Koukussa

Siskoni on tullut viettämään aikaa kanssani muutamiksi päiviksi, kun vanhempani ovat matkoilla. Ajattelin pitäväni sen aikaa pientä taukoa tämän blogini kirjoittamisesta, sillä uskon minun keksivän siskoni kanssa muutakin tekemistä. Toisin kuitenkin kävi. Tässä istun taas, ja huomaan olevani koukussa. Onneksi en kuitenkaan usko riippuvuuteni olevan pahimmasta päästä, sillä näen blogini kirjoittamisen edesauttavan paranemistani syömishäiriöstä. Seuraavassa pohdin sitä, miten blogini kirjoittaminen tukee minua syömishäiriöstä toipumisessa. Toivon sen rohkaisevan myös teitä lukijoitani löytämään oman terveyttä tukevan harrastuksenne ja voimavaranne.

Ensinnäkin blogin kirjoittaminen on yksi esimerkki niistä hyvistä terveistä rutiineista, joita olen onnistunut muodostamaan arkeeni. Yleensä iltapäivästä olen saanut itseni rahoitettua kirjoittamaan toviksi ennen ulkoilua. Tämä rutiini on luonut elämääni järjestystä ja säännöllisyyttä, rytmittänyt päiviäni. Tutut rutiinit ovat usein syömishäiriöisille erityisen tärkeitä, ja minullekin  ne luovat turvallisuuden tunnetta. Tällaisiin terveyttä tukevien rutiinien luomiseen olenkin kannustanut teitä sairastavia jo useaan otteeseen, ja kannustan edelleen.

Hyvän tästä rutiinistani on tehnyt se, että se tukee rauhoittumistani. Olen saanut kirjoittamisesta harrastuksen, joka ei liity mitenkään liikkumiseen. Usein sairastavan maailma alkaa pyöriä pelkkien kaloreiden, syömisen ja kuluttamisen ympärillä. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että jokainen syömishäiriöinen keksisi päiviinsä tekemistä, joka ei tähtää millään tavalla kuluttamiseen ja jonka avulla saa muuta mielekästä tekemistä syömisen ja liikkumisen rytmittämään arkeen. Aluksi keskittyminen mihinkään tekemiseen voi tuntua vaikealta ja pelkkä istuminen tekemään jotakin voi vaatia jopa itsensä pakottamista, mutta ajan kanssa harrastus parhaillaan tarjoaa ainakin hetkellisen paon sairaista ajatuksista.

Kun löytää itselleen mielekkään harrastuksen, se tarjoaa parhaillaan aitoa nautintoa. Nautinnon kokemisen opettelu on tärkeää syömishäiriöiselle, sillä usein hän kieltää itseltään mahdollisuuden siihen. Syömishäiriö vakuuttelee sairaalle, ettei hän ole ansainnut ruoan tai minkään muunkaan aiheuttamaa mielihyvän kokemusta. Syömsihäiriö myös usein peittää alleen henkilön persoonallisuuden, ja henkilöltä itseltäänkin saattaa hämärtyä käsitys siitä, mitä hän todella tykkää tehdä ja mitä ei. Tämän vuoksi syömishäiriöstä toipumisessa on olennaista, että henkilö löytää itselleen oikeasti mieluisaa tekemistä, kuten minulle on tämä blogini kirjoittaminen. Kun tekee asioita, joista pitää, kasvaa samalla myös itseluottamus.

Minun itseluottamukseni on kasvanut varmasti blogiani kirjoittaessa. Olen paitsi nauttinut siitä, saanut kokea myös olevani siinä hyvä. Jokainen on hyvä jossain, jollekin se on kirjoittaminen, kuten minulle, toiselle esimerkiksi maalaus. Kehotankin Sinua miettimään, missä asioissa Sinä olet hyvä ja tekemään tällaisia asioita säännöllisesti. Itseluottamusta ja kannustusta blogini kirjoittamiseen olen saanut myös teiltä rakkaat lukijani positiivisen palautteen avulla. Samalla olen saanut opetella myönteisen palautteen vastaanottamista, joka on ollut vaikeaa paitsi minulle myös usein muillekin syömishäiriötä sairastaville, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut.

Lisäksi teiltä lukijoiltani saadut kommentit ovat myös sosiaalistaneet minua. Tällä hetkellä kodin ulkopoliset kontaktit ovat olleet minulla melko vähäisiä. Eristäytyminen kuuluu syömishäiriöön, mutta rohkaisisin jälleen jokaista sairasta pitämään yhteyttä myös muihin ihmisiin. On ollut hienoa huomata, miten tekstini ovat lisänneet terveiden ihmisten ymmärrystä sairaudestani ja sitä kautta minua kohtaan, jolloin he pystyvät paremmin tukemaan myös minun toipumisprosessiani. Nähdäkseni kaikkein suurin arvo minulle on kuitenkin ollut niillä kommenteilla, jotka ovat antaneet minulle tarvitsemaani vertaistukea. Olen otettu siitä, että niin monet teistä lukijoistani olette antaneet ymmärtää minun tarjonneen teille tukea sairautenne voittamiseen, mutta voin vakuuttaa, että tämä tuki on ollut molemminpuolista. Vain toinen sairastava voi kunnolla ymmärtää, mitä toinen käy läpi.

