Kylläisyydestä ja nälän tunteesta: pelosta omien tarpeidensa kuuntelemiseen

Nälkä ja kylläisyyden tunne ovat terveelle ihmiselle luonnollisia tuntemuksia ja kehon viestejä, joihin ei useinkaan kiinnitä sen kummempaa huomiota. Anoreksiaa sairastavassa ne kuitenkin herättävät monia ajatuksia,  jotka saavat aikaan ristiriitaisiakin tunteita. Itsekin tiistain ravitsemusterapeutin käynnillä käytin aikaa näiden tuntemusten pohtimiseen. Seuraavassa paneudun siihen pelon tunteeseen, jota syömishäiriössä kylläisyyden tunne aiheuttaa, pyrin kumoamaan joitakin kylläisyyden tunteeseen liittyviä harhaoletuksia ja kerron, miten nälän ja kylläisyyden tunteen normalisoiminen on mahdollista.

Anoreksiaa sairastavasta kylläisyyden tunne herättää siis usein pelkoa ja ahdistusta. Kuten monen muunkin asian sairastunut liittää tämän tunteen yleensä (virheellisesti) lihomisen pelkoon. Käsityksen virheellisyyteen palaan hieman myöhemmin. Joka tapauksessa tämän ajatuksen vuoksi aterian jälkeinen olo koetaan sairastavien keskuudessa usein vaikeana. Siksi olisikin hyvä, että aterian jälkeen syömishäiriötä sairastava olisi varannut ruokailun jälkeiseksi ajaksi jotain miellyttävää tekemistä, joka rauhoittaa tai vähentää ahdistusta viemällä ajatukset muualle ja joka estää aterian kompensoimisen. Myös esimerkiksi puhuminen jonkun kanssa, mikäli se on mahdollista tai muu tunteiden purkamiskäytäntö, kuten kirjoittaminen, on suotavaa. Osastolla on käytössä lounaan ja päivällisen jälkeen yhteinen lepohetki, jolloin kokoonnutaan yleisiin tiloihin.

Kylläisyyden tunne on anoreksiaa sairastavalle myös siksi vaikea, että hän pyrkii vaalimaan nälän tunnetta. Tällöin sairastavalla suhtautuminen kylläisyyden ja nälän tunteeseen ovat menneet ikään kuin päälaelleen: sairastava pitää nälkää positiivisena ja kylläisyyden tunnetta negatiivisena. Usein nälän tunteesta on tullut sairastavalle ehdoton edellytys syömiselle. Itselläni tämä on johtanut esimerkiksi ateriavälejen pitkittämiseen. Myöhemmin kuitenkin kerron siitä, miksi nälän tunteen saavuttamiseen ruokamäärän vähentäminen tai aterioiden jättäminen välistä ei ole ratkaisu.

Lähes poikkeuksetta anoreksiaa sairastava myös ajattelee tuntiessaan kylläisyyttä, että on syönyt liikaa. Tämän vuoksi olo tuntuu siltä, että on tehnyt jotain väärää, ja sairaus alkaa syyllistää. Tämä ajatus tulee kylläisenä joka tapauksessa, vaikka olisi syänyt aivan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta korostuu entisestää, jos sairastava on syönyt jotenkin edellisistä poikkeavaa. Itselläni esimerkiksi listasyömisestä poikkeaminen saa lähes poikkeuksetta minut tuntemaan, että nyt olen syönyt liian paljon, vaikka todellisuudessa olisin syönyt liian vähän.

Pelko siitä, että on syönyt liikaa saattaa saada anoreksiaa sairastavan jopa pakokauhun valtaan. Tämä kauhu johtuu paitsi lihomisen pelosta, myös kontrollin menettämisen pelosta, josta olen kirjoittanut useasti myös aikaisemmin. Syömishäiriöstä kärsivä pelkää, että on menettänyt kontrollinsa syömisiinsä, itseensä ja sitä kautta myös koko elämäänsä. Kylläisyyden tunne ja siitä seuraava ahdistus tuo anoreksiaa sairastavalle kaaoottisen olon ja hän pelkää menettävänsä hallinnan itseensä.

Kylläisyyden tunteen ja lihomisen välinen yhteys ei kuitenkaan siis pidä paikkaansa. Lihominen tarkoittaa jatkuvaa yli tarpeidensa energian saantia. Sillä ei ole mitään tekemistä kylläisyyden tunteen kanssa. Kylläisyyden tunne nimittäin kertoo nimittäin yksinkertaisimmillaan siitä, että vatsalaukku on täynnä. Ja vatsalaukunhan voi täyttää väliaikaisesti vedellä, joka ei sisällä tunnetusti lainkaan kaloreita. Jos asiaa miettii hieman tarkemmin, ymmärtää myös sen, että jos ihminen lihoisi joka kerta, kun on kylläinen, suurin osa maailman ihmisistä olisi hyvin painavia -syöhän suurin osa ihmisistä itsensä kylläiseksi monta kertaa päivässä. Vastaavasti nälän tunne ei tarkoita laihtumista.

