Vuosi alkoi minulla juhlinnan merkeissä, sillä vietimme heti tammikuussa hyvän Ystäväni häitä. Ystäväni pohjaton onnen hymy kasvoilla oli minulle elävä muistutus siitä, kuinka paljon suurempia, tärkeämpiä asioita Elämässä on oikeasti kuin sairauden kuviot ja valheet, ja kuinka Elämä tarjoaa meille näitä Ihania yllätyksiä pitkin matkaamme. Jokainen päivä voi olla merkittävä, muutoksen alku. Ymmärrettävästi tällainen on esimerkiksi naimisiin meno, tai kuten hänen tapauksessaan, muutto toiselle mantereelle, mutta yhtä hyvin se voi olla juuri tämä päivä.
Juhlinta jatkui tammikuussa myös toisen Ystäväni tupaantulijaisissa, joissa taas muistin kuinka pidetään hauskaa ja nautitaan seurasta. Ja ennen kaikkea: kuinka minullakin on siihen täysi oikeus. Edellisistä kotibileistä oli todellakin aikaa, ja vaikka osallistuinkin juhliin vain alkuillasta, oli se jo varsin piristävä aloitus.
Alkuvuodesta koin myös melkoisen muodonmuutoksen, kun kävin ottamassa kampaajalla hiustenpidennykset ja hieman myöhemmin kauneussalongissa ripsenpidennykset. Halusin korostaa taas parhaita puoliani, ja naiseuttani. Ja kuten hoitajani minulle ilmaisi "aloin puhjeta kukkaan" myös ulkoisesti.
Niin maaliskuussa kuin toukokuussakin sain viettää kauan kaivattua sisarusaikaa rakkaan siskoni kanssa "minilomien" muodossa, kun vanhempamme olivat omilla reissuillaan. Ohjelmaan kuului ensimmäinen elokuvissa käyntini vuosiin, sekä tietysti shoppailua, juttelua ja ulkona syömistäkin.
Pääsiäisenä meillä oli vieraana ensin tätini ja myöhemmin siskoni poikaystävänsä kanssa. Söin suklaamunia vuosien tauon jälkeen, kävin Ateneumin taidemuseossa ja mikä tärkeintä nautin pelkästä olemisesta.Ttoisena pääsiäispäivänä olin rakkaita isovanhempiani tapaamassa. Näiden tapaamisten myötä todella huomasin, kuinka ihmisten kohtaaminen ja siitä nauttiminen on ihan eritavalla mahdollista, kun Mörkö on hellittänyt hieman otettaan.
Huhtikuussa oli myös minulle tärkeä merkkipäivä mitä tulee sairauden päihittämiseen, sillä tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun pääsin osastolta. Useiden vuosien ajan olen päätynyt heikossa kunnossa osastolle aina vuoden alussa, mutta nyt vihdoin käänne parempaan oli todella tapahtunut, eikä osastohoidolle ollut tarvetta. Olin pystynyt huolehtimaan itsestäni, ja näin ollen lunastamaan lupaukseni vanhemmilleni, hoitotaholleni, mutta ennen kaikkea itselleni. Ja suunta on myös sen jälkeen ollut vain ylöspäin!
Tämä kehitys näkyi vuoden aikana ruokailuissani siten, että alkuvuodesta aloitin kokeilemalla ensimmäisen kunnon ateriani vuosiin yksin, ja pikkuhiljaa lounaan syömisestä itsekseni muodostui tapa. Kun sitten kesälomat lähenivät loppuaan, ja vanhempani palasivat töihin, liitin myös aamiaisen omalla vastuulla syömieni aterioiden joukkoon. Nyt kun tuosta on puolisen vuotta aikaa, valmistan, kokoan ja syön kaikki ateriani jo pääsääntöisesti melko itsenäisesti.
Vappuna olin ensimmäistä kertaa sairauteni aikana syömässä oikein ravintolassa Etukäteen jännittämisestäni huolimatta kaikki sujui hyvin. Vappuuni kuuluivat myös jokavuotinen ilmapallo, sekä yhteinen keilailuharrastukseni isän kanssa.
Toukokuussa juhlittiin siskoni synttäreitä, johon minä olin hoitanut ruokailupuolen. Leivoin juhliin erilaisia pitsoja ja kääretorttua. Lahjan kaveriksi teetätin siskolleni sävyltään vaaleanpunaisen kukkakimpun. Nautin juhlista jälleen kunnolla, ja oli ihana hieman tutustua siskolleni läheisiin ihmisiin.
