Aamiainen:
maitoa
marjoja/hedelmiä
Ennen aamiaisen syöminen tuntui minusta vaikealta. Ajattelin, että mihin sitä energiaa oikein tarvitsee, kun on vain nukkunut koko yön. Nykyään näen aamiaisen välttämättömänä ja ihan olennaisena osana päivän aterioitani. Aamiainen on herätys uuteen aamuun, tarpeellinen energiatankkaus, jotta jaksaa taas päivän lounaaseen asti.
Viime aikoina olenkin edistynyt aamiaisessani aterioistani ehkä kaikkein eniten. Olen oppinut ottamaan siitä yhä enemmän ja enemmän vastuuta itse, ja pystyn suorittamaan sen tarvittaessa jopa yksinkin. Suurin haaste aamupalassani on ollut puuron loppuun kaapiminen, mutta tässäkin asiassa olen edistynyt. Enkä enää poikkeuksia lukuunottamatta saa itku-porku-raivareita, vaikka puuro ei olisikaan onnistunut täydellisesti, olen siis oppinut senkin suhteen joustavuutta.
Mutta kun puuro onnistuu kunnolla, on se minulle todella mieluista syötävää. Raastan ihanan lempeää puuron makua, ja syönkin sitä aamulla melkoisen satsin! Kaikkein parhaimilta puuron kanssa maistuvat oman pappani mansikat, mutta vuoden aikana olen joutunut paremman puutteessa tyytymään myös kaupan pakastealtaan valikoimiin.
välipala:
herkkukahvi
Välipalat aloitettiin minulla hedelmillä, koska ne ovat minulle kaikkein helpointa syötävää, mutta nyt ne ovat muokkautuneet herkuttelun puolelle. Tärkeä välipalani on sen vuoksi, että usein aamiaisen ja päivällisen väi tuppaa minulla venähtämään vähän turhankin pitkäksi.
Kahvihetkeni on myös minulle hetki omaa rauhaa. Yleensä aamupäivääni kuuluu ulkoilua ja pieniä kodin askareita. Kun sitten saan höyryävän kupin eteeni lämmintä herkkukahvia, on aika istahtaa alas ja rentoutua esimerkiksi lehtiä lukien tai kitaraa soitellen paneutumalla omiin ajatuksiini. Ja pikkuhiljaa olen oppinutkin nauttimaan tällaisista rentouttavista hetkistä itseni kanssa.
Lounas:
keittoa
leipää
kasviksia
margariinia
leikkeleitä
Lounas on minulle ehkä haastavin ateria, mutta silti olen selvinnyt siitä nykyään jopa yksin. Pääsääntöisesti minulla on kuitenkin seuraa lounaallani, joko hoitajan tai isäni muodossa. Lounas onkin minulle mukava sosiaalinen tilanne yksinäisen päiväni keskellä. Silloin on aikaa vaihtaa kuulumisia ja jutella mielen päällä olevista asioista.
Ennen suurena haasteena lounaala minulla olivat keiton loppuun syöminen ja leivän murentelematta syöminen, mutta nykyään ne onnistuvat minulta jo paremmin. Leivän syömisen koen kuitenkin edelleen kaikkein haastavimmaksi asiaksi lounaallani. Vaikka olen mennyt eteepäin joidenkin leivän valmistamiseen ja murenteluun liittyvissä pahoissa tavoissani liittyy siihen edelleen minulla maneereja.
Tällä hetkellä lounaani suurimpana puutteena näen sen, että margariinin käytössä on kuitenkin vielä parantamisen varaa, vaikka viime aikoina tämäkin on parantunut, kun krooninen rasvakammoni on pikkuhiljaa vihdoin alkanut helpottaa. Rasvan vaarallisuuden, haitallisuuden sijalle minulle on noussutkin huoli välttämättömien rasvahappojen saannistani, vaikkapa ajatellen ihoni tai limakalvojeni, mutta myös ihan aivojenkin toimintaa ajatellen.
