Hyvää ravintolaruokaa hyvään hintaan!

Muutama päivä sitten käynnistyi SYÖ Helsinkin! -kampanja, jossa useat ravintolat tarjoavat annoksia kampanjan ajan kymmenellä eurolla. Mielestäni tämä on loistava mahdollisuus tutustua erilaisiin ravintoloihin Helsingissä. Kaikki kampanjassa mukana olevat ravintolat ja annokset löydät täältä .

Itseäni listan ravintoloista kiinnostaa ainakin Loisteen lohikeitto, Hokkaidosushin 12:n sushin lajitelmat ja ranskalainen Frans&Amelie bistron annokset (sahramirisotto ja lohi lohkoperunoilla). Aion ehdottomasti kokeilla ensi viikon aikana joitakin uusia ravintoloita!:) Myös vakkaripastapaikassani Vapianossa on lempparirapupastani nyt tarjouksessa...

Tämän hetken suosikiksi hyvistä ja hyvän hintaisista ruokapaikoista on muodostunut ehdottomasti  Factoryn salaattibaari. Salaattipohjalle saa valita yhteensä kuusi täytettä, kaksi kultakin hyllyltä! Alimmalla hyllyllä on esimerkiksi savulohta, kasvispyöryköitä ja rapuja, keskimmäisellä hedelmiä ja juustoja ja ylimmällä lisukkeiksi siemeniä, kuivattuja marjoja, pähkinöitä ja krutonkeja. Annokseen kuuluu myös leipä ja kastike. Voin kertoa, että salaattivati on valtava, lisukkeita riittävästi, eli nälkäisenä ei "pelkän salaatin" jälkeen tarvitse ravintolasta lähteä! Hinta on silläkin normaalisti kympin tuntumassa. Paikka on viihtyisä ja siisti. Suosittelen siis!:)

Muita hyviä paikkoja, joita on tullut viime aikoina testailtua on mainitsemani pastoja, pizzoja ja salaatteja tarjoavan Vapianon lisäksi Konnichiwan laaja sushibuffet, ja Kukontorilla sijaitseva pieni meksikolainen Subburritos, josta saa hyviä taco ja burritoja. Lisäksi omista "klassikoistani" suosittelen tietysti Teatterin salaatteja ja Virgin Oilia, jossa on mukava myös viettää iltaa.

Aiotteko te hyödyntää kampanjaa? Voitteko suositella jotakin ravintolaa?

Ihanaa sunnuntaita!:)
<3: Ida

Ravitsemusta ja inspiraatiota

Tiedättekö mitä, olen taas löytänyt yhden uuden kiinnostavan ja innostavan jutun elämääni! :) Ilmoittauduin viime viikolla avoimeen yliopistoon, jossa suoritan siis Helsingin yliopiston ravitsemustieteen opintoja. Avoimessa kurssit on järjestetty niin, että pystyn suorittamaan ne etänä ja töiden ohella.

Joku minulta kysyikin, että kuinka jaksan opiskella vielä töiden ohella. En ehkä omaa alaani jaksaisikaan nyt, tarvitsen myös siitä taukoa. Mutta kun ala on niin erilainen kuin se mitä päivätyökseen tekee ja vielä sellainen, josta on aidosti itse kiinnostunut, niin uskon sen päinvastoin antavan lisää energiaa ja hyvää vastapainoa nykyiselle erilaiselle, melko fyysiselle ja vastuulliselle työlleni.

Joku, ainakin varmaan paras Ystäväni, muistaa, että ravitsemus ja hyvinvointi on kiinnostanut jo lukioiässä. Vasta toivuttuani täysin syömishäiriöstä, voin varmuudella sanoa, että kiinnostus on todella aitoa ja itsestäni lähtevää. Kiinnostuminen hyvinvoinnista ja tiedon hankkiminen oli tärkeä osa toipumistani. Minusta hienoa ravitsemuksessa on nimenomaan se, että pystymme itse vaikuttamaan omaan hyvinvointiimme, jaksamiseemme ja terveyteemme. Emme tosin kaikilta osin, mutta haluan tietää lisää siitä, miten voimme.