Toukokuussa jännitin tietysti myös Suomen maajoukkueen lätkäotteluja, kuten yleensäkin. -Asiaankuuluvalla äänekkäällä kommentoinnilla tietysti! Vaikka en yleensä urheilua tykkääkään tv:stä tuijottaa, en jättäisi jääkiekon Mm-kisoja ohjelmastani kyllä mistään hinnasta pois.
Kaikki tämä eteenpäin meno Mörön päihittämisen osalta, mukavat puuhat kevään aikana sekä tieto siitä, että kesällä myös Paras Ystäväni olisi tulossa Helsinkiin ja tapaisin muutamia teistä blogiytäviänikin sekä lukuisat yhteiset suunnitelmamme niin Ystävieni kuin perheeni kanssa kesäksi saivat minut odottamaan kesän saapumista hyvillä ja luottavaisin mielin. Olin valmis Elämäni kesään hyvin alkaneen vuoden jälkeen, mutta siitä ja loppuvuodestani lisää toisessa tekstissä.
<3: Ida
Ihana teksti Ida. Toivottavasti ensi vuosi on vielä parempi. Hauska toi meidän jääkiekko kannustuskuva:D !
VastaaPoistaOnnea vielä uuteen vuoteen!!
Voi kiitos, samoin sulle! Tehdään siitä vielä parempi, ja siitä tulee :) Ja siskoksethan siinä kuin ilvekset ;)
PoistaTodellakin! Ihanaa, piristävää ja toivoa antavaa luettavaa Ida! Ajatella, että jo puoleen vuoteen on mahtunut noinkin paljon uutta ja hyvää Elämässäsi! Ja vaikka joistain tapahtumista onkin nyt kulunut jo lähes vuosi, tuntuu kuin se olisi vasta eilen... sen verran hyvin muistuu mieleen vuotesi "kohokohtia", joita olet täällä meidänkin kanssa jakanut. Tämä on tosi hyvä idea, tämä vuosi-kooste, se antaa hienosti perspektiiviä koko siihen kehityskaareen jonka olet läpikäynyt. Olet todellakin rökittänyt sairautta kuus-nolla menneen vuoden aikana, niin monella eri saralla. Niin, siis lähes kaikilla elämäsi saroilla, sillä valtaahan sairaus valitettavasti pahimmillaan koko elämän. Mutta Sinä olet jo saanut suuren osan, ja kovaa vauhtia saamassa kokonaisuudessaan, sitä oikeaa, aitoa Elämääsi takaisin! Eikä mikään, ei mikään, Ida, voi tässä maailmassa olla ihanampaa ja tärkeämpää!
VastaaPoistaVuoden 2013 kohokohtien kakkososaa odotellessa minäkin toivotan Sinulle, Ida-kulta, vuodesta 2014 vieläkin parempaa vuotta! Ja uskon täysin, että siitä vielä sellainen tulee! Olet sen ansainnut ja tulet sen saamaan!
<3<3<3
Hei Ystäväni! Ja kiitos kommentistasi! Todella, kun katsoo vähän taaksepäin, huomaa selkeästi, miten paljon sitä onkaan vuoden aikana tapahtunut, ja kuinka huimaa se kehitys onkaan hieman pidemmällä aikavälillä ollut...
PoistaKuten kirjoitat, on totta, että sairaus valtaa kaiken alan ja joka sektorin elämässä. Mutta tiedätkö mikä siinä on hyvä puoli? Se, että kun voittaa taistelun yhdellä sektorilla, se alkaa kaataa dominopalojen lailla myös muita sairauden oireita ja oikea Elämä alkaa valtaamaan alaa. Ei siis tarvitse voittaa jokaista taistelua samaan aikaan, vaan yksi kerrallaan riittää. Ja se on jo paljon.
Toivon siis Sinulle mitä parhainta uutta vuotta, ja voitokkaita taisteluja. Tiedän, että pystyt siihen, Tiedän, että olet vahva. Ja tiedän, että olet ansainnut kaiken hyvän. Sillä Andrea rakas, Sinä olet arvokas. Älä unohda sitä koskaan. <3
Sepä se, jo puolen vuoden periodi hehkuu elämää enemmän, kuin monta sairauden täyttämää vuotta yhteensä. Olenhan alusta asti seurannut blogiasi ja ollut kanssasi yhteydessä, joten on mukava palata ajassa taaksepäin ja muistella onnistumisiasi ja kokemuksiasi.
