JOULU 2015

Yleensä minulla riittää aina aatttoon asti kaikenlaista puuhaa jouluvalmisteluiden vuorossa, mutta nyt kun kerrankin olin töissä, olin saanut kaikki lahjat paketoitua, koristelut ja siivoukset hoidettua ja ruoat ja leipomukset pakkaseen hyvissä ajoin. Niinpä kun aatonaattona tulin illalla töistä, sytytin vain valot omaan pieneen kuuseeni ja jouluasetelmaani ja rauhoituin nauttimaan edesssä olevasta joulusta.

Joulu on meillä ollut perinteisesti perhejuhla, mutta oli Ihanaa, että tänä vuonna saimme ensi kertaa mukaan myös pappani ja sisareni avomiehen. Yhteinen joulunviettomme alkoi aaton joulupuurolla joulurauhan julistuksen jälkeen. Perheemme uusin tulokas siskoni avomies pääsi heti lausumaan joulurunonsa löydettyään riispuurosta mantelin. Taso vastasi kuitenkin totuttua ja naurua riitti onneksi tänäkin vuonna.

Olin valkannut jouluromaanikseni kirjastosta kauniin ja romanttisen aikuisten sadun, josta oli nyt oikein kunnolla aikaa nauttia. Samalla herkuttelimme isän Belgiasta tuiomia suklaakonvehteja.

Ennen kirkkoon lähtöä istuuuimme vielä joulukahveille kera Fannyn leipomien torttujen ja pipareiden. Kirkkomatkalla paistoi aurirnko ja vain lumi puuttui. Kirkossa pappi soitti itse niin taidokkaasti viulua, että maa on niin kaunis oli ehkä kauniimpi kuin koskaan.

Kirkosta tultuamme kokoonnuimme varsinaiselle jouluaterialle. Pikkuisen ylpeä olin siitä, että tuntien projektin jälkeen olin saanut perunalaatikon imeltymään. Sen lisäksi olin tehnyt porkkanalaatikkoa ja leiponut karjalanpiirakoita, ja äiti oli tehnyt suunnilleen kaiken muun itsegraavatuista kaloista lihapataan ja kinkunpaistoon ja erilaisiin lisukkeisiin ja salaatteihin. Ihan kahta tuntia emme syöneet, mutta melkein!

Jouluruoan jälkeen maltoimme vielä pelata erän korttia ennen kuin kolme joulutonttua tulivat käymään ja jakamaan terkkuja pukilta. Vähän liian kiltti ope olin tänä vuonna ollut, joten täytyy skarpata ensivuonna, että ehdin syödä joulusuklaat ennen juhannusta... Lähimmiltä sain niitä kaikkein Ihanimpia lahjoja: tarpeellista kosmetiikkaa ja kotijuttuja ja kauniita koruja.,,, Ja sitten vielä vähän lisää herkuja! Äiti oli neulonut meille kaikille paksut lapinlapaset, ja omani olivat tietysti pinkit. Vaikka jokainen konvehtirasia oliskin yhtä tärkeä, se tämän joulun "lempileluni" oli kyllä uusi rakkauteni vaaleanpunainen Bamixi.

Joulupäivänä kuuluu sitten vain olla ja hipsiä pyjamassa tai olovaatteissa, syödä suklaata ja lepäillä, nauttia omasta ja läheistensä seurasta, ja siitä, että kerrankin ei ole kiire mihinkään -ja leikkiä sillä uudella lelulla. Yhtä kivalta kuin lapsena tuntui herätä uusien lahjojen vierestä aamulla, pistää pipari suuhun ja tutkailla, mitä kaikkea pukki oli tuonut, pelailla yhdessä korttia ja hauskaa kuulapeliä (vaikka olinkin siinä tosi surkea), kuunnella joulumusiikkia ja selailla lehtiä.  Ulkona kävin vain sen verran, että sain punaiset posket ja hymyn huulille. Sen jälkeen minä halusin myös ehdottomasti käydä joulusaunassa.

