Pääsiäiskuulumisia

Eräs rakas blogini lukija toivoi minulta tekstejä kuulumisistani ja siitä, mitä olen tehnyt. Tämän vuoksi päätin nyt jakaa kanssanne hetkiä minun pääsiäisestäni. Pääsiäisestä jäi taas muistojeni aarrearkkuun monta mukavaa muistoa ja sain taas huomata olevani vahvempi kuin ehkä yhtenäkään pääsiäisenä aiemmin. Tästä pääsiäisestä minulle teki erityisen ihan tavalliset asiat, joista osasin nyt nauttia, ja ennen kaikkea se, että sain viettää sen kotona ja minulle rakkaiden ihmisten ympäröimänä.

Pääsiäisen aika merkitsi hieman poikkeavampaa aikaa arkeen verrattuna myös meillä. Vanhempamme olivat vapailla ja lisäksi olimme kutsuneet tätini meille pääsiäisen viettoon. Myös ohjelmamme oli lomalla hieman tavallisesta poikkeavaa. Ennen kaikki tutusta arjesta poikkeaminen on aiheuttanut minulle stressiä ja ahdistusta, usein jopa pelkoa. Nyt kuitenkin osasin suhtautua pääsiäiseen kuten kuuluukin: ihanana minilomana, hengähdystaukona arjen keskellä.

Olin jälleen aloittanut pääsiäiseen valmistautumisen jo hyvissä ajoin, ja askarrellut ystävilleni ja sukulaisilleni pääsiäiskortit valmiiksi jo useamman viikon etukäteen. Kun sairauden pakkotoiminnoilta on taas jäänyt aikaa ja keskittymiskykyni on parantunut, olen taas huomannut, kuinka nautin kaikenlaisesta pienestä käsillä tekemisestä.

Lisäksi olin istuttanut rairuohon maanantaina ja jännityksen vallassa kierrättänyt sitä ympäri taloa varmistaakseni sen kauniiseen kasvuun vaadittavan riittävän auringon valon. Rairuoho, sen kasvu ja tuoksu tuovat mieleeni kevään ja sen valon, jotka edustavat minulle aina uutta mahdollisuutta ja uuden sivun avaamista elämäni kirjassa. Äitini oli tuonut myös perinteiset pääsiäiskoristeemme varastosta. Ikkunoissamme roikkuvat pääsiäisnoidat luovat minulle sen oikean pääsiäistunnelman.

 

Toinen kevään merkki, eli olemassa olostaan ilmoitteleva aurinko, sai minut myös hymyilemään. Käytin ulkoiluihini aikaa enkä suorittanut niitä pakonomaisesti täysillä, kuten olen joskus aikaisemmin tehnyt. Miten ihanaa onkaan tuntea jäästä sulanut asvaltti jalkojensa alla ja pysähtyä nauttimaan auringonsäteistä kasvoilla? Tällaisistakaan asioista en osannut ennen nauttia, enhän edes huomannut aurinkoa sairailta pakkoajatuksiltani.

Perjantai päiväni kului leipoessa. Olin päättänyt haastaa itseni tekemällä aprikoosirahkapullia. Kohotin niitä useampaan otteeseen, ja onnistuivatpahan ne lopulta! Yleensä en juuri makeita leivonnaisia kokkailuinnostuksestani huolimatta ole oikein viitsinyt tehdä, niitä kun syövät perheessäni vain äitini, mutta nyt tulevien vieraiden toivossa päätin rahkapullia kokeilla. Ja kyllähän ne hyvin tuntuivatkin kauppansa tekevän! Reseptin otin Pirkan sivuilta ja rusinoiden sijaan laitoin rahkan sekaan kuivattuja aprikooseja. Leipomiseen liittyy minulla monia mukavia muistoja, jotka juontavat juurensa mummolaani ja kesiini serkuksieni ja siskoni kanssa siellä. Tällä kertaa päädyin kuitenkin lapsuuden muistoista poiketen hieman perinteisemmän mallisiin pikkupulliin.

Lauantaina oli pääsiäisen vuoksi tuttu tanssituntini peruttu. Eksyin kuitenkin toisenlaiselle rauhallisemmalle tunnille, johon kuului tanssin lisäksi myös venyttelyä. Ja tällä kertaa voin todella sanoa nauttineeni tunnista. Mielihyvähormonit pääsivät jylläämään, ja venyttely rauhoitteli mukavasti kehoa. Antauduin musiikin vietäväksi ja nauroin ääneen. Ja se tuntui niin hyvältä, että hymy säilyi kasvoillani vielä pitkään tunnin jälkeenkin. On todella ihanaa ja helpottavaa huomata, kuinka liikkuminen ei enää ole pelkkää mahdollisimman tehokasta energiankuluttamista ja itsensä kiduttamista, vaan aito hyvänolon lähde. Tästä tunnista jäi oikeasti niin hyvä mieli, että taidanpa vaihtaa rajumman tanssituntini tähän rauhallisempaan tuntiin, ja se jos mikä on itseni kuuntelemista.

