Ystävien päivä

Kutsuin viime viikonloppuna Ystäväni luokseni herkuttelemaan, halailemaan ja vaihtelemaan kuulumisia. Alunperin suunnitelmissa oli ollut edellinen sunnuntai, eli virallinen ystävänpäivä, mutta ihan yhtä hyvin se nimike sopi tällekin sunnuntaille. 

Olin valmistellut tarjolle pieniä herkkuja. Olin päätynyt oaa työtäni helpottamaan tällä kertaa kasvisversioihin kaikesta, sillä Ystävissäni on myös kasvissyöjiä, ja näin kaikki pystyivät nauttimaan samoista herkuista.

Suolaisina piirakoina olin tehnyt kasvispiirakkaa lemppari leipomisbloggarini kinuskikissan ohjetta mukaillen ja feta-pinaattipiirakkaa makulehdestä löytämälläni reseptillä. Lisäksi olin tehnyt kaikkien meidän kouluaikaisia lemppareita mokkapaloja sydänkoristeilla ja vadelmamuffineja. Olin myös leiponut kaardeummaisia sydänpikkuleipiä. Sokerikuorrutus niiden päällä ei ehkä ollut se kaikista kaunein, mutta hyvin maistuivat silti suklaasydämien joukossa. 

Ystävänpäiväkortit sopivat päiväkodista saamallani idealla siten, että jokainen valitsi sen lempparivärisen kortipohjansa, johon kirjoitti oman nimensä, ja sitten kaikkien kortit kiersivät jokaisella niin, että niihin sai kirjoittaa jotakin mukavaa. Päikyssä olimme tehneet kuminauhoilla selkään kiinnitettävvät isot sydämet, joihin kaverit saivat piirrellä kivoja juttuja. Vähän tylsempi aikuisversio siis meillä, mutta ihan mukavat muistot kuitenkin jäivät.

Oli ihanaa, että niin moni Ystäväni pääsi paikalle, ja päästiin taas jutskailemaan kaikesta ja vähän parantamaan maailmaa. Tuntuu tosi tärkeältä, että minulla on niin monia läheisiä Ystäviä vuosienkin takaa, joiden kanssa yhä pystymme nauramaan yhdessä.

Hyvää Ystävänpäivää!  

(Tiesithän, että se on myös tänään?)

<3: Ida

Sairaskertomus osa 8: pakkohoidon tuhoisat jäljet

Jokaikinen päivä pakkohoitoni ajan, toivoin ja rukoilin, että se olisi ohi. Elämäni tuntui pysähtyneen. Pysähtyneen kärsimykseen ja odotukseen. Lopulta minä lakkasin odottamasta, lakkasin toivomasta, ja melkein lakkasin rukoilemastakin.

Vihdoin, pitkään sen jälkeen kun olin jo lakannut toivomasta, kuitenkin koitti se päivä, että pakkohoitoni päättyi. Siirryin lyhyen avo-osastojakson kautta kotiin, puuskahdin täyteen energiaa, Suuria haaveita ja suunnitelmia. -Ja ihan pikkuisen hämmennystäkin. Kaivoin esiin haavekirjani, jota olin pitänyt yli puolivuotta suljettujen ovien sisällä tätä hetkeä varten, kutsuin siskoni kaupugille shoppailemaan ja soitin minua osastojaksoni ajan tukeneille isovanhemmilleni pitkän puhelun ja lähdin heitä katsomaan. Tutkin netistä uusia harrastusmahdollisuuksia ja mietin varovasti, koska pystyisin taas jatkamaan opiskelua unelma-alallani. Ensi kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin katsoin valoisasti kohti tulevaisuutta. Ehkä minulla olisi vielä jotakin hyvää edessäni?

Mutta pakkohodon aikana kokemani yksinäisyys, nöyryytys, pelko ja suoranainen viha olivat jättäneet minuun haavat. Vaikka kipeät kokemukseni sen osalta olivat ohitse, sisälläni ne elivät yhä. Pelkoni elämäni hallitsemattomuudesta ja ylivoimaisuudesta minulle eivät olleet poistuneet suljetulla osastolla, enkä ollut saanut niiden käsittelyyn lisää keinoja. Ne olivat käyneet toteen. Yritin tuhota sisältäni niiden aiheuttamaa pahaa oloa ainoalla osaamallani keinolla. Mutta samalla ajoin itseäni uudestaan sen partaalle.

