Päin rasvakammoa

Anoreksiaa sairastavalle paitsi että ruoka ja kalorit ylipäätään aiheuttavat päänvaivaa ja ongelmia, saavat tietyt ruoka-aineet usein aikaan erityistä tuskastumista ja anoreksiaa sairastavan päässä jopa maagisia merkityksiä. Itselläni tällaista vaikeutta ja ahdistusta on aiheuttanut, ja aiheuttaa yhä edelleen, rasvan käyttö. Käsittääkseni rasvakammo on varsin yleistä anoreksiaa sairastavilla, ja tämän vuoksi seuraavassa paneudunkin rasvan käytön tärkeyteen ja toisaalta sen haastavuuteen sekä siihen kysymykseen, miten tuo kammo on mahdollista voittaa.

Ihmisen kokonaisenergiamäärästä noin 30 prosenttia tulisi tulla rasvasta eli suositusten mukaan ihmisen tulisi käytännössä syödä rasvaa suunnilleen yksi gramma painokiloa kohti. Mihin elimistö sitten tarvitsee rasvaa? Solukalvot koostuvat 40 prosenttisesti rasvasta. Tämä tarkoittaa sitä, että uusien terveiden solujen muodostamiseen, joka on painoaan nostavalla ja anoreksiasta toipuessa tavoitteena, tarvitaan rasvaa. Lisäksi solut uudistuvat jatkuvasti, mikä edellyttää jälleen solujen muodostumiseen vaadittavaa rasvaa. Rasva toimii lisäksi rasvaliukoisten vitaamiinien lähteenä ja kuljetusaineena. Lisäksi rasva lisää kylläisyyden tunnetta ja antaa makua ruokaan. Kaikkein tärkein tehtävä rasvalla on kuitenkin aivoissa. Aivojen hermosäikeet koostuvat nimittäin rasvasta ja muodostavat rasvasta ympärilleen suojaavan vaipan.

Kun ymmärtää rasvan merkityksen aivojen kannalta, on selvää, että sen puutos vaikuttaa erityisesti ihmisen ajatteluun. Kun ihminen, ja aivot, saa toistuvasti ruoastaan liian vähän rasvaa, ajattelu hidastuu. Lisäksi kyky tehdä loogisia päätelmiä ja ajatella abstraktisti heikkenee. Muistan itsekin, kuinka silloin, kun en saanut käytännössä ollenkaan syömästäni ruoasta rasvaa, ajatus tuntui ikään kuin pysähtyvän tai "kulkevan hitaasti". Lisäksi luovuus ja mielikuvituksen puute ovat varsin yleisiä rasvan puutoksesta kärsivillä, usein syömishäiriöisillä henkilöillä. Myös lähimuistin heikkeneminen on merkki siitä, että aivot eivät saa riittävästi rasvaa.

Kun ajattelukyky rasvan puutteen myötä heikkenee, myös "joko tai" -ajattelu vahvistuu ja ajatuksen pakonomaisuus lisääntyy. Tämä on ymmärrettävää, vaatiihaan tällainen kankea ja suora ajattelu aivoilta huomattavasti vähemmän kuin luovien ratkaisujen keksiminen ongelmiin. Rasvan puutos siis vahvistaa anorektista kankeaa ajattelua ja sairaita ajatuksia, jolloin rasvan käyttö vaikeutuu entisestään, ja noidankehä on valmis. Lisäksi monille anoreksiaa sairastaville syntyy rasvan puutoksesta johtuen erilaisia pakkotoimintoja, esimerkiksi jatkuvaa käsien pesemistä.

Muita rasvan puutoksesta johtuvia oireita ovat esimerkiksi silmien valonarkuus, kuiva iho, hiustenlähtö, lisääntynyt infektioherkkyys ja heikosti toimivat makusilmut. Lisäksi ilman rasvaa elimistö ei kykene yhtä hyvin hyödyntämään ravinnosta saatavia rasvaliukoisia vitamiineja ja esimerkiksi proteiinia, mikä aiheuttaa esimerkiksi vatsan turpoamista ja edelleen uusia ongelmia.