Myös kasvanut vaihtelunhaluni ja joustavuuteni näkyy aterioistani parhaiten ehkä lounaalla. Vähintään kerran viikossa syön keittolounaani tilalla jotakin ulkona kahvilassa tai käyn noutamassa annoksen pikaruokapaikasta. Lisäksi olen rohkaistunut etsimään keittoihini ja leikkeleihini lisää valinnanvapautta, ja laajentanut myös esimerkiksi ihan punaistakin lihaa sisältäviin tuotteisiin.
välipala:
jäätelö
Iltapäivän välipala oli ensimmäinen yksin suorittamani ateria, vaikka se silloin koostuikin pelkästä hedelmästä. Tärkeä välipalani on samasta syystä kuin aamupäivänkin välipala, eli koska lounaan ja päivällisen väli on usein minulla melko pitkä. Juotava jogurtti lisättiin välipalaani ihan vain sen takia, että minun teki sitä mieli. Samasta syystä se on vaihtunut nyt kesän kynnyksellä jäätelöön.
Jostain syystä jäätelön syöminen on minulle ollut aina herkuista ehkä se kaikkein helpoin, ehkäpä johtuen siitä, että minulla oli terveenä tapana nauttia niitä usein kappailein joka päivä, ja siitä on jäänyt minulle hyvät muistot. Myös sen helpon, kevyehkön rakenteen vuoksi tuntuu, että jäätelöä mahtuu aina ja makuvaihtoehtojakin on tullut niin paljon, ettei pääse kyllästymään.
päivällinen
perunoita
nakkeja/kasvispihvejä/kalaa
raejuustoa
salaattia
Päivällinen on minulle aterioista vaikea sen vuoksi, että koko sairauteni ajan on nimenomaan lämpimän kiinteän ruoan syöminen ollut minulle kaikista vaikeinta. Tämä näkyy edelleen syömiseni hitautena ja erilaisina maneereina, joita minulla on ruokailussani. Vaikka lopullisena tavoitteenani onkin normaali syöminen, ovat minulle jotkut maneerit yhä välttämättömiä, jotta saan pidettyä ruokailuun liittyvän ahdistukseni kurissa ja saan kaiken syötyä. Tällä hetkellä koenkin olevani vielä siinä vaiheessa, että tärkeintä on nimenomaan riittävän ravinnon turvaaminen, ja normaalien ruokailutapojen opettelu on myöhemmin. Kuten sanotaan, aika aikaansa kutakin.
Kiinteän ruoan syömisen vaikeus näkyy minulla myös vaihtoehtojen vähäisyytenä. Vaikka kauppa olisi pullollaan mitä ihanimpia ruokia, koostuu minun ateriani usein vain muutamasta vaihtoehdosta. Syön tällä hetkellä yksinkertaisesti sitä, mikä menee helpoiten alas ja maistuu minulle parhaiten. Onneksi mitä ihanimpia kalavaihtoehtoja löytyy useita kaupasta ja lisää makua saa käyttämällä erilaisia mausteita, kuten minä olen oppinut esimerkiksi aloittamalla erilaista yrttien käytön maustamisessa.Vaihtoehtona perunoille ovat tietysti myös riisi ja pasta, mutta olen niin ihastunut raejuuston ja perunan yhdistelmään, että syön mieluiten niitä. Pääruoasta voin tietysti valita mitä vain, mutta erilaiset kalat, nakit ja kasvispihvit ovat muodostuneet suosikeikseni.
Haasteena tässäkin ateriassa on ollut loppuun syöminen niin kalan, perunoiden kuin raejuustonkin suhteen, mutta nykyään asia on jo aika hyvällä mallilla. Päivällisellä näkyy myös se, kuinka olen oppinut pikkuhiljaa ottamaan vastuuta itse ruokailuistani. Valmistan päivälliseni itse ja useinkaan, koska olen vanhempiani huomattavasti hitaampi syömään, en tarvitse enää ruokapöytään seuraa. Vaikka siis päivälliseni aikaan vanhempani ovat jo tulleet töistä, selviydyn päivällisestä muuten jo melko itsenäisesti, tarvitsen vain vielä loppukuittauksen siihen, että kaikki on varmasti tullut syötyä.
