Joulun jälkeisiä Rakkauden ja voiman täytteisiä hetkiä

Joulunaikani oli siis todella voimaannuttava ja mukava -ehkä paras sellainen pitkiin aikoihin. Mutta varsin mukavalta on kuitenkin tuntunut myös taas tähän arkeenkin paluu. Etenkin, kun on niitä pienimutoisia huippuhetkiä niin paljon siihenkin sisältynyt. Tässäpä siis hieman kuulumisiani joulun jälkeisistä tunnelmista ja tapahtumista, kertomuksia niistä hetkistä, jotka minulle ovat antaneet kaiken tuiskun ja tuiverruksen keskelle voimaa ja energiaa!

Ensimmäinen ehdoton Paras hetki koittikin pian joulun jälkeen, kun pääsin Vain Elämää -konserttiin lahjaksi saamallani lipulla. Alun perin suunnitelmissani oli mennä sinne yhdessä siskoni kanssa, mutta siskon sairastuttua ja kavereidenkin ollessa vielä joulua viettämässä muualla tuli kaverikseni vihdoin oma äitini -toinen suuri Vain Elämää -fani! Konsertti oli kerta kaikkiaan todellinen Elämys, vielä jotain paljon Upeampaa kuin tv-sarja. Etenkin Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann tekivät vaikutuksen minuun tv-esiintymisten rinnalla, vaikka kyllä se oma lempaprini oli kuitenkin edelleen ikuinen pistysruiske Elastinen, jolla tuntui energiaa jälleen riittävän ihan loputtomasti hyppiä ympräri lavaa!

Myöhemmin tammikuussa kutsuin äitini myös elokuvailtaa viettämään minun luokseni kera tee- ja pikkuleipätarjoilujen. Katsoimme siskoni kovasti susoitteleman Leijonasydän -elokuvan. Täytyy sanoa, että vaikka kovasti suomalaisista elokuvista pidänkin, ja aihe oli koskettava, oli se hiukan liian raa'asti toteutettu niin minun kuin äitini makuun... Siskoni tosin oli asiasta erimieltä, mutta me olemmekin äidin kanssa tottuneet niihin Miss Marple-elokuviin...

Joka tapauksessa tuntuu, että niin minä kuin äiti olimme kaipailleet näitä yhteisiä leffailtoja yhtä paljon. Vuosia sitten meillä oli äidin kanssa tapana käydä ydhessä lähes joka perjantai elokuvateatterissa isojen irtkokarkkipussien kanssa, ja kävellä yhdessä sieltä kotiin jutellen koko monen kilometrin matka näkemästämme elokuvasta.Päätimmekin äidin kanssa, että nyt pitää tällaisia yhteisiä elokuvailtoja järjestää ehdottomasti taas useammin ja elvyttää vanhaa tapaa!

Kun Ystäväni sitten saapuivat joulun vietosta, päätimme kokoontua vanhalla kaveriporukalla jälleen yhteen. Myös hyvä Ystäväni Egyptistä asti pääsi joukkoomme! Kokoonnuimme pieneen kahvioon Annankadulle. Kahvila oli todella viihtyisä, siellä oli ihanan tiivis ja kotoisa tunnelam, ja se tarjosi herkullisia mutta terveellsiiä smoothieita ja erilaisia leivonnaisia, sekä runsaan valikoiman eilaisia teelaatuja, jopa merilevällä höystettynä.

Niin kiva kuin kahvio olikin, sai suurimman huomion kuitenkin se yhteinen jutskailu, josta niin kovasti nautin. Vahdoimme kuulumisia opiskeluista uuden vuoden lupauksiin, jutustelimme parhaista treenipaikoista ja joululahjoista. Olen todella onnellinen siitä, että olen kaiken kokemani keskellä ja vuosien kuluessa onnistunut säilyttämään tiiviin suhteen muutamiin ystävistäni. Aidossa ystävyydessä on todellinen Elämän Aarre!

Onnekseni olen myös toipumisen myötä tutustunut moniin Ihaniin ihmisiin lisääkin, ja saanut niistä muutamista oikeat Ystävät rinnalleni. Myös erästä heistä pääsin vihdoin tapaamaan alkuvuoden kiireiden hieman väistyttyä. Siinä teetä ja kahiva hörppiessä tuli paitsi vaihdettua taas kuulumisia koiranpennuista tulevan syksyn suunnitelmiin, myös ihmeteltyä ja ihasteltua sitä, että olemme molemmat nyt tässä.

Ystävieni lisäksi olen myös aktiivisesti käynyt tapaamassa pappaani, ja myös noista tapaamisista koen saaneeni ihan valtavasti. Papan kanssa vaihdamme päivittäisiä kuulumisia, odottelemme yhdessä kevättä, yhtä malttamattomina molemmat, nauramme jännittävän korttipelin ääressä ja ihasstelemme yhdessä hänen kukkiaan, jotka toisin kuin omani tuntuvat aina vain kukoistavan, ympäri vuoden.

