Lomani alkoi mukavasti perjantaina, kun kaivoin siskoltani saamat lämpöiset töppöset jalkaan, ja käperryin äitini kanssa sohvan nurkkaan jäätelötuutti kädessä seuraamaan lempiohjelmaani "Vain elämää". Ennen kaikenlaiset lomat ja tutun arkeni ja siihen kuuluvien rutiinien katkeaminen on aiheuttanut minulle huolta ja murhetta, mutta nyt nautin ajatuksesta pistää ajatukset lomavaihteelle etenkin, kun tiesin, että lomailuni sisältäisi monia mukavia, odotttamisen arvoisia juttuja. Näiden ajatusten kera oli mukava alkaa siis loman viettoon.
Lauantaina olin eräällä Ihanalla bloginikin lukijalla kylässä. Tosin viimeistään tuon vierailun aikana minulle tuli selväksi, että olemme jo paljon enemmän kuin pelkkiä "blogituttuja". Nimittäin todellisia Ystäviä. Pystyin jakamaan monia vaikeita ajatuksia ja tuntemuksia, esimerkiksi muuttuvaan kehokuvaan sekä menneisiin kokemusiini liityen. Tunsin, että minua ymmärretään, minun kokemukseni ovat arvokkaita ja minua arvostetaan. Tunsin yhteenkuuluvuutta. Toisaalta taas tapaaminen oli kaikkea muuta kuin synkistelyä sairaissa muistoissa. Se oli iloisen pikku karvapallon rapsuttelua, rentoa kuulumisten vaihtoa sohvalla ja korujen tekemisen maailmaan tutustumista. Se oli hymyä, ja Ystävän kanssa jaettuja hetkiä.
Lauantaina illalla siskoni tuli sitten käymään, ja päätti ilokseni jäädä pitkästä aikaa oikein yökyläänkin. Ihastelimme televisioista yhdessä hämmästyttävän hyviä luisteluesityksiä ja arvioimme niitä sanoen omat painavat mielipiteemme. Näitä vierailuja onkin odotettu!
Sunnuntaina kävin sitten siskoni ja äitini kanssa Ikeassa. Löysin sieltä omaan asuntooni pirteän pöllö-kuosisen pinkin (kuinkas muutenkaan...) tyynynpäällisen ja ihanan pehmeän lampaantaljan sekä muutamia joululahjoja. Tuntui hyvältä ajatella, että ostan jotakin omaan kotiin, siihen omaan paikkaan, joka on aina olemassa, ja jonne minä olen palaamassa jonakin päivänä. Kaukaisesta utopistisesta haaveesta alkaa pikkuhiljaa tulla realistinen tavoite. Reissu oli muutenkin mukava, ja tuli hyvä fiilis tällaisesta ex tempore-toteutetusta retkestä, joka ennen olisi ollut minulle sula mahdottomuus, mutta jonka nyt näin mahdollisuutena viettää aikaa minulle tärkeimpien naisten kanssa ja saada pienen irtioton arjesta.
Keskiviikkona olin tuttuun tapaan viikon syyslomatauon jälkeen kitaratunnilla, johon menin edellisestä kokemuksestani huolimatta reippain mielin. Soitotkin sujuivat entistä paremmin, ja tunsin oppivani uutta. Puolitoistatuntinen vierähti taas nopeasti, ja raskaasta päivästä huolimatta oli kitaratunti päivän ehdoton henkireikä. Kitaratunneista onkin muodostunut minulle rakas harrastus jo pelkästään siksi, että se oli ensimmäinen kodinulkopuolinen harrastus, johon pystyin vaikean anoreksiavaiheen jälkeen tarttumaan, ja joka on säilynyt minulla ajan ja tilanteidenkin muuttuesssa, ja menen tunnille yhä vain mielelläni ja kenties motivoituneempana kuin koskaan ennen.
Torstaina sain sitten viettää jälleen kaipaamaani laatuaikaa siskoni kanssa, kun menimme viettämään utuisen synkkää syyspäivää kirja- ja musiikkimessuille. Sieltä löysin jälleen kerran hieman lahjoja, sekä itselleni rentoutus cd:n ja yhden dekkarin, ja tietysti iki-ihanan joulukalenterin kultaisine kimalluksineen. Olen ollut kirjamessuilla jo useampana vuonna, ja aina siellä tuntuu tekevän löytöjä! Tungos, joka messuilla vallitsi olisi saanut minut huonoimpina sairausaikoinani varmasti ahdistumaan, mutta oli nyt vain mukavaa ihmisvilinää. Ainoa huono puoli oli, että jo parin tunnin jälkeen jalkani huusivat hoosianna korollisissa kengissäni!