Vaikka tällainen rauha sopi kaiken syksyn säpinän jälkeen minulle paremmin kuin hyvin, oli myös hienoa olla ensi kertaa pitkiin aikoihin jakamassa myös lasten joulua. Olin siis aattoon asti töissä ja välipäiviksi menen myös. Kukaan aikuinen ei elä joulua yhtä täysillä kuin neljävuotias, vaikka olisi miten monenkilon kinkkku tahansa ja vaikka koti olisi koristeltu jo miten aikaisin lokakuussa tahansa. Lapsi tavoittaa jouluntaian.

Tässä joulussa hienointa oli ehkä se, että pääsin sen jakamaan niin monien läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa: laajentuneen perheeni, lasten ja pikkujoulujen muodossa myös Ystävieni. Mutta täytyy sanoa, että tuntui kyllä tosi hyvältä myös palata Tapanina  omaan kotiin ja ajatella, että nyt olisi myös aikaa olla ihan omissa oloissaan ja nauttia omalla tavallani.

Kirjastosta lainasin ennen joulua pinon hömppäromaaneja ja vanhemmiltani ihania romanttisia leffoja, ja suklaatakin riittää varmaan uuteen vuoteen asti. Ehkpä pistäydyn vielä alennusmyynneissä ja ainakin tapaan Ystäviäni ennen kuin menen taas töihin muutamaksi päiväksi ennen seuraavia lomapäiviä.

Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava joulu, nyt toivottelen rauhallisia välipäiviä!

<3: Ida

Tulkoon joulu...

Jouluun valmistautuminen alkoi jokavuotisilla yhteisillä korttitalkoillani siskoni kanssa jo hyvissä ajoin marraskuussa. Tänä vuonna malli oli yksinkertainen, sydämellä tehty kuitenkin. Taakse kirjoitin pienen joulutervehdysemme. Lahjoja en jouluruuhkista joutunut juurikaan metsästämään, sillä olin niitä hankkinut pitkin vuotta aina sopivan osuessa kohdalle. Lahjoja annoin ylipäätään tänä vuonna vain muutamia, mutta niissä oli lämmin ajatus takana, ja jokainen oli tarkoin mietitty. Jokusen lahjan ehdin itsekin tehdä.

Varsinaisesti joulunodotus alkaa minulla joka vuosi äitini synttäreistä marraskuun lopulla. Tänäkin vuonna tapasimme siis yhdessä siskoni ja äitini kanssa ja kävimme ihastelemassa Stockmannin jouluikkunaa ja teimme retken Stockan jouluosastolle kimaltelevien pallojen ja suloisten bambien keskelle. Tuona päivänä syttyivät Helsingin keskustaan myös jouluvalot.

Joka vuosi haluan käydä myös vähintäänkin yksissä joulumyyjäisissä, ja usein mieluiten valitsen kohteeksi naisten joulumessut. Näin tänäkin vuonna. Pienet lumihiutalekorvakorut ja suloinen helmikoristellu heijastin lähti työtakkiani koristamaan. Papalleni ostin tuliaisiksi pienen pienen piparkakkutalon. Tänään olen vielä menossa parhaan Ystäväni kanssa käymään Wanhan joulutorilla.

Kotiin laitoin itselleni joulun pikkuhiljaa aloittaen ensimmäisenä adventtina. Olin onnistunut löytämään haaveilemani valkoisen joulukuusen äitin avustukslla, johon sytytyin valot. Toinen tämän joulun uusi koristeeni on kultaisena kimalteleva kauris. Kaapin kätköistä kaivoin myös esille kuusen alle huovutetun hiiren ja villaiset pienet lampaani. Silkkipaperista kuoriutuivat myös kotoa perityt huopalakkiset tontut ja keraamiset enkelit. Pikkujoululahjaksi sain kokoelmiani täydentämään ihanan lumisen maiseman sisältävän joulupallon ja valkoisen kuusen, jota koristivat itsetehdyt pienet vaaleanpunaiset enkelit. Lapsilta ja ystäviltäni lahjaksi tulevat joulutähdet ja muut kukat toivat tunnelman kotiini. Itse leivoin vielä yliääräisestä piparitaikinasta koristeita ikkunaan roikkumaan.  Äidiltä sain ihanan vanhan lasisen karhupurkin, johon laitoin alot. Keittiönikkunaani sytytin vuosien saatessa aina vain ythä rakkaan lilasävyisen joulupalloni.