VastaaPoistaJuhlia, kaunistautumista, rakkaita ihmisiä ja vankat todisteet siitä, että otat vastuun toipumisestasi ja omasta elämästä ovat huippu-juttuja! Ja lisää on tiedossa seuraavassa osiossa. Olen niin ylpeä sinusta Ida! Mitä kaikkea oletkaan vuodessa ehtinyt saavuttaa, ja tahti ei tästä hidastu vaan pusket eteenpäin yhä määrätietoisemmin. <3
Kiitos Sinullekin Nell! Niinhän se on että olemme seuranneet toistemme matkaa kuluneen vuoden ajan, ja olen siitä, että olen saanut juuri Sinut matkallani tukemaan ja rinnallani kulkemaan, todella onnellinen ja otettu.
PoistaMeille molemmille tulee varmasti noita huippuhetkiä tänä vuonna vielä rutkasti lisää, KUN voitamme Mörköä pala kerrallaan. Ja niin elämä täyttyy sillä, millä kuuluukin, eli Elämällä. Ja muistathan, että Elämä ei ole vain jatkuvaa tekemistä ja menemistä, vaan myös vain olemista ja nauttimista? Jatketaan yhdessä eteenpäin uusia huippuhetkiä saavuttaen <3
Hei Ida!
VastaaPoistaOn ollut aivan ihanaa saada sekä lukea että ihan livenäkin seurata miten olet löytänyt elämän ilon ja miten niin vahvasti ja rohkeasti taistelet joka päivä toipumisesi eteen! Tällaisen yhteenvedon kuluneesta vuodesta pitäisi jokaisen tehdä, nostaa esille vuoden hyvät hetket ja muistella niitä! Niistä saa voimia uusiin haasteisiin! Koska ihan varmasti niitä hetkiä löytyy kaikilta vaikkei siltä ehkä heti tunnu! Kun sen ei todellakaan tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä, vaan niinkin tavallista kuin hyvän ystävän tapaaminen! Me ihmiset kun tuppaamme juosta elämämme läpi sen enempää ajattelematta ja usein vain negatiiviset asiat nostetaan esille ja ne hyvät asiat unohtuvat. Pidetäänkö niitä sitten niin itsestään selvinä tai jotain, en tiedä.
Mutta kun on läpikäynyt anoreksian helvetin, ja kun siitä alkaa toipua sitä osaa arvostaa just niitä elämän pieniä hyviä asioita jotka yhdessä muodostavat sen suuren, hienon kokonaisuuden. Me osaamme antaa arvoa näille pieneille hyville hetkille, koska meille ne ovat jotakin suurta ja rankan taistelun tulosta. Vasta kun on jotain menettänyt ja saanut sen takaisin sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla.
Tästä on hyvä jatkaa! Tuokoon uusi vuosi sinulle Ida, ja meille kaikille, paljon paljon uusia hienoja elämyksia ja sairauden alle jääneiden elämän suolojen uudelleen elpymistä!
Lämmin voimahali <3
Hei Katarina! Ja kiitos kommentistasi! Osuit siinä kyllä niin naulankantaan, että. On niin totta, että kun on käynyt näin kovan koulun kuin me olemme joutuneet sairautemme kanssa käymään, osaa arvostaa niitä Elämän pieniä onnen aiheita paljon enemmän kuin sellainen, jolle ne on ollut itsestään selvyys. Ja minusta se on yksi toipumisen Ihanimmista asioista. Jatketaan siis näistä Elämän pienistä Suurista ilon aiheista nauttimista. Sinusta onnellisen Ystävän halaus. <3
PoistaIhanaa lukea tekstiäsi, mutta vielä parempaa tietää, että olet jaksanut koko vuoden taistella urheasti itsesi voiton puolelle ja tehdä siihen vielä huippuhetkiä. Ida toivotamme sinulle paljon onnea ja iloa tuottavia hetkiä vuodelle 2014.
VastaaPoistaJään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa.
Maija
Kiitos kommentistasi! Minun vuoteeni mahtui monta hienoa hetkiä. Ja kuten kirjoitat, monta ylpeyden hetkeä taistelun jälkeen. Olen todella onnellinen siitä. Kuten myös siitä, että olen saanut jakaa nämä hienot hetket teidän kanssanne. Vaikka ei aina ihan kasvotusten, niin ainakin "viestipäiväkirjojen" välityksellä. Jatketaan siis yhdessä hienoista hetkistä nauttimista ja niiden jakamista. Olette tärkeitä.
Poista"Tulkoon tuulta toisinaan / ja peilityyni vuorollaan / tulkoon kaamos, tulkoon jää / ja jälleen toukokuu. / Helteiset yöt, tanssit ja työt / sen mitä sydän voi kestää / ja mieli voi ymmärtää / sen tuokoon elämä tullessaan / sopivasti pilviä ja päivänpaistetta."
VastaaPoista<3
Kiitos Ihana! :) Ja lämmin, lämmin halaus <3
Poista