perjantai 1. tammikuuta 2016

Ei ihan arkinen päivällinen

Nyt on vuorossa arkisen päivälliskatsauksen sijaan kurkistus joulupöytämme menuhun. Lounaaksi syömme aina joulupuuron eli riisipuuron luumukeiton tai kanelin ja maidon kera, tietysti mantelin sisälleen kätkien. Ennen kirkkoa nautimme joulukahvit, joissa nautimme torttuja ja pipareita ja muita leipomuksia, joista Fanny oli tänä vuonna pääosin torttuineen ja pipareineen vastannut. Minä olin tehnyt karjalanpiirakoita. Suolaisten leipien ja piirakoiden päällä  maistelemme jo vähän kinkkua ja kalkkunaa -ja tänä vuonna avasimme myös jo isän Belgiasta tuoman konvehtirasian.

Varsinainen jouluruoka meillä on illalla ennen lahjojen avaamista. Jouluna on aina pöydässä kaikkien herkkuruokia. Melkein kaikki on meillä itse valmistettua. Äitini tekee esimerkiksi itse sienisalaatin ja graavaa kalat, mikä on huomattavasti edullisempaa ja näin saamme varmasti tuoretta ja maukasta joulupöytään. Koska tämä kuitenkin vie tietyti aikaa, sovimme tänä vuonna, minkä osuuden kukakin joulupöytään valmistaa. Itse vastasin laatikoista. Mummoni valmisti meille aina laatikot ollessani lapsi, ja nyt minä yritän kovasti opetella tuota jaloa taitoa.






Kun ruokiin on panostettu, nautimme niistä myös rauhassa. Jo lapsena meille opetettiin, että joulupöydässä ei ole mikään kiire. Katamme pöytään juhla-astiamme, laitamme valkoisen juhlaliinan ja sytytämme kynttilät, rauhoitumme syömään ja juttelemaan ja kuuntelemaan joulumusiikkia. Emme tuo kaikkea ruokaa kerralla pöytään, vaan katamme ensin pöytään alkuruokia, ja sen jälkeen vasta pienen tauon jälkeen katamme varsinaisten lämpimien ruokien pöydän. Kahden kattauksen jälkeen olemme yleensä jo niin täynnä, että juustoihin ja jälkkäreihin siirrymme vasta lahjojen avaamisen jälkeen.





Kokonaisuudessaan joulumenumme näytti tänä vuonna kutakuinkin tältä:

Alkuun:
Kirjolohen mäti, punasipuli ja smetana
Graavattu tillilohi
Pippurinen graavisiika
Kuorelliset jättikatkaravut ja sitruunalohkot
Jouluinen lisukesalaatti graanaattiomenahöysteellä
Keitetyt perunat

Lämpimät ruoat:
Harmaasuolattu luomukinkku ja sinappi
Savustettu kalkkuna
Haudutettu lihapata
Sienisalaatti
Imelletty perunalaatikko
Porkkanalaatikko kotimaisesta tuoreporkkanasta
Joululimppu ja maalaispatee

Jälkiruoaksi:
Lajitelma erilaisia juustoja,
hedelmiä  ja pipareita
Belgialaisia suklaakonvehteja 

Omia suosikkejani joulupöydästä ovat aina olleet katkaravut, graavatut kalat, etenkin tuo siika, jota harvemmin arkena saa, ja sienisalaatti. Myös perinteiset jouluroat kalkkunan, joululimpun ja laatikoiden muodossa  maistuvat yhä paremmin ja paremmin, vaikka en niistä lapsena välittänytkään. Oikeastaan ainoastaan kinkusta ja mädistä en niin välitä -mutta ne sitten ovatkin niitä siskoni ja hänen poikaystäänsä ehdottomia herkkuja. Äidin useamman tunnin hauduttama lihapata ei petä ketään koskaan, ja lämmittää ihanasti kirkkoreissun ja kaiken suklaan napostelun jälkeen! Niin, ja sen jälkeen sitten taas jaksaa vähän lisää sitä sukaata ;)




Jouluruokia ei meillä valmisteta mitenään ylenmääräisesti, vaikka eri laatuja onkin runsaasti. Tänä vuonna niitä riitti sopivasti juuri vielä joulupäivän aterialle -ja Tapaninpäivänä niitä ei enää kaivannutkaan kukaan. Välipäivinä ainakin itselleni se liha-perunasoselaatikko ja muut arkiruoat maistuivat taas paremmin kuin hyvin -aina seuraavaan jouluun saakka.




Herkullista vuoden alkua kaikille!