Ensimäisenä adventtina valmistin myös ensimmäsitä kertaa uuniriisipuuroa karpalomehukeiton ja rusinoiden kanssa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna valmistin myös itse joululaatikoita omien lemppareideni imelletyn perunalaatikon ja porkkanalaatikon muodossa. Jaoimme hieman jouluruokien tekoa perheemme kesken, yhtälailla kun olemme kaikki työssä käyviä ja opiskelivia ihmisiä muine kiireinemme. Laatikoiden lisäksi leivoin suolaiseksi palaksi karjalanpiirakoita.

Pikkuhoulut pidin joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna lähimille ystävilleni. Leivoin monta pellilllistä pipareita ja luuusydämisiä torttuja. Suolapaloiksi valmistin pitsaa ja fetaparsakaalimuffineja. Joulusuklaata sain kilokaupalla lahjaksi lapsilta ja työkavereita, joten näin parhaasi aloittaa niiden tuhoamisen hyvissä ajoin. Herkut maistuivat niin vieraille kuin itsellenikin mukavassa tunnelamssa valmistelemani kiperän tietovisan siivitttämänä,jossa pohdittiin muun muassa sitä joulupukin postinumeroa.

Siskoni kanssa järjestimme myös piparinleipomistalkoot, ja äitini kanssa olin glögillä ja vietimme samalla omia pikkupikkujoulujamme. Samalla leivoin vielä sydämiä  vaaleanpunaisella sokerikuorrutteella silkkinauhassa ikkunaani roikkumaan. Toista pappaani odotan yhdessä vanhempieni kotiin joulun viettoon, ja toiselle veimme viime viikonloppuna joulutervehdyksemme ja kävimme samalla joulupuurolla ja -kahveilla.

Töissä joulun odotus alkoi virallisesti joulupuurolla marraskuun lopulla, vaikka se toki oli lasten mielissä jo pidemmän aikaa. Lapsen odotukseen sisältyy aina jotakin taianomaista, ja tuosta taikaa minä olen onnekseni tänä vuonna päässyt jakamaan (x20 ;D).) Niin lapset kuin aikuisetkin odottivvat meillä kovasti valkeaa joulua, ja oikean lumen puuttuessa lapset vuorasivat päiväkotimme ikkunat paperisilla lumihiutaleilla. Ikkunoille valmistuivat kynttilät perinteiseen päiväkotityyliin wc-paperirullista ja kuuseen väriapaperiesta köynnös ja kreppipaperista ja silkkianuhoista joulukarkkeja, joitä tehdessä opeteltiiin samalla vähän solmujen tekoa.

Joulukalenterina meillä oli pieni oma joulukuusi, jonka alle pieneen joulupussukaan tonttu vikkelivarvas oli jättänyt viestejä ja tontuntehtäviä. Pussukasta jokainen lapsi sai joulukuun aikana vetää vuorollaan tehtävän, ja kiinnittää numeroidun punaisen pyykkipojan joulukuuseemme haluamalleen oksalle. Itsenäisyyspäivänä oli tonttu jättänyt suomipipareita kuusen juurelle ja järjestimme omanlaiset itsenäiyyspäivän tanssiaiset muumilaulujen, Fröbelin palikoiden ja Risto Räppääjän tahdissa. Joka päivä aamupiirissä joku lapsista kertoi nähneensä tontun, ja löysipä yksi poika päiväkodin pihalta tontun kolonkin. Viimeisenä päivänä ennen lomille lähtöä oli tonttu piilottanut ryhähuoneeseen jokaiselle lapselle pienet punaiset paketit, ja voitte vain kuvitella sitä hihityksen ja innostuksen määrää!

opea muistettiiin...

