Joulupäivä minun kanssani

Jouluaatostani kerroinkin teille jo aiemmin, ja vaikka joulunaika alkaa näin loppiaisen lähestyessä olla jo lopuillaan, haluan vielä viedä teidät matkalle joulupäivääni kanssani. Jouluni sai silloin vielä uudenlaisen merkityksen, kun sain herätä taas vanhempieni kotoa, ja saimme illalla myös siskoni seuraksemme. Silloin toteutui se kaikista tärkein, mitä joulussa joka kerta odotan aina yhtä kovin. Rauhallista aikaa oman perheen kesken.

Aamulla heräsin myöhään -kellosta en välittänyt, enkä sitä edes vilkaissut. Annoin vain itselleni luvan levätä. Levätä ja antaa rauha keholleni ja mielelleni. Lupa itselleni nauttia siitä. Siitä, ettei ollut kiire, että mitään ei ollut pakko, ja sain vain olla.

Joululaulut soivat hiljaa radiossa, kun hipsin olohuoneeseen. Hymy lositi kasvoillani, sillä tiesin, mitä siellä odotti. Mutta olihan se silti pakko itse varmistaa ja todistaa.

Lapsena joulupäivä kului pyjamassa uusilla joululahjaleluilla leikkien. Lahjojen avaamisen ohella melkein yhtä Ihana yllätys oli löytää nuo kaikki pukkipapereista kääriytyneet nuket ja pelit hujan hajan olohuoneesta seuraavana aamuna -ja tehdä niihin tuttavuutta koko päivä yhdessä siskon kanssa.

Vaikka lelut ovat parissa kymmenessä vuodessa hieman muuttuneet, odottivat nuo pinkit meikkisiveltimet, suklaat ja uudet vaatteet minua yhtälailla olohuoneen pöydällä tänäkin joulupäivän aamuna. Ja pikkutytön tuttu tuike syttyi jälleen silmiini. 

Koko aamuna en sitten muuta tehnytkään, vieläkään, kuin ihastelin kaikkea sitä, ja kiitin läheisimpiäni siitä, että olivat minua taas muistaneet, että he olivat osallisena Elämääni niin jouluna kuin vuoden muinakin päiivnä. 

Aamupalaksi nautin paahtoleipää suklaatahnalla, torttuja luumuhillolla ja bambinmuotoisia ruskeita piparkakkuja kera jättimäisen kahvikupin. Ja nautin. Nautin siitä, että olin tähän päässyt. Että joulupäiväni alkoi suu täynnä makeaa ja vatsa täynnä.

Pitkän kaavan mukaan nautitun aamiaisen jälkeen suunnistimme ulos vanhempieni kanssa pienlle kävelylle. Maa oli täysin valkoinen ja pakkanen pisteli lempeästi punaisia poskia ja nenänpäätä. Aurinko paistoi ja kimalteli hangella. Ja vaikka talvesta en yleensä niin välitäkään, niin voi kyllä, kyllä nautin tästä valkeasta joulusta. 

Mutta kyllä nautin myös siitä suloisesta lämmöstä, kun ulkoilun jälkeen minua odotti höyryävä joulusauna. Voi kun olin tuota Ihanaa renoutumiskeinoa kaivannut kerrostaloyksiössäni. Joulusaunassa tiivistyi se kaikkein suuri lempeys ja rentous, joka valtasi niin kehoni kuin mieleni hikipisaroiden valuessa herkästi vasten ohimoani.

Saunasta tultua jatkui tuo sama rentous ja lempeys. Nimittäin syömisen ja naistenlehtien maailmassa. Kerrankin oli aika vain lukea kaikkea hömppää -opiskelukirjat, ne kun olin jättänyt suosiolla asunnolleni joulun ajaksi. Nyt olisi aika antaa itselleni lupa olla ajattelematta ythikäs mitään.

Illalla nautimme vielä toisen joulupäivällisen, kun siskoni saapui luoksemme pohjoisesta. Pitkän kaavan mukaan nautimme ja vaihdoimme joulukuuulumisia, juttelimme taas koko perheen kesken ja nautimme toistemme seurasta ja yhdessä olosta.

Sen jälkeen oli vuorossa jälleen lahjojen avaamista, ja vaikka omat lahjani olin avannut jo aattona, tuntui kuin joulupukki olisi tullut uudestaan minullekin, kun siskoni avasi kultanauhoja ja näin hymyn hänen kasvoillaan yllätyksiä niisä löytäessään. Siskon yksi lempparilahja taisi olla minun antamani kokkikirja, joka samanlainen tuolla omassa kirjahyllyssäkin lähes puhkikuluneena odottelee taas uutta innostusta!

Tämä joulu oli minulle paitsi muistamisen, myös täydellisen levon aikaa. Tein vain niitä asioita, jotka tekivät minulle hyvää, jotka tuottivat minulle hyvää oloa. Nautin niistä herkuista, joita teki mieli ja liikuin ja lepäsin sen verran kuin mieleni ja kehoni kaipasi.

Tämä joulu olikin minulle todellinen hyvänolonjuhla. Täynnä antamista ja saamista, lepoa ja mielihyvää.. Ja sitten sitä kaikkein tärkeintä: Rakkautta ja läheisyyttä.

<3: Ida