Rakkautta ensikosketuksesta

Olen aina tykännyt uusien asioiden kokeilemisesta. Olen ehtinyt harrastaa elämässäni jo vaikka mitä: niin pianon kuin kitarankin soittoa, erilaisia tansseja, sählyä ja sulkapalloa, joogaa, kokkikursseja, kieliä, maalausta ja käsitöitä eri muodoissa... Yksikään harrastus ei ole ollut minulle liian tavoitteellista, vaan olen saanut harrastella kaikenlaista ja pitää hauskaa siinä sivussa. Se on mielestäni antanut minulle paljon. Uuden tunnustelu, uudet kokemukset ja niistä syntyvä innostus ovat olleet aina minusta niitä elämän pieniä ilonaiheita, joista syntyy Suurimmat elämykset.

Kun kevät sitten taas koitti, halusin taas etsiä uusia mahdollisuuksia kokemiseen. Kirjoitinkin jo teille jo, kuinka liityin kirkon kuoroon. Kuorolaulun lisäksi helmikuussa menin myös ensimmäsielle balettitunnille sitten lapsuuden kokeilujen. Ja se, se oli menoa ja hurmosta ensimmäisestä tendustä lähtien. Liikunnallinen tunti ei varmasti ikinä ole liitänyt yhtä nopeasti. Nyt muutaman kerran balettitunnilla käyneenä on noista tunneista muoodostunut ehdottomia viikkoni kohokohtia.

Vaikka askeleeni ovat vielä haparoivia, koordinaatiokaan ei kunnossa ja rytmissäkin mahdollisesti menin sekaisin, tiesin heti ensimmäisen tunnin jälkeen, että tämä olisi se minun juttuni. Aidosti nautin kauniista musiikista ja herkästä liikkeestä. Vielä kotiin tultuanikin mieleni pyöri demi-pliéssä ja meisopettajan uskomattomassa ryhdissä. Jäin janoamaan lisää.

Sillä tähän asti liikunta on minulle ollut aina liikuntaa. Se on ollut kaikkea verenmaku suussa paikallaan pomppisen ja hauskojen yhteisten liikutanhetkien väliltä. Aina se on kuitenkin ollut liikuntaa, hauskaa tai pakonomaista sellaista. Useimmiten jotakin siltä välltää. Mutta balettitunti antaa minulle jotakin paljon enemmän.

En oikein ole koskaan ymärtänyt väittämää, että jokaisen pitäisi löytää liikunnasta (kuten yleensäkin elämässä) se oma juttunsa. Nyt tiedän sen löytäneeni. Balettitunti antaa minulle paljon enemmän kuin liikuntaa. 

Toki aikusibaletti sisältää paljon myös sellaisia liikunnallisia tavoitteita, jotka minulle sopviat. Haluan parantaa kehonhallintaani ja koordinaatiokykyäni sekä keksivartalon tukilihaksia. Haluan tutustua paremmin kehooni ja sen ääriasentoihin ja liikeratoihin. Ja ennen kaikkea haluan nauttia liikkumisesta yhdistettynä musiikkiin, ja itseni ilmaisusta liikkeen kautta.

Vaikka teidän, etten koskaan tule enää baletissa saavuttamaan täydellsiiä jalanojennuksia tai tuskin edes tanssimaan kärkitossuilla, ei se minua haittaa  pätkän verttaa. Minulla ei ole baletin tai siinä edistymisen suhteen tavoitteita. Aion tehdä sitä, mistä nautin, ja kehitys tulee siinä sivussa jos on tullakseen.

Olen vain kiitollinen siitä, että olen löytänyt sen oman juttuni. Olen kiitollinen siinä, että arjessani on taas yksi iloa ja innostusta tuottava asia enemmän. Asia, jota kannattaa odottaa.

Oletko Sinä löytänyt harrastuksista sen "oman juttusi"?

<3: Ida