Vuoteeni mahtui monta surunkyyneltä, muutama huolenryppy, ja sittenkin niin monta hymynhetkeä -sekä ainakin yksi Suuri Onnisuminen. Tässä siis vuoteni 2014 pähkinänkuoressa, olkpaapat hyvät!
Keväällä koin Suuren menetyksen, kun Rakas, Rakas, Maikki-mummoni nukkui pois. Mummoni poismeno tuli niin minulle kuin varmasti kaikille muillekin aivan täytenä shokkina, ja järkytti perusturvallisuuden tunnetta. Vaikka kyynel silmäkulmassa olenkin muistellut rakasta mummoani kuluneen vuoden aikana monet kerrat, ovat kuitenkin minulla aina sydämessäni Ihanat, Ihanat yhteiset muistomme koko Elämäni varrella. Ja uskon, että mummoni seuraa yhäkintaivaltani.
Onneksi pientä hemotteluakin mahtui kevättalveeni, kun isäni vei perheeni Naistenpäivänä oikealle hemmottelulomalle Naantalin kylpylään. Lomaamme sisätyi kaipaamaani hemottelua ravintolaillallisten ja meikkaustuokioiden muodossa. Parasta oli kutienkin ehdottomasti koko perheen yhteinen aika!
Keväällä olin myös tapaamassa ohjaajaani yliopistolla päättöytöni osalta. Syksyllä kävin sitten kiertelemässä ja haastattelemassa Helsingin alueen päiväkodeissa, ja nyt altaa olla "muutama" sivu kasassa, ja päättötyö loppusuoralla. Lopputentinkin läpäisin kesän uurastuksen jälkeen kiitettävin arvosanoin. Suoritin myös puuttuvat kurssit pois alta, ja jos vielä tulevana keväänä saan päättöharjoitteluni suunnitellusti suoritettua, alkaa valmistuminenkin edessä jo häämöttää... Mutta kaikki aikanaan, ja eteneminen oaa toipumistani kuunnellen.
Lisäksi keväällä kävin tyttöjen talolla. Siellä sain aina tuntea olevani tervetullut. Maalasimme yhdessä, harjoittelimme ompelukoneen käyttöä ja leivoimme munkkeja vappuna sekä tutustuin moneen, ehkä hieman erilaiseen, mutta siksi niin ainutlaatuiseen ihmiseen.
Myöhemin keväällä tein myös jo perinteeksi mudoostuneen kevätretken Porvooseen yhdessä vanhempieni kanssa.Istuimme torikahvilassa, kiertelime vanhan kaupungin mukulakiviä ja piipahdimme äitini kanssa pienessä sisustuskaupassa jos toisessakin.
Kesääni varjostivat huoli näkökyvystäni, ja suuri leikkaus ja siitä toipuminen. Vaikka tapahtuma tuntui minusta epäreilulta kaiken kokemani jälkeen, jopa hieman kohtuuttomalta, kasvatti sekin kokemus minua omalla tavallaan -Ennen kaikkea huomaamaan, kuinka mahdottoman vahva tyyppi minä oikeasti olen!
Leikkauksesa huolimatta sain kesällä viettää myös monta mukavaa hetkeä kesälläni. Tapasi Ystäviäni pienien retkien ja torimansikoiden merkeissä. Piipahdimme Parhaan Ystäväni kanssa muun muassa Suomenlinnassa piknikillä. Lisäksi shoppailin yhdessä Amerikan-serkkujeni kanssa ja tein monta kirppisreissua ystävieni kanssa, ja ihan itseksenikin.
Juhannuksen vietin rauhassa ja viileästä säästä huolimatta iloisissa merkeissä perheeni parissa mökillämme.Tuo Ihana juhla kului pihapelejä pelaillen ja vaahtokarkkeja mutustellen, mutta uimaan minua ei tällä hyisellä ilmalla saanut millään!
Myös toisen kerran pääsin kesällä mökkeilystä, kiuasnakeista ja laiturinnokasssa istuskelusta nauttimaan, kun myöhemmin vanhempieni loma-aikaan vietimme siellä auringon alla muutaman päivän, ja teimmepä vielä retken läheiseen kylään Somerollekin ja Somerniemen hulppealle kirpputorille!
Kesäni kohokohta taisi kuitenkin olla Naantalin- ja Turun-reissuni yhdessä vanhempieni kanssa. Pääsin kokeilemaan hierontaa ensimäsitä kertaa ammattilaisen otteissa, vierailimme Upeassa Presidentin kesäkodin puutarhassa ja söin enemmän ulkona kuin vuosiin.