Kuten moni ehkä arvaakin, on itsellä myös haaveena tukea syömisongelmien kanssa kamppailevia, ja olin kiitollinen kun syömishäiriöliitosta otettiin minuun yhteyttä. Itselle kuitenkin pelkästään oman tarinan jakaminen, puhumattakaan neuvojen antaminen pelkästään oman, yhden, kokemuksen perusteella tuntuu pidemmän päälle aika hatarlta. Ystävänä toki, mutta ei auttajana. Vaikka sekin voi vertaistukimielessä olla todella arvokasta, kaipaan rinnalle myös oikeaa tutkimustietoa. Minulla on nykyisen tutkintoni kautta jo paljon tietoa uusien toimintatapojen ja käyttäytymismallien oppimisesta ja motivoimisesta. Uskon, että se on hyvä tuki ravitsemukseen liittyvä tiedolle ja haaveilleni liittyen siihen.

Kun sain idean syksyllä hyvinvoinnin alan opiskeluista ja lainasin kirjastosta alan kirjoja, selvitin toki vaihtoehtoja myös erilaisista opistojen tarjoamista vaihtoehdoista, pt, ravintovalmentaja yms. Näissä on varmasti hyviä vaihtoehtoja, mutta kun en niistä tarkemmin tiedä, on itselle yliopisto-opinnot laadukkaamman opetuksen ja varmasti luotettaviin tutkimuksiin perustuvan tiedon tae. Lisäksi yliopiston kurssien suorittaminen tarjoaa paremmat mahdollisuudet jatko-opiskeluihin. Olen harkinnut jatkavani esimerkiksi terveystieteiden maisteriksi. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen nykyisessä ammatissani, ja opiskelu on minulle ennemminkin harrastus.

Itselle uuden oppiminen on aina ollut elämän hienoimpia juttuja, siinä olikin yksi syy, miksi alnperin lähdin opettajaksi opiskelemaan. Minut tuntevat tietävät, että pidin koulunkäynnistä ja itseä kiinnostavien asioiden opiskelusta. Minulla on voimakas tahto kehittää itseäni ja laajentaa osaamistani. Oikeastaan olen nyt pelkästään hektisessä työelämässä ollessani vähän kaivannutkin lisää lukemista ja pohdiskelua. Toivon, että nyt opintojeni myötä maltan lukemiselle myös arjestani enemmän varata aikaa.

Inspiroitunein terkuin,
<3: Ida

Kuvat pixbay.com

Brunssilla

Meille treffikumppanini kanssa on tullut tavaksi käydä ulkona syömässä pari kertaa viikossa, yleensä päivällistä tai lauantai-iltaisin. Tänään päätimme kuitenkin aamupäivästä kokeilla erästä keskustan tunnetuimmista brunsseista, nimittäin sunnuntaibrumssia Ekbergin kahviossa.

Ekbergin tilat ovat melko pienet ja pöydät tiiviisti, mutta taustamelu ei häirinnyt kuin hetken ja tunnelma oli oikeastaan aika idyllinen näin perinteisessä kahviossa. Tykkäsin Ekbergin vanhoista korituoleista ja pienistä terassipöydistä.

Brunssin tarjoilypöytä ei ollut mikään pitkä pitopöytä, vaan sellainen pieni kotipöytätyylinen kattaus. Monenlaisia herkkuja oli kuitenkin tarjolla, ja pelkkien kurkkusiivujen lisäksi myös useita erilaisia kasvislisukkeita.

Olin ajatellut panostavani puuron sijaan muihin juttuihin, sitä kun saa joka päivä kotonakin, mutta en kuitenkaan voinut vastustaa oikeaa riisipuroa vadelmahillolla <3 Siitä sitten jatkoin suolaisiin herkkuihin kera lohen, juustojen ja leikkeleiden.

Parasta antia Ekbergillä olivat kuitenkin sen oman leipomon jälkkärileivonnaiset. Tarjolla oli juusto- ja suklaamoussekakkua. Itsestä parhaalta maistui perinteinen, pehmeä voisilmäpulla. Milloinkohan sellaistakin perinneherkkua on tullut nautittua viimeksi?