Monia näistä rasvan puutoksesta johtuvia oireita tunnistan valitettavasti myös itsessäni sairauteni aikana, mutta onneksi huomaan jo pienen rasvan käytön lisäämisen vaikuttaneen positiivisesti näiden oireiden katoamiseen. Kun en saanut ravinnostani juurikaan rasvaa, käteni olivat kuivia kuin hiekkapaperi ja iho hilseili ympäriinsä niin pahasti, että rystyseni olivat haavoilla.  Myös hiuksia lähti tupoittain, ja onneksi olen nyt kun olen uskaltautunut lisäämään hieman rasvaa ruokavaliooni saanut onnekseni huomata niiden tuuheutuneen uudelleen. Suolan käyttöni on edelleen runsasta, mikä saattaa viestiä myös heikentyneestä makuaistista ja rasvan puutoksesta.

Olen onnekseni siis onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, että tarvitsen rasvaa ja pikkuhiljaa pyrkinyt lisäämään sitä ruokavaliooni. Tänään tein jälleen pienen lisäyksen ateriasuunnitelmaani rasvan osalta ja lisäsin aamulla puurooni kaksinkertaisen annoksen margariinia edelliseen verrattuna. Siitäkin huolimatta rasvan käyttö aiheuttaa minullekin edelleen ahdistusta, rasvainen puuro leviää pitkin lautasen reunoja ja yhä välillä rasva leivän päältä pyyhkiytyy paperiin.

Mikä rasvan käytöstä tekee sitten niin vaikeaa? Valitettavasti en tiedä tähän kysymykseen selventävää vastausta. Rasvan käyttö on varmasti ensisijaisesti vaikeaa sen energiatiheyden kannalta, sisältäähän se määräänsä nähden paljon anoreksiaa sairastavan vihollisia eli kaloreita. Lisäksi rasvan lisääminen ruokaan tai leivän päälle kaikista sen hyödyistä huolimatta tuntuu turhalta, eihän se lisää konkreettisesti syömisen määrää, ainoastaan energiapitoisuutta. Lisäksi anoreksia syöttää ajatuksia rasvan maagisesta vaikutuksesta painoon, kuinka rasva varastoituu ihmisen elimistöön ja lihottaa ihmistä. Todellisuudessahan elimistö käyttää ensin rasvan kuten muutkin ravintoaineet ensin elimistön tarpeisiin ja varastoi vasta ylimääräisen energian, tulee se sitten missä muodossa hyvänsä, elimistön rasvakudokseen. Sairauden aiheuttamista peloista johtuen rasva kuitenkin usein saa anoreksiaa sairastavan luokittelemaan rasvaiset ruoat ensimmäisenä kiellettyjen ruokien listalle, josta niiden poistaminen ja käyttöönottaminen aiheuttaa kaikista suurinta ahdistusta.

Miten rasvan käyttöä sitten voi helpottaa? Itseäni on auttanut ensinnäkin faktatiedon lukeminen ja kuuleminen rasvan tärkeydestä ja sitä kautta anorektisten ajatusten rasvan "vaarallisista" merkityksistä järkeistäminen. Lisäksi itseäni kammoni voittamisessa auttaa tällä hetkellä tiivis muiden ihmisten tuki, eli esimerkiksi se, että isäni auttaa minua rasvan sekoittamisessa puuroon. Kun rasvan käytön positiiviset muutokset sitten alkaa huomata, esimerkiksi kiiltävänä ja paksuna tukkana tai kuultavana ihona sekä ennen kaikkea muistin ja ajatustoiminnan selkiintymisenä, kannustaa se rasvan käyttöön edelleen.