Myös hoitokäyntejä mahtui tähän viikkooni. Maanantaina olin tapaamassa mahdollisesti tulevaa terapeuttiani, mistä jäi kaiken kaikkiaan luottavainen ja hyvä tunne. Keskiviikkona meillä oli puolestaan sitten perhetapaaminen, johon tällä kertaa tosin pääsimme vain minä ja isäni, mutta tulihan tunti ylitettyä tapamme mukaan tälläkin kokoonpanolla...
Lisäksi lomaviikkooni on kuulunut kaikenlaista pientä rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Olen ulkoillut lauhassa syysilmassa kaunista ruskaa ihaillen, poltellut kynttilöitä, kokaillut, nauttinut teestä yhdessä suklaasuukkojen kanssa ja katsonut häpeäkseni salkkareita. Olen soittanut kitaraa, lukenut useammankin romaanin ja nauttinut pitkistä löylyistä saunassa ja hemmotellut itseäni manikyyrillä.
Lomaviikkoni päättikin rauhallinen kotiviikonloppu, jolloin ei ollut kiire yhtään minnekään. Tein itselleni jo lempiruuakseni muodostuneita sieni-lihapullia, kävin pesemässä oman asuntoni ikkunat (tai no, äiti pesi ne sillä aikaa kun minä "sisustelin"...), rentouduin uuden cd:ni tahtiin, nautin ylimääräisestä nukkumiseen hyödyntämästäni tunnista ja valmistauduin taas uuteen alkavaan viikkoon.
Kaiken kaikkiaan lomaviikkoni sisälsikin varsin sopivasti ohjelmaa ja myös lepoa, ja huomasin, että sen aikana aivoni ja minä todella tunsimme saavan rauhan. Mielessäni edellisellä viikolla pyörinyt minua rasittava ahdistus tuntui hellittävän, ja tilalle vaihtui entistä rentoutuneempi mieli, ja Ida. Tunsin itseni taas valmiiksi kohtaamaan arjen ja odotin hyvin levänneenä jo innoissani koulutuntejani, ja tällä viikolla olenkin jo ehtinyt hoito- ja koulukuvioideni lisäksi käydä tervehtimässä myös rakkaita isovanhempiani.
Toivottavasti Sinullakin on ollut mukava viikko!
<3: Ida
Kuvat:
http://www.womena.fi/wp-content/uploads/2012/09/syksy.jpg
http://4.bp.blogspot.com/-8Di7oAlKCQY/UGwxp6MM8cI/
AAAAAAAABdU/gAf2HvCeONk/s1600/syksy1.jpg
http://farm9.staticflickr.com/8033/7963506060_f8c65b6346_b.jpg
http://matkailuautovuokraus.nettisivu.org/files/2009/08/j0438913.jpg
http://smart2.qred.fi/files/salovisit/media/Syksyn_omenasatoa_parhaimmillaan.jpg
http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/koti/arki/2012/09/1478635-max500x555.jpg
Hei!
VastaaPoistaIhana oli lukea ihan vain arkesi kuulumisista, varsinkin, kun kaikki tuntui sujuneen lomaviikollasi paremmin kuin hyvin. :)
Aivan upeaa, että pystyt asennoitumaan lomaviikkoon sille kuuluvalla rentoudella ja vapaudella sen sijaan, että anoreksia lietsoisi mielessäsi ahdistusta ja pelkoa tulevasta "tehottomasta" viikosta. Lomat ovat palautumista varten. Kun vuoden puurtaa opiskelujen, työn tai sairaudesta toipumisen parissa, irtiotot ja akkujen lataaminen kuuluvat asiaan.
Viikkosi on kyllä pelkän joutenolon sijaan täyttänyt sellaiset asiat, joista todella nautit ja jotka kasvattavat voimavarojasi. Ihanan yhteisen tuttumme tapaaminen, siskosi ja äitisi kanssa puuhastelut, perhetapaaminen ja uuden terapeutin tapaaminen edustavat lomasi sosiaalista puolta. Kitaratunti, messut ja oman asunnon "huoltotyöt" taas toiminnallisuutta.
Ihanaa myös, että olet osannut ihan vain ottaa myös rennosti, teekupillisen ja kynttilöiden tuoman hartaan tunnelman sävyttämänä.
En voi muuta, kuin ilolla todeta: lomasi oli kaikin puolin onnistunut! Nyt jaksat taas painaa opiskelujen ja sen tärkeimmän työn parissa: toipumisen ja itsestä huolehtimisen.