Nautiskelimme brunssista rauhassa semmoiset kaksi tuntia, ja lähdimme sulattelemaan seuraaviksi meren rantaan Koffin puiston ja Ullanlinnan kautta. Arvatkaa, tapasimme ihastuttavan joutsenpariskunnan! :)

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille,
<3: Ida

Kevätmatkalle! :)

Haaveenani on päästä kerran vuodessa kurkkaamaan jokin kaupunki tai paikka Euroopassa, tai miksei kauempanakin! Tänään varattiin äidin kanssa reissu pääsiäiseksi, mistä olen tosi innoissani!:)

Se, että parantuminen ja palkkatyö on taas mahdollistanut minulle matkustelun, on itselleni tärkeä juttu. Lontoon-reissuni viime keväänä olikin siksi ihana kruunu parantumiselleni ja palkinto ekasta lukuvuodesta. Monet hienoimmista kokemuksistani ovat reissuilta ja olen varma että myös matkustelu ympäri Eurooppaa on omalla kohdallani avartanut maailmankuvaani. Uskon, että monenlaiseen elämään kurkistaminen matkustelunkin kautta on vaikuttanut siihen, kuinka laajasti ja suvaitsevaisesti osaan suhtautua moniin asioihin, ihmisiin ja ajattelutapoihin.

 Nyt sain joulun jälkeen idean, että haluan päästä Wieniin. En ole koskaan käynyt Itävallassa, mutta olen lukemastani ja siellä vierailleelta ystävältäni ymmärtänyt, että Wienissä on paljon kaunista arkkitehtuuria, ja alkuperäistäkin tunnelmaa jäljellä. Lisäksi se tuntuu mukavan kokoiselta kaupungilta; näkemistä riittää, mutta kulkemaan pääsee kävellen. Se on minusta paras tapa saada kuva kaupungista ja sen sykkeestä.

Minusta kevät on parasta matkustusaikaa Euroopassa, koska kun täällä tuskaillaan loskan kanssa ja haaveillaan auringosta, on keskieuroopassakin usein kevät jo paljon  pidemmällä. Mitään heinäkuun helteitä en välttämättä kaupunkilomilla kaipaakaan, mutta on mukavaa, kun kaupungilla voi kulkea vapaasti ilman hirveitä toppauksia. Tuntuu vähän kuin saisi varaslähdön rakastamaani kevääseen! :)

Lähdetään äitin kanssa reissuun siis neljäksi päiväksi pääsiäisenä. Minun on nyt vaikea saada lomaa töistä ennen kesää, mutta pääsiäisenähän on sopivasti tarjolla ilmainen pitkä viikonloppu :) Vaikka pääsiäisenä riittää matkustelijoita Wieniin, löydettiin onneksi vielä hyvät lennot ja kiva hotelli kohtuulliseen hintaan. 

Wien onkin kiva matkakohde juuri pääsiäisenä, koska siellä on silloin useita kuuluisia pääsiäistorjea, ja kaikkihan tietävät, kuinka minä rakastan markkinatunnelmaa ja kädentöitä! :) Silti Wienissä on myös suuri osa esimerkiksi kaupoista ja muista paikoista myös pääsiäissunnuntaina auki.

Odotan lomalta ainakin kaipaamaani yhteistä aikaa äitin kanssa ja pidempää irtiottoa arjesta. Toivon nauttivani kevään fiilistelystä ja vanhojen rakennusten ja mukulakivien tuomasta rauhoittavasta, idyllisestä tunnelmaa. Tietysti haluan myös istuskella ihanissa katukahvioissa ja herkutella hyvissä ravintoloissa ja katsastaa paikallista muotia. Odotan, että pääsen kurkistamaan yhden uuden kaupungin tunnelmaan ja pieniltä osin kaupungin ihmisten elämään ja katukuvaan. Olen varma, että matka tuo monia tärkeitä kokemuksia, joita on mukava muistella vuosienkin päästä.

Jos olet käynyt Wienissä, niin kommentoihan vinkkejä, mitä Wienissä kannattaisi nähdä ja kokea!