Tanssitunnilta kotiuduttuani saapuikin tätimme meille juhlan viettoon. Ennen sairastumistani olin tätini kanssa hyvinkin läheinen ja teimme monia asioita yhdessä. Sairauteni on kuitenkin valitettavasti etäännyttänyt meitä, mutta onneksi nyt toipumiseni edistyessä osaan todella nauttia myös muiden ihmisten kanssa keskustelusta, ja tätini huumorintaju puri minuun ja hänen tarinansa lapsenlapsistaan ja koulumaailmasta saivat minut nauramaan aivan kuten ennenkin. Tunteeni ovat todella palautuneet ja ne puskevat lävitseni aidosti ja häpeilemättä, ja se jos mikä vasta on vapauttavaa.

Sunnuntaina kävimme tätini ja äitini kanssa jälleen sivistämässä itseämme Ateneumin taidemuseossa. On ihanaa, kun pakkoliikunta ei enää pakota minua liikkumaan koko aikaa, ja voin rauhassa tehdä asioita, joista nautin, ja pystyn täysillä paneutumaan ja keskittymään esimerkiksi taiteeseen, joka on aina ollut lähellä sydäntäni. Aamuinen huonotuulisuuteni tuntuikin katoavan kuin itsestään ihastellessani toinen toistaan upeampia taideteoksia.

Näyttelyn jälkeen siskoni tuli poikaystävänsä kanssa meille kylään. Toipumiseni edetessä olen totisesti saanut huomata, kuinka ihmisten, vieraampienkin sellaisten, tapaaminen ei enää jännitä, vaan pikemminkin piristävät minua. En myöskään arkaillut teen seurana nuoleskella jäätelöä, vaikka ennen vieraampien ihmisten seurassa tai sosiaalisissa tilanteissa syöminen olisi tuntunut täydeltä mahdottomuudelta.

Loppuilta kuluikin rennosti sohvalla löhöillessä, eikä se aiheuttanut edes minkäänlaista ahdistusta! Taas sain huomata, kuinka olen rauhoittunut toipumiseni myötä ja kuinka rentoutuminen ei ole enää niin haastava asia kuin ennen, päinvastoin, se tuntuu mukavalta!

Jäätelön lisäksi nautiskelin ilman ahdistusta myös joka päivä suklaamunia. Suklaa on ollut minulle vaikea ruoka rasva- ja energiapitoisuutensa vuoksi, ja olenkin kyennyt sitä vain osastolla yleensä syömään. Nyt halusin kuitenkin ylittää itseni, ja juhlia pääsiäistä kuten kuuluukin. Enkä ylittänytkään itseäni vain syömällä suklaata, vaan myös aidosti nauttimalla siitä. Herkuttelu kun on myös hyvänolon lähde elämässä, ja vihdoin minäkin alan päästä siitä jyvälle.

Pääsiäseni kruunasi käynti isovanhemmillani toisena pääsiäispäivänä eli maanantaina. Viimeisestä vierailustamme oli kulunutkin jo ihan liian pitkän aikaa, ja oli kerrassaan ihanaa nähdä isovanhempiani ja jutella ihan kasvotusten, vaikka tekstiviestien välityksellä vaihdammekin kuulumisia ihan päivittäin. Sain paljon kehuja ja positiivista palautetta muuttuneesta ulkonäöstäni, eikä se tuntunut enää pahalta, toisin kuin ehkä joskus aikaisemmin. Olen oppinut ottamaan positiivista palautetta vastaan myös ulkonäöstäni, mikä on usein syömishäiriötä sairastaville erityisen hankalaa. Nyt itsetuntoni on kuitenkin kasvanut toipumiseni myötä niin, ettei sairas mieleni enää käännä kehuja päälaelleen. Tunnen itseni kauniiksi, enkä yritä peitellä sitä tai epäröi ottaa siitä palautetta vastaan. Ainoa asia, mikä jäi reissulla hieman kaivelemaan mieltä oli tappioni korttipelissä isoisäni kanssa. Taidan olla perinnyt häneltä tämän piirteen, että olen niin tavattoman huono häviäjä! Aikamme juteltuamme ja pelailtuamme palasimmekin sitten Mcdonaldsin kautta kotiin.

Tällainen oli minun pääsiäiseni. Kuten huomaatte, se ei sisältänyt mitään maailmaa mullistavaa, mutta eikö onni usein koostukin loppujen lopuksi ihan arkisista asioista? Ja näitä pieniä ilon aiheita osaa arvostaa ihan uudella tapaa, kun ne ovat joskus elämästä olleet kadoksissa. Liian monet menneet pääsiäiset minäkin olen viettänyt osastolla sisätiloissa. Nyt sain nauttia auringosta, suklaamunista ja ennen kaikkea rakkaitteni seurasta.

Vaikka minilomani tuntui menneen jälleen ohitse kuin siivillä, kuten yleensä tapahtuu kun on hauskaa, tunsin sen jälkeen oloni virkistyneeksi ja jälleen valmiimmaksi kohtaamaan arjen ja sen haasteet. Toivottavasti teilläkin on ollut mukava ja rentouttava pääsiäinen!

<3: Ida

Kuvat:
 http://www.ejippo.fi/images/1044.jpg
http://www.k-supermarket.fi/Global/Reseptikuvat%20599x400/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isen%20makeat%20herkut/Rahkapullat.jpg
http://4.bp.blogspot.com/-OFAh1k-TqDE/T4KiSI_hfxI/AAAAAAAAAQI/_2kFEZjPDnU/s1600/1269509058_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e%5B1%5D.jpg
ja viimeinen omasta kamerasta :)