Kevätmatkalle! :)

Haaveenani on päästä kerran vuodessa kurkkaamaan jokin kaupunki tai paikka Euroopassa, tai miksei kauempanakin! Tänään varattiin äidin kanssa reissu pääsiäiseksi, mistä olen tosi innoissani!:)

Se, että parantuminen ja palkkatyö on taas mahdollistanut minulle matkustelun, on itselleni tärkeä juttu. Lontoon-reissuni viime keväänä olikin siksi ihana kruunu parantumiselleni ja palkinto ekasta lukuvuodesta. Monet hienoimmista kokemuksistani ovat reissuilta ja olen varma että myös matkustelu ympäri Eurooppaa on omalla kohdallani avartanut maailmankuvaani. Uskon, että monenlaiseen elämään kurkistaminen matkustelunkin kautta on vaikuttanut siihen, kuinka laajasti ja suvaitsevaisesti osaan suhtautua moniin asioihin, ihmisiin ja ajattelutapoihin.

 Nyt sain joulun jälkeen idean, että haluan päästä Wieniin. En ole koskaan käynyt Itävallassa, mutta olen lukemastani ja siellä vierailleelta ystävältäni ymmärtänyt, että Wienissä on paljon kaunista arkkitehtuuria, ja alkuperäistäkin tunnelmaa jäljellä. Lisäksi se tuntuu mukavan kokoiselta kaupungilta; näkemistä riittää, mutta kulkemaan pääsee kävellen. Se on minusta paras tapa saada kuva kaupungista ja sen sykkeestä.

Minusta kevät on parasta matkustusaikaa Euroopassa, koska kun täällä tuskaillaan loskan kanssa ja haaveillaan auringosta, on keskieuroopassakin usein kevät jo paljon  pidemmällä. Mitään heinäkuun helteitä en välttämättä kaupunkilomilla kaipaakaan, mutta on mukavaa, kun kaupungilla voi kulkea vapaasti ilman hirveitä toppauksia. Tuntuu vähän kuin saisi varaslähdön rakastamaani kevääseen! :)

Lähdetään äitin kanssa reissuun siis neljäksi päiväksi pääsiäisenä. Minun on nyt vaikea saada lomaa töistä ennen kesää, mutta pääsiäisenähän on sopivasti tarjolla ilmainen pitkä viikonloppu :) Vaikka pääsiäisenä riittää matkustelijoita Wieniin, löydettiin onneksi vielä hyvät lennot ja kiva hotelli kohtuulliseen hintaan. 

Wien onkin kiva matkakohde juuri pääsiäisenä, koska siellä on silloin useita kuuluisia pääsiäistorjea, ja kaikkihan tietävät, kuinka minä rakastan markkinatunnelmaa ja kädentöitä! :) Silti Wienissä on myös suuri osa esimerkiksi kaupoista ja muista paikoista myös pääsiäissunnuntaina auki.

Odotan lomalta ainakin kaipaamaani yhteistä aikaa äitin kanssa ja pidempää irtiottoa arjesta. Toivon nauttivani kevään fiilistelystä ja vanhojen rakennusten ja mukulakivien tuomasta rauhoittavasta, idyllisestä tunnelmaa. Tietysti haluan myös istuskella ihanissa katukahvioissa ja herkutella hyvissä ravintoloissa ja katsastaa paikallista muotia. Odotan, että pääsen kurkistamaan yhden uuden kaupungin tunnelmaan ja pieniltä osin kaupungin ihmisten elämään ja katukuvaan. Olen varma, että matka tuo monia tärkeitä kokemuksia, joita on mukava muistella vuosienkin päästä.

Jos olet käynyt Wienissä, niin kommentoihan vinkkejä, mitä Wienissä kannattaisi nähdä ja kokea!

Nyt kohti uutta viikkoa ja haaveilemaan!
Ihanaa kevätauringonvärittämää viikkoa kaikille!
<3: Ida

PS. Fiilistelykuvat Wienistä ja lomasta jälleen pixbay.com

Joskus pikkujutut tuntuu vaan niin hyviltä

Kirjoittelin viime tekstissä unelmistani, jotka ovat jo toteutuneet. Olen elämässä saanut ja saavuttanut isoja asioita, ja se on musta tosi hienoa. Olen siitä kiitollinen.