<3: Ida

8 kommenttia:

  1. Kiitos vielä kurkistuksesta jouluaattoon! Hauska verrata, miten muiden ihmisten menu koostuu erilaisista komponenteista. Rosollia teillä ei liene harrastettu tai lanttulaatikkoa? Minä olen tyytyväinen, jos selviän yhdellä jouluruokamäjäyksellä vuodessa, mikään pöydän anti ei oikein uppoa. :D Mutta näin aikuisiällä maku kyllä on muuttunut, kuten itsekin mainitsit.
    Mutta nyt kuitenkin oikein hyvää uutta vuotta 2016 Ida Ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi kaikesta ei tarvitse tykätäkään. Mutta usein kannattaa maistaa, ja maistaa taas uudelleenkin, ja joskus saattaa myös yllättyä iloisesti. Lanttulaatikkoa ja rosollia ei ole tainnut koskaan olla ollut meidän joulupöydässämme, mutta ihan hyvin voisin maistaa kun tilaisuus tulee :)
      Oikein hyvää ja elämyksellistä alkanutta vuotta myös Sinulle! <3

      Poista
  2. Nell jo mainitsikin kuinka Joulupöydän antimet eroavat toisistaan. Sekin kuinka lapsuudenajan makumieltymykset muuttuvat, entisistä inhokeista tulee suosikkeja tai toisinpäin. Toiveena jos tekisit joskus postauksen tämänhetkisestä toipumistilanteestasi ja kurkkaus treenirutiineihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on kyllä hieno tunne, kun jotakin taas maistaa ja huomaa, että ei se niin pahaa ollutkaan kun muisti :D
      Kiitos postaustoiveista, pistän korvan taakse! Hyviä ideoita, voisin kuvitella, että nämä kiinnostavat myös muita blogini luikijoita. :)Treeneistä on ainakin tulossa lisää,pidän mielessä myös tuon toivomasi näkökulman.
      Sairauden ja toipumisen osalta kirjoitan ainakin loppuun sairaskertomukseni. Tämä blogini kertoo toipumistarinaani, mutta ehkäpä voisin kirjoittaa enemmän nykyisestä elämäntilanteestani -joka on juuri sitä tavallista aikuisen ihmisen arkea, jota toipuisellani lähdin tavoittelemaan.
      Muuten minusta tuntuu, ettei minulla sen asian osalta ole enää juurikaan kirjoitettavaa tai tarvetta käsitellä asiaa. Se alkaa olla minulle osa mennyttä elämääni, ja nyt tunnen asiaa sen verran käsitelleeni, että voin sen sinne myös jätää. Ja hyvä näin. :)

      Poista
  3. Kiva kun olit avustamassa, niin sen pitää mennä ettei äidille jää kaikkea tehtäväksi. Ruokaa tärkeämpi on minulle aina ollut pöytäseura ja tunnelma. Kun asuu yksin ja syö yksin on välillä kiva saada seuraa ja yleensä sillon on helpompi myös syödä kunnolla. Ainakin mulla. Oli kiva taas nähdä -Minnie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta, ruokailussa se kaikki muu -rakkaat ihmiset, tunnelma, se sosiaalinen tilanne, jossa saa ruoasta nauttimisen lisäksi vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa yhdessä -ihan kaikista tärkeintä.
      Hienoa, jos Sinua yhdessä syöminen myös auttaa syömään paremmin! Silloin varmaan kannattaa hyödyntää sellaisia tilanteita aina mahdollisuuksien mukaan ja miettiä, miten sen saman turvan ja luvan syödä kunnolla saisi siirrettyä myös niihin ruokailuihin, kun olet itseksesi.
      Pidä itsestäsi huolta, törmäillään taas! :)

      Poista
  4. Hei Ida!

    Hyvältä kuulostaa ja näyttää teidän joulupöytänne! Nelln tavoin en ole suuri jouluruokien ystävä, mutta äitisi kokkauksia maistaneena uskon että kaikki tarjottava oli oikein maukasta! Kuin myös ihan varmasti sinun tekemäsi laatikot!
    Kiitos eilisestä ja kaikista vaatteista, oli kiva jutella ihan kasvotusten jälleen kerran! Tavataan taas pian!

    Lämmin halaus ja oikein ihanaa uutta alkavaa vuotta 2016! <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä äitini on ihan paras kokikokki :)
      Jouluruoat varmasti jakavat mielipitetiä, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa, ja tärkeämpää on tykätä niistä ruoista, joita syö joulujen välillä. Sitten voi taas ensi jouluna miettiä, antaako jollekin joulun perinneruoalle uuden mahdollisuuden -vai luoko kenties uusia perinteitä. :)
      Ihan parasta oli nähdä -otetaan taas pian uusiksi, onnellisia vuoden 2016 päiviä siihen saakka! <3<3

      Poista