...ja vähän lisää ;D

Varsinainen joulujuhla oli päiväkodissamme tänä vuonna toiminnallinen joulupolku, johon lapset saivat osallistua oman vanhempansa kanssa. Yhdessä ryhmätilassa oli joulukorttiaskartelupaja, toisessa arvoitus paja, jossa haisteltiin tuoksupurkkeja ja arvailtiin pipareiden määrää purkissa, yhdessä kirjoitettiin päiäkodin ytheistä toive listaa joulupukille ja viimeisessä kerrottiin ja aikuinen kirjotiti ylös lasten omaa joulutarinaa. Ruokasalissa oli tunnelmallinen glögi- ja piparitarjoilu ison aidon joulukuusen ja pöytien kynttilöiden loisteessa. Olimme leiponeet lasten kanssa yhdessä piparit  -ja maistelleet siinä sivussa ihanä vähän taikinaakin. Itse säestin joulupolullamme jumppasalissa  joululauluja ja leikin ä niiden tahdissa vanhempien ja lasten kanssa. Ilmeisesti tämä ope oli ollut myös aikamoisen kiltti, sillä sen verran tuli lahjoja lapsilta ja vanhemmilta, ja seuraavana päivänä vielä lisää... Kävimme myös lasten kanssa päiväkodeille järjestetyssä joulukirkossa, ja juuri tuolla matkalle se tapahtui ja sai monen lapsen silmät syttymään: alkoi sataa lunta.

Hyvää  joulunodotusta ja lämmintä joulumieltä teitä jokaiselle!

<3: Ida

Kaveri-piirakka

Kun herkuttelijoita on vain yksi tai kaksi, ei aina halua paistaa montaa pellillistä pullaa tai isoa vuoallista piirakkaa. Pakastaminen on tietysti hyvä vaihtoehto, mutta jos haluat ensi viikolla kokeilla jo jotakin uutta, tässä vaihtoehtona piiras, josta tulee sopivasti pari annosta. Piirakka valmistuu nopeasti kaappien aineksista ja siinä hyödynnetään syksyn ja alkutalven ihanaa kotimaista omenasatoa. Odotuksen lähestyvästä joulusta piirakkaan tuo runsas sokeri-kanelihuntu. Ihana tarjottava glögilasilliselle kaverin kanssa!

Näitä tarvitset:

1 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja tai muita vastaavia jauhoja

1/2-1 tl leivinjauhetta

1 kananmuna

n 1/2-1 dl sokeria

n 30 g sulatettua margariinia tai öljyä

loraus maitoa 

päälle:

1-2 omenaa

kanelia

sokeria

Tee näin:

Vatkaa muna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.  Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe ja lisää vaahtoon. Lisää lopuksi rasva ja maito ja sekoita kaikki sekaisin.

Kaada taikina pieneen uuninkestävään vuokaan/syvään lautaseen tai vastaavaan. Pilko päälle omena tai pari ja ripottele pinnalle reilusti kanelia ja sokeria.

Paista 200 asteessa vartin verran.

Kutsu kaveri kylään ja pistä piirakka puoliksi tai nauti itseksesi välipalaksi!:)

<3: Ida

Marraskuun arjen ilot ja juhlan hetket

Marraskuu oli pimeä kuukausi ainakin säiden puolesta ja töissä kuukausi oli myös varsin haastava sellainen. Onneksi päiviini mahtui kuitenkin Ihania pieniä arjeniloja ja tärkeitä juhlia läheisten kanssa, jotka auttoivat jaksamaan eteenpäin harmauden keskellä ja pitivät hymyn huulilla niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Tärkeitä Ystävä-hetkiä arjen keskellä

Ystävien kanssa olemme tuttuun tapaan taas istuneet kahviloissa, hörppineet teetä ja höpötelleet. Ja sehän onkin sitä ihan parasta stressinpurkua ja aina se maailmakin muuttuu vähän paremmaksi ;)

Siskoni kanssa vietimme yhteistä aikaa marraskuussa esimerkiksi leffaillan ja korttiaskartelujen merkeissä. Kävimme myös yhdessä jokavuotisessa must-tapahtumassani käsityö- ja merkkituotteiden outletmessuilla, josta mukaani tarttui ihania pieniä juttuja kotiin, vähän herkkuja, superedullisia meikkejä ja muutama joululahjakin.

Työporukalla kävimme ravintolassa syömässä ja keilailemassa. Vaikka ne parhaat tyypit meidän huushollissa ovatkin ehkä alle 6-vuotiaita, tekee joskus ihan hyvää viettää aikaa ihan näin aikuisporukallakin -ja tutustua samalla eritavalla mahtaviin työkavereihin!