Iltapala:
corn flakseja tai weetabixia ja muroja
maitoa
hedelmiä
marjoja
Iltapala on minullle päivän helpoin ateria ehkä sen takia, että ilta-aikaan syöminen on minusta tuntunut aina helpoimmalta. Lisäksi iltapalani koostuu pääasiassa minulle helpoista ruoista, eli muroista ja hedelmistä ja marjoista. Rakastan myös erilaisia kulhosta syötäviä yhdistelmiä, ja kaiken kulhosta lusikoitavan syöminen on tuntunut minusta aina kaikkein helpoimmalta. Olen kokeillut myös weetaixeja ja riisimuroja, mutta cornflaksit ovat ehdoton suosikkini.
Kuten jotkin aterian osat muillakin aterioilla, isäni mittaa myös iltapalla valmiiksi minulle murot. Tällöin minun ei tarvitse lähteä neuvottelemaan sairauteni kanssa sopivasta määrästä, ja voin luottaa siihen, että ruokaa on juuri se minulle oikea määrä. Luottoni isääni on niin suuri tässä asiassa, että yleensä mieleni ei edes mieti, onko murot mitattu oikein. Tällöin voin siis tämän asian stressaamisen sijaan keskittyä vain syömiseen.
Suurin haasteeni iltapalalla on ollut maidon käyttäminen, mutta nykyään murojen kanssa se tuntuu jo maistuvan, vaikka en sitä lasista pystykään juomaan. Tämä maitokammoni ei kyllä liity pelkästään sairauteeni, vaan olen jostain syystä lapsesta asti karttaut maitoa.
Joillekin syömishäiriön sairastuneille, päinvastoin kuin minulle, illalla syömien saattaa kuitenkin olla nimenomaan se kaikista vaikein juttu. Minulle iltapala merkitsee kuitenkin sitä, että päivä alkaa olla ohi, murheet on stressattu pois ja kiire on ohi, ja on aika rentoutua. Iltapalan syönkin yhdessä äitini kanssa tv:tä katsoen.
Lisäksi:
herkkulisä, esimerkiksi jäätelöä, karkkia tms.
Iltapalan syömiseni päätteeksi rentoutumiseni jatkuu herkkulisällä. Usein se koostuu useammasta "pikku"jutusta. Yleensä aina siihen kuuluu ainakin vaihtelevasti erilainen jäätelötuutti ja jogurttia ja yleensä otan kaveriksi lakun tai proteiinipatukan tai jonkin vastaavan.
Herkkulisääni sisältyvät ne haasteet, joista jo kirjoitinkin herkkuja käsittelevässä tekstissäni. Herkkujen syöminen tuntuu ajoittain adistuksen syövereissä minusta yhä tarpeettomalta, eiväthän ne edes täytä vatsaa ja energiaa tulee ikään kuin muka turhassa muodossa.
Pikkuhiljaa ahdistuksen sijaan on herkkuhetkestäni kuitenkin tullut minulle mukava, luonnollinen osa iltaani ja television katsomistani. Olen oppinut rentoutumaan syödessäni ja oppinut nauttimaan siitä. Herkkuhetkeni ovat paljon enemmän kuin "turhaa" energian tankkausta, niiden kautta olen oppinut, kuinka ruoka on pelkän energian lähteen lisäksi myös, ja ennen kaikkea, mielihyvän lähde.