Kuvittelin olevani nyt vahva, mutta todellisuudessa olin tuon kaiken katkeruuden kuorman alla hauraampi kuin koskaan. Ja niin, totuus iski taas pian päin kasvojani, jäätävällä otteella, säälimättä ja kovaa. En saanutkaan mahdollisuutta käyttää energiaani haaveiden toteuttamiseen - se kaikki kanavoitui tuskani tuhoamiseen pakkoliikkumisella ja hiipui pikkuhiljaa syömiseni hiipumiseni myötä. Ennen kuin olin ehtinyt käsittää sitä edes itse, olin vajonnut taas pohjalle.

Kieltäytyessäni syömishäiröosaston hoidosta, puhe tuli jälleen pakkohoidosta. Vaikka ymmärsin perustelut sille, minusta se tuntui rangaistukselta. Rangaistukselta sille, etten ollut riittävän hyvä potilas enkä sopinut muottiin. Minun oli vaikea nähdä, mitä apua se olisi minulle voinut tuoda, kun samanaikaisesti haavani edellisestä kerrasta vielä näin tuskaisesti minua tuhosivat. Miten minua voitaisiin enää polkea maahan lisää, kun en ollut vielä selvinnyt edellisestä kerrasta? Auttakaa minut ennemmin ylös täältä!

Onneksemme olimme saaneet kaksi loistavaa perheterapeuttia syömishäriöyksiköstä, jotka koituivat koko perheemme siunaukseksi. He valitsivat auttaa torjumisen sijaan. He ymmärsivät, kuinka samaa virhettä ei kannattanut toistaa uudestaan, vaan silloin on keskittävä jotakin uutta. Ennen kaikkea he uskoivat. Uskoivat minuun ja uskoivat rakkauden ja yhdessä selviämisen voimaan. Uskoivat, vaikka minä en ihan vielä uskonutkaan. Heiltä vanhempani saivat jälleen voimia ja rohkeutta lähteä uudelleen taistoon. Kotona otimme käyttöön ateriasuunnitelman, jossa yhdessä sovimme isäni kanssa, ja jota noudatin valvottuna.

Läheiset ihmiset tekivät kaikkensa ympärilläni, ja varmasti itsekin tein sen, minkä sillä hetkellä pystyin. Sairauden ote oli kuitenkin vielä liian vahva.  Vaikka se sillä hetkellä tuntui valtavalta pettymykseltä ja tappiolta, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin hakea voimia vapaaehtoisesti osastolta -taistelua varten, jonka ymmärsin nyt käyväni itse läheisteni tuella.

<3: Ida 

Ps. Sairaskertomukseni edelliset osat (1-7) löytyvät sairaskertomus-tunnisteen alta.

Näillä vinkeillä ruokalasku pienemmäksi!

Ruoka on Suomessa valitettavan kallista, mutta omiin ruokakustannuksiinsa voi kuitenkin jossakin määrin vaikuttaa, ja syödä silti maukkasta ja laadukasta ruokaa. Tässäpä muutamia niksejä kauppalaskun pienentämiseen!

