Minä uskon hyvään

Olen aina uskonut vahvasti hyvyyteen. Minulla on ollut vahva oikeudentunto jo pienestä pitäen, Olen aina uskonut siihen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja nähnyt maailamssa ympärilläni paljon kauneutta.

Tämän hyvyyteen uskomisen juuret näen vahvasti lapsuudessani. Sain elää melko suojellun lapsuuden, kuten mielestäni pienen lapsen kuuluukin, vaikka se ei kaikille olekaan mahdollista. Maailman pahuus kun ehtii lävähtää naamalle sitten ajallaan. Minua suojeli lapsuudessa parhaiten se, että sain elää sen hyvyyden keskellä, ja samalla kehittyi oma uskoni hyvyyteen. Olin aina rakastettu, tunsin olevani turvassa ja sain kokea paljon hyviä hetkiä.

Muistan, kuinka jo ala-asteella puhuin muulle koululuokalleni sen puolesta, että minua vuosia kiusannut tyttö tulisi ottaa takaisin luokallemme. Ujosta luonteestani huolimatta puhuin siis kovaan ääneen tuon tytön puolesta hänen entisille "kavereilleen", sillä minusta hän ansaitsi toisen mahdollisuuden. Minä uskoin hyvään sellaisessakin ihmisessä, joka oli tehnyt minulle pahasti.

Toki se maailman nurja puoli paljastui minullekin myöhemmin. Olen oppinut, että maailma on täynnä vääryyttä, joka ei sovi yhteen aina niin oikeuudenmukaisen ajatusmaailmani kanssa. Olen oppinut, että se on täynnä pelkoa ja kärsimystä, joista minäkin olen saanut osani. Ja olen oppinut, että aina näihin ei saa apua, vaikka kuinka toivoisi ja rukoilisi.

Niinpä paitsi maailmasta, ennen kaikkea olen näiden kokemusten keskellä oppinut itsestäni. Olen oppinut, että tämä piirre minussa tekee minusta paitsi herkän, myös tavattoman haavoittuvaisen. Turvallisen kuplani puhkeaminen olikin varmasti yksi syy sairastumiseeni. Olen siis oppinut, että hyvään pyrkimisen ja uskomisen lisäksi minun täytyy oppia myös suojelemaan itseäni siltä pahalta, jota maailmassa väistämättä on.

Tämänkin keskellä, elämän realiteetit huomattuani ja tietynlaisen suojakuoren ympärilleni rakennettuani olen kuitenkin onnekseni ja suureksi ylpeydekseni onnistunut tuosta uskostani jotakin myös säilyttämään. Työssäni olen kyennyt uskomaan myös vaikeammin käyttäytyviin lapsiin, saanut heihin kontaktin uskomalla heihin ja heidän hyvyyteensä. Ja kenties parhaimmassa tapauksessa himpun verran lisännyt näin samalla myös heidän omaa uskoaan omaan itseensä.

Tämän blogini kautta olen toivonut, että voisin auttaa juuri teitä sairauden kourissa olevia edes himpun verran polullanne, ja vilpittömästi uskonut teistä jokaisen mahdollisuuksiin parantua. Sillä olen uskonut, ja uskon, että lopulta hyvä voittaa pahan.

On monia asioita, joita mielestäni lapsuudessa ja lapsessa meissä tulisi vaalia vielä aikuisenakin. ja hyvään uskominen on ehdottomasti yksi niistä tärkeimmistä. Ja vaikka sitä voidaan kutsua naiiviudeksi tai sinisilmäisyydeksi, lapsellisuudeksikin, minä haluan nähdä ympärilläni hyvää. Ja itsepäisiesti haluan yhä myös uskoa siihen, että voin edes murusen verran kasvattaa tässä maailmassa hyvää, ehkä jakamalla sitä hyvää, mitä minä olen tässä elämässä itse niin paljon osakseni saanut.

<3: Ida