Toivon, että tämä tekstini vastasi toiveisiinne ateriasuunnitelmasta. Tällä hetkellä ateriasuunnitelmani on minulle mieleinen, enkä juuri ollenkaan poikkea siitä. Ateriasuunnitelmassani on varmasti vielä kehittämisen varaa, mutta pääasiat ovat kunnossa: pystyn sitä noudattamaan ja se takaa painoni maltillisen nousemisen, eli energiamäärä on riittävä. Toki ateriasuunnitelmani elää aina ajoittain ja tämä on tämänhetkinen tilanteeni. Ateriasuunnitelmani on siis muokkautunut kuluneen vuoden aikana lukuisisa kertoja, mutta niin sen kuuluukin tehdä. Silloin saan siihen tarvittavia lisäyksiä painoni kehityksen jatkumiseksi ja vaihtelua mielitekojani kuunnellen.
<3: Ida
Ps. Kuvat: http://www.myllynparas.fi/ap-pics/reseptit/puurot/neljan_viljan_puuro300.jpg
http://vuodatus-media-2.vuodatus.net/g/4759/64222.jpg
http://hs11.snstatic.fi/webkuva/oletus/560/1349750459130?ts=733
http://us.123rf.com/400wm/400/400/matka_w/matka_w0708/matka_w070800108/1432303-ciotola-di-corn-flakes-con-fragole-e-brocca-di-latte-isolati-su-bianco.jpg
http://www.pingviini.fi/img/products/pingviini-mansikka_1.jpg
Hei Ida!
VastaaPoistaOli kiva saada lukea näin koottuna miten olet edistynyt joka aterialla! Ja taas kerran voin todeta miten paljon meillä on yhteistä! Minullekaan ei aamupalan syöminen ole ollut mikään itsestään selvyys. En aiemmin syönyt koskaan aamuisin, ei yksinkertaisesti maistunut. Kun ihan ekan kerran jouduin sairaalahoitoon olikin kauhistus suuri kun aamulla iskettiin puurolautanen eteeni! Ja nyt en lähde kotoa ellen ole aamupuuroa saanut!
Samoin lämpimän aterian syöminen on ollut opettelemisen tulos. Kun silloin viimeisellä osastojaksolla päätin lähteiä toipumisen tielle, päätin myös, että kun kotiudun jatkan lämpimien aterioiden syömistä enkä jätä niitä pois niin kuin aina ennen. Ja se pätee yhtä tänän päivänä!
Ihanaa, kun myös sinä olet edennyt näissä tärkeissä asioissa! Ja myöskin, että olet oppinut nauttimaan herkuista, ihan niin kuin minäkin!
Ateriasuunnitelmat muokkautuvat tarpeen mukaan ja niin kuin itse sanoit, niin pitääkin. Ja vielä joku päivä koittaa se hetki kun uskallat luottaa itseesi ja toipumiseesi niin paljon ettet niitä enää tarvitse! Mutta ei kiirettä, hiljaa hyvä tulee!
Lämmin halaus <3<3<
Hei Katarina ja kiitos taas niin kovin kannustavasta kommentistasi! Jälleen löydämme siis yhtäläisyyksiä meistä, ja mikä parasta, se liittyy taas edistymiseemme ja eteenpäin menoon. En enää varmasti pärjäisi ilman päivittäistä lämmintä ruokaa, enkä voisi kuvitellakaan lähteväni aamulla mihinkään ilman aamupuuroa, ja hyvä niin, sillä eihän minun (tai meidän) pidäkään!
PoistaOlet tehnyt ison työn myös ruokailutottumuksiesi parantamisessa, pidä niistä saavutuksistasi kiinni myös heikkoina hetkinä! Ja minä otan jälleen Sinusta mallia.
Ja kiitos vielä eilisestä, oli ihanaa vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten. Ja annoit minulle valtavasti toivoa ja taistelutahtoa. Ja oli kiva myös nähdä Lumikin! Otetaan taas pian uudestaan!
Haleja Sinulle ja Lumille <3
Hei Ida! Arvostan sitä, ettet laittanut tähän tarkkoja määriä. Tämä sairaus on tullut minullekin valitettavasti jo tutuksi, ja oon samaa mieltä sun kanssa. Jokaisen keho kun kuitenkin on niin erilainen ja kaikki on eri lähtökohdissa, että vertailu on paitsi sairasta myös turhaa.