Kesä loppupuolella koin myös huippuhetken siskoni kanssa Cheekin Olympiastadionin keikalla. Se olikin huikea kokemus, josta jäi Ikuiset muistot! Kerta kaikkiaan mahtavaa olla todistamassa tuota historiallista hetkeä!
Kesän lopulla järjesti itselleni syntymäpäiväjuhlat, joihin kutsuin lähimmä ystäväni. Tarjolle loihdin erilaiisa piirakoita ja elämäni ensimmäisen täytekakun. Talo täyttyi naurusta, lahjanaruista ja erään pienen pörröisen kaverin haukahduksista.
Syksyllä jatkuivat tiiviimmin harrastukseni. Hullaannuin täysin joogaan, alotiin salsa-tunnit ja kävinpä yhden valokuvauskurssinkin. Harrastuksieni ja päättötyöni kanssa uurastelun myötä päivät alkoivat täyttyä mielekkäällä, minulle mieluisella tekemisellä. Niiden myötä tunsin taas pääseväni paremmin kiinni elämään.
Syksyllä myös sai kuulla, juuri omilleni muuttamisen kynnyksellä, että minun tulisi etsiäkin itselleni uusi koti. Onni onnettomuudessa kuitenkin, ja löysin mitä Ihastuttavimman, juuri minulle sopivan kokoisen ja muotoisen kaksion -ja vieläpä edellistä taloani vastapäätä! Siskoni poikaystävineen ja perheeni olivat muuttopuuhissa, ja yhdessä päivässä saimme kuin saimmekin kaikki tavarat kannettua kadun toiselta puolelta ja paikalleen uudessa asunnossani. Niin aloin kutsua sitä kodikseni.
Myös talvisaikaan tuli siis juhlittua, tällä kertaa tupareiden muodossa. Koolla oli taas tuttu vanha kouluajan kaveriporukka sekä tietysti siskoni poikaystävänsä kanssa. Pelasimme aliasta ja erityisesti juustoiset kasvis-rahkamufiinini saivat kehuja. Siinä hetkessä oli jotakin oikeasti Hienoa. Olin saavuttanut jotakin, joka konkretisoitui nyt oman kotikolon muodossa, läheiset Ystäväni ympärilläni. Osallistuin myös ystäväni järjestämiin pikkujouluihin ja niiden hauskaan tietovisaan
Juhlien lisäksi myös yksi ehdoton loppuvuoden kohokohta oli Vain Elämää -konsertti, josta pääsin joululahjalipulla nauttimaan. Konsertti oli ihan huippu, ja monet artistit vielä paljon parempia kuin television välityksellä kuunneltuna. Suosikki kuitenkin säilyi: Elastinen.
Kaikein kaikkiaan tämä vuosi jääkin mieleeni, paitsi muistoina surullisena luopumisena mummoni poislähdön johdosta, myös niin kovin toivottuna luopumisena mitä tulee sairauteeni. Tänä vuonna sain painoni hilattua pois vakavasta alipainosta, kuntouduin valmiiksi itsenäiseen elämään ja jo osittain opiskelukykyiseksi, pääsin eroon pakoistani ja söin paljon ja ihan kaikkea mitä teki mieli sekä nautin vaikeuksista huolimatta Elämästä paljon enemmän kuin monena vuotena yhteensä.
Tuo luopumistyö, jota olen sairauteni osalta tehnyt tiivistyi ehkä kaikista parhaiten jouluuni, jonka sain viettää täydellisesti leväten ja rentoutuen ja kaikista mieliherkuistani nauttien. Söin niin monta jouluorttua ja piparia, etten jaksa edes muistaa, vielä enemmän suklaakonvehteja, nautin aidoisti rutiinien katkeamisesta ja pidin täydellistä rentoutumislomaa, kuten jouluna kuuluukin. Hymyilin, nauroin ja Nautin. Olin taas Idana läheisilleni. Idana itselleni.
<3: Ida
Monta mukavaa hetkeä joista kaikki olet todellakin ansainnut! <3
VastaaPoistaKiitos Ihana Pinja, kuin myös Sinä! Paljon sellaisia myös tähän loppuviikkoosi! :)
PoistaVarsin vivahteikas oli vuotesi 2014 - etenkin tunneskaalalla. Ne synkimmät sävyt ja pohjimmaiset väreet olisin niin mielelläni taikonut pois ja tapahtumattomiksi... Mutta, nekin ovat osa elämää, ja optimistisella taistelija-luonteellasi olet niistäkin todella urheasti aina selvinnyt ja jaksanut katsoa eteenpäin. Ja kun vuotta kokonaisuudessa tarkastellaan, niin ihan varmasti plussan puolelle päädytään! :) Niin paljon on hyviä hetkiä, onnistumisia ja erävoittoja polullesi kertynyt!
