Varoitan, että tämä tekstini käsittelee aikaa, jolloin voin kaikista huonoiten, eikä sen lukeminen välttämättä sovi kaikille. Esimerkiksi painomääriä ei mainita, mutta tekstini käsittelee heikkoa kuntoani ja ahdistustani. Kehoitan jokaista arvioimaan itse, saattaako tekstini vaikuttaa omaan vointiin haitallisesti, ja tarvittaessa jättää sen lukematta.
Muistan yhä elävästi sen joulun. Sen joulun, jota oli edeltänyt niin psyykkinen kuin fyysinen romahtamiseni. Jouluksi olin saanut vielä flunssan, joka vei heikosta kehostani sen viimeisetkin voimat. En jaksanut enää nousta sängystäni, vaan huusin, tai pikemminkin hennolla äänellä kuiskasin isäni aamulla kantamaan minut olohuoneen sohvalle toiten joukkoon. Jouluaattomi kului siinä maaten, Nalle Puhia seuraten yhdessä isäni kanssa puoliunessa.
Jostakin, ehkä joulun ihmeestä, sain kerättyä voimia joulupöytään, ja samalla rohkeutta myös syödä vähän. Muistan laskeneeni katakarapuja ja näykkineeni uunijuureksia, jopa maistaneeni siskolta Marianne-karkkia, mistä tunsin ylpeyttä, ja mikä sai myös vanhempieni ja siskoni kasvoille varovaisen, huojentuneen hymyn.
Tuo joulu oli kuitenkin viimeinen hyvä hetkeni pitkiin aikoihin, sillä sen jälkeen sairaus sai minusta aivan täydellisen vallan. Jouluun asti olin syönyt vielä hyvin pienen, mutta pienen ateriasuunnitelman mukaan kuitenkin. Joulun vapaamman syömisen jälkeen ruokavalioon palaminen kuitenkin tuntui mahdottamalta, ja niin minä käytännöllisesti katsoen lopetin syömisen.
Samalla loppuivat myös vähäisetkin uneni. Aliravitsemustilani oli pahentunut niin paljon, ettei kehoni enää
osannut, tai uskaltanut, levätä eikä uni tullut enää ollenkaan. Heikon fyysisen kuntoni
vuoksi kukaan lääkäri ei kuitenkaan uskaltanut määrätä minulle
unilääkkeitä.
Makasin yöt sängyssä sähköisen lämpöhuovan alla jokainen jäseneni jääkylmänä ja sinertävänä ja sydäntäni myöten jäässä. En jaksanut istua, saati kävellä olohuoneeseen. Yön pimeydessä minä vain valvoin ja rukoilin, rukoilin, että joku tai jokin minut tästä pelastaisi, että seuraavana päivänä pystyisin syömään. Ja jokainen aamu oli minulle yhtä karvas pettymys.
Unettomuus yhdistettynä syömättömyyteen vei täysin voimani Muistan, kuinka minun piti suunnitella jokainen vessareissunikin erikseen, sillä en jaksanut kävellä vastapäiseen kylpyhuoneeseen samalla kertaa kuin esimerkiksi kävin juomassa keittiössä. Suihkussa oli käytävä heti aamulla, sillä silloin minulla oli eniten voimia, ja senkin ajan isutuin enimmäkseen kylpyhuoneen kaakelilattialla. Väkisin halusin kuitenkin kiertää joka päivä koirani kanssa korttelin. Kesti puoli tuntia, ennen kuin sain puettua vaatteet ylleni, sillä istuin sängylläni ja vedin sukan kerrallaan jalkaani, niin paljon se olemattomia voimiani vei.
Ennen kaikka syömättömyyteni ja unettomuuteni kuitenkin saivat pääni sekaisin. Olin täysin apaattinen, jokainen ääni tuntui satuttavan minua, ja perheeni tuli kommunikoida kuiskaten. Vielä hetki sitten olin suorittanut yliopistolla kursseja erinomaisin arvosanoin ja ennätystahdissa, ja nyt ainoa älyllinen toiminta, johon kykenin, oli lasten värityskirjojen värittäminen ja piirrettyjen katsominen televisiosta. Loppuaikoina en kuitenkaan pystynyt edes menemään olohuoneeseen, sillä myös liian avarat, jollakin tavalla julkiset paikat saivat minut pelkäämään ja ahdistumaan.