Minulle on toki tietysti myös tullut todella hyvä mieli, jos olen onnistunut jollakin tekstilläni rohkaisemaan jotakuta edes pienen askeleen eteenpäin paranemisen polulla, sillä vilpitön halu auttaa muita on todellista minua. Voinkin kehottaa jokaista tekemään pieniä hyviä tekoja läheisille ihmisille, vaikka se sairastavasta saattaakin olla vaikeaa itsekeskeistävän sairauden ja oman ahdistuksen keskellä, sillä toisten auttaminen kasvattaa paitsi itseluottamusta myös hieman etäännyttää omasta pahasta olosta. Kun uskaltaa katsoa omia murheitaan hiukan kauempaa, voi löytää uudenlaisia ratkaisuja niihin. Ympäröivän maailman ja elämän huomaaminen pelkän sairaan maailman sijaan on nähdäkseni edellytys syömishäiriöstä toipumisessa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että muiden auttaminen ei koskaan saisi sairastavalla mennä itsen auttamisen edelle.

Vaikka ajattelenkin teitä lukijoitani ja toivon teidän löytävän teksteistänne ymmärrystä läheisiänne tai itseänne kohtaan, kirjoitan kuitenkin blogiani ennen kaikkea itselleni ymmärtääkseni paremmin itseäni ja omia ajatuksiani.  Kirjoittaminen onkin toiminut minulle väylänä purkaa omia tunteitani ja analysoida sairauteeni ja elämäntilanteeseeni liittyviä ajatuksia. Olisi tärkeää, että jokainen sairastava löytäisi tällaisen keinon, on se sitten Sinulle puhuminen, soittaminen tai mitä vain. Tällaisen keinon löytäminen on merkittävä askel paranemisen kannalta, sillä usein sairastava purkaa omia ahdistavalta tuntuvia tuntemuksiaan oireilulla, kuten syömättömyydellä, oksentelulla tai liiallisella liikunnalla ja kätkee pahan olonsa taakse paljon pahaa oloa. Toki on tärkeää, että jokainen löytäisi itselleen sopivan tavan käsitellä näitä välillä pelottaviltakin tuntuvia ajatuksiaan ja tunteitaan, jotta ne eivät kasautuisi henkilön sisälle niin suuriksi, että niitä on vaikeaa enää lähteä purkamaan.

Analysoimalla omia ajatuksiani kirjoittamalla olen saanut myös ilokseni huomata, että minulla on jo paljon terveitäkin ajatuksia. Toki ajatusten siirtäminen käytäntöön on aina oma haasteensa, mutta terveet ajatukset ovat kuitenkin edellytys terveyttä tukeville teoille. Kirjoittaminen on auttanut minua huomaamaan edistymiseni toipumisen tiellä myös monella muulla tapaa. Huomaan pystyväni kävittelemään asioita, jaksan keskittyä siihen ja minulla riittää voimia kirjoittamiseen. Nämä asiat eivät minulle ole todellakaan mitään itsestäänselvyyksiä. Oman etenemisen huomaaminen on antanut minulle uskoa itseeni ja omiin voimiini tässä prosessissa ja kannustanut minua eteenpäin paranemisen tiellä. Onkin tärkeää, että läheiset muistaisivat muistuttaa sairastavaa niistä edistysaskelista, jota hän on toipumisprosessissaan jo saavuttanut, kun sairastava ei itse niitä kykene näkemään. Sairastavan olisi hyvä pyrkiessään terveyteen myös ajoittain jäädä itse miettimään niitä tai pitää jopa konkreettisesti kirjata asioista, joita on tehnyt paranemisen eteen tänään. Usein syömishäiriöiseen sairastuneet nimittäin ovat hyvin vaativia itseään kohtaan, ja näkevät toipuessaan usein vain sen mitä vielä on saavuttamatta sen sijaan, että kiinnittäisivät huomiota siihen, mitä on jo saavutettu.

Jokainen, terve ja sairas, tarvitsee elämässä kannattelevia voimia, jotka auttavat jaksamaan eteenpäin. Minä olen selvästi löytänyt tästä blogini kirjoittamisesta sellaisen. Ja toivon koko sydämestäni, että jokaisella teistä on vastaavia asioita elämässänne. Jos ei, on syytä lähteä niitä etsimään NYT. On tärkeää kuitenkin välttää syömishäiriöön liittyvän suorituskeskeisyyden ja pakonomaisuuden siirtymistä harrastukseen. Niin minäkin yritän tehdä, joten älkää siis huolestuko, jos ette vastaisuudessa aivan joka päivä pääsekään lukemaan uusia tekstejäni.

<3: Ida

Ps. Kiitos kaikille lukijoilleni, olette tärkeitä! Mikäli teille tulee mieleen kysymyksiä tai aiheita, joista haluaisitte blogistani lukea, otan mielelläni ehdotuksia (esim.kommentteina) vastaan.