Kun on sitten valmis käyttämään rasvaa, on tärkeää miettiä itselleen helpoimpia muotoja saada rasvaa. Itse olen esimerkiksi levittänyt margariinia paitsi leivän päälle, myös sekoittanut puuron ja perunan sekaan, sekä otan päivittäin lisäksi elintärkeitä omega-rasvahappoja kapselien muodossa. Joillekin rasvan nauttiminen esimerkiksi pähkinöiden muodossa voi olla helpompaa.

Kun uskaltaa kohdata pelkonsa, kuten minä rasvan, yhä uudelleen ja uudelleen, ei se enää tunnu vähän ajan kuluttua ihan yhtä ahdistavalta ja pikkuhiljaa rasvan käytöstä muodostuu tapa. Ennen kaikkea rasvan käyttöä, kuten syömistä ylipäätään, helpottavatkin toistot, toistot ja vielä kerran toistot. Uskon myös, että kun rasvan käyttöä on jatkanut tarpeeksi pitkään, vaikuttaa se tervettä ajattelua vahvistavasti poistamalla anorektisia pakkoajatuksia. Tunnen tapauksen, jossa rasvan käytön aloittaminen toimikin tärkeänä alkuna koko paranemisprosessille.

Myös itselleni rasvan käytön opettelu on ollut tärkeä osa paranemisprosessiani. Vaikka uskonkin, että tekemäni rasvan lisääminen vaikuttaa positiivisesti elimistöni terveyteen, olen ennen kaikkea ylpeä siitä, mitä tällaisen minulle pelottavan asian ottaminen ruokavalioon kertoo toipumisestani. Se on nimittäin taas yksi osoitus siitä, että terve puoli alkaa olla minussa yhä vahvemmilla. Vaikka anoreksia aiheuttikin syyllisyyden tunteita ja ahdistusta lisätessäni rasvaa, pystyn yhä paremmin ja paremmin järkeistämään sairauden tuomia ajatuksia ja pääsen sen tuomista  pelottavista tunteista yli. En siis enää suostu uskomaan anoreksian syöttämiä ajatuksia niitä kyseenalaistamatta.

Rasvan lisääminen ruokavaliooni viestii myös siitä, että osaan pitää yhä paremmin huolta itsestäni. Ja kun ymmärrän rasvan käytön tärkeyden ja haluan huolehtia omasta hyvinvoinnistani, olen valmis tekemään töitä sen eteen. Ja niinhän se valitettavasti on, että työ oman terveytensä eteen vaatii usein ahdistuksen ja pelkojen kohtaamista. Nyt kuitenkin luotan jo itseeni ja omiin kykyihini kohdata tuon tervehtymisen vaatiman ahdistuksen. Itseluottamukseni lisääntymisestä kertoo myös se, että rasvan käytön lisääminen ruokavaliooni oli lopulta lähtöisin nimenomaan itsestäni, eli koin tekeväni sen ilman painostusta. Juuri tällaiset itsestä lähtevät paranemisen eteen tehdyt tervehdyttävät muutokset ovat toipuvalle kaikista arvokkaimpia. Ne viestivät siitä, että motivaatio paranemisen suhteen on kohdillaan ja vahvistavat itsetuntoa entisestään.

Ainakin omalla kohdallani rasvan määrän pienikin lisääminen ruokavaliooni toimi itsetuntoani vahvistavasti. Se oli minulle osoitus siitä, että olen nyt todella valmis kohtaamaan kaiken sen sairauden aiheuttaman pelon. Tavoitteeni on selvä: tahdon parantua, ja olen valmis kohtaamaan myös ahdistusta, mitä toipuminen vaatii. Nyt tiedän olevani siihen tarpeeksi vahva: kohtaan pelkoni ja voitan kammoni rasvagramma kerrallaan.

<3: Ida

Ps. Lähteenä on käytetty Gisela van der Strerin kirjaa Lupa syödä (Edita 2006). Suosittelen opusta kaikille lämpimästi!