Tunteistani en muista juuri mitään. Ne kai kuolivat tai jäivät jonnekin matkalle. Minusta tuli, kuten siskoni on kuvannut, täysin kylmä ja tunteeton. Sisälläni oli pelkkää mustaa, elämäni muuttui eloonjäämistaisteluksi seuraavasta hetkestä. Silloin tällöin sain kuitenkin silmittömiä raivokohtauksia ahdistuessani esimerkiksi rasvattoman jogurtin vuoksi. Silloin silmäni leiskuivat, eivätkä edes oma perheeni minua tunnistanut. Näin olen kuullut, itse en muista näistä tilanteista mitään.
Olin lipunut johonkin hyvin, hyvin kauas Elämästä ja itsestäni. Sinne, missä ei ollut enää mitään. Epätoivoisista rukouksistani, omista avunhuudoistani huolimatta en uskonut, että koskaan enää näkisin valoa. Ja värityskirjani ja piirrustukseni täyttyiväät ristinmerkeistä ja mustasta tuherruksesta.
<3: Ida
perjantai 28. elokuuta 2015
perjantai 21. elokuuta 2015
Täytetyt kesäkurpitsat texmex-hengessä
Idean täytettyihin "Kesäkurpitsaveneisiin" sain eräältä Rakkaalta blogini lukijalta. Loihdin oman simppelin texmex-versioni, johon ei montaa ainesta tarvita, mutta maistuvat HERKULLISILTA!
<3: Ida
Ps. Halutessasi voit korvata salsan maustamalla itse tomaattimurskan esimerksi chilillä, pippurilla, sipuleilla ja haluamillasi yrteillä!
Ainekset:
3 pientä kesäkurpitsaa
n. 250g jauhelihaa
pieni purkki valmista salsa-kastiketta/salsa-dippiä
n 100 g juustoraastetta
Tee näin:
1. Koverra kesäkurpitsoista sisus. ja paloittele sitä tarvvittaessa hieman pienemmiksi paloiksi.
2. Esikypsennä koverrettuja kesäkurpitsaveneitä 200 asteessa uunissa noin 10 minuuttia, että ne hieman pehmenevät.
3. Paista sillä aikaa jauheliha pannulla. Lisää salsakasike ja kesäkurpitsoiden sisus. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa.
4. Täytä kesäkurpitsa veneet jauhelihaseoksella. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kuorruta vielä 225 asteisessa uunissa toiset 10 minuuttia, kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.
Tarjoile esimerkiksi keitetyn riisin tai leivän kanssa, ja bueno viikonloppuateria on valmis...
HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!
<3: Ida
Ps. Halutessasi voit korvata salsan maustamalla itse tomaattimurskan esimerksi chilillä, pippurilla, sipuleilla ja haluamillasi yrteillä!
perjantai 14. elokuuta 2015
Viimeinen lomakuukausi
Ensimmäinen työviikko on nyt takana, ja se alkoikin totisesti ihan täydellä tohinalla! Siitä ehkä lisää myöhemmin, mutta nyt on hyvä pysähtyä hetkeksi ja muistella vielä loppukesääni. Heinäkuu oli ihan mahtava kesäkuukausi sekin, jolloin sain vain lomailla, rentoutua kotosalla ja mökillä luonnon helmassa, viettää paljon aikaa läheisieni kanssa ja vähän reissailla ja treenaillakin.