Yhtälailla olen onnellinen niistä pienistä onnellisista hetkistä, joita kohtaan päivittäisessä arjessani. Mä oikeasti uskon, että iso osa siitä elämän onnellisuudesta on juuri niissä arkipäivän tilanteissa ja nimenomaan siinä, että osaan niistä iloita ja nauttia.

Nyt kerron teille muutamista pikkujutuista, jotka viime viikkoina ovat saaneet mut iloisiksi.

<3 Töissä me tehtiin ystävänpäiväksi sydämiä meidän ikkunaan. Niistä tuli tosi hienoja, ja ulla ja lapsilla oli hauskaa, vaikka välillä koko hilepurkki levähtikin pöydälle :D Kaikista hienointa oli, kun niitä piti sitten monta kertaa ihailla ja esitellä äidille ja kavereillekin :)

<3 Treeneissä mä olen kokeillut nyt ihan uudenlaisia kehonpaino- ja loikkatreenejä. Ja mikäs sitä treenifiilistä paremmin nostaisi, kun uudet treenivaatteet! Löysin aivan parhaat releet nettialennusmyynnistä, reebokin pökät ja adidaksen yhteensopivan adidaksen topin <3 Hyvää vaihtelua mun muuten niin kovin pinkkiin reenilookkiin ;)

<3 Sain joululahjaksi uuden kattovalaisimen, ja voi että kun vihdoin sain sen kattoon asennettua (lue: lahjottua toisen sen asentamaan)... Se sopii asuntooni juuri niin kuin toivoinkin, ja luo rauhoittavaa tunnelmaa. Kyllä on kelvannut nyt sohvalla lueskella! :)

<3 Olen alkanut taas tehdä pikkaisen myös käsitöitä. Lumipyrypäivinä on ollut ihana käpertyä illalla sohvannurkkaan neulomaan kevätvärejä! :)

<3 Ystävänpäivänä ilahduin kovasti, kun sain muutamia ystävänpäiväkortteja ja äidiltä kukkia <3<3

<3 Löydettiin mun treffikumppanin kanssa tosi hyvä sushiravintola, jossa on istuskeltu jo muutaman kerran ;) Kyllä alkoi taas viikonloppu viime perjantaina Ihanasti, kun aamuvuoron jälkeen suunnistin keskustaan sushibuffetin ihanuuksista ja hyvästä seurasta nauttimaan :)<3

Kivoja hetkiä, muistakaa hymyillä kun niitä kohtaatte! :)
<3: Ida

PS. Kukkakimppu, sukat ja sushi pixbay.com

5+1 toteutunutta unelmaani

Olethan muistanut unelmoida tänäänkin? Olethan iloinnut niistä haaveista, jotka ovat jo toteutuneet?

Kerron teille nyt minun muutaman toteutuneen unelmani. Monet niistä liittyvät jollakin tavalla toipumiseeni syömishäiriöstä -se oli esteenä niiden kaikkien toteutumiselle. Kun parannuin, pääsin aloittamaan unelmieni toteuttamista yksi toisensa jälkeen. Mikään unelmistani ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi taikka automaattisesti parantumisen myötä. Ne tarvitsivat rinnalleen rohkeutta tarttua elämän tuomiin mahdollisuuksiin, myönteistä asennetta ja uskoa itseen ja elämään. Sekä sopivasti onnen kantamoista ja useat paljon myös työtä ja määrätietoisuutta.