Nyt kohti uutta viikkoa ja haaveilemaan!
Ihanaa kevätauringonvärittämää viikkoa kaikille!
<3: Ida

PS. Fiilistelykuvat Wienistä ja lomasta jälleen pixbay.com

Joskus pikkujutut tuntuu vaan niin hyviltä

Kirjoittelin viime tekstissä unelmistani, jotka ovat jo toteutuneet. Olen elämässä saanut ja saavuttanut isoja asioita, ja se on musta tosi hienoa. Olen siitä kiitollinen.

Yhtälailla olen onnellinen niistä pienistä onnellisista hetkistä, joita kohtaan päivittäisessä arjessani. Mä oikeasti uskon, että iso osa siitä elämän onnellisuudesta on juuri niissä arkipäivän tilanteissa ja nimenomaan siinä, että osaan niistä iloita ja nauttia.

Nyt kerron teille muutamista pikkujutuista, jotka viime viikkoina ovat saaneet mut iloisiksi.

<3 Töissä me tehtiin ystävänpäiväksi sydämiä meidän ikkunaan. Niistä tuli tosi hienoja, ja ulla ja lapsilla oli hauskaa, vaikka välillä koko hilepurkki levähtikin pöydälle :D Kaikista hienointa oli, kun niitä piti sitten monta kertaa ihailla ja esitellä äidille ja kavereillekin :)

<3 Treeneissä mä olen kokeillut nyt ihan uudenlaisia kehonpaino- ja loikkatreenejä. Ja mikäs sitä treenifiilistä paremmin nostaisi, kun uudet treenivaatteet! Löysin aivan parhaat releet nettialennusmyynnistä, reebokin pökät ja adidaksen yhteensopivan adidaksen topin <3 Hyvää vaihtelua mun muuten niin kovin pinkkiin reenilookkiin ;)

<3 Sain joululahjaksi uuden kattovalaisimen, ja voi että kun vihdoin sain sen kattoon asennettua (lue: lahjottua toisen sen asentamaan)... Se sopii asuntooni juuri niin kuin toivoinkin, ja luo rauhoittavaa tunnelmaa. Kyllä on kelvannut nyt sohvalla lueskella! :)

<3 Olen alkanut taas tehdä pikkaisen myös käsitöitä. Lumipyrypäivinä on ollut ihana käpertyä illalla sohvannurkkaan neulomaan kevätvärejä! :)

<3 Ystävänpäivänä ilahduin kovasti, kun sain muutamia ystävänpäiväkortteja ja äidiltä kukkia <3<3

<3 Löydettiin mun treffikumppanin kanssa tosi hyvä sushiravintola, jossa on istuskeltu jo muutaman kerran ;) Kyllä alkoi taas viikonloppu viime perjantaina Ihanasti, kun aamuvuoron jälkeen suunnistin keskustaan sushibuffetin ihanuuksista ja hyvästä seurasta nauttimaan :)<3

Kivoja hetkiä, muistakaa hymyillä kun niitä kohtaatte! :)
<3: Ida

PS. Kukkakimppu, sukat ja sushi pixbay.com

5+1 toteutunutta unelmaani

Olethan muistanut unelmoida tänäänkin? Olethan iloinnut niistä haaveista, jotka ovat jo toteutuneet?

Kerron teille nyt minun muutaman toteutuneen unelmani. Monet niistä liittyvät jollakin tavalla toipumiseeni syömishäiriöstä -se oli esteenä niiden kaikkien toteutumiselle. Kun parannuin, pääsin aloittamaan unelmieni toteuttamista yksi toisensa jälkeen. Mikään unelmistani ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi taikka automaattisesti parantumisen myötä. Ne tarvitsivat rinnalleen rohkeutta tarttua elämän tuomiin mahdollisuuksiin, myönteistä asennetta ja uskoa itseen ja elämään. Sekä sopivasti onnen kantamoista ja useat paljon myös työtä ja määrätietoisuutta.