Heinäkuun parhaimmistoon kuului ehdottomasti päiväretki Tuurin kyläkauppaan isäni ja siskoni kanssa. Rakastan kaikenlaisia halpahallea, joissa saa penko ja tehdä löytöjä, joten olin kuin taivaassa. Parasta antia oli ehdottomasti kosmetiikkaosasto, josta löyti eurooppalaisten merkkien meikkejä parilla eurolla ja jossa aikaa olisi saanut kulumaan vaikka kuinka! Tyhjin käsin ei siis todellakaan tarvinnut lähteä, joten yhteensä seitsemäntunnin autossa istuminen oli kannattanut!
Myös äärettömän tärkeille kaveritapaamisille löytyi onneksi aikaa. Kokoonnuimme vanhalla koulukaveriporukalla taas pariinkin kertaan. Ensimmäisen kerran puistokonsertissa pikinkillä, jossa musiikki oli sitä tasoa, että lavan takana viihtyi paremmin, mutta mahtiseura korvasi tämän puutteen. Pääsin myös tutustumaan kaverini hienoon uuteen kämppään pienimuotoisilla tupareilla, kun samainen kaveriporukkamme kokoontui sinne laittamaan yhdessä ruokaa ja vaihtelemaan kuulumisia.
Toisen hyvän Ystäväni kanssa kiertelie taas kirppiksiä. Olen pitkään etsiskellyt itselleni liiviä, ja kuinkas ollakaan, eräällä kierroksella löytyi sellainen ja vieläpä kaksin kappalein! Ihan mahtijuttu, sitähän piti mennä juhlistamaan jätskeille!
Heinäkuussa saimme kanssamme Hietsun-kierrokselle myös toisen Ystäväni hieman kauempaa. Ihan mahtavaa huomata, miten pitkälle olemme kaikki päässeet ja miten hyviä Ystäviä meitä on siinä matkalla tullut. Sairaus oli ehkä meidät alunperin yhteen tuoa tekijä, mutta koossapitäviä voimia, niitä on paljon enemmä -ja ne ovat paljon tärkeämpiä.
Erään Ystäväni kanssa ovat puolestaan viikottain jatkuneet ompelukerhotapaamisemme, ja teimmepä yhdessä pyöräretkenkin -minnekäs muualle kuin Eurokankaaseen.
Toki sain keskittyä ihan vain itseenikin. Hemmottelin itseäni ripsihuollossa, kulmien värjäyksessä ja kampaajalla -sekä tietysti luottohierojallani. Söin paljon jätskiä ja loikoilin hyvän romaanin kera sohvan nurkassa. Opettelin myös uusia kasvispainotteisia, mutta protskupitosiia ruokia ja pääin kunnolla treenin makuun, vihdoin myös ptn avustuksella, ja ihastelin kasvavaa hauistani yhdessä siskoni kanssa.
Mökilläkin olen käynyt aina kun ilmat ovat vain yhtään välttäneet. Mölkillä poimin monta litraa mustikoita pakkaseen, nautin grilliherkuista ja veirailin Somerniemen torilla.
Vikalla lomaviikollani ja elokuun ensimmäisenä kävin siskoni kanssa Vantaan asuntomessuilla. Mieleen jäivät värit liilan ja keltaisen sävyissä, lukusiat terassit ja parvekkeet -sekä yhden talon lastenhuoneen aivan ihana puumaja.
Serkkuni olivat New Yorkista myös täällä käymässä elokuun ensimmäisen viikon, ja olimme porukalla syömässä Aulangolla. Lihaleikkeleet, lohi ja katakarapusalaatit sekä suklaiset herkut banaani-sulaaakun ja moussen marmeladien ja vaahtokarkkien kera olivat mieleni, mutta ihan se kaikista tärkein oli jälleennäkeminen tärkeiden serkkujeni kanssa, joka on aina jokavuotisia kohkohtia.
Ulkomaanmatkailu uudesta passistani huolimatta rajoittui tänä kesänä pelkkään Tallinnan-reissuun, mutta eipä tuo mitään haittaa, koska hauskaa olin täällä kotipuolessakin. Tällaisen täydellisen lomailun jälkeen sitä jo kaipasi työntekoa, sen tuomaa merkitystä ja sisältöä -ja vähän niitä kiireitä ja velvollisuuksiakin!