1. Lastentarhanopettajuus

Varmaan kaikki minut tuntevat tietävät, että olen halunnut opettajaksi pikkutytöstä asti. Minulle opiskelupaikan saaminen yliopistosta kymmenen vuotta sitten oli yksi elämäni tärkeimmistä jutuista. Siitä matka unelma-ammattiini oli kuitenkin vielä paljon pidempi kuin ajattelin. Ilman sitä intohimoa, jota tunsin tulevaa opettajuuttani kohtaan, en olisi koskaan valmistunut, enkä ehkä löytänyt motivaatiota parantumiseenkaan. Opiskelin sairaalasta, sairaalakierteetä palasin yliopistoon ja tein 100 sivuisen päättötyöni yksin kotona.
Kun sitten valmistuin, ajattelin, etten jaksaisi tehdä tätä työtä. Niin taisi uskoa aika moni muukin, minulle kun lääkärikin sen totesi. Sen, etten kestäisi työn tuomaa stressiä, vastuuta, paineita, rikkinäisyyttä. Mutta voin nyt puolentoista vuoden työkökemuksen jälkeen todeta, että olen jaksanut, pärjännyt ja parempaa -olen nauttinut.
En tiedä, haluanko tehdä tätä loppuelämäni, mutta se ei huolestuta. Olen onnellinen siitä, että jaksoin määrätietoisesti kulkea kohti tavoitettani -ja saavutin sen. Loin hyvän pohjan tulevaisuudelle ja omalle itsetunnolleni.
Tärkeintä minulle nyt on, että minun on joka aamu hyvä mennä töihin -ja joka päivä siellä on kivaa. Tässä kohtaa on hyvä näin, ja ajallaan tästä on hyvä jatkaa. Tai sitten kehittää itseään opettajana, matkalla, jossa ei koskaan ole valmis.

2. Itsenäistyminen

Itsenäisyys, oma tila ja vapaus ovat olleet minulle aina tosi tärkeitä asioita, ja olen pyrkinyt niihin varhain. Silti niiden saavuttaminen kesti kohdallani tosi pitkään. Muutin kotoa pois ensimmäisen kerran ollessani vain 17 -vuotias, mutta siitä kului vielä 8 vuotta ennen kuin voin sanoa pärjänneeni omillani.
Sairauteni vei täysin kykyni pitää huolta itsestäni. Tunsin siitä syyllisyyttä, ja tarvitsevuus muista oli iso kolhu itsetunnolleni. Asiaa ei auttanut se, että myös hoitoalan ammattilaiset kritisoivat riippuvuuttani vanhemmistani.
Lopulta perheeni täydellinen tuki oli tärkeimpiä asioita paranemisessani. Tervehdyttyäni itsenäistyminen, itsestä huolehtiminen, omien asoiden hoitaminen, itsenäiset päätökset ja omilleen muuttaminen tulivat luontevasti. Nyt tunnen olevani aikuinen, itsenäinen ja varsin pärjäävä ja vahva yksilö. Ja olen ylpeä siitä.
Enää en häpeä sitä, että olen saanut tukea läheisiltäni, kun on ollut vaikeaa. Tunnen kiitollisuutta ja ylpeyttä siitä, että minulla on sellainen perhe. Yhdessä selviäminen on lähentänyt meitä, ja vaikka en tarvitse heitä enää samallla tavalla, on perhe ihan yhtä tärkeä yhä. Toivon, että myös itse osaan olla läheisteni tukena, kun he sitä tarvitsevat.

 

3. Liikunnan ilo

Olen ollut liikkuva lapsi ja liikkuva nuori, joka käveli mielellään joka paikkaan ja heittäytyi kokeilemaan kehollaan erilaisia temppuja ja lajejakin. Mutta omaa lajia ei tuntunut harrastukseksi löytyvän, ja koulussa liikunta tuntui suoritukselta.
Kun sairastuin, muuttui liikunta päivittäiseksi pakoksi, jossa vein kerta toisensa jälkeen itseni äärirajoille niin henkisesti kuin fyysisestikin. En tuolloin olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että juuri liikunnasta on nyt muodostunut minulle yksi arjen tärkeimmistä voimavaroista. Olen oppinut tasapainottamaan liikunnan osaksi arkeani niin, että se tuo minulle hyvää oloa eikä syö energiaani.
Treenatessa koen onnistumisen tunteita ja rentoudun. Kerta toisensa jälkeen pääsen siinä hämmästelemään voimiani, jotka heijastuvaat nyt jaksamisena arjessa.

