Marraskuun Parhaita paloja

Vaikka marraskuu ei kuulu mitenkään niihin minun lempaprikuukausiini, oli tämä kuitenkin ihan mukava sellainen kaikkine kivoine pikkupuuhineen ja etenkin tärkeiden läheisten seurassa vietettyjen hetkien ansiosta. Tässä siis jälleen, jo peritnteiseen tyyliini, menneen kuukauden parhaita palojani, olkaapat hyvät!

Marraskuun alussa oli pitkän, yli kesän jatkuneent tauon jälkeen vähän pelailemassa sulkkista isäni kanssa. Täytyy sanoa, että aikalailla jännitin, miten taidot ovat tauon aikana mahtaneet ruostua, mutta kai sitä tuli viime talven ja kevään aikana jotain opittuakin, kun peli sujui ihan mallikkaasti (etenkin minulta!). Hauskaa yhdessäoloa, josta merkkinä varmasti kenttärivistön toiselle laidalle asti raikuva nauru ja riemun kiljahdukset!

Vihdoin marraskuun alussa toteutui myös rakkaan siskoni kanssa leffareissu Muumit rivieralla -leffaa katsomaan. Siskolleni kyseinen piirretty taisi olla hieman petymys, mutta minusta se oli kertakaikkisen hellyttävä, vaikka poikeksikin niistä animaatioista, joita olen koko lapsuuteni tottunut tapittamaan. Alkuperäisenä suunnitelmana oli jatkaa siitä lounastamaan sitten Stockan yläkertaan, mutta laiskuus iski harmaassa syysilmassa tarrpoessamme, ja jäimme lähemmäs cafe picniciin syömään. Omassa salaatissani oli salaatti-hedelmäpohjalla katkarapuja ja paahtopaistia sekä kylkiäisenä täysjyväpatonkia. Vähän oli täytteitä vähänlaisesti minun makuuni tuossa annoksessa, mutta uusi makukokemukseni paahtopaisti todella miellytti -tätä on saatava kotiinkin!

Leffassa tulikin itse asiassa menneenä kuukautena käytyä ahkerastikin. Olin siskoni suosituksesta katsomassa myös Mielensäpahottajaa. Elokuva oli kerrassaan hauska, ja silti omalla tavallaan jotenkin myös hyvin koskettava.

Sisko lähti myös minun ja äitini kanssa Ikean-reissulle. Etsimääni nojatuolia ei aivan löytynyt, mutta sen sijaan kaikenlaista pientä tarttui tuttuun tapaan mukaan aina raastimesta piparkakkumuotteihin. Ja löytyipä sieltä ihastuttava vaaleanpunainen sohvapöytäkin asuntooni, joka on sinne kuin tehty! Ja tietysti en voinut olla kotiuttamatta ihastuttavaa orkideaa, jollaisia olen ihaillut papallani, joka on saanut ne monta vuotta kukkimaan uudelleenkin! Pitkän ja perusteellisen kierroksen jälkeen olikin jo nälkä, joten pistäydyimme, millekäs muulle, kuin lihapullille ja perunamuusille, Ikean ravintolaan.

Marraskuuhun sattui tietysti myös se minulle niin kovin tärkeä isänpäivä, josta olenkin kirjoitellut täällä blogini puolella jo aikaisemmin perusteellisemminkin. Ja kyllä täytyy sanoa, että päivästä jäi ihan oikeat, hyvät ja tärkeät musitot jälleen tuonne musitojeni aarrearkkuun niiden kaikkein tärkeimpien ihmsiteni seurasta.
 
Olenkin ikionnellinen siitä, että minulla on niin läheiset välit perheeseeni, ja kuinka yhä nautimme toistemme seurasta. Myös äitiä tuli juhlittua perheen parissa, kun vietimme marraskuun viimeisenä viikonloppuna äitimme synttärietä.. Synttäriyllätyksestä kerron sitten myöhemmin erillisessä tekstissä lisää...

