Tämä joulu

Tämä joulu oli minulle kovin tavallinen, siis tuttuja traditioita noudattava, ei millään tavalla ihmeellinen. Ja ehkä juuri siksi silti niin erityinen.

Tätä joulua vietin perheeni parissa, kotona, joulukirkossa, ja isovanhemmillani Tapanin päivänä. Tänä jouluna söin lempiherkkujani, lauloin joululauluja, avasin paketeista toinen toistaan upeampia lahjoja aina yökkärihaalareista kampaamolahjakortteihin, ja kruununa vielä tietysti itsetehtyihin korvakoruihin ja violettisävyiseen neulepantaan.  Katsoin elokuvia, neuloin sohvan nurkassa, juttelin rauhassa läheisteni kanssa ja pelailin korttia ja lautapelejä.

Tämä joulu tuoksui itse leipomiltani pipareilta, tuoksukynttilän hiljalleen palavalta liekiltä, kanelitangoilta, neilikan tuoksuisesta jouluteeltä ja tuoreilta mandariineilta. Tämä joulu maistui itse ensimmäistä kertaa keittämältäni riisipurolta, mummon tekemiltä herkullisilta porkkana-ja perunalaatikoilta, sekä lukuisilta muilta joulupäivän antimilta, ja tietysti yöaikaan nautituilta Marianne-karkeilta.

Tämä joulu kuulosti joulukirkossa kajahtavalta maan on niin kaunis -virreltä, lähes loppuunkulutetuilta mutta silti niin ihanan perinteisiltä joululevyiltä, sekä mikä tärkeintä siskoni kauniista pianosoitolta ja laululta. Tämä joulu kuulosti myös lahjapaperien rapinalta, kikatukselta ja hihitykseltä alias-peliä pelatessa ja automatkalla ja tonttulakkien kulkusten kilinältä.

Tässä joulussa parasta oli yhdessä olo rakkaitteni kanssa, kiireetön ilmapiiri, rentoutuminen kotona vailla velvollisuuksia tai kiirettä minnekään. Sekä tietysti vatsani täpötäyteen jouluherkuista syöminen ja lapsenomainen iloinen mieli ja jännitys lahjoista. Se kun sain käpertyä sohvan nurkkaan neuleeni kanssa joulumusiikin soidessa taustalla, kynttilän liekin palaessa takassa suklaata suussa. 

Tämän joulun kohokohta olivat itsekeitetyn riisipuuron onnistuminen, lahjakääröjen avaaminen mutta ennen kaikkea antamisen ilo, hymy isovanhempieni kasvoilla, kauan kaivatun olohaalarin kaivaminen lahjapaketista. Sekä ennen kaikkea joulukirkossa vältetty sanoma siitä kuinka ihmeitä tapahtuu meistä ihan jokaiselle, eikä niitä varten tarvitse olla mitenkään ihmeellinen.

Yksinkertaisesti tämä joulu oli kaikkea sitä, mitä sen kuuluukin olla. Rakkauden täytteistä yhdessä oloa, hetkestä nauttimista, iloista ja rentoa joulumieltä, vanhoja tradtioita ja menneiden muisteloita. Yksikertaisesti jouluni oli paras moniin vuosiin, vaikka siihen mahtui myös muutama poskelle vierinyt kyynelkin. Siinä tiivistyi kaikki se hyvä jonka olin vuoden aikana saavuttanut. Sateisesta säästä ja lumettomasta maisemasta huolimatta minun jouluni ei suinkaan ollut musta tai harmaa. Se täyttyi kaikilla elämän väreillä.

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä joulu!

<3: Ida