1. Lastentarhanopettajuus

Varmaan kaikki minut tuntevat tietävät, että olen halunnut opettajaksi pikkutytöstä asti. Minulle opiskelupaikan saaminen yliopistosta kymmenen vuotta sitten oli yksi elämäni tärkeimmistä jutuista. Siitä matka unelma-ammattiini oli kuitenkin vielä paljon pidempi kuin ajattelin. Ilman sitä intohimoa, jota tunsin tulevaa opettajuuttani kohtaan, en olisi koskaan valmistunut, enkä ehkä löytänyt motivaatiota parantumiseenkaan. Opiskelin sairaalasta, sairaalakierteetä palasin yliopistoon ja tein 100 sivuisen päättötyöni yksin kotona.
Kun sitten valmistuin, ajattelin, etten jaksaisi tehdä tätä työtä. Niin taisi uskoa aika moni muukin, minulle kun lääkärikin sen totesi. Sen, etten kestäisi työn tuomaa stressiä, vastuuta, paineita, rikkinäisyyttä. Mutta voin nyt puolentoista vuoden työkökemuksen jälkeen todeta, että olen jaksanut, pärjännyt ja parempaa -olen nauttinut.
En tiedä, haluanko tehdä tätä loppuelämäni, mutta se ei huolestuta. Olen onnellinen siitä, että jaksoin määrätietoisesti kulkea kohti tavoitettani -ja saavutin sen. Loin hyvän pohjan tulevaisuudelle ja omalle itsetunnolleni.
Tärkeintä minulle nyt on, että minun on joka aamu hyvä mennä töihin -ja joka päivä siellä on kivaa. Tässä kohtaa on hyvä näin, ja ajallaan tästä on hyvä jatkaa. Tai sitten kehittää itseään opettajana, matkalla, jossa ei koskaan ole valmis.

2. Itsenäistyminen

Itsenäisyys, oma tila ja vapaus ovat olleet minulle aina tosi tärkeitä asioita, ja olen pyrkinyt niihin varhain. Silti niiden saavuttaminen kesti kohdallani tosi pitkään. Muutin kotoa pois ensimmäisen kerran ollessani vain 17 -vuotias, mutta siitä kului vielä 8 vuotta ennen kuin voin sanoa pärjänneeni omillani.
Sairauteni vei täysin kykyni pitää huolta itsestäni. Tunsin siitä syyllisyyttä, ja tarvitsevuus muista oli iso kolhu itsetunnolleni. Asiaa ei auttanut se, että myös hoitoalan ammattilaiset kritisoivat riippuvuuttani vanhemmistani.
Lopulta perheeni täydellinen tuki oli tärkeimpiä asioita paranemisessani. Tervehdyttyäni itsenäistyminen, itsestä huolehtiminen, omien asoiden hoitaminen, itsenäiset päätökset ja omilleen muuttaminen tulivat luontevasti. Nyt tunnen olevani aikuinen, itsenäinen ja varsin pärjäävä ja vahva yksilö. Ja olen ylpeä siitä.
Enää en häpeä sitä, että olen saanut tukea läheisiltäni, kun on ollut vaikeaa. Tunnen kiitollisuutta ja ylpeyttä siitä, että minulla on sellainen perhe. Yhdessä selviäminen on lähentänyt meitä, ja vaikka en tarvitse heitä enää samallla tavalla, on perhe ihan yhtä tärkeä yhä. Toivon, että myös itse osaan olla läheisteni tukena, kun he sitä tarvitsevat.

 

3. Liikunnan ilo

Olen ollut liikkuva lapsi ja liikkuva nuori, joka käveli mielellään joka paikkaan ja heittäytyi kokeilemaan kehollaan erilaisia temppuja ja lajejakin. Mutta omaa lajia ei tuntunut harrastukseksi löytyvän, ja koulussa liikunta tuntui suoritukselta.
Kun sairastuin, muuttui liikunta päivittäiseksi pakoksi, jossa vein kerta toisensa jälkeen itseni äärirajoille niin henkisesti kuin fyysisestikin. En tuolloin olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että juuri liikunnasta on nyt muodostunut minulle yksi arjen tärkeimmistä voimavaroista. Olen oppinut tasapainottamaan liikunnan osaksi arkeani niin, että se tuo minulle hyvää oloa eikä syö energiaani.
Treenatessa koen onnistumisen tunteita ja rentoudun. Kerta toisensa jälkeen pääsen siinä hämmästelemään voimiani, jotka heijastuvaat nyt jaksamisena arjessa.