Molemmilla papoillanikin tuli vierailtua marraskuun aikana, ja noistta vierailuista jäi todella hyvä mieli. Isovanhemapni ovat aina olleet minulle lapsesta saakka tärkeitä, mutta tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän vielä arvostaa sitä, että pitää yhteyttä aikaisempiin sukupolviin, ja tapaa, ja vähän pitää huoltakin, heistä, joiden ansiosta olen nyt tässä ja ennen kaikeka joiden ansiosta olen tällainen kuin olen.

Kun sitten olimme isänpäivää juhlistaneet jo hieman etukäteen, päätimme varsinaisena isänpäivänä lähteä äitini kanssa onnittelut hoidettuamme kädentaito -messuille, jotka kuuluvat jo jokavuotisiin ythteisiin ihaniin perinteisiimme. Tosin viime vuosina ovat käsitöiden sijaan tainneet enemmän vetää puoleensa muotipuolen Italialaiset laukut ja huimat meikkitarjoukset, sekä teitysti maatalouspuolen herkut. Ja eipä tarvinut tälläkään kertaa tyhjin käsin lähteä, vaan kotiuduin messuilta jälleen monta säkillistä "löytöjä" käsikynkässä sekä tietysti leveä hymy kasvoilla.

Isänpäivän kunniaksi en kuitenkaan lähtenyt messuilta vielä omaan kotikolooni, vaan menin vanhempieni luokse vielä isää onnittelemaan. No, pakko myöntää, oli minulla taka-ajatuskin, halusin nimittäin ehdottomasti katsoa isäni kanssa yhdessä Karjala-turnauksen Suomi-Ruotsi-ottelun. Ja vaikka lopputulos ei ollut aivan mieleinen, oli Ihanaa viettää jälleen isän kanssa aikaa ja samalla jutella oikein kunnolla pitkästä aikaa.

Hieman ehdin jo jouluakin valmistella näin marraskuussa. Yhdessä siskoni kanssa järjestimme perinteiset korttiaskartelutalkoot luonani, ja ovatpa jo ensimmäiset lahajtkin paketeissa! Korttejen parissa monta taideteosta syntyi, ja joulufiilis tuli taas mieleen! Tämä on perinne, jonka ehdottomasti haluan säilyttää niin akuan kuin vain sormet jotenkin taipuu!

Myös äidin kanssa tuli pieniä käsitöitä puuhaitua. Eräänä (minulle nykyään harvinaisena) vapaana viikonloppuna oli nimittäin vanhempieni luona ompelemassa äitini kanssa. Sain lyhennettyä verhot, ommeltua tyynynpäällisen, ja valmistuipa yksi joululahjakin, mutta sepä jääköön ainakin toistaiseksi vielä salaisuudeksi, hsss!

Marraskuun puolivälin paikkeilla olin myös taas vähän kirkastamassa hiusteni sävyä luottokampaajallani. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin naistenlehtien selailu, ammattitaitoisen kampaajan päähieronta pesupaikalla ja hömppäkuulumisten vaihto tutun tyypin kanssa -sekä tietysti se vau-efekti peiliin katsoessa käsittelyn jälkeen! Ja tarttuipa tuolta tavarataloreisulta jälleen jo muutama lahja pukinkonttiinkin...

Ja hemmottelimpa itseäni pariinkin otteseen myös hierojalla, mikä tuli kyllä tarpeeseen! Mikään ei kyllä tunnu paremmalta pikkupakkasella tällaiselle vilukissalle kuin kuumakivihieronta ja se, kun veri lähtee taas lihaksissa kulkemaan. Kyllä, olen koukussa!

Se kaikkei Suurin huippuhetkeni marraskuussa taisi kuitenkin olla ne tuparit, jorka järjestin ystävilleni uuden kotikoloni esittelemistä varten. Tästä kirjoittelinkin teille jo aikaisemmin,  mutta sen verran haluan vielä sanoa, että oli kyllä niin hauskaa hassutella ja rupatella kaikenlaista hymykorvissa, herkutella ja pelailla rakkaiden Ystävieni kanssa.

Semmoista kivaa kuului siis minun kuukauteeni. Toivottavasti teilläkin on ollut valoisa ja tunnelmallinen marraskuu!

<3: Ida