Kun on aika painaa jarrua

Onko sulla joskus tullut tunne, että treeni menee suorittamiseksi ja treenin jälkeen olo on entistä väsyneempi, ja ajatus seuraavasta reenistä stressaa? Viimeistään tämä on piste, jossa kannattaa painaa jarrua!

Kaikki ovat varmasti kuulleet, että tavoitteellisen treeni kulmakivet ovat ravinto, treeniärsyke ja lepo. Vaikka tiedämme, että lihas kehittyy levossa, usein tässä suoritus-tehokkuusmaailmassa tuo lepo tahtoo kuitenkin jotekin jäädä jalkoihin. 

Omalla kohdalla levon merkitys korostui, kun stressitasot nousuvat ja unikin jo häiriintyi ajoittain. Treenaamisessa kehitys tuntui pysähtyvän, ja olo oli voimaton, kiukkuinenkin. Ei oikein väsyttänyt mutta olo oli kuitenkin koko ajan väsynyt. Kroppa keräsi nesteitä tosi helposti. Koko ajan teki mieli sokeria ja nopeita hiilareita, kun aivot huusivat niistä piristystä.

Kyse eikä perimmäinenkään syy ei omalla kohdalla ollut treeni, mutta väsynyt ja ylirasittunut keho rasittuu treeneistä entisestään, eikä liikkumisella ole enää samanlaisia positiivisia vaikutuksia. Annoin kropalleni unta ja lepoa, kevensin treenejä ja hölläsin tavoitteita. Tein vapaa-ajallani enemmän muita juttuja: leffoja, teatteria, kahvittelua ja (uusien) ihmisten tapaamista, askartelua.

Nyt kroppani ja ennen kaikkea mieleni tuntuu taas kaipaavan liikkumista, treeneihin on aina kiva mennä, jaksan treenata kovempaa kuin varmaan koskaan. Tosissani, mutta en kuitenkaan vakavasti. Tuloksia syntyy, kun liikkeisiin jaksaa keskittyä ja lihakset toimivat ja homma tuntuu mielekkäältä. 

Haluan muistuttaa teitä siitä, että joskus vähemmän on enemmän. Höllätkää hetkeksi suorittamisesta, kuunnelkaa itseänne ja muistakaa elää. Silloin voitte saavuttaa paljon paremmin myös kehon osalta sen, mitä tavoittelette.

Mistä sitten tietää, että on osannut levätä riittävästi? On oikeasti mahdotonta sanoa mitään tiettyä päivä-, tunti tms. määrää, joka palautumiseen riittäisi. Itsekin tarvitsen enemmän lepoa ja palautumista työarjessa kuin loma-aikoina, ja syyspimeys vie minulta paljon voimia. Keho ei ole kone, ja joskus sekin sanoo, että tarvitsee lepoa ilman näkyvää syytäkin -ja silloinkin sitä tulisi kuunnella.

Oikeastaan ainoa keino, josta tietää, että on levännyt riittävästi, on oman kehon ja itsen rehellinen kuulostelu ja itsen tunteminen. Tässä muutamia kohtia, joista itsessäni sen huomaan, että olen osannut levätä riittävästi ja keho on palautunut:

 - Treenaamaan on kiva mennä, ja nautin siitä. Se ei ole asia, joka "pitää vain suorittaa alta pois", kuten väsyneenä, vaan sen tekee mielellään ja rauhassa.

- Uutta treeniä ei enää häiritse lihassäryt edellisestä. Treenit ovat nousujohteisia, eli jaksan muutaman harjoittelukerran jälkeen treenata isommilla painoilla ja/tai tehdä pidempiä sarjoa. 

- Treenin jälkeen hetken huilattua olo on rentoutuneempi ja virkeämpi -ei entistä stressaantuneempi.

- Normaalista syömisestä ja ateriarytmistä on helppo pitää kiinni, ei kaipaa naposteltavaa, ylimääräisiä herkkuja jne.

- Nukun yöt hyvin, normaalit yöunet riittävät poistamaan väsymyksen.

- Asiat ei ärystä, kiukuta, hermostuta ja stressaa liikaa. Osaan rauhoittua ja rentoutua. Ei tarvitse kokoajan säheltää tai suorittaa.

- Kroppa toimii hyvin: ei ole pidempiaikaisia kipuja, painossa ei tapahdu odottamattomia heittelyitä, vatsa toimii, lämmönsäätely toimii jne.

- Kehitystä tapahtuu treenitulosten lisäksi pikkuhiljaa myös lihaksissa ja kropassa. 

Itse en olisi uskonut, että asia oikeasti menee näin, ennen kuin olen saanut sen omien kokemusteni pohjalta todeta. Muistakaa siis olla järkeviä, levätä ja pitää huolta itsestänne!

<3: Ida