VastaaPoistaKolme asiaa on mun mielestä tähän liittyen tärkeä muistaa: Ruokaa ei tule missään tilanteessa, milloinkaan ansaita. Se on elinehto ja välttämättömyys, itsestäänselvyys. Vaikka makaisi koko päivän sängyssä hievahtamatta, tulee syödä. Toinen: Ruoka ei ole vain välttämättömyys, vaan siitä saa myös nauttia ja syödä ihan huvin vuoksi, muuten vaan. Kolme: Ruoka on vain ruokaa. Se ei ole mitään maagista, vaan luonnollinen osa elämää. Näitä aiheita oletkin tosi hienosti käsitellyt tässä ja aikasemmissakin teksteissä. Toivon, etten kuullostaa viisastelevalta tai loukkaa. Ymmärrän kyllä (valitettavankin hyvin), että anoreksia on vakava sairaus, eikä näitä asioita ole sairaana helppo sisäistää tai siirtää käytäntöön. Musta niistä on vaan välillä hyvä muistuttaa kun puheeksi tuli. Olet jo hyvällä mallilla, ja edistystä on ollut paljon viime aikoina. Tsemppiä ja aurinkoa :) ! <3
Heippa Fanny! Kiitos ihan erityisen paljon tästä kommentistasi! Se antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. Mielestäni et kuulostanut yhtään viisastelevalta, loukkaavasta nyt puhumattakaan, vaan muistit meille syömishäiriön kanssa kamppaileville tärkeistä ja olennaisista asioista, jotka kannattaa pitää mielessä normalisoidessa suhdettaan ruokaan. Kiitos niistä! Kaikkien mainitsemiesi asioiden ja niihin liittyvien ajatusten kanssa kamppailen yhä, mutta olen onneksi mennyt myös tässä suhteessa eteenpäin. Iloa ja valoa myös Sinulle! :) <3
PoistaHienosti olet avannut ateriasuunnitelmasi sisältöä meille lukijoille ja tiedostavasti analysoinut kuhunkin ateriaan sisältyviä ongelmakohtia. Olet päässyt todella hyvin aterioissa eteenpäin ja rohkeasti ottanut haasteita vastaan niin lihatuotteiden kuin rasvankäytönkin saralla. Maneereista ja tavoista luopuminen, sekä ruokailuajan nopeuttaminen vievät oman aikansa, mutta nyt ei puhutakaan nopeista muutoksista vaan pitkän tähtäimen suunnanotoista. Kaikki haasteet ovat voitettavissa, mutta kullekin on oma aikansa.
VastaaPoistaAteriasuunnitelmasi on todella monipuolinen ja hyvin jaksotettu useampaan ateriaan. Itsekin olen iltasyöjiä, joten suurimman osan päivän energiasta mätän iltasella. Joillekin aamiainen on se helpoin, mutta meitähän on moneen junaan. ;)
Hienoa myös, että saat aterioihin tukea perheeltäsi. Vastuuta voi pikkuhiljaa kasvattaa, kun itse tuntuu olevansa siihen valmis. Ruokailutilanteissa kun sairauden ääni usein vahvistuu.
Nyt vain tsemppiä eteenpäin ja nauttimaan kevään jäätelöuutuuksista! <3
Kiitos kommentistasi myös Sinulle ihana Nell! Kuten kirjoitat, kuulumme molemmat iltasyöjiin, ja olen sitä mieltä, että vielä tässä vaiheessa silloin kannattaa syödä, kun se on kaikista helpointa. Ja onhan terveilläkin ihmisillä erilaisia ruokatottumuksia, kuten kirjoitat: meitä on moneen junaan. Vaikka se ei ole helppoa, kuten ateriasuunnitelmastani huomaa, olen pyrkinyt jakamaan kuitenkin ruokailujani pitkin päivää enkä syömään ihan kaikkea illalla. Se on järkevää jo ihan verensokerin tasaamisen ja oman jaksamisen kannalta.
