Ravitsemusta ja inspiraatiota

Tiedättekö mitä, olen taas löytänyt yhden uuden kiinnostavan ja innostavan jutun elämääni! :) Ilmoittauduin viime viikolla avoimeen yliopistoon, jossa suoritan siis Helsingin yliopiston ravitsemustieteen opintoja. Avoimessa kurssit on järjestetty niin, että pystyn suorittamaan ne etänä ja töiden ohella.

Joku minulta kysyikin, että kuinka jaksan opiskella vielä töiden ohella. En ehkä omaa alaani jaksaisikaan nyt, tarvitsen myös siitä taukoa. Mutta kun ala on niin erilainen kuin se mitä päivätyökseen tekee ja vielä sellainen, josta on aidosti itse kiinnostunut, niin uskon sen päinvastoin antavan lisää energiaa ja hyvää vastapainoa nykyiselle erilaiselle, melko fyysiselle ja vastuulliselle työlleni.

Joku, ainakin varmaan paras Ystäväni, muistaa, että ravitsemus ja hyvinvointi on kiinnostanut jo lukioiässä. Vasta toivuttuani täysin syömishäiriöstä, voin varmuudella sanoa, että kiinnostus on todella aitoa ja itsestäni lähtevää. Kiinnostuminen hyvinvoinnista ja tiedon hankkiminen oli tärkeä osa toipumistani. Minusta hienoa ravitsemuksessa on nimenomaan se, että pystymme itse vaikuttamaan omaan hyvinvointiimme, jaksamiseemme ja terveyteemme. Emme tosin kaikilta osin, mutta haluan tietää lisää siitä, miten voimme.

Kuten moni ehkä arvaakin, on itsellä myös haaveena tukea syömisongelmien kanssa kamppailevia, ja olin kiitollinen kun syömishäiriöliitosta otettiin minuun yhteyttä. Itselle kuitenkin pelkästään oman tarinan jakaminen, puhumattakaan neuvojen antaminen pelkästään oman, yhden, kokemuksen perusteella tuntuu pidemmän päälle aika hatarlta. Ystävänä toki, mutta ei auttajana. Vaikka sekin voi vertaistukimielessä olla todella arvokasta, kaipaan rinnalle myös oikeaa tutkimustietoa. Minulla on nykyisen tutkintoni kautta jo paljon tietoa uusien toimintatapojen ja käyttäytymismallien oppimisesta ja motivoimisesta. Uskon, että se on hyvä tuki ravitsemukseen liittyvä tiedolle ja haaveilleni liittyen siihen.

Kun sain idean syksyllä hyvinvoinnin alan opiskeluista ja lainasin kirjastosta alan kirjoja, selvitin toki vaihtoehtoja myös erilaisista opistojen tarjoamista vaihtoehdoista, pt, ravintovalmentaja yms. Näissä on varmasti hyviä vaihtoehtoja, mutta kun en niistä tarkemmin tiedä, on itselle yliopisto-opinnot laadukkaamman opetuksen ja varmasti luotettaviin tutkimuksiin perustuvan tiedon tae. Lisäksi yliopiston kurssien suorittaminen tarjoaa paremmat mahdollisuudet jatko-opiskeluihin. Olen harkinnut jatkavani esimerkiksi terveystieteiden maisteriksi. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen nykyisessä ammatissani, ja opiskelu on minulle ennemminkin harrastus.

Itselle uuden oppiminen on aina ollut elämän hienoimpia juttuja, siinä olikin yksi syy, miksi alnperin lähdin opettajaksi opiskelemaan. Minut tuntevat tietävät, että pidin koulunkäynnistä ja itseä kiinnostavien asioiden opiskelusta. Minulla on voimakas tahto kehittää itseäni ja laajentaa osaamistani. Oikeastaan olen nyt pelkästään hektisessä työelämässä ollessani vähän kaivannutkin lisää lukemista ja pohdiskelua. Toivon, että nyt opintojeni myötä maltan lukemiselle myös arjestani enemmän varata aikaa.

Inspiroitunein terkuin,
<3: Ida

Kuvat pixbay.com