Itsekseni olen saanut hemmottelua luottokampaajani käsittelyssä (ihmetellen yhdessä samalla, miten muutamassa viikossa voi syntyä useampi sentti tyvikasvua), shoppaillut ihan vain vähän siinä sivussa ja viettänyt monen monta rentouttavaa hetkeä kirjaston lukusalissa kera uusimpien naisten- ja sisustuslehtien (samalla taskusta salaa suklaata napsien).

Kotoilua 

Vaikka paljon olin taas marraskuussa menossa ja tulossa, niin monta koti-iltaakin siihen myös tottakai mahtui. Ja myös ne olivat tositärkeitä. Kaiken töihin liittyvän työhulinan keskellä kaipaan myös sitä itsekseni rauhoittumista, ja nautin kotoilusta omassa pienessä kotikolossani. Viihdyn kodissani ja minun on hyvä olla itseni kanssa.

Tosin kun viettää paljon aikaa kotona, iskee helposti myös sisustuskärpänen. Minuun sisustusinspis osuu aina vähän kausittain, ja juuri tämä syksyn kotoilu toi taas sellaisen tullessaan. Pitkään olen jo haaveillut vaihtaa vuosia vanhat olohuoneen verhoni uuteen. Finalysonin tehtaanyyäästä löytyikin marraskuussa sitten aivan täydellinen mustavalkoinen muumikuvioinen verho.

Minulle uuden aivan täydellisesti asuuntooni käyvän vakoiseksi maalatun puisen tv-tason sain vanhemmiltani. Entisen tv-tasoni myin kätevästi alta pois tori.fi -palvelun kautta. Messuilta löysin vielä hyvin sopivat säilytyslaatikon kaapin päälle -ja kuin tilauksesta kaksi pienempää lisää kirppikseltä. Messuilta löytyivät myös Ihanat kahvi- ja teepurkit, johon tosin tekstejensä vastaisesti piiloutuivat tään sokerihiiren namit ja pähkinät.

Myös Ystäväni kanssa ompelussa olen siirtynyt vaatteista vähän sisustuspuolelle -ja nyt on suunnitteilla joululiina asuntooni.

Ehkä sen kaikkein Ihanimman marraskuun kotijutun sain kuitenkin marraskuuss eräältä lapselta tämän viimeisenä päiväkotipäivänä. Kukkapakettia ojentaessaan kuiskasi tuo pieni Ihana neljävuotias korvaani: "sulle on vaaleanpunainen prinsessakukka!" Kysyessäni saisivatko muutkin aikuiset vaaleanpunaiset prinsessakukat, oli vastaus varsin osuva: "ei niitä vaaleanpunasia oli vaan yks, ja ajattelin, et se sopis sulle." Maineeni on siis kiirinyt jo päiväkodissakin ;D

Sisutamisen lisäksi olen kotona innostunut taas leipomisesta, ja jouluherkujen lisäksi on arki-iltojani piristämään valmistunut pitsoja, omppupiirakkaa, muffineja, kaurasämpylöitä ja pannaria vaniljavaahdon ja mansikoiden kera.

Yhteisiä perhejuhlia

Herkkuja olen päässyt loihtimaan myös lähimmilleni, sillä perhepiiriimme on mahtunut monta tärkeää juhlaa näin marraskuussa. Niitä olemme juhlistaneet kokoontumalla yhteen nauttimaan toistemme seurasta, hyvästä ruoasta ja pienestä yhteisestä tekemisestä.

Isänpäivänä olin vanhemmillani kyläilemässä -isäni ja pappani kanssa tietysti. Äiti oli taas hauduttanut tunteja ihanaa lihapataa, jota söimme kaikki hyvällä ruokahalulla masut täyteen. Lisukkeena oli perunoiden lisäksi omaa superherkkuani sienisalaattia. Jälkkärikahveille oli äiti loihtinut vielä rahkaisen päärynäpiirakan murotaikinapohjalla, nam!

Olin myös askarrelut noille supermiehille kortit ja laittanut pienet paketit. Pappa sai leipomiani omenapullia ja kukkasipuleita istutettavaksi, isäni kauluspaidan ja Fannyn leipomia uunituoreita herkkusämpylöitä.

