Onnen palasia

Sivusin edellisessä tekstissäni itsestäni löytämääni positiivista asennetta ja kaikkea elämän mukanaan tuomaa hyvää oloa ja sitä, kuinka halua sitä täällä blogini puolella myös välittää. Nyt on palattava aiheeseen vielä oikein oman tekstin muodossa, sillä sitä, arkista hyvää oloa, minun elämäni tällä hetkellä hyvin pitkälle on, niistä ajoittaisista itku-potku-raivareista huolimatta.

Nauttiminen, hyvän olon tunne ja elämän pienet ilot ovatkin aina kuuluneet tärkeäksi osaksi minua. Todellinen, aito Ida, on positiivinen, elämänmyönteinen ja kauneutta ympärillään näkevä, ja myös parhaimmillaan jopa hyvyyttä ympärilleen luova. Valitettavasti sairaus jyräsi tämän kaiken ihanan alleen, kuten olen kuvannut, Muumien Mörön lailla jäädyttäen kaiken tunteen tieltään ja peittäen kaiken kauniin ympäriltään. Lyhyesti sanottuna siitä kauniista elämästäni tuli syömishäiriön myötä kärsimysnäytelmä ja hyväntuulisesta Idasta tämän näytelmän sätkynukke.

Nyt kuitenkin ranskan tunnilla keskustellessamme aiheesta "Onnellisuus", huomasin, että pystyin rehellisesti vastaamaan tuntevani itseni pääsääntöisesit onnelliseksi. Tämän on mahdollistanut ennen kaikkea se, että huomaan ja havaitsen itsestäni ja ympräistöstäni sellaisia Ihania asioita, joita en ennen sairauden panssarikuoren alta nähnyt lainkaan. Kuten olen monissa teksteissäni aikaisemmin maininnutkin, on nautinnon kokeminen tai onnen tunne ollutkin yksi niistä kaikkein parhaimmista asioista, joita olen toipumiseni myötä saanut takaisin. Koska tämä elämästä nauttiminen on siis mielestäni tärkeä etappi syömishäiriöstä toipumisessa, olen tähän tekstiini koonnut niita asioita, joista minä nautin, jotka minut saavat hyvälle mielelle, ja joista lopulta se arkinen onneni koostuu.

Kuten todettu, kaikkein tärkeimmät onneni aiheet ja suurimmat nautinnonlähteeni löytyvät siitä minulle tavallisesta arjesta. Ne eivät ole suuria asioita tai maailmaa mullistavia, mutta kuitenkin minulle niin kovin merkityksellisiä. Suuren arvonsa nämä pienet ilonpilkahdukset ovat saaneet siitä, että sairauden sumu ja musta peittivät ne aikoinaan alleen. Nyt kuitenkin ovat nuo pienet valon säteet palanneet elämääni voimakkaampina kuin koskaan, ja nautin noista pienistä hetkistä enemmän kuin koskaan osasin edes kuvitella pystyväni niistä nauttimaan. Tällaisia asioita on esimerkiksi aamulla herääminen uuteen aamuun, uuteen päivään auringon säteiden paistaessa sälekaihdinten läpit. Se tunne, kun olen kokeillut jotakin uutta reseptiä, nähnyt vaivaa, ja lopputulos saa kiitosta. Se innostus, kun teen kirpputorin vaatekasojen alta todellisen löydön, tai uskallan kokeilla uutta tuotetta kaupan makeishyllyltä ja huomaan oikeasti nauttivasi sen mausta ilman ahdistusta. Sekä se, kun meikkaustuokion jälkeen ulos lähtiessäsi katson peiliin ja suusta pääsee melkein sana vau, koska tunnen itseni kerrankin kauniiksi. Nuo kaikki hetket saavat minut nykyään hymyilemään, hetket, jotka olivat ennen minulle täysin merkityksettömiä, tai joita ei elämässäni yksinkertaisesti ollut.

Erityisesti olen arjen kiireen keskellä oppinut nauttimaan nimenomaan niistä pienistä hetkistä, jotka saan viettää itseni kanssa omassa rauhassa ja tunnen rentoutuvani. Mikään ei voita syventymistä hyvän kirjan pariin sohvan nurkassa teekupponen kädessä, kun tunnen sukeltavansa toiseen maailmaan. Tai sitä tunnetta, kun uppoudun vaikkapa tämän blogin kirjoittamiseen niin, että aika ja paikka tuntuu katoavan. Tai sitä, kun saan täydellisen rauhan Möröltä sohvalla nauttien herkkuiltapalasta ja nauraen jollekin tyhmälle elokuvalle. Suorastaan luksukselta tuntuvat kampaajakäyntien päähieronta tai kosmetologillakäynti, jolloin voi vain olla ja rentoutua hetkeksi. Rentoutuminen on siis muuttunut minulle suuresta pakkopullasta ja syyllisyyttä aiheuttavasta asiasta todellisiksi nautinnon hetkiksi ja voiman lähteiksi.

