Olin koristellut jo hyvissä ajoin kotini pääsisäiskutnon. Sitä koristivat kirpparilöytöni pahviset pääsiäismunat, äidin minulle markkinatuliaisena tuoma pieni noita-akka ikkunassa, ystäviltäni saamat pääsiäiskorit, kukat pääsiäisen väreissä-sekä tietysti rairuoho. Tänä vuonna olin laittanut rairuohon hyvissä ajoin itämään, ehkä vähän turhankin ajoissa. Onneksi toinen yritykseni osui ihan nappiin!
Sunnuntaiaamuna oli kuorollani esiintyminen pääsiäispäivän messussa. Oli mukava jälleen laulaa yhdessä. Jotenkin messu toi myös ihan uudenlaisen tunnelman pääsiäiseeni - nuo kuorojen esiintymiset ovat kyllä tuoneet mukavia mahdollisuuksia hiljentyä hetkeksi ja pohtia asioita. Tai on niitä mahdollisuuksia tietysti ollut muutenkin, mutta eipä ole tullut kirkossa joulukirkkoa luuunottamatta juuri käytyä sitten rippikoulun...
Messun jälkeen pääsinkin sitten äitin herkkupöytien ääreen. Kokoonnuimme siis vanhemmilleni yhdessä siskoni ja tämän poikaystävän sekä pappani kanssa. Oma gourmet-kokkimme eli äitini oli loihtinut jälleen upeat herkut alkupaloista lähtien. Alkupalat koostuivat kananmunista, ravuista ja salaatista. Pääruoaksi oli lammasta monessa muodossa. Paahtopaisti on erityisesti herkkuani, ja äitini itsepaistamana ja maustamana se oli oikein mieluista minulle.
Ruokailun jälkeen ehdimme vielä tapamme mukaan pelata pappamme kanssa erän korttia. Ja opetimme siskoni poikaystävällekin sen oman yhteisen suosikkipelimme. Vuosikymmenten kokemus kuitenkin tuotti tulosta, ja ensikertalainen hävisi. Samalla vaihdoimme kuulumisia ja napsimme pieniä suklaamunia jälkkäriksi -tuo mämmi kun ei oo oikein maistunut...
Iltapäivällä ennen pappani junan lähtöä suunnistimme vielä minun luokseni kahveille. Olin saanut pääsiäisvierailusta hyvän (teko)syyn leipoa jälleen. Tarjoilin siis kahvin kanssa sitruunaista rahkapiirakkaa, jossa oli kaardemummainen pullapohja. Omasta mielestäni pohja oli jäänyt hieman kovaksi, mutta hyvin se tuntui silti kaikille maistuvan. Pappani kehui taas asuntoani, johon hän untuu olevan kovin ihastunut... Esittelin myös sitä täydellisesti kasvatettua rairuohoani.
Illalla vieraiden lähdettyä herkuttelin iltapalan jälkeen tietysti vielä äitini minulle ostamalla prinsessa-suklaamunalla, aikamoisen nappivalinta minulle, eikö? Ja toipa pappanikin vielä tulaisiksi suklaita, eli suklaata nyt riittää... Mutta kuten Paras Ystäväni totesi: jokainen juhlapäivä on suklaanarvoinen, -tai no, joskus ihan ne arkipäivätkin!
Toivottavasti teilläkin oli mukava pääsiäinen!
<3: Ida
Hei vaan Kaunotar!!
VastaaPoistaSinä se olet oikein Hyvän Mielen Lähettiläs :-)!! Näiden Sinun jakamiesi asioiden äärellä itsekin ryhtyy pohtimaan juurikin sitä, että kuinka paljon kaikkea ihanaa ja hyvää on ihan arkisissakin asioissa. Kuinka arkeen saa juhlantuntua, riemua, väriä ja positiivisten asioiden (ajattelun) kautta saa välillä pilvetkin väistymään ja Auringon lämmittämään.
Sinä etenkin varmasti tuot tuolla ihanalla Hymylläsi auringon lämmön ja valon Perheellesi ja lähellä oleville ystävillesi..Melkein kuulen naurusi korvissani ja se tuo hymyn minunkin huulilleni :-)!