 

4. Elämysten matka

Vuosia elämäni oli hyvin rutinoitunutta, lukittuakin. Elämä pyöri pienissä piireissä ja uusia kokemuksia tuli vain vähän. Sairastaessa ja myös toipuessa söin kotona tiettyihin aikoihin tietyt ateriat, välissä kävin kävelyllä ja tein kotitöitä.
Kun näin, miten muu perhe lähti matkoille, kun (harvoin) tapasin ystäviä ja kuulin heidän seikkailustaan -iski ikävä, kaipuu, ulkopuolisuuden tunne. Siksi suljin sen mieluummin pois ja keskityin omiin kuvioihini. Samalla toivoin, että se kaikki kuuluisi vielä joskus itsellenikin.
Kun voimani lisääntyivät, halusin kokea ja elää. Ensin pienien shoppailu- ja museoreissujen muodossa. Ja sitten enemmän.
Tärkein huipentuma oli meidän Lontoon-reissu. Olin parantunut täysin, nautin koko reissusta, ruoasta ja sen tuomista kaikista uusista kokemuksista. Huomasin olevani vapaa, huomasin, ettei mitää taisteluita tarvinnut enää käydä, vaan pystyin vain elämään. Se oli sellainen ensimmäinen: elän elämäni parasta aikaa -elämys, ja tuo tunne on jatkanut matkallani nyt kohta vuoden.
Olen edelleen iloinen siitä, että osaan nauttia myös niistä pienistä iloisista hetkistä, kahvittelusta tai kirpparikierroksesta ystävän kanssa vaikkapa. Ja ylpeä siitä, että etsin arkeeni ja elämääni koko ajan uusia kokemuksia ja haluan oppia.

 

5. Muista huolenpitäminen

Isovanhempani olivat tärkeimpiä tukijoitani topimumisessani ja aina mulle tärkeitä. Kun mummoni kuoli, parantumisen oli vielä kesken. Tunsin syvää surua paitsi ennen kaikkea hänen poismenostaan ja menetyksestään, myös siitä, ette hän ehtinyt nähdä toipumistani.
Päätin, että pappani saisi sen kokea, kuinka saan voimani ja elämäniloni takaisin. Tiedän, että mummolle mös kaikista tärkein asia oli, että papasta pidetään huolta. Pappani luona vierailen melkein joka viikonloppu kylmälaukkuun valmiiksi pakatut ateriat mukanani, iltaisin toivotan hyvää yötä ja teen parhaani. Pappani on joskus minulle lapsena todennut, että teot osoittavat, kuinka paljon rakastaa toista. Niitä arjen pieniä hyviä tekoja yritän antaa läheisilleni -ja ne tekevät minut onnelliseksi. Kun käyn papallani, näen, kuinka pappani on ylpeä ja onnellinen minusta -ja joka kerta opin ja imen itseeni hänen positiivista, periksiantamatonta elämänasennettaan.

+ <3

Ehkä jo ala-asteen koulukiusaamisajoista lähtien jossakin syvällä sisälläni on ollut tunne siitä, ettei kukaan voisi minusta oikeasti tykätä. Sairaus pitkitti tietysti myös näiden asioiden kokemista ja kokeilemista elämässäni.
Nyt, kun olen itse ollut valmis toisen kanssa elämääni jakamaan, olen löytänyt hyvän ihmisen, jonka kanssa on mukava viettää aikaa. Se, mihin tämä vie, löytyykö elämän rakkaus tästä tai muualta, näyttää aika. Mutta tunnetta siitä, kuinka viehättävä ihminen olen, ei enää mikään mikään vie pois. 

 

Usein kuulee sanottavan, että vaikeudet kasvattavat ihmistä. Minä uskon, että niistä selviäminen ja pitkäaikaisten unelmien saavuttaminen opettaa paljon enemmän -kun annat niiden opettaa. 

Minulle unelmointi on elämän kinuski ja kaneli. Joka päivä asetan ja tavoittelen pieniä elämän tavoitteita arjessani. Uppoudun usein haaveilemaan ja rakentelemaan pilvilinnoja, ne antavat voimia.
Uskon, että elämässäni on vielä monta toteutumistaan odottavaa unelmaa.

