Kohti mielen ja kehon hyvinvointia

Nämä uuden vuoden ensimäiset kuukaudet tarkoittavat monille ihmisille aikaisepaa suurempaa panostusta omaan hyvinvointiin -kuntosalit täyttyvät taas, naisten lehdet pullistuvat erilaisista laihdutusohjeista, ja olipa oma hierojanikin varsin kiireinen näin joulun jälkeen. Oma hyvinvointiin satsaukseni on alkanut jo hyvissä ajoin edellisen vuoden puolellla, ja saakin jatkua vielä pitkälle.

Tässä tekstissäni kerron himan siitä, miten minä olen oppinut pitämään hyvinvoinnistani huolta ja miten se on näkynyt arjessani. Pohdin myös sitä, mitä kaikkea hyvnvoini mielestäni koostuu. Ihan ensiksi toivon, ettei kukaan sairastava ota tätä tekstiäni huonolla tavalla, sillä sellainen ei ole tarkoitus. Tässä kuitenkin hieman hyvinvointiasiaa uudistuneen blogini alustukseksi.

Toipumiseni myötä kehittynyt ja lisääntynyt kiinnostukseni hyvinvointiani kohtaan näkyy nimittäin arjessani monissa pienissä asioissa. Esimerkiksi kiinnostuksenkohteeni blogimaailmassa on sirttynyt  syömishäiröblogeisa kohti hyvinvointia käsitteleviä sellaisia, lehtitilaus on tehty usemapaankin terveyttä käsitteleviin lehteen ja niin edelleen. Mutta se on näkynyt myös siinä, kuinka olen alkanu kohdella itseäni. Olen alkanut tietoisesti ja tiedostamattani muuttaa elintapojani siten, että ne mahdollisimman hyvin palvelisivat kokonaisvalaista hyvinvointiani ja terveyttäni.

Ruokailun osalta olen ottanut selvää eri ravintoaineiden merkityksestä, ja lisännyt välttämättöien rasvahappojen ja proteiinin määrää ruokavaliossani, vaihtanut viljatuotteet täysjyväiljaan ja esimerkiksi murot puuroon, sekä alkanut kiinnittää huomiota sokerin saantiini. Lisäksi olen monipuolistanut kasvisvalikoimaani, ja ruokavaliotani ylipäätään.

Erityisesti hyvien rasvojen saanti on ollut minulla sairauteni vuoksi pitkään täysin puuttellista, ja kehoni kärsi useista puutosoireista, eikä voinut sen vuoksi hyvin. Nyt olen ottanut päivittäiseen ruokavaliooni lohta ja/tai pähkinöitä ja huomannut, kuinka esimerkiksi ihoni ja hiukseni (sekä varmasti järkeni) voivat paremmin. Lisäksi olen ottanut omega3-tabletit taas päivittäiseksi tavaksi.

Samoin olen huomannut, ettei liian vähäinen proteiinin saanti tee hyvää keholleni, joka tarvitsee vielä rakennusaineita uusien solujen muodostamiseen. Niinpä aamuni alkavat kunnon rahka-annoksella, ja muutkin proteiinipioiset maito- ja lihatuotteet kuuluvat jokapäiväiseen ruokavaliooni. Huoleni luustoni kunnosta on saanut minut kiinnittämään huomiota myös kalsiumin saantiin.

Lisäksi olen vähentänyt huomattavasti keinotekoisten makeutusaineiden käyttöä, ja esimerkiksi laittikolien juomisen karsinut vain erikoistilanteisiin. Marjat ja hedelmät ovat pääsääntöisesti vaihtuneet kotimaisiin. Olen myös huolehtinut riittävstä veden juonnista päivän mittaa, ja huomannut kuinka se ainakin pitää virkeänä, kun vointi ei nuukahda nestevajeen takia esimerkiksi kesken kouluhommien. Riittävä, mutta ei liiallinen, veden juonti tekee muutenkin keholle hyvää monellakin tapaa.

Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin olen pitänyt myös yhtälailla huolta siitä, että ruokavaliossani säilyy josutavuus ja se kunnioittaa omia makumieltymyksiäni. Jos lohipalan tai kanafileiden tilalta mieleni tekeekin lauantai-iltana pitsaa, en epäröi vierailua lähipitseriaan sen kummemmin ravintosisältöjä miettimättä. Enkä tunne siitä minkäänlaista huonoa omatuntoa. Sillä joskus terveellisintä on syödä juuri sitä, mitä tekee eniten mieli. Ja kun kokonaisuus on kunnossa, ei terveys tai hyvinvointi kaadu mihinkään yksittäiseen ruokailuun.

Olen myös pitänyt huolta kehostani käymällä hieronnassa, venyttelemällä kunnolla säännöllisesti ja käymällä joogassa. Olen myös tavannut säännöllisesti fysioterpauettia, ja tehnyt hänen  ohjeidensa mukaisia lihaskuntoliikkeitä myös kotona. Sairauteni myötä lihakseni surkastuivat lähes kokonaan, ja jos en suoranaisesti halunnut niitä kuolettaa, olin niiden suhteen vähintäänkin täysin väinpitämätön. Nyt, vaikka kauneusihanteeni onkin muuttunut kohti lihaksikasta, siis hyvinhoidettua kehoa, en kuitenkaan ainakaan vielä edelleenkään tavoittele itselleni sixpackia tai suurta hauista. Haluan kuitenkin pitää huolta ennen kaikkea ryhtiäni ja luustoani tukevista lihaksista, ja kehittää niitä lihaksia, joita tarvitsen normaalista arkielämästä selviytymiseen, sillä esimerkiks jo mahdollinen työni lastentarhanopettajana vaatii vähintäänkin kohtuullista lihaskuntoa.