VastaaPoistaKoosteesi kuvat ja tarinat ovat täälläkin edelleen kirkkaina muistissa. Vuotesi on ollut luopumista, kehittymistä, oppimista, oivaltamista. Ja, kun jostain luopuu tulee aina ajan myötä jotain uutta tilalle. Sinä sait kauan kaivatun, kadoksissa olleen Elämäsi. Tervetuloa takaisin Elämään - Aito ja Oikea Ida! <3
Kiitoksia Andrea Ihanuus! Hyvin olit summannut sitä kaikkea, mitä kaikkea tuohon vuoteeni niin paljon mahtuikaan. Ja vaikka minä joistakin kokemuksistani sen varrella luopuisin, olen jollakin tavalla myös samalla kiitollinen niistä kipeistäkin kokemuksista. Kuten toteat, nekin kuuluvat Elämään, ja Elämän minä olen saanut nyt takaisin, kokonaisuudessaan. Ja mikä parasta, vuosi opetti minut huomaamaan, että olen kasvanut ja voimistunut sen Elämän myös kokonaisuudessaan vastaanottamaan.
PoistaOikein hyvää keväisempien aikojen odotusta Sinulle! <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Ida! Vuosi 2014 täyttyi osittain myös suurella surulla. Minäkin mietin usein mummoamme ja kaikkia ihania muistoja ja hetkiä hänen kanssaan ja mietin, kuinka upea ihminen hän oli. Vuoteesi mahtui kuitenkin paljon myös iloisia hetkiä ja tapahtumia. Tämä blogi on siitäkin mainio juttu, että kaikki moni ihana muisto säilyy täällä päivämäärineen kaikkineen, se on arvokasta. Vuosi 2014 oli kyllä ehdottomasti käänteen tekevä vuosi mitä tulee sairauteesi. Pitkään pään sisällä tehty raskas työ alkoi vihdoin näkyä elämässäsi ihan oikeasti. Olen todella onnellinen puolestasi ja ylpeä. Kiitos, että sain isosiskoni takaisin <3.
VastaaPoistaKiitos Rakas, muistot, siinä onkin jotakin korvaamattoman arvokasta. Ja niitä, niin niitä blogiin kuin mielemme sopukkoihimmmekin tallennettuja, ei kukaan voi meiltä viedä pois. Kaipaus ei koskaan kuole, vaikka suru ajan kanssa hellittääkin. Pidetään silloin kiinni niistä kultaisista muistoista. Ja kerätään niistä voimaa ja ollaan kiitollisia ja onnellisia niistä jokaisesta. <3<3
PoistaYksi arvokkain asia, ehkä kaikista arvokkain, mitä taas toipumisellani olen ajatellut voivani saavuttaa, on meidän suhteemme, ja Sinulle taas aito isosiskosi. Jos koet tuon viime vuonna saaneesi, on siinä jo paljon enemmän kuin uskalsin yhdelle vuodelle toivoa. Myös minä olen tavattoman onnellinen siitä, että olemme taas ME. <3<3<3
Et uskokaan, miten huikeaa oli postaustasi lukea. Olet kiteyttänyt vuotesi huippuhetket, vaikka näkösi ongelmat ja mummosi poismeno oman varjonsa loikin. Olet tehnyt kovasti töitä oman toipumisesi eteen ja elämäsi on asettunutkin uusille urille asuntoineen ja lopputöineen. Ihania muistoja, ihania kokemuksia ja ihana tulevaisuus. Paljon kaikkea hyvää sinulle Ida-ihana!
VastaaPoistaKiitos Nell, olipa Sinulta taas kauniisti sanottu! Kiitos tuestasi kuluneena vuonna. Taisimme molemmat ottaa menneenä vuonna niitä tärkeitä, ratkaisevia askelia poluillamme, omassa tahdissamme ja omalla tavallamme. Ja nyt meitä odottaa tämä uusi vuosi täynnä uusia mahdollisuuksia, otetaan ylepydellä ja kiitollisuudella vastaan kaikki se Ihana, mitä se tuokaan tullessaan! <3
Poista