1. Suunnittele ja osta tarpeeseen

Suunnittelu on se ihan kaikista tärkein juttu. Kauppaan lähtiessä kannattaa olla selvillä siitä, mitä kotona on jo ja mitä tarvitsee. En koskaan lähde kauppaan ilman kauppalistaa. Ennen listan tekemistä hahmottelen viikon pääruoat, eli lounaat ja päivälliset ja merkkaan tarvitsemani ainekset listaan. Suunnittelu auttaa myös tuomaan vaihtelua ruokalistaan, kun ei nälissään kaupassa aina turvaudu siihen tuttuun vaihtoehtoon.
Ennen kauppaanlähtöä kurkkaan myös jääkaappiin tietääkseni, mitä muuta varsinaisten ruoka-ainesten lisäksi tarvitsen ja kuinka paljon. Jos tiedän, että syön esimerkiksi yhden rahkapurkin aina aamuisin, osaan aika tarkasti laskea, kuinka monta niitä tarvitsen ennen seuraavaa kauppareissua
Kaupassa käyn yleensä  vain kerran viikossa, ja vältyn myös näin heräteostoksilta. Harvoin on tarkasti suunnittelemani listan ansiosta mikään loppunut kesken. Viikon kuluttua jääkaappuni on aikalailla tyhjä, enkä muista, että koskaan olisi tarvinnut heittää ruokaa roskiin.
Huomaan kaupassa, että monet ihmiset käyvät kaupassa lähes joka päivä, ja saavat sinne menemään useita euroja -ostamatta kuitenkaan oikeastaan mitään. Tarkan suuunnittelun ansiosta ostan siis vain sen, mitä tarvitsen ja kaikki ruoka tulee hyödynnetyksi.Niin, ja elämässäni jää enemmän aikaa tärkeämille asioille kuin kaupassa eväiden ja illan ruoan pähkäilyyn.

2. Hyödynnä järkevästi tarjouksia

Ennen kauppareissua tarkistan lähikauppani nettisivuilta, mitä siellä on tarjouksessa. Jos esimerkiksi tällä viikolla saa edullisesti lohta ja jauhelihaa, rakennan viikon ruokalistani sen ympärille.
Hyödynnän myös esimerkiki vihannesten satokausia, eli syys- ja talviaikaan olen syönyt paljon juureksia ja porkkanaa ja kesällä maistuivat esimerkiksi kesäkurpitsa. Paitsi, että näin säästyy euroja, satokauden kasvikset ovat myös parhaimman makuisia.
Kaupassa vertailen hintoja, ja ostan usein kaupan omia edullisempia merkkejä. Usein ne itse asiassa ovat samassa tehtaassa valmistettua samaa tuotetta eri pakkauksessa.
Kannattaa kuitenkin varoa, ettei sokasistu tarjouksista. Ei kannata ostaa mitään vain siksi, että se on tarjouksissa, jos tuotetta ei tule hyödynnetyksi. Ei ole varsinaista säästämistä ostaa edullisesti jotakin sellaista, mitä ei muuten ostaisi ollenkaan.
Se, että jokin tuote on tarjouksessa, ei välttämättä tarkoita, että se olisi halpa. Esimerkiksi vaikka uusi jogurttipurkki olisi miten hyvässä tarjouksessa, saattaa se kuitenkin olla huomattavasti kilohinnaltaan kalliimpi kuin vastaava halpismerkki isommassa pakkauksessa. Näkemällä hieman vaivaa ja hintoja vertailemalla pääsee halvemmalla.

3. Tee itse ja käytä pakastinta

 Pieni muutaman desin valmiskeittoannos omassa pakkauksessaan maksaa usein päälle kaksi euroa. Samalla hinnalla ostat paketillisen nakkeja tai seitiä pakkaseta, ja valmistat niistä ja edullisista juureksista itse ison kattilallisen, josta syöt monta pävää. Ja taatusti maistuu paremmalta!
Valmisruokien hyödyntäminen silloin tällöin on kuitenkinihan järkevää, ja tulee kuitenkin paljon edullisemmaksi kuin ulkona syöminen.
Ruokaa kannattaa valmistaa usein isompia satseja kerralla, sillä isommat pakkaukset ovat edullisempia ja näin pystyy parimmin hyödyntämään tarjouksia. Eikä tarvitse viettää jokaista iltaansa keittiössä. Paitsi tarjouksia, kannattaa ruokalistaa suunnitellessa hyödyntää myös jääkaapin sisältöä, ja miettiä, mihin voisi hyödyntää esimerkiksi siellä olevan juuston kannikan, puolikkaan purkin kermaa tai pian nahistuvan paprikan. Reseptejä kannattaa soveltaa, ja usein myös yksinkertaistaa. Ei kannata ostaa jääkaapiin erikoista maustekastikepurkkia, josta käyttää yhden lusikallisen.
Arkea ja ruoanlaittoa helpottamaan on monia puolivalmisteita, mutta muista, että usein, mitä enemmän teet itse, sitä enemmän säästä. Esimerkiksi valmiiksi viipaidut pakasteperunat maksavat enemmän kuin perunasäkki.
Monia ruokia voi pakastaa, ja pakastinta kannattaa hyödyntää! Olen syönyt koko talven kesällä pakastamiani marjoja. Kun tekee ison satsin vaikkapa kiusausta tai makaronilaatikkoa, ei siihen ehdi kylästyä, kun pakastaa osan annosvuokiin, josta ne voi taas sopivalla hetkellä sulattaa ja lämittää -ja kyllä maistuu! Lohta ostan usein kilon verran pakkasesta silloinkun se on tosi edullista, ja pilkon tuoreena pakkaseen sopivan koisiksi annospaloiski. Näin syön monta kertaa yhden annoksen hinnalla!

