Lokakuun huippuja

Näin kuukauden vaihtuessa toiseksi (apua, jo marraskuu!), on taas kiva hieman muistella, mitä menneenä kuukautena tulikaan puuhailtua ja koettua. Näin tallentuu myös muistot kaikista niistä kuukauden parhaista hetkistä, jotka siellä mielen sopukoissa haluaakin säilyttää. Niinpä päätin taas jakaa kanssanne kuukauteni kohokohtia, nyt siis kyseessä lokakuu, olkaapat hyvät!

Kuukauden vaihteessa kävimme hyvän Ystäväni kanssa kirppiskierroksella jäähallilla. Kesällä sain oikein harrastuksen tästä kirppiksillä kiertelystä, ja etenkin Hietsussa tuli vierailtua kerran jos toisenkin. Onneksi tuosta mukavasta harrastuksesta, ja etenkään pääasiasta eli Ystävän seurasta, ei tarvitse ainakaan kokonaan luopua näin syksylläkään!

Lokakuussa pääsin taas pienen sairastumisesta johtuvan tauon jälkeen myös luottokampaajani käsittellyyn! Ja kyllä täytyy sanoa, että ne hetket tutulla ja turvallisella, aina yhtä pirteällä ja hymyilevällä kampaajalla ovat kyllä niin Parhaita rentoutumiskeinoa! Kampaamoreissulla hiuksiini saatiin taas astetta kylmempi vaaleasävy, jota olen nyt sitten hoitanut aktiivisesti hopeahoitoaineella, ja täytyy kyllä sanoa, että väri tuntuu tosi omalta. Oikein odotan sitä, että hiukseni alkavat harmaantua, ja saan piiiiitkät ja paksut helmenharmaat hiukset (ainakin näin voi toivoa)!

Tuttuun tapaan tuli tietysti myös Hulluilla Päivillä pistäydyttyä äitin ja siskon kanssa. Tämä on minulle jostain syystä ihan sellainen must-juttu, jota ei vain voi jättää välistä! Parhaimmillaan olemmekin vierailleet äitini kanssa kyseisessä massatapahtumassa jokaikinen päivä! Tällä kertaa taisin hulluilta päiviltä selvitä melkein voittajana, mutta sen sijaan muuten tarttui matkaan omaan asuntooni muun muassa ihana pinkki kattokruunu-valaisin!

Syksyn pimentyessä koin myös täydellinen hullaantumisen joogaan. Kyseinen rentouttava liikuntamuotohan on kuulunut harrastuksiini nyt jo melkein vuoden, ja aina se on tuntunut mukavalta, mutta vasta nyt koen todella päässeeni siihen sisälle. Nuo puolitoista tuntia ovat ehdottomasti viikoni rentouttavimmat, ja pikkuhiljaa olen saanut huomata, että joitakin tuloksiakin esimerkiksi liikkuvuuden suhteen on alkanut tapahtua. Kyseinen harrastus jakaa aika paljon meilipiteitä, ja sitä on vaikea selittää, vaan se pitää itse kokea. Mutta sen voin sanoa, että jooga todella on oma juttuni!

Lokakuussa alkoi myös valokuvauskurssi työväenopistolla. Itsehän en järkkärillä yhtään kuvaa ollut napsassut ennen kurssille menoa, mutta jo heti ekoilla tunneilla tuli niin paljon asiaa sekä kuvan taiteellisesta puolesta että kameran käytöstäkin, että meinasi ihan pää mennä pyörälle, mutta takuuvarmasti heräsi myös se tuttu innostus uuden oppimiseen ja kokeilemiseen!

Parhaan Ystävän vierailu Helsingissä ja yhteinen tapaaminen pitkästä aikaa kuuluu myös ehdottomasti kuukauteni kohokohtiin. Teimme myös yhdessä jotakin, mitä ei tulekaan ihan joka päivä tehtyä, eli olimme galleria-kierroksella Helsingin keskustan tuntumassa turistibussilla, kaatosateessa. Kaikki teokset eivät ehkä ihan avautuneet, mutta hauskaa oli ja mukavia muistoja jäi, kuten Parhaan Ystäväni seurassa aina.

On myös tuntunut mukavalta huomata, kuinka opiskelukuntoni ja keskittymiskykyni ovat alkaneet pikkuhiljaa parantua, ja päätttyöni edistynyt siinä sivussa. Myös aiheeni on tuntunut niin omalta ja mielenkiintoiselta, että vaikka niitä tuskan hikipisaroitakin on ajoittain vuodatettu, on mukana ollut myös aitoa kiinnostusta ja innostuksen kipinää. Olen käynyt tutkielmaani varten haastattelemassa lastentarhanopettajia Helsingin päiväkodeissa, ja nuo vierailut ovat samalla nostaneet kaipuuta alaa ja työtä kohtaan uudelleen taas pintaan, ja mikäs sen parempaa nyt kun päättöharjoittelu odottaa ja valmistuminenkin alkaa näyttää vihdoin realistiselta!

Lokakuussa järjestettiin muutamatkin mielenkiintoiset messut Helsingin messukeskuksessa. i love me-messut jäivät tänä(kin) vuonna kohdaltani välsitä -en vain yksinkertaisesti ehtinyt. Mutta sen sijaan kirja&musiikki -messuilla tuli piipahdettua. Näin innokkaana tulevana lastentarhanopettajan olin mutuaman euron lasten kuvakirjoista ihan haltioissani, ja samoin muutama lehtikin tarttui matkaan. Ruokapuolelta löytyi sieltäkin messutarjouksena monen monta purkkia suokkari iltapalaani skyr-rahkaa eri mauissa.

Vanhempieni kotiutuessa kuun loppupuolella onnistuneelta Rooman-reissulta, odotti minua jälleen pussukallinen ihania tuliaisia! Tuliaispussista löytyi meikkejen ja söpön magneetin lisäksi nämä kuvassa näkyvät tekonahkatakkipitsikoristein ja timantein sädehtivä neule, eivätkö olekin upeat?

Se Paras ja Isoin juttu on kuitenkin tainnut olla omaan kotiini muuttaminen, mistä olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin. Tähän hetkeen tiivistyi hyvin se kaikkien näiden vuosien aikana saavutettu, kaikki se työ, joka vihdoin on konkretisoitunut tähän pinkkisävytteiseen ja pienin kauniiden yksityiskohtieni kotikoloon. Paikkaan, jossa minä saan olla minä, paikkaan, jossa minä pidän itse huolta itsestäni.

Itse muutto ei kyllä ollut ihan niin miellyttävä juttu, mutta sekin sujui hyvin Parhaassa seurassa (kiitos Fanny ja Tomi!) ja sen avulla, kuinka huomasi, kuinka pikkuhiljaa koti alkoi rakentua asunnon täyttyessä omista huonekaluista ja tavaroista. Ja mikäs sen parempi päätös olisi ollut rankalle muuttopäivälle kuin kunnon pihvi lapsuuden lemppariravintolassa omilla kotikulmilla!

Ja eipä aikaakaan kulunut muutosta, kun sain jo Rakkaan siskoni vierailulle. Suunnitteilla oli jos minkälaista askartelusessiota ja elokuvia, mutta lopulta aika kului niin vilkkaan keskustelun merkeissä, että eihän siinä juuri muuta ehtinyt! Ja se, omassa kodissani Rakkaan siskon kanssa juttelu ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, siskoksina ihan kuin joskus ennenkin, se taisi sittenkin olla se tämän kuukauden ykköshetki! Kiitos Fanny!

<3: Ida