Jo perinteinen kesäretki Porvooseen

Olenkin kirjoittanut aikaisemmin täällä blogissani kesäretkestämme Porvooseen, joka on ollut minun ja äitini  yhteinen perinne jo vuosien ajan. Sopivaa hetkeä ja ilmaa odottelimmekin jälleen koko kesäkuun äitini kanssa tuolle retkelle, ja kun vihdoin heinäkuussa aurinko ja helteet saapuivat ja meillä oli molemmilla vapaapäivä, päätimme tuon ihanan perinteen jälleen toteuttaa. Tällä kertaa myös isäni pääsi mukaan tuosta reissusta nauttimaan.

Porvooseen saavuttuamme isämme vielä etsiessä parkkipaikkaa teimme kuitenkin ensin äitini kanssa pienen salaretken syntymäpäivälahjaostoksille. Kun sitten isäni liittyi seuraamme, päätimme mennä yhdessä Porvoon torille sen Ihanaa tunnelmaa aistimaan. Pian mansikkakojujen ja kukkia myyvien mummojen seasta löysimme rivin viehättäviä peiniä torikahvioita, joista yhden peöydän ääreen istahdimme hetkeksi nauttimaan auringosta ja pienistä tarjottavista.

Torikahviosta suunnistimme yhetistuumin mukulakiviä pitkin kohti aina yhtä viehättävää vanhaa kaupunkia ja sen toinen toistaan suloisempia pieniä putiikkeja ja kahviloita. Isällä taisi olla hieman tylsää, mutta äitini kanssa olimme aivan innoissamme pienistä sisustus- ja vaateliikkeistä sekä käsitöistä.

Ihan ensimmäisessä liikkeessä sain leikkiä hetken aikaa prinsessaa kokeillessani toinen toistaan umpeampia vaaleanpunaisia juhlamekkoja. Mekot jäivät kauppaan kirpaisevan hinnan ja sen vuoksi, ettei tuollaiselle mekolle oikeasti ollut tarvetta, mutta hetkeni prinsessana, ja sen, kuinka kauniilta noissa tylliunelmissa ja satiinimekoissa näytin, säilytän varmasti mielessäni pitkään.

Sen sijaan onnekseni suureen tarpeeseen tulleen hellehatun löysin pieneltä vanhankaupungin kojulta, joka tuntui sopivan yhdessä siskoltani saamien aurinkolaisien kanssa. Lisäksi mukaan tarttuivat kauniit silkkiset vaaleanpunaiset tulppaanit omaan asuntooni viemisiksi. Löysin myös oman nimikkokauppani; pienen Ida -nimisen käsityökaupan, jossa  oli tietysti pakko vierailla. Koko perheemme naisväki olikin hyvin edustettuna, kun löysimme vielä Tuula-mimisen lastenvaateliikkeen sekä Fanny ja Helmi-kahviotkin.

Aikamme vanhan kaupungn katuja kierrellessämme alkoikin jo nälkä kurnia. Lounaspaikaksi valitsemamme pieni ravintola tarjosi hyvää ja maukasta kotiruokaa, ja ennen kaikea mukavan varjoisen terassin. Äitini kanssa päädyimme lopulta molemmat kuuman päivän vuoksi raikkaisiin katkarapusalaatteihin.

Ravintola olikin sopivasti aivan Brunbergin tehtaanmyymälän vieresssä, jonne vielä pistäydyimme tulaisosotksille sekä ostamassa riisisuklaaherkkua kotiin viemisiksi. Ja niiden kaveriksi löysin Ihnasta pienestä teekaupasta Ystäväni suosittelemaa shampanjateetä! Herkkuja ei suinkaan kuitenkaan tarvinnut odottaa kotiin astii, sillä koska päivä oli niin lämmin ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pysähdyimme vielä jäätelökioskille nautiskelemaan ätiini kanssa herkulliset jäätelöpallot.

Päivä oli kaiken kaikkiaan todella mukava. Enkä voinut olla huomaamatta, kuinka kahvioissa ja terasseilla istuskelu, herkuttelu ja ennen kaikea itseni kauniina  Prinsessana näkeminen olivat nyt niin luonteva osa retkeämme. Paljon oli siis edistymistä tapahtunutniin monella sektorilla viimekertaiseen retkeemmekin verrattuna.

Nautinkin päivästä todella, ja päätin hymyssä suin, että tässä on ehdottomasti perinne, jonka haluan säilyttää!

<3: Ida