PoistaTiedän, että Sinulla riittää tällä hetkellä haasteita myös muilla osa-alueilla, mutta uskallan silti toivottaa Sinulle myös tsemppiä uusien ruokahaasteiden kanssa ja ruokailuisssa etenemiseen, sekä erityisesti lounashaasteeseen! Tsemppiä siis muru! <3
Voi Idaseni... Olet selvästi edistynyt paljon aterioiden monipuolistamisessa, vaikka, kuten kirjoitat, varmaan löytyy vielä kehittämisen varaakin. Mutta - tosiaan - aika aikaansa kutakin! Kiitos erityisesti sydäntä sykähdyttävän rehellisistä analyyseista eri ruokailuihin liittyvistä haasteista. Ihailtavan rehellisesti kuvaat mitkä ovat tämänhetkiset haasteesi ja kompastuskivesi. Ihanaa, että Sinulla on vanhempasi/hoitaja tukenasi suurimmalla osalla aterioita. Ja, tosiaan, tässäkin asiassa hiljaa hyvä tulee; pikkuhiljaa se vastuu ja maneereista luopuminenkin varmasti lisääntyy, kunhan ensin voimistut.
VastaaPoistaMinullekin aamiainen on ehkä aterioista se kaikkein haastavin. Ja ihanaa lukea, että on muitakin iltasyöjiä! Itse lukeudun ehdottomasti niihin, ja kuten Nell, minäkin "mätän" suurimman osan päivän energiasta iltasella. ;) Ja iltaan mahtuu minullakin herkkuhetki. Arvanetkin jo että se on useimmiten suklaatia...! ;)
Fanny tuossa kirjasi kolme ruokailuun liittyvää erittäin varteenotettavaa pointtia, jotka ainakaan minun mielestäni eivät olleet lainkaan viisastelua, vaan jotka on meidän kaikkien hyvä muistaa. Kiitos näistä, Fanny!
Ja, saithan Sinä, Ida, tahtomattasi pienen hymynkin herkeämään kasvoilleni...! :) Kirjoitit "Cornflakseista", ja näen täällä sieluni silmin kuinka Idalla käy illalla flaksi...! ;) Itse söin lapsena koulun jälkeen välipalaksi Cornflakeseja niin monen vuoden ajan, että en enää niitä juurikaan kaipaa. Sen sijaan mysli on noussut minulla tänäpäivänä ihan ehdottomaksi suosikiksi! :)
Ihania kevätpäiviä kera jätskien Sinulle toivotan!
Lämmin halaus. <3
Kiitos Sinullekin positiivisesta kommentistasi Andrea! Tiedätkö, sen takia, että olen oppinut luottamaan teihin lukijoihini ja erityisesti teihin vakiokommentoihini, uskallan myös blogissani niin rehellisesti ja avoimesti kirjoittaa asioistani. Kiitos kuuluu siis teille.
PoistaKuten tuossa Nell'llekin jo totesin, olemme siinä vaiheessa, että tärkeintä ei ole niinkään se, milloin syö, vaan että ylipäätään syö riittävästi, joten jatketaan vain rauhassa iltaherkutteluamme muistaen samalla toki myös sen kuuluisan täsmäsyömisen hyödyt!
Ja tuo, että olet uskaltanut ottaa jotain uutta ruokavalioosi, eli myslin, on se jo eteenpäin menoa, hienoa! Ruokavalion laajentaminen ja joustavuus positiiviseen suuntaan ja ruoasta nauttiminen ovat aina eteenpäin menoa.
Tsemppiä syömisrintamallesikin, jatketaan taistelua ylös- ja eteenpäin! Ja täällä flaksi käy joka ilta, toivottavasti sielläkin! ;)
Päivän ateriat kuvina olisi mukava postaus =)
VastaaPoistaHei! Kiitos kommentistasi ja postausehdotuksestasi!:) Pistetään mietintämyssyyn, olen vain niin laiska (ja huono) kuvailemaan ja mietin myös siitä aiheutuvaa mahdollista vertailua yms...
Poista