerkiksi erilaisia harrastustoimintoja ja kuulostella itseään. Toipuvan on myös hyväksyttävä se, että omien mielipuuhien löytyminen ei käy välttämättä helposti edellämainitsemistanikin syistä, ja tämän vuoksi siinä tulee olla sinnikäs. Uskon kuitenkin, että elämästä nauttiminen ja itseen tutustuminen ovat sen vaivan arvoisia. Ja sitähän toipuminen on, retki itseen.

Harrastuksena lukeminen on itseentutustumista ajatellen erityisen hyvä, sillä se tarjoaa mahdollisuuden tutustua itseen paitsi etsimällä omia mielikirjojaan myös heijastamalla kirjan henkilöiden kautta omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Kirjaa lukiessa on mahdollista kokea aitoja oivalluksia: tuolta minustakin tuntuu, noin minäkin ajattelen! Hyvin kirjoitettu romaani saattaakin tarjota tunteet anoreksian alle tukahdutetuille tunteille. Samalla romaanin henkilöiden avulla on mahdollista harjoittaa empatiakykyään.

Lukiessa on myös hyvä mahdollisuus paitsi tutustua itseensä kirjojen kautta myös opetella olemaan itsensä kanssa. Lukeminenhan yleensä on nimittäin itsensä kanssa olemista. Tämä ei ole mitenkään helppoa henkilölle, jolla on, kuten anoreksiaa sairastavalla yleensä, kovin negatiivinen käsitys itsestä. Itsensä seurassa viihtymistä on kuitenkin tärkeä opetella, sillä se kuuluu toipumiseen. Usein syömisellä oireilu saattaa nimittäin olla pakoa, jolla pyrkii unohtamaan itsensä, omat tunteensa ja omat tarpeensa. Vaikka siis kannustankin jokaista syömishäiriötä sairastavaa muiden ihmisten pariin ja sosiaalisiin kontakteihin, on silloin tällöin hyvä harjoitella ihan vain itsensä kanssa olemista. Itseasiassa uskonkin, että vasta kun on sinut itsensä kanssa, on helppo olla myös muiden seurassa.

Tämä retki itseen on aina myös uuden löytämistä tai ainakin uudelleen löytämistä. Syömishäiriöstä toipuvan onkin hyvä muistaa, että me kaikki kasvamme ja kehitymme ja sitä myötä myös muutumme. Tämän vuoksi samat asiat, jotka ennen sairastumista tuottivat mielihyvää, eivät välttämättä enää ole niitä, joista yhä nauttii. Esimerkiksi minä en lukuisten ystävieni tapaan ole koskaan ahminut pitkiä romaaneja vaan käyttänyt aikani ennemmin askartelemalla, käsitöiden tai musisoinnin parissa. Nyt olen huomannut, kuinka aikuisempi minä pitää lukemisesta. Tämä muuttuneen minän hyväksyminen saattaa sairastavalle olla vaikeaa, sillä sairaus usein pyrkii pysymään nimenomaan vanhassa ja muuttumattomassa. Koko laihduttaminen saatta lähteä liikkeelle halusta palata lapsuuteen tai pelosta, jota naiseksi muuttuva keho aiheuttaa. Myöhemmin sairauden syvetessä pelko painon nousemisesta ja tuttujen turvallisilta tuntuvien rutiinien katkeamisesta aiheuttavat ahdistusta, mikä kertoo muutoksien vaikeudesta. On hyvä kuitenkin muistaa, että sairaudesta toipuminen edellyttää nimenomaan toisintekemistä ja elämän uudelleen järjestämistä. Tässä hyvänä apuna voi olla vaikkapa juuri uuden harrastuksen löytäminen.

Pelkkä luvan antaminen itselleen ei tietysti vielä välttämättä mahdollista nauttimista, jos tekemiseen ei pysty keskittymään. Sairaat ajatukset ja anoreksian syytökset usein piinaavatkin syömishäiriötä sairastavaa etenkin silloin, kun hän yrittää tehdä jotain nautinnollista tai rentouttavaa. Lisäksi keskittymistä vaikeuttaa jo pelkästään se, että aliravitsemus ja nälkä saavat ajatukset keskittymään pelkästää ruokaan. Lisäksi rasvanpuutos aiheuttaa hajamielisyyttä ja vaikuttaa muistiin, mikä vaikeuttaa asiaan paneutumista entisestään. Nämä tekijät huomioonottaen sairastavalle voikin olla aluksi hyvä kokeilla rentoutumista ja uutta ajanvietotapaansa pienissä erissä kerrallaan lisäten tämän jälkeen siihen kulutettua aikaa säännöllisesti. Lopulta saattaa huomata, kuten minulle on käynyt lukemaan uppoutuessani, että ajantaju katoaa ja menettää merkityksensä. Tässä huomaan tulleeni jo pitkän matkan eteenpäin, sillä ennen  pieni hetki aloillaan oloa aiheutti minulle pelkkää huolestumista ja stressiä.

Kun lukemiseen pystyy keskittymään kunnolla, oikein uppoutumaan, se tarjoaa parhaimmillaan  paitsi mahdollisuuden tutustua itseen, myös hetkellisen pakoretken tästä maailmasta. Esimerkiksi jännittävän dekkarin käänteiden pyörteisiin heittäytymällä on mahdollista unohtaa, tai ainakin jättää hetkeksi taka-alalle, omat murheensa. Tällaiset pakomatkat ovat anoreksiaa sairastavalle äärettömän tärkeitä, sillä sairauden ajatukset piinaavat pääsääntöisesti jatkuvasti sairastavan mieltä ja ajatuksissa tuntuu pyörivän vain ruoka ja oma ahdistus. Tällöin on vaikeaa löytää ratkaisujakaan ongelmiinsa tai nähdä ulospääsyä tilanteesta. Toki kaikenlainen tekeminen, on se sitten askartelua tai vaikkapa musiikin kuuntelua, jossa pääsee irroittautumaan hetkeksi omasta ahdistuksestaan on aivan yhtä arvokasta.

Minä olen muutaman kerran jo onnistunut saavuttamaan romaaniin uppoutuessani sen tilan, että pääsen irroittautumaan sairauden piinaamista ajatuksista ja nauttimaan rentoutuneesta olostani. Tämä on hieno kokemus, josta aion pitää kiinni. Vaikka siis en olekaan enää flunssan pakottamana liimattu sohvan nurkkaan kirja kädessä ja teekupponen toisessa, taidan jäädä sinne aina silloin tällöin ihan vapaaehtoisesti!

<3:Ida