<3: Ida

Kuvat pixbay.com

Ei aina tarvitse olla tehokas

Mä olen tosi suorituskeskeinen ihminen, aina ollut. En ole siitä piirteestä ylpeä, mutta sen kanssa mun on täytynyt oppia elämään. Mä saan hyvää oloa, kun saan asioita aikaiseksi, mieluiten jossakin näkyvässä muodossa. Esimerkiksi kun töissä tulostan sen valmiin dokumentin, koti on siivottu, blogitekstin julkaistu tai käsityö valmis. Kun mä salilla pystyn nostamaan, jaksan vielä yhden.

Joskus tehokkuus ohjasi koko elämääni siinä määrin, että se teki minusta itsekeskeisen ja tavattoman tehottoman. Kadotin siinä juoksussa itseni pitkäksi aikaa. 

Myönnän kuitenkin myös hyötyväni siitä, ettei mun tarvitse patistella itseäni hommiin päivän ainoalla tauolla, töiden jälkeen salille tai viikonloppuisin siivouksen pariin. Ja ehkä myös työkaverini ja läheiseni, piirteeseeni kun liittyy myös tarve olla avuksi ja hyödyksi muille. Mutta jotta mä pystyn päivästä ja vuodesta toiseen, tarvitsen myös niitä hetkiä, kun mun ei tarvitse mitään.

Uudet treenivaatteet!:)

Kattilallinen kanakeittoa, nam!

 Mulle on kehittynyt nyt alkuvuodesta uusi tapa, kun tulen kotiin. Kun olen saanut tavarat paikoilleen ja ruokaa massuun (joskus jo ennen näitä), heittäydyn sohvalle pötköttelemään hetkeksi tekemättä mitään. Annan ajatusten virrata, joskus selailen blogeja tai naistenlehteä, joskus hörpin teetä tai kuuntelen radiota. En sen kummemmin näitä hetkiä etukäteen suunnittele.

En vilkuile kelloa (jos ei ole pakko), koska en halua painostaa itseäni edes lopettamaan. Joskus sohvalla menee 10 minuuttia joskus melkein tunti. Jossakin vaiheessa tulee sellainen olo, että nyt voisin taas nousta. Ja ryhdyn illan askareisin, lähden menoihini tai siirryn mielekkäiden harrastusteni pariin kotona.

Papan synttäreillä

Huomaan, että tosta hetkestä on tullut mulle tosi tärkeä. Silloin pysähdyn, nollaan päivän ja siirryn vapaalle. Rentoudun. Rentoutuminen ei aina tarkoita sitä, että ei ajattelisi mitään. Joskus se on omiin ajatuksiinsa syventymistä. Jos ajatukset vilistää tai kiertää kehää, en sulje niitäkään pois. Annan niidenkin tulla, ja sitten päästän ne pois.

Tehokkuus on nyky-yhteiskunnassa hirveän (yli)arvostettu piirre. Musta on hienoa, että pystyn joka päivä aidosti olemaan itseni ja omien ajatusteni kanssa. Se kertoo mulle, että niissä ei ole enää mitään, mitä en osaisi käsitellä tai pelkäisin. Että osaan vielä ajatella, en vain tehdä. Että minua ja elämääni ohjaan minä itse, enkä ole vain mikään kauko-ohjattava lelu tämän maailman vaatimusten edessä. Osaan sanoa myös niille Stop. Se tuo mulle hallinnan tunteen. 

Liika stressi on tuhoisaa, keholle ja mielelle. Mutta sekin kuuluu elämään. Rinnalle jokainen tarvitsee stressinhallintakienoja, mutta myös täysin paineettomia hetkiä. Mikä on sun stressivapaa oleiluhetkesi?

<3: Ida

Kolme arkiruokasuosikkiani :) (Reseptejä)

Mukavaa sunnuntaita taas Murut! :) Onko teillä muilla tapana tehdä alkuviikon ruoat valmiiksi jääkaappiin näin sunnuntaisin? Tässä muutama oma tämän hetkinen lempparini! :) Nehän tunnetusti vaihtelevat suunnilleen viikottain ;)...