Itseasiassa kun ihminen uskaltaa syödä itsensä kylläiseksi ja oppii kuuntelemaan omia nälän tuntemuksiaan, on myös pelko kontrollin menettämisestä turha. Tällöin keho nimittäin oppii viestimään siitä, milloin se on saanut riittävästi ravintoa, keho pääsee pois jatkuvasta hälytystilasta ja nälän tunne muuttuu säännöllisemmäksi, eli sitä ei tarvitse erikseen mitenkään "vaalia" ateriavälejä pitkittämällä tai syömistä vähentämällä, ja riski ahmimisesta katoaa tai ainakin pienenee huomattavasti. Tällöin myös siis pelko nälän menemisestä pois on turha.

Pelko  siitä, että kylläisyyden tunne viestisi liiasta syömisestä tai lihomisesta, on siis perusteeton. Mistä kylläisyyden tunteeseen sitten tulisi suhtautua? Itseasiassa kylläisyyden tunteen tulisi olla tavoiteltava olotila jokaisen aterian jälkeen. Jos on käyttänyt riittävästi suolaa, juonut sopivasti (eikä täyttänyt vatsalaukkuaan vedellä) ja syönyt monipuolisesti, kertoo kylläisyyden tunne yksinkertaisesti siitä, että on syönyt sopivasti. Tällöin elimistön tarpeet on tyydytetty vähäksi aikaa, kehon viestiin eli nälän tunteeseen on vastattu ja ihminen on saanut riittävästi energiaa jälleen jaksaakseen seuraavaan ateriaan asti.

Miten hyvän kylläisyyden tunteen sitten voi saavuttaa? Pääpiirteittäin asia todella on siis niin yksinkertainen. Kehon normaalit signaalit voivat siis palata, kun niihin vastaa asianmukaisella tavalla: eli siis syö silloin kun on nälkä, ja lopettaa syömisen tuntiessaan olonsa kylläiseksi. Aliravitsemustilassa kehon viesteihin ei kuitenkaan kannata eikä voikaan vielä sokeasti luottaa. Paitsi että sairaus pyrkii hämäämään ajatuksen kulkua ja vääristää omaa tunnetta nälästä ja kylläisyydestä, myös alipaino ja aliravitsemustila jo itsessään ovat esteitä luottaa näihin kehon viesteihin sokeasti.

Miten aliravitsemustila sitten muokkaa kehon signaaleja kuten nälkää? Ensinnäkin aliravittu keho on ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa, ja sillä on jatkuvasti nälkä. Tilannetta voi verrata esimerkiksi tulipaloon: keho on tulessa ja ravinto on sen sammuttamiseen vaadittavaa vettä. Tällöin voi käydä niin, että kun keholle alkaa pikkuhiljaa antamaan enemmän ravintoa, se alkaa mahdollisimman tehokkaasti innoissaan täyttämään kehon tarpeita ja vaatii yhä enemmän ja enemmän ruokaa. Kun olo on jatkuvasti nälkäinen, hiipii sairastavan mieleen usein tuttu pelko kontrollin menettämisestä: mitä jos en hallitsekaan enää syömistäni, mitä jos syön liikaa, mitä minussa tapahtuu, kun nälkäni on pohjaton?

Edellä kuvailemani pelot ovat ymmärrettäviä huolia, mutta lääkkeenä ei ole syömisen pienentäminen uudelleen, kuten moni sairastava saattaa virheellisesti kuvitella, vaan riittävä täsmäsyöminen. Täsmäsyömisessä voi olla apuna esimerkiksi ravitsemusterapeutin ja potilaan yhdessä laatima ateriasuunnitelma. Kun keho tottuu siihen, että se saa säännöllisesti energiaa, se kyllä rauhoittuu ja oppii luottamaan pikkuhiljaa siihen, että se saa ravintoa myös jatkossa.

Anoreksiaa sairastava saattaa myös tuntea olonsa kylläiseksi pidempään kuin normaalipainossa oleva terve ihminen sen vuoksi, että kuten elimistön toiminnot yleensä, aliravitsemustilassa myös ruoansulatus toimii hitaammin. Tällöin ruoka pysyy ikään kuin mahalaukussa pidempään ja elimistö saa sitä ravintoaineita käyttöönsä hitaammalla tahdilla. Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että aliravitsemustilaan liittyy usein ummetusta, mikä saa tuntemaan olon yhä täydemmäksi. Jo valmiiksi kylläinen olo lisää usein vaikeutta syödä, mutta kylläinen olo ei ole tällöin merkki siitä, että elimistöllä olisi kuitenkaan riittävästi energiaa käytössään, ja tällöin on tärkeää syödä, vaikka aluksi mekaanisesti, ateriasuunnitelmansa mukaan kyseenalaistamatta syömisen tarvetta.

