Mä nousin mun isin kanssa

Kun mä kävin pohjalla, isi sukelsi sinne mun luokse ja otti mua kädestä. Isä tunsi, mitä mä käyn läpi., ja oli valmis kokemaan kaiken sen mun kanssa. Yhdessä me alettiin rakentaa selviytymistarinaa, jossa me noustiin yhdessä pintaan.

Vuosien ajan me otettiin mun isän kanssa yhdessä ihan valtavia riskejä, riideltiin ja itkettiin yhdessä, kun taisteltiin samaan aikaan niin vakavaa anoreksiaa kuin hoitosysteemiäkin vastaan. Se oli ihan helvetillinen matka meille molemmille ja monelle muullekin, mutta mä opin kantapään kautta sen, että isä on aina mun puolella. 

Isä uskoi muhun aina ihan täysin, silloinkin kun kukaan muu ei uskonut (en edes mä itse). Se uskoi, vaikka se näki paremmin kuin kukaan muu, mihin mä en pystynyt, ja hyväksyi sen. Se antoi mulle vain aikaa, ja kaiken tukensa. Vuosien jälkeen mä pikkuhiljaa aloin sitten uskoa itsekin, että pystyn kestämään kipua. Ja pelastin itseni anoreksiasta.

Joskus siellä pohjamudissa mä pelkäsin, että jos mä sieltä joskus selviän, mä menetän mun isän. Mutta ei siinä tietenkään niin käynyt. Nyt mun ei tarvitse enää roikkua isässä henkenihädässä, mutta me ollaan ehkä läheisempiä kuin koskaan.

Isi on aina ollut mulle esikuva, mutta uskon, että tämä yhteinen kokemus on vahvistanut mun ja isän molemminpuolista luottamusta ja kiitollisuutta. Ennen kaikkea antanut uskoa meihin kahteen.

Mä oon aina tiennyt, että mä ja mun sisko ollaan isille maailmassa tärkeintä. Mummo sanoi aina lapsena, että isi hakis meille vaikka kuun taivaalta. En olisi halunnut sitä näin todistaa, mutta nyt tiedän, että isän kanssa me yhdessä rakennettais sinne mulle tikapuut. Tai sitten isi nostais mut niin ylös, että mä pystyisin sinne hyppäämään. Isin kanssa me kyllä keino keksittäis.

Tämä matka on ollut ehdottomasti elämäni kamalin ja vaikein kokemus. Mutta me selvittiin siitä isäni kanssa yhdessä. Syntyi selivytymistarina, joka on samalla myös minun Hienoin kokemus isäni kanssa.

 me on selvitty taisteluista

 ja ei arkikaan tääl tasaista

mut erotat noista muista ja tääl ei oo toist mun laista

mä nään sen saman myös sussa

hymys takana surun ja tuskan

mut ne rakensi vahvaksi paketin

 sä oot nähny mut heikoimmillani

ja tiedät kyll kuka mä oon

 jotain mä oon varmasti tehny oikein

ku silti mun mukana oot

mä en osaa olla ku itteni 

sä pysyt vierellä sitteki 

mä aina teen jotain dorkaa

 kohellan ja sekoilen 

silti sulle mä kelpaan

 oon tarpeeks täydellinen 

tarpeeks täydellinen

(Elastine)

Hyvää isänpäivää!! 

 

Suurella rakkaudella,

Ida