 

4. Elämysten matka

Vuosia elämäni oli hyvin rutinoitunutta, lukittuakin. Elämä pyöri pienissä piireissä ja uusia kokemuksia tuli vain vähän. Sairastaessa ja myös toipuessa söin kotona tiettyihin aikoihin tietyt ateriat, välissä kävin kävelyllä ja tein kotitöitä.
Kun näin, miten muu perhe lähti matkoille, kun (harvoin) tapasin ystäviä ja kuulin heidän seikkailustaan -iski ikävä, kaipuu, ulkopuolisuuden tunne. Siksi suljin sen mieluummin pois ja keskityin omiin kuvioihini. Samalla toivoin, että se kaikki kuuluisi vielä joskus itsellenikin.
Kun voimani lisääntyivät, halusin kokea ja elää. Ensin pienien shoppailu- ja museoreissujen muodossa. Ja sitten enemmän.
Tärkein huipentuma oli meidän Lontoon-reissu. Olin parantunut täysin, nautin koko reissusta, ruoasta ja sen tuomista kaikista uusista kokemuksista. Huomasin olevani vapaa, huomasin, ettei mitää taisteluita tarvinnut enää käydä, vaan pystyin vain elämään. Se oli sellainen ensimmäinen: elän elämäni parasta aikaa -elämys, ja tuo tunne on jatkanut matkallani nyt kohta vuoden.
Olen edelleen iloinen siitä, että osaan nauttia myös niistä pienistä iloisista hetkistä, kahvittelusta tai kirpparikierroksesta ystävän kanssa vaikkapa. Ja ylpeä siitä, että etsin arkeeni ja elämääni koko ajan uusia kokemuksia ja haluan oppia.

 

5. Muista huolenpitäminen

Isovanhempani olivat tärkeimpiä tukijoitani topimumisessani ja aina mulle tärkeitä. Kun mummoni kuoli, parantumisen oli vielä kesken. Tunsin syvää surua paitsi ennen kaikkea hänen poismenostaan ja menetyksestään, myös siitä, ette hän ehtinyt nähdä toipumistani.
Päätin, että pappani saisi sen kokea, kuinka saan voimani ja elämäniloni takaisin. Tiedän, että mummolle mös kaikista tärkein asia oli, että papasta pidetään huolta. Pappani luona vierailen melkein joka viikonloppu kylmälaukkuun valmiiksi pakatut ateriat mukanani, iltaisin toivotan hyvää yötä ja teen parhaani. Pappani on joskus minulle lapsena todennut, että teot osoittavat, kuinka paljon rakastaa toista. Niitä arjen pieniä hyviä tekoja yritän antaa läheisilleni -ja ne tekevät minut onnelliseksi. Kun käyn papallani, näen, kuinka pappani on ylpeä ja onnellinen minusta -ja joka kerta opin ja imen itseeni hänen positiivista, periksiantamatonta elämänasennettaan.

+ <3

Ehkä jo ala-asteen koulukiusaamisajoista lähtien jossakin syvällä sisälläni on ollut tunne siitä, ettei kukaan voisi minusta oikeasti tykätä. Sairaus pitkitti tietysti myös näiden asioiden kokemista ja kokeilemista elämässäni.
Nyt, kun olen itse ollut valmis toisen kanssa elämääni jakamaan, olen löytänyt hyvän ihmisen, jonka kanssa on mukava viettää aikaa. Se, mihin tämä vie, löytyykö elämän rakkaus tästä tai muualta, näyttää aika. Mutta tunnetta siitä, kuinka viehättävä ihminen olen, ei enää mikään mikään vie pois. 

 

Usein kuulee sanottavan, että vaikeudet kasvattavat ihmistä. Minä uskon, että niistä selviäminen ja pitkäaikaisten unelmien saavuttaminen opettaa paljon enemmän -kun annat niiden opettaa. 