Ihanaa sykysistä viikonjatkoa ihana Ida! <3
Kiitos kommentistasi Nell! Kiva kuulla, että näiden tavallisten arkisten kuulumistenikin lukeminen miellyttää :)
PoistaNiin se vain on, että kun on päässyt vähän voitolle sairaudesta ja parempaan tilanteeseen, alkaa myös joustavuus ja sallivuus elämässä lisääntyä. Ja se jos mikä on Ihanaa! Silloin juurikin osaa myös ottaa lomatkin rennommin ja osaa nauttia niistä, kun eivät kaikki toiminnot ole enää niin pakkoa ja tutuille rutiineille löytyy vaihtoehtoja. Ja useinhan kun kerran uskaltaa todella "lomailla", huomaa, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan vaan päin vastoin kokee nautintoa ja piristyy.
Jokainen meistä tarvitsee "lomahetkiä", tuollaisia lepohetkiä ja pientä vaihtelua tuttuihin kuvioihin arjessaan, ja siksi toivon sellaisia myös Sinun päiviisi Ystävä Ihanainen! <3
Heh, täällä toinen joka käpertyy villasukat jalassa sohvannurkkaan katsomaan äidin kanssa Vain elämää. :)
VastaaPoistaHeh, se on ihan Parasta! :)
PoistaHeips Ida!
VastaaPoistaOlipa kerrassaan mukavan rento lukuhetki lomaviikkosi parissa. Sinun lomaviikkoosi tuntui sisältyneen juurikin sopivassa suhteessa vähän kaikkea. Hiukan arkisia hoitokuvioita, rentoja sosiaalisia hetkiä, rakkaita harrastuksia sekä ihan vain rentoutumistakin. Ja tulipa täällä päässä muutama déjavù-kokemuskin... minunkin äitini on luvannut tulla avittamaan ikkunan-pesussa jossain vaiheessa, ja ehdottipa juuri tänään pientä Ikea-retkeäkin. Minullakin kun on sisustaminen haaveissa. Täytyy vain ensin laskeskella pennosia, kun olisi remonttilainojakin maksettavana... Onneksi kuitenkin haaveilu on ilmaista, ja Ikeahan on ja pysyy siellä Vantaalla/Espoossa (ja ehken saamme tulevaisuudessa toivon mukaan omamme tänne Helsinkiinkin!)
Mitä ihaninta viikon jatkoa Sinulle, Ida-kulta!
Sylintäydeltä lämpimiä halauksia!
<3<3<3
Hei Ystäväiseni ja lämmin kiitos kommentistasi! Meillä on siis taas paljon yhteistä ;) Toivon Sinullekin oikein mukavaa syysviikkoa kera sisustuskärpäsen! Onneksi unelmointi, suunnittelu ja haaveilu (sisustuksen uusimisenkin suhteen...) on ilmaista ;) Halauksia Ihanainen <3
PoistaHei Ida!
VastaaPoistaIhana lomaviikko sinulla on takana! Pystyn niin eläytymään kaikkiin mitä kirjoitat! On se vain niin mahtavaa että olet päässyt näin pitkälle anoreksian selättämisessä! Todellakin, anoreksialle on yleensä painajainen kun arkirutiineihin tulee katkos erinäisten pyhien ja lomien muodossa. Siinä missä ei-syömishäiriöiset kiljahtavat ilosta edessä olevan tauon takia, syömishäiriöön sairastunut taas parkaisee tuskastuneena kun tuttuun ja turvalliseen rutiiniin tulee katkos.
Se, että nyt osaat ottaa kaiken ilon irti lomastasi kertoo niin paljon toipumisestasi! Osasit innolla odottaa tulevaa viikkoa sen sijaan että olisit vajonut sairauden syövereihin! Olet osannut nauttia muiden seurasta sekä kotona että ihmisvilinässä. Olet osannut vain olla ja rentoutua! Todella, todella ihanaa luettavaa. Puhumattakaan käynnistäsi täällä minun luonani! Meistä on todellakin tullut todellisia Ystäviä, ja oli ihanaa saada kanssasi jakaa yhteisiä kokemuksia ja mukavaa yhdessäoloa! Jatkakaamme siitä mihin jäimme piakkoin!
Lämmin halaus <3<3<3
Hei Katarina ja kiitos jälleen kommentistasi! Voi kuinka hyvin tunnuit taas ymmärtäneen minua ja sitä, kuinka paljon edistymistä tuo lomailun onnistuminen pitääkään sisällään :) Kiitos siis muistutuksesta, juuri tuollaisen Ystävän kannustuksen kautta sitä oppii antamaan itelleen kiitosta ja arvostamaan näitä pieniä edistysaskeliaan yhä enemmän :)
PoistaJa mitä tulee tuohon vierailuun Sinun luonasi, oli se ehdottomasti viikkoni, ja koko syksynikin, kohokohtia, ja odotan seuraavaa kertaa jo innostunein mielin! <3