Näillä nikseillä olen onnistunut lähes puolittamaan ruokalaskuni -tinkimättä kuitenkaan ruoan laadusta, mausta, tuoreudesta tai määrästä. Itse asiassa syön aikalailla samalla tavalla, mutta suunnittelen ja ajoitan ostokseni vain järkevämmin.

Loppuun vielä muutama käytännönvinkki edullisien arkipöperöiden valmistamiseen:

1. Kananmunat ovat edullista, ravintorikasta ruokaa, josta saa helposti loihdittua edullisen aterian. Esimerkiksi munakkaaseen pystyy hyödyntämään kaikki jääkaapin jämät kasvikista juustokannikoihin ja nakkeihin. Munakasrullan (ohje) voit tehdä valmiiksi etukäteen ja ottaa vaikka evääksi. Yksnkertaisimmillaan herkullinen ateria keitettyjen perunoiden kanssa syntyy hienontamalla keitettyjä kananmunia, sekoittamalla siihen rasiamarkariinia (ja halutessa raejuustoa).
Jo äitini valmisti usein sunnuntai-iltaisin pannarin,kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Voit tehdä joko peruspannarin, jota ensin syöt suolaisten ja sitten makeiden lisukkeien kanssa, tai valmistamalla suoraan uuniin pizzapannarin, johon laitat päälle esimerkiksi kinkua tai kasviksia ja juustoa-tai mitä jääkaaista sattuu löytymään.
2. Peruskeitot syntyvät yksinkertaisista aineksista ja maistuvat voileipien kanssa pakkaspäivinä. Päälisukkeen voit valita kaupan tarjouksien ja omien meiltymystesi mukaan. Mausta liemi hyvin! Sitten et muuta oikeastaan tarvitseaan kuin pussin keittojuureksia (maksaan noin 30 snt/pussi), halutessasi muutaman porkkanan tai sipulin ja muutaman perunan.
Kasvissosekeitto taas syntyy noin puolesta kilosta valitsemiasi kasviksia (esim porkkana, kukka- tai parskalaali) ja isosta perunasta. Pyöristä maku noin desillä ruokakermaa.
3. Laatikkoruokia on helppo valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi annoksiksi pakkaseen. Perunaa ei esimerkiksi keitossa kannata pakastaa, mutta kermaisissa kiusauksissa ja munamaitoa sisältävissä laatikkoruoissa se onnistuu hyvin. Myös makaronilaatikko säilyy hyvin pakkasessa kunhan et ylikeitä makaroneja (tällöin niiden rakenne kärsii).
4. Edullinen pastakastike syntyy vaivattomasti halpistomaattimurskasta, jonka maustat itse suolalla ja pippurilla ja  eimerkiksi oreganolla, valkosipulilla tai chilillä. Sekaan voit laittaa oikeastaan mitä vain -fetajuustoa, tonnikalaa, kanaa tai jauhelihaa.

Kannattaa kuitenkin muistaa myös tässä asiassa kohtuus; Minkä arvoinen on säätösi ja missä säästät? Minä en kierrä ympäri Helsinkiä tarjousten perässä, ja joskus kannattaa maksaa vähän enemmän oikeasti paremman makuisesta tuotteesta.

Kannattaa myös muistaa, että jos Sinulla on nyt varaa ostaa heräteostoksena se kalliimpi lempparisuklaapatukka, ei sen ostaminen kaada budjettiasi pidemmälläkään tähtäimellä. Itsensä hemmottelu järkevästi ei ole huono satsaus.  

 

<3: Ida