Minulle unelmointi on elämän kinuski ja kaneli. Joka päivä asetan ja tavoittelen pieniä elämän tavoitteita arjessani. Uppoudun usein haaveilemaan ja rakentelemaan pilvilinnoja, ne antavat voimia.
Uskon, että elämässäni on vielä monta toteutumistaan odottavaa unelmaa.

<3: Ida

Kuvat pixbay.com

Ei aina tarvitse olla tehokas

Mä olen tosi suorituskeskeinen ihminen, aina ollut. En ole siitä piirteestä ylpeä, mutta sen kanssa mun on täytynyt oppia elämään. Mä saan hyvää oloa, kun saan asioita aikaiseksi, mieluiten jossakin näkyvässä muodossa. Esimerkiksi kun töissä tulostan sen valmiin dokumentin, koti on siivottu, blogitekstin julkaistu tai käsityö valmis. Kun mä salilla pystyn nostamaan, jaksan vielä yhden.

Joskus tehokkuus ohjasi koko elämääni siinä määrin, että se teki minusta itsekeskeisen ja tavattoman tehottoman. Kadotin siinä juoksussa itseni pitkäksi aikaa. 

Myönnän kuitenkin myös hyötyväni siitä, ettei mun tarvitse patistella itseäni hommiin päivän ainoalla tauolla, töiden jälkeen salille tai viikonloppuisin siivouksen pariin. Ja ehkä myös työkaverini ja läheiseni, piirteeseeni kun liittyy myös tarve olla avuksi ja hyödyksi muille. Mutta jotta mä pystyn päivästä ja vuodesta toiseen, tarvitsen myös niitä hetkiä, kun mun ei tarvitse mitään.

Uudet treenivaatteet!:)

Kattilallinen kanakeittoa, nam!

 Mulle on kehittynyt nyt alkuvuodesta uusi tapa, kun tulen kotiin. Kun olen saanut tavarat paikoilleen ja ruokaa massuun (joskus jo ennen näitä), heittäydyn sohvalle pötköttelemään hetkeksi tekemättä mitään. Annan ajatusten virrata, joskus selailen blogeja tai naistenlehteä, joskus hörpin teetä tai kuuntelen radiota. En sen kummemmin näitä hetkiä etukäteen suunnittele.

En vilkuile kelloa (jos ei ole pakko), koska en halua painostaa itseäni edes lopettamaan. Joskus sohvalla menee 10 minuuttia joskus melkein tunti. Jossakin vaiheessa tulee sellainen olo, että nyt voisin taas nousta. Ja ryhdyn illan askareisin, lähden menoihini tai siirryn mielekkäiden harrastusteni pariin kotona.

Papan synttäreillä

Huomaan, että tosta hetkestä on tullut mulle tosi tärkeä. Silloin pysähdyn, nollaan päivän ja siirryn vapaalle. Rentoudun. Rentoutuminen ei aina tarkoita sitä, että ei ajattelisi mitään. Joskus se on omiin ajatuksiinsa syventymistä. Jos ajatukset vilistää tai kiertää kehää, en sulje niitäkään pois. Annan niidenkin tulla, ja sitten päästän ne pois.

Tehokkuus on nyky-yhteiskunnassa hirveän (yli)arvostettu piirre. Musta on hienoa, että pystyn joka päivä aidosti olemaan itseni ja omien ajatusteni kanssa. Se kertoo mulle, että niissä ei ole enää mitään, mitä en osaisi käsitellä tai pelkäisin. Että osaan vielä ajatella, en vain tehdä. Että minua ja elämääni ohjaan minä itse, enkä ole vain mikään kauko-ohjattava lelu tämän maailman vaatimusten edessä. Osaan sanoa myös niille Stop. Se tuo mulle hallinnan tunteen. 

Liika stressi on tuhoisaa, keholle ja mielelle. Mutta sekin kuuluu elämään. Rinnalle jokainen tarvitsee stressinhallintakienoja, mutta myös täysin paineettomia hetkiä. Mikä on sun stressivapaa oleiluhetkesi?

<3: Ida