Maaliskuu alkoi todella mukavissa merkeissä, kun pääsin tapaamaan kahta hyvää ja koko ajan parempaa Ystävääni. Kiertelimme hieman kaupoissa, vaihdoimme innokkaasti kuulumisiamme, ja päätimme retkemme lounaalle Stockan yläkerrassa. Ihan oikeasti nyt viimein huomasin, kuinka paitsi, että meistä oli muodostunut vahva Selviytyjien kolmikko, myös kolme todellista, uskoakseni elämänmittaista Ystävää, mistä minä olen oikeasti tosi kiitollinen ja onnellinen!
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna olin myös äitini kassa kädentaitomessuilla, jotka ovat yhteinen mukava jokavuotinen perinteemme. Korttiaskartelutarvikkeiden lisäksi onnistuin löytämään kierrätyskeskuksen pisteeltä tyylikkään villakangastakin sekä juuri lastentarahanopettajalle sopvian Ihanan, 60-lukua henkivän tunikan, joka näyttäytyikin jo edellisessä tekstissäni. Aidon käsityön, suuomalaisen suunnittelun ja kierrätysmateriaalien uudelleen käyttö tuntuu hyvältä.
Naistenpäivänä olimme isäni kanssa käymässä pappaani tervehtimässä, ja tulipa noita reissuja tehtyä muutama muukin kuukauden aikana. Jotenkin noista reissuista ja pappani näkemisestä on muodostunut minulle todella tärkeitä, ja samalla ehtii automatkoilla vaihtaa kuulumiset isänkin kanssa. Naistenpäivänä isäni musiti minua myös ihastuttavalla vaaleanpunaisella ruusukimpulla.
Itseäni hemmottelin myös kampaajareissulla, jossa hiusteni vaaleaa väriä jälleen hieman päivitettiin raitojen muodossa. Luottokampaajan kanssa rupattelu teekupposen kanssa ja hiusten hyväily -ihan parasta hemmottelua! Samalla reissulla onnistuin myös löytämään ihanan roosa-beigen trenssin kevätauringosta innostuneena, sekä siihen Ihanan sävyyn sopivan huivin!
Siskoni kanssa olimme vielä laitatuttamassa jälleen yhdessä geelikynnet. Itse valitsin kevään kunniaksi, siskoni hillityn värin rinnalle, oikein neonpinkit kynnet. Värit ovat minulle todella tärkeitä, ja nyt tunsin kaipaavani juuri tällaista piristystä! Kynsiä ihastelimme jälleen mukavat hetket kahviossa siskoni kanssa kuulumisia vaihdellen.
Shoppailtua tuli aika paljon maaliskuussa, kun tuntuu, että mahdollisuuksia siihen kolahti postluukusta ihan jatkuvalla syötöllä. Ensin olimme äitini kanssa Sokoksen 3+1 -päivillä, joista onnistuin kotiuttamaan valkoiset, kiiltävät -ja kaikin puolin niin täydelliset korkkarit tulevaa kesää varten. Lounaan nautimme cafepicnicissä, jossa valikoin vahingosta viisastuneena tällä kertaa kahden sijasta kolme täytettä salaatipedille: kanaa, paahtopaistia ja katkarapuja ja siiehn vielä kruunuksi viipale tuoretta vesimelonia....nam! Ja kun siskoni sitten tervehtyi, niin pitihän hänenkin kanssaan jäädä kyseisillä päivillä piipahtamaan. Ja kuinka ollaakaan, taas tarttuivat mukaani kengät! Nuo siistit, vaaleat kiilakantaiset tennarit vain tuntuivat minulle, legginssien ja tunikojen suurkuluttajalle, vain niin omilta, että pakkohan nekin oli kotiuttaa...
Siskoni kanssa teimme myös löytöretken Kampin kirpputorille. Pienessä itsepalvelulkirpputorissa oli toellakin hinta-laatu-suhde kohdillaan, ja moni tovi tuolla pöytien välissä kierrellessä vierähtikin. Kirpputorilla oli kaikkea kirjoista vaatteisiin ja laukkuihin, ja huonoa tavaraa oli todella vähän. Eikä tyjhin käsin suinkaan tarvinnutkaan paikasta lähteä, vaan matkaani tarttui ruusukuvioinen hellemekko kesää odotellessa sekä pari kaunista pahvista koristemunaa pääsiäistä varten. Lopulta eksyimme Hietsuun asti, jossa oli jo yksi rohkea markkinamyyjä. Nämä yhteiset hetket siskon kanssa ovat kyllä minulle ihan kullanarvoisia.
Tottakai myös keltaisen raamatun kolahdettua postilluukusta, oli myös päästävä hieman hulluttelemaan Stockmannille. En muista, olenko yhtenäkään vuonna jättänyt näitä päiviä välistä, ellen sitten ole ollut sairaalassa. Tänä keväänä kävin kyseisillä päivillä peräti kahteen ottteeseen. Vaikka hakemani tuote oli jo päässyt loppumaan, kuinka ollakaan, kaikenlaista pientä mukavaa tuntuikin kerääntyvään koriin aina vaaleanpunaisesta keväthuivista hameeseen ja pirteisiin kirkkaanvihreisiin käspyyhkeisiin tuomaan hieman väriä kylpyhuoneeseeni. Sekä tietysti se paras Löytö, uusi kevätlaukku!
Vanhempamme olivat matkoilla Barcelonassa maaliskuun puolen välin paikkeilla, ja ihanan tapansa mukaan toivat tulleessan taas minulle pinkin tuliaispussakan täynnä kaikkea Ihanaa. Pussukasta paljastui vaaleanpuna-valkoinen suosikkimerkkini Vicotrias Secretin huivi ja parit alushousut, lohenpunainen pinkillä koristeltu tousin nahalompakko, kauniit mintunvihrein kivin kroistellut korut...
Maaliskuussa olivat myös ensimmäiset kuoroni esinntymiset.Ensimmäinen esiintymisemme sattui Marian päivän messuun, johon olin kutsunut myös perheeni kuuntelemaan. Kaiken kaikkiaan esiintyminen meni ihan hyvin, ja sitä olimme sitten yhdessä juhlistamassa messun jälkeen lounaalla lapsuudemme suosikkiravintolassa, minun tapauksessani jättimäisen lehtpihvin kera.
Se kaikista Ihanin juttu maaliskuussa taisi kuitenkin olla rauhalliset kävelyt auringonpaisteessa. Voi, kuinka olinkaan kaivanut kevättä ja lämpöä! Tuntuu, kuin olisin herännyt ihan uudella tapaa taas eloon ja virtaa riittää taas! Aurinko on kyllä keväässä Ihan Parasta!
Seuraavat neljä viikkoa saankin sitten nauttia kevätauringosta lasten kanssa, kun päättöharjoitteluni päiväkodissa maanantaina pyörähtää käyntiin. Vaikka lastentarhanopettajan isoihin saappaaisiin hyppääminen vähän jännittääkin, odotan innolla sitä, että pääsen taas kokeilemaan siipiäni työelämässä -sekä ennen kaikkea millaisiin hienoihin pieniin ihmisiin pääsen tuttustumaan ja mitä kaikkea mukavaa pääsenkään suunnittelemaan ja toteuttamaan heidän kanssaan!
<3: Ida
