Kevään suunnitelmia ja tavoitteita

Minulta pyydettiin jokin aikaa sitten kirjoitusta kevääni suunnitelmista, joten päätin nyt avata teille hieman sitä, millaisin ajatuksin lähden kevääseen ja millaiselta arkeni siihen kuuluvine ohjelmineen keväällä näyttää.

Opiskeluni jatkuvat nyt keväällä edelleen kuten syksylläkin kevyesti yhdellä kielikurssilla. Tai no, en siitä kevyestä nyt niin tiedä. Sillä vaikka kielikurssit ovat mukavia ja tietyllä tavalla mielenkiintoisia harrastuksenomaisia kursseja, vaativat ne opintopisteisiin nähden kuitenkin kohtuullisen paljon työtä, ja läsnäolo tunneilla useamman kerran viikossa on välttämätöntä, eli harrastuksenomaista "kevyttä" ajanvietettä yliopiston kielikursseilta on turha odottaa. Tällä kertaa olen valinnut aineeksi espanjan alkeet, joka onkin minulle ennestään täysin tuntematon kieli, ja siten uusi tuttavuus. Ensimmäisten tuntien perusteella espanja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta vaikka jonkin verran hyödynkin ranskan kielen osaamisesta, on kurssin tahti melko nopeatempoinen, ja vaatii varmasti paljon myös työtä.

Lisäksi opiskelin minulle haastavan tietoteknisiin taitoihin liittyvän kurssin joululoman aikana itsekseni kotona, ja se olisi tarkoituksenani tenttiä nyt alkukeväästä. Mikäli ruutia vielä opiskeluihin riittää, jatkan lisäksi taas paneutumista päättöyöhöni aiheeseen. Mutta tämä siis vain jos todella jaksamiseni ja voimani sen sallivat ja saan mahdutettua sen aikatauluihini.

Opiskelukuvioiden lisäksi aikaani vievät tietysti myös hoitokuviot, jotka ovat nyt vuoden vaihteen jälkeen olleet muutoksessa. Olen muutaman kerran jo tavannutkin uutta terapeuttiani, ja hänen kanssaan aloitamme nyt tapaamisen säännöllisesti noin kerran viikossa. Lisäksi hoitokäyntejä tulee ainakin psykiatrian poliklinikalle lääkärille. Hoitokuvioistani onkin kyselty täällä blogini puolella, joten ajattelin kirjoitella niistä vielä erikseen. Joka tapauksessa hoitokäynnit vievät siis paitsi aikaani, myös voimiani, sillä ne ovat aina omalla tavallaan raskaita, vaikka samalla antavatkin niin paljon ja kannustavat eteenpäin. Lisäksi hoitosuuhteeni ovat nyt muutoksessa, ja vaativat nyt keväällä tämän vuoksi erityisesti huomiota ja paneutumista. Eli myös tämä osa elämästäni vaatii omalla tavallaan työtä, etenkin, kun se on minulle tällä hetkellä vielä niin keskeisessä osassa.

Toki näiden erilaisten "pakollisten" tapaamisten ja käyntejen lisäksi minulle jää paljon myös sitä yhä runsaasti tarvitsemaani ja kaipaamaani vapaa-aikaa. Tämän vapaa-ajan aion hyödyntää ennen kaikkea ihan lepäämiseen ja kaikenlaiseen minua rentouttavaan pikkupuuhasteluun. Toipuminen vie minulta vielä tässä vaiheessa niin paljon energiaani ja kuntoutumiseni on yhä niin kesken, että tällaiset tauot kiireen keskellä ovat minulle yhä aivan välttämättömiä, vaikka toki jaksankin jo paljon enemmän kuin vaikkapa vuosi sitten. Omia tapojani rentoutumiseen ovat esimerkiksi saunominen ja niin romaanien kuin suosikkilogienikin lukeminen.

Vapaa-aikani pitää sisällään paitsi ihan tätä kotona "akkujen lataamista", myös toivottavasti esimerkiksi Ystävieni tapaamisia. Toipumiseni myötä olen löytänyt ihmiskontakteista minulle valtavan voimavaran, ja nautin suunnattomasti Ystävieni tapaamisesta, yhdessä puuhastelusta, tekemisestä, juttelusta, siis Elämän jakamisesta. Ja tätä arvokasta voimia antavaa yhteistä aikaa toivonkin paljon kevääseeni esimerkiksi yhteisten kulttuurikokemusten, elokuvien, shoppailukierrosten ja askartelutuokioiden muodossa, ja onnekseni olenkin päässyt näistä jo tässä kevään korvalla nauttimaan muun muassa koruaskartelujen ja iki-ihanan Anneli ja Onneli -elokuvan muodossa.