Minkäänlaista pakkoa näissä lihaskuntoharjoitukisssani ei kuitenkaan ole mukana, vaan annan kehonhuollon kuulua osaksi arkeani, silloin kun se siihen luontevasti sopii. Olen kuitenkin huomannut, että paikkani ovat paljon vähemmän kipeinä, lihakseni alkavat saada pikkuhiljaa hieman voimaa ja notkeutta, ja ainakin mieleni on parempi koko päivän, kun päiväni alkaa esimerkiksi aurinkotervehdyksellä. Ennen kaikkea esimerkiksi jooga onkin minulle kehonhullon lisäksi mielen rauhoittumista ja huoltoa.

Lisäksi olen muutenkin liikkunut kehoani kuunnellen, ja huomannut, kuinka paljon paremmin sekä mieleni että kehoni voivat, kun saan sopivasti minulle sopivaa liikuntaa. Ja tämä ei siis tarkoita verenmaku suussa huhkimista tai vesisateeessa tehtyjä pakkolenkkejä, vaan hymyilevän opettajan hyväntuulisia salsa-tunteja, yhteisiä sulkkispelejä isän kanssa ja sopivan reippaita kävelyjä kirpeässä mutta aurinkoisessa pienessä pakkassäässä. Toisaalta mikään ongelma ei minulle ollut sitten liikunan vähentäminenkään, kun arkeni ja kaikki ne asiat, jota siihen halusin säilyttää, sitä vaativat. Sillä silloin juuri se liikkumattomuus on ollut parasta hyvinvoinnilleni.

En siis ole alkanut syödä mitään superruokia tai keksinyt mitään ihmekonstia omaan hyvinvointiini, vaan ennen kaikkea olen keskittynyt ihan perusasioihin. Olen ptiänyt huolta siitä, että saan tarpeeksi unta, mikä minun tapauksessani tarkoittaa yleensä perät kymmenen tunnin unia. Olen huolehtinut tarkasti siitä, että syön riittävästi ja liikun sopivasti, juuri minulle sopivasti.Lisäksi olen tietysti huolehinut terveydestäni hakemalla terveydenhuollosta apua vaivoihini, kuten viimeksi hammassärkyyn.

Hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää kehonhuoltoa. Mielestäni olen oppinut pitämään huolta muun muassa jakamalla ajatuksiani ja murheitani puhumalla ja purkamalla niitä esimerkiksi kirjoittamalla tai taiteen keinoin.Lisäksi päivittäin tarjoan itselleni taukoja, joiden aikana pysähdyn hetkeksi täysin kiireen keskellä. Terapeuttini on ohjannut minua Mindfullness-harjoituksissa, ja saatan vaikkapa bussissa sulkea vähäksi aikaa silmäni ja keskittyä vain ja ainoastaan hengittämiseen, ja tunnen kuinka jännitykset kehostani ja mielessäni aukeavat. Juuri näissä pienissä hetkissä oana laajempaa kokonaisuutta piileekin mielestäni jaksamiseni salaisuus hyvin pitkälle.

Mielestäni hyvinvointiin kuuluu myös mielekäs tekeminen. Jollekin se voi olla esimerkiksi jokin harrasus tai projekti. Minulle se on ennen kaikkea mielenkiintoisten asioiden opiskelu ja työstäminen. Tämä ei tarkoita sitä, että rakentaisin itsetuntoani esierkiksi arvosanojen varaan, vaan sitä, että mielekkään tekemisen kautta saan toteuttaa itseäni ja pysyn kiinni elämässä -sekä ennen kaikkea siinä Suuressa Innostuksen kipinässä, jonka uusien, minulle tärkeiden asioiden oppiminen minussa tuottaa.

Tiedostan siis, että kehoni hyvinvointi on tiiviisti yhteydessä mielen tasapainoon. Pidänkin siis hyvin myös huolta siitä, että teen paljon asioita, joista nautin, vietän aikaa läheisteni kanssa ja unelmoin ja nauran päivittäin, mihin Rakas, viisas mummoni minut jo pienenä opetti. Tämä kaikki tapahtuu hyvin luonnostaan, koska kun voin paremmin, olen rentoutunut, nautin pienistä asioista ja hyvistä hetkistä enemmän ja hymy tulee kuin kaupanpäällisenä.
 
Ja niin mielen hyvinvointia kuin ihan kehonkin hyvinvointia on ennen kaikkea se, että olen kuulostellut itseäni, niin mielitekojani kuin kehoanikin ja kunnioittanut sen viestejä. Kun olo on väsynyt, on aika levätä. Ja kun mieli tekee jäätelöä, on aika mennä pakastimelle, vaikka jäätelö ei enää kuulukaan päivittäiseen ruoakvaliooni. Laajemminkin niin ruokavaliossani, kuin muutenkin elitnavoissani, tavoittelen sellaista, mikä tekee minulle hyvää ja saa juuri minut voimaan hyvin yleisten ohjeiden sijaan.

Ennen kaikkea hyvinvoinnissa onkin nimittäin kyse siitä: itsensä kunnioittamisesta, ja itsensä kohtelemisesta sen mukaisesti. Ja kun rakastaa itseään, haluaa myös tehdä itselleen hyvää. Itse tavoittelenkin ennen kaikkea mielen ja kehon tasapainoa, joka on kokonaisuus, johon pyrin vaikuttamaan pienien tekojen kautta siten, että sekä mieleni etä kehoni voivat niin hyvin kuin mahdollsita. 

<3: Ida