Toisaalta sairastavalta saattaa myös olla kadonnut nälän tunne kokonaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kun kehon signaalit on tarpeeksi usein sivuutettu, ne eivät  enää kannata. Ilmoittamalla nälän tunteesta keho pyrkii viestimään, että se tarvitsee lisää ravintoa. Kun tähän kehon viestiin sitten ei vastata ja se sivuutetaan tarpeeksi monta kertaa, se yksinkertaisesti jää tulematta. Lisäksi voi olla niin, että kun sairatava on kieltänyt itseltään nälän tunteen, hän ei enää tunnista tai ainakaan halua tunnistaa sitä.

Aliravitsemustilan korjaantuminen ja riittävä täsmäsyöminen saavat kehon normaalit viestit onneksi palaamaan normaaleiksi. Kun tämä tilanne on saavutettu, tulisi ihmisen pyrkiä kuuntelemaan kehoaan ja tuntemuksiaan. Miten terve, luotettava kylläisyyden tunne on sitten mahdollista saavuttaa? Tärkein asia on niinkin yksinkertainen, kuin että tulee syödä riittävästi. Anoreksiaa sairastava pyrkii usein määrittelemään itselleen sopivan annoskoon etukäteen ja rajoittaa sen yhä vain pienemmäksi ja pienemmäksi. Tällöin ateria ei tyydytä tarpeita, eli tavoitetta kylläisyyden tunteesta ei ole saavutettu.

Toinen lähes yhtä tärkeä asia on, että tulee syödä säännöllisesti. Jos ruokaväli venyy turhan pitkäksi, nälkä kasvaa liian suureksi, eikä sitä enää tunnu sammuttavan mikään. Tällöin jos lounas jää esimerkiksi väliin, ei nälkä poistukaan enää normaalilla päivällisellä ja riskinä on ahmiminen. Sen sijaan kun keho tottuu siihen, että ruokaa tulee tietyin väliajoin, se oppii viestittämään kylläisyyden tunteella, kun ravintoa on saatu riittävästi ja vastaavasti nälällä, kun on jälleen aika syödä.

Kolmanneksi aidon kylläisyyden kannalta tärkeää olisi, että söisi mahdollisimman monipuolisesti ravintoympyrän kaikista lohkoista. Tällöin kylläisyyden tunne pysyy pidempään eikä erilaisia himoja synny. Esimerkiksi rasvaton ruoka täyttää vain hetkellisesti. Myös riittävä suolan käyttö on yhteydessä kylläisyyden tunteeseen.

Lisäksi aidon kylläisyyden tunteen kannalta olennaista on, että pureskelee ruokansa huolellisesti. Muussa tapauksessa, jos isot palat täyttävät vatsa laukun, täyttyy se nopeasti, jolloin hetkellisesti tuntee kyllä olonsa kylläiseksi, jolloin lopettaa syömisen liian aikaisin, ja nälkä hiipii pian uudelleen. Samasta syystä on tärkeää nauttia ruoan kanssa sopivasti nestettä, mutta ei täyttää vatsalaukkuaan pelkällä vedellä.

Aidon kylläsyyden tunteen saavuttamiseksi olisikin tärkeää erottaa oikea, aito kylläisyyden tunne. Mekaanisen täyden olon kun saa aikaan vaikka täyttämällä vatsansa vedellä. Usein myös syömishäiriötä sairastava päättää etukäteen, minkä ruokamäärän tulisi riittää hänelle, jolloin aito kehon signaalien kuunteleminen jää pois.

Häiriintyneiden viestien vuoksi aluksi syömishäiriötä sairastava tarvitseekin usein avukseen ateriasuunnitelmaa, johon on listattu hänelle sopivat ruokamäärät, joiden avulla normaali kylläisyyden ja nälän tunteet on mahdollista saavuttaa. Lopulta tavoitteena tulisi kuitenkin olla kehon viestien kuunteleminen. Tälllöin kylläisyyden tunteeseen liittyvät pelot ovat turhia. Lopultahan nälkä ja kylläisyys  ovatkin vain kehon signaaleja. Kuten monen muunkin asian osalta, tässäkin suhteessa toipuminen edellyttää siis oman itsensä, omien tarpeidensa kuuntelemista. Ja avain toipumiseen on jälleen niinkin ihmeellinen kuin riittävä ja säännöllinen syöminen.

Hyvää ruokahalua!
<3: Ida