Harrastuksistani minulla jatkuu jälleen vuosien myötä tärkeäksi muodostunut kitarakurssini, sekä nyt talvella aloittamani uusi kokeiluni eli sulkapalloilu isäni kanssa. Näiden varsinaisten kodin ulkopuolisten harrastusten lisäksi kotoiluuni kuuluu varmasti jälleen esimerkiksi intohimoista kokkailua ja tätä blogini kirjoittamista, käsitöitä, lukemista ja tv:n katselua, jonka osalta nautin erityisesti nyt alkaneesta Voice of Finladista ja brittidekkareista ja odotan yhdessä äitini kanssa uusia keväällä alkavia sisustus- ja ruokaohjelmia. Lisäksi päiviini kuuluu pientä happihypppelyä lyhyiden kävelyiden muodossa. Nämä pienet aamuiset korttelikierrokset ovat muodostuneet minulle tärkeiksi, vaikka varsinaisista pidemmistä kävelylenkeistä olenkin luopunut. Eli tylsää ei tule minulla kotonakaan; sen verran hyvin olen itselleni kaikenlaista tekemistä onnistunut myös vapaa-ajalleni haalimaan.

Kenties pientä ekstramukavaa on tiedossa maaliskuun alussa, kun minulla on opiskelujeni osalta vapaa viikko, mutta suunnitelmat sen osalta ovat vielä vähän auki. Joka tapauksessa aion käyttää viikon rentoutumiseen, nauramiseen vatsa kipeänä ja mukavien asioiden puuhailuun, ovat ne sitten mitä hyvänsä, ja toteutuvat sitten reissun muodossa tai ihan kotosalla. Joka tapauksessa tuttujen arkirutiinien katkeaminen loman muodossa ei aiheutakaan enää minussa kauhua, vaan todella odotan jo lomaviikkoani -ja niinhän sen kuuluu ollakin!

Tavoitteistani keväälle on ajankohtainen ensinnäkin saada uusi hoitosuhteeni toimimaan. Tunnen olevani sen suhteen tietynlaisessa taitekohdassa hoitopaikan ja hoitohenkilökunnan vaihtuessa ympäriltäni, ja uusien luottamusta vaativien ihmiskontaktien luominen, etenkin kun on kyse hoitosuhteesta, on aina oma haasteensa ja vaatii oman aikansa. Silti tunnen kuitenkin nyt olevani tähän muutokseen ja sen tarjoamiin mahdolisuuksiin valmiimpi kuin koskaan aikaisemmin.

Toinen haasteeni liittyy itsenäistymiseeni. Tulevan kevään aikana aion varmasti kokeilla yhä enemmän ja enemmän yksin  oloa ja vastuunottamista ruokailuista yhä enenevissä määrin. Lisäksi haaveenani on kokeilla kevään aikana ehkä jo hieman asteittain omaan kotiini palaamista. Olen alkaut unelmoida yhä enemmän ja enemmän omasta rauhasta, omasta tilasta, omasta päätäntävallasta, ja halu kokeilla omia siipiäni kasvaa päivä päivältä. Tästäkin huolimatta haluan olla asian suhteen varovainen, sillä haluan siirtymän todella tällä kertaa onnistuvan, enkä halua ottaa riskejä toipumistani ajatellen. Hitaasti hyvä tulee.

Lisäksi jatkan tietysti tuskaista taisteluani painon nostamisen suhteen. Painon nostaminen on tällä hetkellä minulle eniten henkistä kipua aiheuttava asia, ja juuri siksi olenkin erityisen ylpeä siitä, että olen asian suhteen eteenpäin päässyt -enkä varmasti aio luovuttaa ennen kuin olen saavuttanut maalini, eli normaalipainon! Vaikka painon nousu aiheuttaakin minulle yhä ahdistusta, ja on siksi suuri haaste, olen jo oppinut aidosti myös nauttimaan muuttuvasta kehostani, esiintyöntyvästä naiseudestani ja kauneudestani, mutta ennen kaikkea lisääntyvistä voimistani ja kaikesta siitä hyvästä, jota olen painon nousemisen myötä Elämääni saanu, ja uskon että näiden asioiden voimalla jaksan jatkaa taisteluni myös kunniakkaaseen päätökseensä.

Kaikenlaisia uusia ja vanhoja tavoitteita sisältyy siis tulevaan kevääseeni niin toipumisen kuin ylipäätään elämänkin suhteen. Suhtaudun tavoitteisiini kuitenkin joustavasti samoin kuin suunnittelemiini, kevään aikatauluihin ja ohjelmaan, enkä aio ottaa niistä turhia paineita. En aio hirttää itseäni suorituspaineisiin tai liian korkeisiin tavoitteisiin tai tiukkoihin aikatauluihin, sillä se ei ainakaan tue paranemistani.

Kuten uutta vuotta koskevassa tekstissäni kirjoitin; lopulta voin siis vain yrittää parhaani, ja antaa Elämän itsensä hoitaa loput niin kuin se on päättänyt. Ja tästä päästäänkin siihen kaikista tärkeimpään tavoitteeseeni: Elämiseen ja siitä nauttimiseen. Ja uskon todella, että tänä keväänä on vihdoin tullut minun aikani.

<3: Ida

Ps. Kuvat taas osoitteesta weheartit.com