Sinä Kaunis, Ihana ja Lämminsydäminen Nuori Nainen.. Olen niin iloinen puolestasi, Ihanan Perheesi puolesta, Ystäviesi.
Lämmintä kevättä ja Iso halaus!
t. marika
Heippa Ihana Marika! Voi että tuli taas hyvä mieli kommnentisatasi ja hymy huulille! :) Kyllä ne kaikkein tärkeimmät pienet ilon aiheen löytyvät useinkin juuri siitä arjesta ja sen pienistä juhlahetkistä, läheisten seurasta, auringon paisteesta taikka vain uudesta kukkakimpusta!
PoistaIso hymyileva halaus sinne suunnalle ja paljon hyviä hetkiä kevääseesi, Sinä ainutlaatuinen Marika!<3
Joskus vuosia sitten kävin pääsiäisenä äidin kanssa Tuomiokirkossa kuuntelemassa, taisi olla Matteus-passiota. Esiintyjinä upea Cantores Minores. Tämän kauniin pääsiäisperinteen voisi kyllä ihan suosiolla jopa elvyttää...
VastaaPoistaKukat kuuluvat ehdottomasti pääsiäiseen. Sain ihan identtisen näköisen ja -värisen tulilatvan kuin tuo ykköskuvassasi oleva! Sekä komean narsissin, kuten vikassa kuvassasi! Mutta tuo jälkimmäiseni jaksoi komeilla vain viikon verran, jonka jälkeen varret pitkät nipsnaps saksin, ja sipulit matkasivat mökille maahan istutettaviksi; seuraavaa sesonkia ilahduttaviksi...! :)
Ja kyllä - jokainen päivä, pyhä kuin arki, on ehdottomasti ja edelleen suklaan arvoinen! ;)
Mukavaa viikonloppua, sekä viikkoa uutta alkavaa Sinulle! <3
Kiitos Andrea! Aivan ihana idea Sinulta viedä nuo narsissin sipulit mökille! Eipä aikaakaan, kun se mökkikausi taas koittaakin, ja pääsee loikoilemaan sinne ja nauttimaan kesästä! :)
PoistaSuklaanmakuista ja leppoisaa viikonloppua Sinulle, Ystävä! <3
Mukavan kuuloinen pääsiäinen sinulla oli!I Itselläkin meni ihan hyvin tosin hiukan ahdistusta tuotti tämäkin pyhä mutta siitäkin onneksi selvittiin ja ihan hyvät fiilikset jäivät pääsiäisestä :)
VastaaPoistaHeippa Pinja! Voi kuinka hyvin muistankaan itsekin vielä tuon ajan, kun kaikki juhlapyhät ja jopa vapaapäivät aiheuttivat stressiä ja ahdistusta. Nyt taas oikein nautin näistä arjen piristyksistä suunnattomasti. Ja olen varma, että vielä Sinäkin opit nauttimaan! :)
PoistaIhana kuulla! Kyllä mäkin varmaan perässä tulen :)
PoistaIhanaa, että sait viettää pääsiäisen rakkaittesi seurassa ja sait vielä tuntumaa kirkkoesiintymiseenkin kuoron kanssa. Suloista, että jaksoit laittaa kämppäsikin pääsiäsikuntoon rairuohoineen ja kukkineen. :) Prinsessä muna oli niin sinun tyyliäsi! :D Mistä ihmeestä äitisi sen oli löytänyt? Minä metsästin samanlaista munaa siskontytölleni, mutta täällä Keski-Suomessa saimme tyytyä vain jääkiekko-muniin. :P
VastaaPoistaMutta nyt on hyvä muistella onnistuneita pyhiä ja niiden mukanaan tuomaa energiaa, kun työ täyttää päiväsi. :)
Paljon haleja Ida ystäväin! <3
Hei Nell ja Kiitos! Toivottavasti sielläkin sujui pääsiäinen mukavissa tunnelmissa jääkiekkomunista huolimatta! ;) Paljon lämpöisiä ystävän halauksia sinnekin suunnalle ja hyvää alkavaa viikkoa! :) Olet ajatuksissani. <3
Poista