Lisäksi olen muistanut paappaa kännykän välityksellä tsemmpi-viesteillä ja tehnyt hänelle monta pientä annosvuoallista ruokaa pakkaseen. Isovanhemapni ovat aina olleet tukenani, mitä ikinä on elämä eteeni tuonut, ja nyt tunnen, että on minun vuoroni. Ei syyllisyydestä tai velvollisuden tunteesta, vaan puhtaasta halusta antaa takaisin jotakin siitä hyvästä, mitä heiltä olen saanut. Ja sitä nyt jaan muun muassa tomaatilla höystetyn makaroonilaatikon ja yrttisen tonnikalakiusauksen muodossa.

Kaikkein onnellisin olen kuitenkin siitä suhteesta, joka minulla on siskoni kanssa. Olemme olleet pienestä asti tiivis parivaljakko, ja vaikka sairaus on tätä suhdetta monesti koetellut, olemme nyt varmasti läheisempiä kuin koskaan. Tuntuu, että pystymme puhumaan nykyää ainakin lähes kaikessa.

Ja voi kuinka hauskaa meillä onkaan aina yhdessä! Yhdessä olimme heti tammikuussa alennusmyynneissä shoppailemassa vähän uutta sisältöä vaatekaappiin. Reissun saldosta kerronkin teille ehkä myöhemmin kuvien kera lisää... Ja psitäytyipä siskoni vielä minun luona kahvillla, pariinkin otteeseen.Yhteinen nauru, syvällinen pohdinta ja reseptivinkkien jakaminen, Ihan Parasta!

Tammikuun alussa pääsin myös jatkamaan joulutauolla kovin kapaamiani harrastuksiani, siis jooga- ja salsatuntejani. Minulle mieluisten liikuntamuotojen löydettyä tuntuu, että nuo tunnit ovat minulle todellisia hyvänmielen hetkiä, oikeita henkireikiä! Joogassa pystyn rauhoittumaan ihan täsyin, ja salsa-tunnit taas tuovat rentoutumisensa täydellisen irroittelun muodossa. Todella tervetullutta vastapainoa päätteen ja päättötyön edessä nököttämiselle!

Hemmottelin itseäni myös niin kampaaja- kuin hierontareissuillakin, jotka takaavvat minulle aina hyvää mieltä itseni hemmottelun merkeissä. Olen tainnut näitä jo täällä aikaisemminkin mainostaa, muta aina ne vain tutnuvat yhtä luxukselta!

Olen myös tehnyt tuttavuutta lähikirjastooni. Liian pitkään on kirjaston käyttö rajoittunut minulla vain koulukirjoihin, mutta nyt menin sinne ihan muissa aikeissa. Poimin hyllystä minua kiinnostavia uusimpia naisten- ja hvyinvointilehtiä hyllystä, ja uppouduin niiden kanssa rauhaisan lukunurkkauksen nojatuoliin. Kerta kaikkiaan upeaa, että meillä suomalaisilla on tuollainen, ja vielä ilmainen, palvelu!

Kotona olen neulonut pienen pieniä pipoja pastelliväreistä ja vieläpä hyvään tarkoitukseen. Halusin taas elvyttää neulomisharrasustani, ja kun löysin netistä idean vauvojen pipojen tekemisestä synnytyssairaaloihin, tiesin heti, että tuossa olisi kampanja, johon haluaisin osallistua. Mikäs parempaa, kuin hyvää niin itselleni kuin pikkuisillekin!

Kotona olen myös innostunut pienen tauon jälkeen leipomisesta. Keittiössäni ovat valmistuneet niin pasteijat kuin suolaiset muffinit ja kotipullatkin. Suurin osa leipomuksista on mennyt pakkaseen vieraita ja ennen kaikkea pappaani varten, mutta on se uunituore pulla maistunut myös itselle. Ja se Ihana tunne, kun tulet ulkoota pikkupakkasesta ja koko koti tuoksuu pullalta! 

Hyvän mielen ovat minulle näin joulun jälkeen erityisesti tuoneet pienet, hennot merkit saapuvasta keväästä. Olen ilahduttanut itseäni viikottain kotiuttamalla kimpun tulppaaneja hennon lilan tai vaaleanpunaisen sävyissä. Ne tuovat minulle aina Ihanan tuulahduksen keväästä, jota niin niin kovasti rakastan!

Tällaisia mukavia hetkiä on mahtunut minun vuoden alkuuni! Millaiset hetket toivat voimaa Sinun tammikuuhusi?

<3: Ida