Kaksi ensimmäistä ovat oivia purkitettavia ruokia lounaseväiksi töihin tai uudelleen lämmitettäväksi arki-iltana. Keitto ja laatikko melkein paranevat uudelleen lämmitettäessä, eli niitä voi hyvällä omalla tunnolla valmistaa kerralla isommankin satsin. Viimeinen maistuu parhaalta tuoreena, mutta valmistuu muutamassa minuutissa vaikkapa sunnuntain dinneriksi tai sellaisena iltana kun kotona ei mystisesti olekaan mitään ruokaa! :) 

Simppeli lohi-juuresvuoka

Tarvitset:

Kilon verran perunoita tai bataattia

Puoli kiloa porkkanoita

pari isoa sipulia (tai sipulirouhetta)

Lohta (noin puolikas eli yksi iso filee)

2dl ruoka kermaa, n 4 dl (kasvis)maitoa

tilliä, sitruunamehua, suolaa, pippuria

Tee näin:

Viipaloi tai suikaloi perunat, porkkanat ja sipulit. Poista lohifileestä nahka ja suikaloi. Laita kaikki kauniista sekaisin isoon uunivuokaan. Suolaa kevyesti. Sekoita ruokakerma, maito ja mausteet. Kaada vuokaan.

Paista 200 asteessa tunnin verran.

Makoisa kanakeitto

Tarvitset: 

Broilerin maustamattomia fileepihvejä (tai suikaleita) 

perunoita

paprika

muutama iso porkkana

sipuli

1/2-1 rasia tuorejuustoa valitsemasi makuisena (esim yrtti/paprika tai chili)

chiliä/paprikajauhetta/ currya, halutessasi ripaus suolaa ja pippuria

Tee näin

Pilko perunat, porkkanat, sipulit. Keitä perunat ja porkkanat puolikypsiksi (mausta halutessasi keitinvesi ripauksella suolaa). Paista pannulla boriskupihvit kypsiksi ja mausta hyvin. Lisää keittoon paprikat ja sipulit. Keitä hetki. Pilko broiskut ja lisää ne tuorejuuston kanssa kattilaan. Älä enää keitä, mutta sekoittele niin että juusto sulaa joukkoon. Lisää vielä mausteita tarvittaessa.

Vihreä pikapasta

Tarvitset:

Pakaste parsakaalia

papupastaa (joko olet testannut?) tai tavallista

vihreää pestoa

Tee näin:

Tee näin: Keitä parsakaalit al dente. Siirrä parsakaalit sivuun ja keitä pasta. Kaada keitinvesi pois, ja sekoita pastan joukkoon kattilassa pesto ja parskalaalit. Ripottele päälle juustoraastetta tai raejuustoa ja nauti, naam! :)

Ihanaa sunnuntaita, ja toimivaa arkea!!<3

Ida 

Ps. Nyt saa toivoa, elikkäs pistäkäähän kommenttiboxiin oma postaustoiveenne! :)

Vinkkejä kehonhuoltoon

Kehonhuolto on usein se asia, joka ensimmäisenä jää kiireessä. Se on kuitenkin ihan älyttömän tärkeä juttu niin hyvinvoinnin kuin treenitulostenkin kannalta. Kireät lihakset eivät kehity, liikeradat jäävät vajaiksi ja tulokset saavuttamatta. Tukkoisilla lihaksilla treeni on takkuista, eikä tunnu mukavalta. Monella esimerkiksi niska-hartiaseudun lihakset kipeytyvät ihan normaalissa arjessa tai vaikkapa työssä, ja siksi niistä on tärkeää pitää huolta vaikka ei salilla pumppaisikaan.

Itse olen taas yrittänyt huolehtia kehonhuollostani paremmin, tässä minun hyväksi todettuja vinkkejäni siihen:

1. Putkirullaus! Ihan älyttömän tehokasta erityisesti jaloille, jo ensimmäisten rullattujen minuuttien jälkeen huomaat vaikutuksen! Tätä teen eriyisesti jalkapäivien jälkeen kun reidet ja pohkeet ovat jumissa. 