Äitin synttäreille marraskuun lopussa olimme jälleen järjestäneet Fannyn kanssa pienen yllätyspäivän tyttöporukalla kaupungilla. Sattuipa niin hyvin, että joulukatu avattiin juuri samana päivänä, kun tuota tapahtumaa juhlistimme, ja lisäksi kävimme ihastelemassa Stockmannin iki-ihanaa jouluikkunaa. 

Aikamme joulua fiilisteltyä siirryimme Stockmannin yläkertaan Fazerin viikonloppubrunssille, josta saimme oman loossin ja rauhan höpötellä keskenämme. En ennen tuolla brunchilla ollut käynytkään, mutta kyllä oli kokemisen arvoinen! Toisin kuin monessa muussa paikassa, tämä kattaus kävi oikeasti myös lounaasta, koska tarjolla ei ollut vain jogurttia ja puuroa vaan kaikkea aina lohisalaatista liharuokiin. Ehkä hienointa kuitenkin oli, että tarjoiluista pystyi valitsemaan vain jäkkäri- ja alkuruokapöydän ja maksamaan vain niistä -koska nehän oikeasti niitä parhaita juttuja ovat. Tarjolla oli erilaisia leikkeleitä, savulohta, turoetta leipää, juustosalaatteja -ja makeina herkkuina suklaa- ja juustokakkua, croissantteja, suklaamoussea ja hedeläsalaattia ja fazerin konvehteja....kyllä kelpasi!

Lastenjuhlia ja lasten Riemua

Töissäkin olemme lasten kanssa järkäilleet jo marraskuussa vaikka minkälaisia juhlia. Isänpäivää edeltävänä arkipäivänä meillä oli aamulla isänpäiväkahvit ja iltapäivällä yhteinen ulkoliikuntarata ulkona isille ja lapsille. Isät ja lapset saivat ajaa kilpaa rekoilla, hurjastella skuuttiradalla puun ympäri, leikkiä hyypynaruilla hevosia ja aikamonta maalia saivat lapset jalkapallolla isien ohi. Lapset olivat maalanneet itse kortit ja toinen ryhmä keittiöpyyhkeet ja meidän avainkipot ja saaneet paketoida ne itse isille (minun tuomaan vaaleanpunaiseen kukkapareiin tietysti :D).

Halloweenina meillä oli naamiaiset, mutta pelkkien luurankojen ja kummitusten sijaan meillä oli Frozen-prinsessoja ja kanoja -ja ihan kaikkea muutakin.  Jokainen lapsi sai salissa kävellä punaista mattoa pitkin asussaan ja poseerata miten tahtoi, ja jokaisesta lapsesta otettiin kuva päiväkodin seinälle.

Lasten oikeuksien päivän saivat lapset tietysti oikeutetusti itse suunnitella. Meillä oli salissa lasten esityksiä, jossa lapset saivat näyttää sirkustemppujaan (ja mitä ikinä keksivät), poppari- ja mehubaari, disko, jossa oli asiaankuuluva valaistus ja ilosita lasten valitsemaa lastenmusiikkia, peitoista ja vilteistä eteiseen rakennettu maja sekä komeron "kauhukammio" siivouskomerossa.

Lasten synttäri- ja läksiäiskemujakin on mahtunut, jolloin olemme jakaneet kortteja, ja päivänsankari on saanut istua kruunu päässä pinkillä sifonkipeitteellä ja ruusuilla koristellulla valtaistuimella ja toivoa leikkejä ja lauluja ja jakaa nameja ja muita pikkuherkkuja.

Ennen ensimmäsitä adventtia järjestimme myös puurojuhlan joululauluineen ja kynttilöineen, ja nyt sitten alkaa se lapsille niin suuren Suuri joulunodotusta ja siihen littyvien juhlien järjestäminen. Minä pidin lähimmille Ystävilleni kotonani pikkujulut eilen, mutta niistä ja muista jouluisista puuhailuista lisää myöhemmin!

Mutta nyt oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille, ja muistakaa ryhmäni nokkelan 4-vuotiaan sanoin, että sehän tarkoittaa, että tänään saa olla pikkuisen itsekäs! ;)

<3: Ida