Onneni pohjalla onkin se, että olen oppinut nauttimaan ajasta itseni kanssa, pitämään omasta seurastani ja itsestäni. Tunnen taas olevani hyvä ja ansaitsevani nautinnon kokemuksen. Tunnen, että myös minulla on oikeus tuntea hyvää oloa, rentoutua, ja nauraa. Oman itseni kanssa tuntuu hyvältä olla, kun on sinut itsensä kanssa.

Toisaalta oman aikani ja tilan lisäksi tarvitsen myös läheisiä ihmisiä ympärilleni. Nautin taas aidosti ihmisten tapaamisesta, siitä kun voin purkaa sydäntäni parhaalle ystävälleni, jakaa äitini kanssa hyvän elokuvakokemuksen, nauraa yhdessä siskoni kanssa, nähdä hymyn isovanhempieni kasvoilla tai pohtia syvällisiä isäni kanssa. Jokaisesta tällaisesta rakkauden täytteisestä hetkestä saan energiaa, motivaatiota jatkaa eteenpäin. Ja jokaisen tällaisen hetken tallennan sydämeeni kultaisten muistojen joukkoon, ja niistä ammennan itselleni voimaa yksinäisinä hetkinä.

Näissä elämäntäytteisissä ystävieni tapaamisissa tulee hyvin esille se, kuinka todella nautin siitä, että ylipäätään eläminen on minulle mahdollista ja pystyn siitä nauttimaan. Tunnen itseni onnelliseksi nauttiessani jo pelkästään siitä hyvästä olosta, jota tunnen. Minä en tarvitse enää esimerkiksi alkoholia euforian kokemiseen, oma jaksamiseni tuo minulle sitä jo itsessään. Oikeastaan en tarvitsekaan hyvään olooni mitään erityistä, se itsessään riittää. Se, etten ole uupunut, että ei huimaa, silmissä ei sumene ja tunnen yksinkertaisesti voivani hyvin. Se on minulle lopulta kaikista tärkeintä ja koko nautinnon kokemukseni edellytys.

Tämän hyvänolon tunteen edellytys on kuitenkin ollut armoton taistelu, eikä se ole tullut ilmaiseksi. Ja vaikka tämä taistelu on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja aiheuttanut muun muassa valtavaa ahdistusta, olen myös nauttinut valtavasti siitä prosessista silloin, kun se kantaa hedelmää. Nautin valtavasti siitä, kun pääsen rökittämään Mörköä kunnolla. Jokainen onnistumisen kokeminen tässä taistelussa saa hymyni huulille, sillä silloin tunnen toimineeni oikein. Näiden onnistumisen kokemusten ei tarvitse olla suuria. Saan nautintoa siitä, että pystyn rauhoittumaan, saan syötyä aterian loppuun, en huijaa mahdollisuudesta huolimatta, pystyn syömään ravintolassa, onnistun laajentamaan ruokavaliotani tai parantamaan rasvankäyttöä. Tämä onnistumisista nauttiminen onkin varmasti näkynyt myös täällä blogini puolella, sillä jokaisen Mörköä kohti osuneen iskun kohdalla tunnen jälleen haukanneeni pienen palan onnea.

Onnistumisen kokemukset ylipäätäänkin ovat minulle mitä nautinnollisimpia kokemuksia, erityisesti silloin, kun asia on minulle tärkeä, ja näiin on aina ollut. En pysty edes sanoin kuvailemaan sitä tunnetta, kun saan todellisen kontaktin sulkeutuneeseen lapseen tai saan suotua jatkuvasti levottomalle lapselle rauhoittumisen kokemuksen. Tällöin tunnen itseni ehkä kaikkein onnellisemmaksi, sillä silloin tunnen paitsi saaneeni hyvää, myös antaneeni jotakin hyvää. Olen jättänyt kauniin jäljen tähän elämään, ja se on jättänyt jälkensä minun sydämeeni.

Näistä tekijöistä siis se minun varsin arkinen onneni koostuu. Nämä ovat siis niitä pieniä elämän iloja, jotka saavat minut hymyilemään, parhaillaan jopa nauramaan. Ja nämä kaikki ovat asioita, jotka toisille saattavat vaikuttaa itsestäänselvyyksiltä, mutta jotka minulta olivat pitkään kadoksissa. Nyt en voisikaan olla onnellisempi siitä, että olen taas saanut nämä Ihanat asiat osaksi elämääni. Näitä asioita kohdatessani muistan taas, miksi se Elämä todella on elämisen arvoista, sillä nämä asiat tekevät minut onnelliseksi.

Lopuksi vielä viisaat sanat, jotka isoäitini on minulle opettanut:

"Ei onni tule etsien,
se tulee eläen.
Ei onni saavu ulkoa,
se nousee rinnasta."
H.J.Erkko

Mistä asioista Sinä nautit, mitkä asiat saavat hyvälle mielelle, mistä Sinun onnesi koostuu?

<3: Ida