 2. Selkään ja erityisesti pieniin niskahartiaseudun lihaksiin putkirullaa on vaikeampi käyttää. Tähän suosittelen tennispalloa. Itsellä on usein jatkuvasta kantamisesta ja nostelusta usein etenkin lavanseudut jumissa, ja hierojani neuvoi seuraavan kikan. Asetu seisomaan selkä seinää vasten jalat hieman koukussa. Laita tennispallo seinän ja selkäsi väliin esim lapojen korkeudelle. Liikuttele vähän selkää, ja etsi muhevia kohtia.

3. Liike. Erityisesti niska hartiaseudun kivut johtuvat usein staattisesta lihaskivusta. Pyörittele olkapäitä, tee kaulan ja niskan alueen venytyksiä rauhallisessa liikeessä. Kurkottele kohti lattiaa ja kieritä selkärankaa seisoma-asennossa kädet rentoina. Hartioiden alueelle älyttömän hyvä apuväline on harjan/mopin tms varsi. Ota varresta sopivan leveä ote ja seiso kädet pään yläpuolella. Vie nyt harjan varresta koko ajan kiinni pitäen käsiä pään yli vuoroin rintojen eteen ja vuoroin lapojen taakse.

4. Pidä pidempiä treenitaukoja, kevyempiä viikkoja. Vaikka lihakset olisivatkin vuorokauden tai parin päästä jo palautuneet, antaa pidemmät tauot aina välillä niille ihan erilaisen levon ja rauhan, joka ainakin itsellä näkyy usein kehityksen ja treenimotivaation paranemisena taukoa seuraavissa treeneissä. Se tunne, kun vaan kulkee!! <3

Näiden vinkkejen lisäksi muistutan, että hyvä ja riittävä syöminen ja tasainen vedenjuonti ovat ihan kaikkein tärkeimpiä juttuja kehon huollossa. Suosittelen lämpimästi myös perinteisempää venyttelyä ja hierontaa ammattilaisten käsissä. 

 

 Rentouttavaa, hyvää oloa sunnuntaihin, Ihanat!! <3

<3: Ida

Ps. Kuvat 2, 3 ja 5 pixbay.com

Hyvinvointitavoitteeni vuodelle 2017

En uskalla enkä haluakaan varsinaisesti luvata mitään. Mietin kuitenkin vuoden vaihtuessa juttuja, joilla voisin parantaa ja edistää omaa hyvinvointiani myös tulevana vuonna. Voin viime vuonna jo tosi hyvin, mutta näillä asioilla näen että voisin tukea omaa jaksamistan ja hyvää oloani myös vuonna 2017:

1. Tuon salitreeneihini enemmän vahtelua ja monipuolisuutta. Eli päivittelen saliohjelaan useammin säilyttääksen nusujohteisuuden ja ennen kaikkea mielenkiinnon. Teen treenejä enemmän myös fiilispohjalta, käytän vaihtoehtoisia liikkeitä, koklailen uusia juttuja ja pidän kevennettyjä viikkoja, kun siltä tuntuu. 

2. Kokeilen uusia kasvisruokia, käytän monipulisemmin erilaisia kasviksia ja hedelmiä niiden tuttujen lisäksi.

3. Vietän viikossa ainakin yhden arki-illan ja/tai toisen viikonlopun päivän ilman mitään etukäteissuunnitelmia tai sovittuja menoja.

4. Keskitän kokkailut muutamaan päivään ja pääosin simppeleihin juttuihin, ettei siihen menisi niin paljon aikaa. 

5. Opettelen töissä jakamaan enemmän vastuuta ja työtehtäviä, ja myös kieltäytymään ylimääräisistä tehtävistä. Suunnittelen mahdollisuuksien mukaan vähän väljyyttä meidän päivä- ja viikko-ohjelmaan,

6. Kiinnitän töissä parempaa huomiota ergonomiaan ja huollan siellä helposti ylirasittuvia lihaksia ennen suurempia ongelmia/oireita.

7. Jokerina iskän suosikki: käytän säännöllisesti hammaslankainta. 

8. Tämän vuonna 2016 löytyneen asian haluaisin säilyttää: teen asioita, jotka tuntuu mulle mielekkäiltä ja suhtaudun asoihin omaan iloiseen tapaani.

Miten sä aiot tänä vuonna edistää sun hyvinvointia?

<3: Ida