Kotini -Oma voimapesäni

Olen nyt asunut puolisen vuotta omassa uudessa asunnossani. Ja täytyy sanoa, että olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Koska opiskeluni ovat loppuvaiheessa ja olen suroittanut niitä vielä kevennetysti, vietän paljon aikaa kotona. Lisäksi tykkään kutsua läheisiäni omaan kotiini, sllä usein siellä on parempi jutella herkistäkin aiheista kuin esimerkiksi julkisilla paikoillla. Olen muutenkin kuulunut aina koti-ihmisiin.

Tämän vuoksi lähtiessäni viime kesänä etsimään uutta asuntoani, tiesin, etten tyytyisi mihinkään luukkuun, vaan etsisin nimenomaan kotia. Ja onnekseni täytyy sanoa, että sellaisen tunnen löytäneeni.

Kuten olen tainnutkin mainita, uusi asuntoni sijaitsi vastapäätä vanhaa asuntoani. Tästä on hyötyä, silllä tunsin alueen ja esimerkiksi sen mahdollisuudet muun muassa liikenneyhteyksien osalta etukäteen. Olen myös viihtynyt alueella jo usean vuoden ajan, ja arvostan sen rauhaa ja pidän vanhaa tunnelmallista henkeä huokuvista taloista, hyvistä ulkoilumahdollisuuksia sekä loistavia liikenneyhteyksiä.

Vaikka uusi kaksioni on hieman isompi kuin edellinen yksiöni, pystyi hyvin hyöydntämään vanhan asuntoni huonekaluja. Lisäksi sain vanhemmiltani valkoisen, hieman romanttisen lipaston. Oikeastaan uusista huonekaluista ostin itselleni vain sohvapöydän, joka sekin löytyi mutuamalla eurolla ikeasta. Liian suurella tavaramäärällä en olekaan halunnut asuntoani täyttää, sillä haluan, että siellä on sopivasti avaruutta ja tilaa hengittää ja elää.

Joitakin pienempiä sisustuselementtejä olen toki uuteen asuntooni hommannut. Samaisella ikea-reissulla mukaani tarttui myös orkidea, ja lisäksi sain valmiiksi virkkaamani torkkupeiton fuksianpunaiselle sohvalleni ja kesäiseltä Suomen-reissultamme kotiutuin jalallisen tarjottimen sohvannurkkaan ja vaaleanpunaisen villahuovan makuuhuoneeseen. Kesällä siskon kanssa hankin myös vaalenapunaisen pienen radion. Porvoon reissulta mukaani tarttui pari silkkisiä lempikukkiani tulppaaneja. Tosin näin keväiseen aikaan molempia pöyiäni koristavat lähes poikkeuksetta tuoreet tulppaanikimput. Ne ovat ehdoton arjen piristykseni!

Rakastankin pieniä kauniita asioita ja esineitä, ja joudunkin aina malttamaan mieltäni, etten täyttäisi niillä liikaa kotiani. Tällöin tulevat paremmin mielestäni esille ne esineet, joita haluan korostaa, kuten juurikin kukat ja esimerkiksi tuikut, joita polttelin Iittalan erisävyisissä tuikkukipoissa pitkin pimeän vuodenajan. Sekä tieysti siskoltani lahjaksi saamani timanttinen korttiteline postikortteineen ja pieni tsemppiä-kyltti.Uusin hanintani ovat Finlaysonin sohvatyynynpäälliset, jotka nekin sain lehtitilauksen kaupanpäällisenä. Siskoltani sain vielävastikään Audrey Hepburn-aiheisen taulun lipaston päälle ja Eifffel-tonin sohvapöydälleni.

Suuret ja kiitneät huonekaluni ovat fuksianpunaista sohvaani lukuun ottamatta puun ja valkosien värisiä, mutta pienempien esineiden ja tekstiilien sävy on, yllätys, yllätys, fuksia tai vaaleanpunainen. Ruokapöytääni koristavat äitini ulkomaantuliaisena tuomat fuksianpunaiset tabletit ja itse ostamani muovituolit, sifonkiset verhoni ovat samaa sävyä ja samoin pieni sohvapöytäni ja makuuhuoneeni matto. Niin, ja sitten se sohva koristetyynyineen.

Poikkeuksen tuovat makuuhuoneen verhot ja olohuoneen matto, jotka molemmat ovat kaurapuuron värisiä. Vallilan verhot sain isältäni, ja tuo ihana pörrömatto on ensimmäisiä ostoksiani muuttaessani omilleni. Ne tasapainottavat mielestäni hyvin muuten värikkäitä sävyjä.

Olen siis panostanut paljon kotini viihtyisyyteen. Tämän vuoksi tykkään myös pitää kotini pääsääntöisesti ainakin suurin piirtein siistinä, sillä ainakaan minä en viihdy likaisten astioiden tai hujan hajan olevien tavaroiden seassa, ja silloin sen joukosta ei se kauniskaan erotu.

Viihtyisyyden lisäksi minulle on tärkeää, että kotini on toimiva, ja pystyn tekemään siellä asioita, joita haluan ja joista nautin. Avara avokeitiö olikin yksi syy, miksi valtisin tämän asunnon pelkkien keittokomerollisten sijaan. Sohvan vieressä minulla on aina lehtikotelo ja käsityöni ja makuuhuoneessa käden ulottuvilla läppäri, yölamppu ja lämmin huopa. Pidän myös käytännöllisistä kaakelilattioista keittiössäni, kylpyhuoneessani ja eteisessäni. Muualla olevat puiset laminaattilattiat ja tuman puiset ovet sen sijaan ovat minusta kauniita. Samoin olen iloinen, kun vuokranantaja asensi asuntooni sälekaihtimet näin kesän lähestyessä.

Oikeastaan mitään suurempia puutteita en ole asunnossani havainnut, enkä juuri mitään sinne kaivannutkaan. Tietysti keittiössä voisi olla enemmän laskutilaa ja pieni parveke olisi kesällä kiva. Niin, ja oma sauna olisi unelma. Mutta nämä ovat pikkujuttuja, pieniä kompromisseja, jotka teen mielelläni. Mikään kun ei ole täydellistä.

Sillä pienine puutteineen olen kuitenkin rakentanut tästä kotikolostani itselleni juurikin täydellisen voimapesän. Koti on minulle paikka, jossa minun on hyvä olla, ja se on minulle pääasia.

<3: Ida