<3: Ida
Heinäkuun parhaimmistoon kuului ehdottomasti päiväretki Tuurin kyläkauppaan isäni ja siskoni kanssa. Rakastan kaikenlaisia halpahallea, joissa saa penko ja tehdä löytöjä, joten olin kuin taivaassa. Parasta antia oli ehdottomasti kosmetiikkaosasto, josta löyti eurooppalaisten merkkien meikkejä parilla eurolla ja jossa aikaa olisi saanut kulumaan vaikka kuinka! Tyhjin käsin ei siis todellakaan tarvinnut lähteä, joten yhteensä seitsemäntunnin autossa istuminen oli kannattanut!
Myös äärettömän tärkeille kaveritapaamisille löytyi onneksi aikaa. Kokoonnuimme vanhalla koulukaveriporukalla taas pariinkin kertaan. Ensimmäisen kerran puistokonsertissa pikinkillä, jossa musiikki oli sitä tasoa, että lavan takana viihtyi paremmin, mutta mahtiseura korvasi tämän puutteen. Pääsin myös tutustumaan kaverini hienoon uuteen kämppään pienimuotoisilla tupareilla, kun samainen kaveriporukkamme kokoontui sinne laittamaan yhdessä ruokaa ja vaihtelemaan kuulumisia.
Toisen hyvän Ystäväni kanssa kiertelie taas kirppiksiä. Olen pitkään etsiskellyt itselleni liiviä, ja kuinkas ollakaan, eräällä kierroksella löytyi sellainen ja vieläpä kaksin kappalein! Ihan mahtijuttu, sitähän piti mennä juhlistamaan jätskeille!
Heinäkuussa saimme kanssamme Hietsun-kierrokselle myös toisen Ystäväni hieman kauempaa. Ihan mahtavaa huomata, miten pitkälle olemme kaikki päässeet ja miten hyviä Ystäviä meitä on siinä matkalla tullut. Sairaus oli ehkä meidät alunperin yhteen tuoa tekijä, mutta koossapitäviä voimia, niitä on paljon enemmä -ja ne ovat paljon tärkeämpiä.
Erään Ystäväni kanssa ovat puolestaan viikottain jatkuneet ompelukerhotapaamisemme, ja teimmepä yhdessä pyöräretkenkin -minnekäs muualle kuin Eurokankaaseen.
Toki sain keskittyä ihan vain itseenikin. Hemmottelin itseäni ripsihuollossa, kulmien värjäyksessä ja kampaajalla -sekä tietysti luottohierojallani. Söin paljon jätskiä ja loikoilin hyvän romaanin kera sohvan nurkassa. Opettelin myös uusia kasvispainotteisia, mutta protskupitosiia ruokia ja pääin kunnolla treenin makuun, vihdoin myös ptn avustuksella, ja ihastelin kasvavaa hauistani yhdessä siskoni kanssa.
Mökilläkin olen käynyt aina kun ilmat ovat vain yhtään välttäneet. Mölkillä poimin monta litraa mustikoita pakkaseen, nautin grilliherkuista ja veirailin Somerniemen torilla.
Vikalla lomaviikollani ja elokuun ensimmäisenä kävin siskoni kanssa Vantaan asuntomessuilla. Mieleen jäivät värit liilan ja keltaisen sävyissä, lukusiat terassit ja parvekkeet -sekä yhden talon lastenhuoneen aivan ihana puumaja.
Serkkuni olivat New Yorkista myös täällä käymässä elokuun ensimmäisen viikon, ja olimme porukalla syömässä Aulangolla. Lihaleikkeleet, lohi ja katakarapusalaatit sekä suklaiset herkut banaani-sulaaakun ja moussen marmeladien ja vaahtokarkkien kera olivat mieleni, mutta ihan se kaikista tärkein oli jälleennäkeminen tärkeiden serkkujeni kanssa, joka on aina jokavuotisia kohkohtia.
Ulkomaanmatkailu uudesta passistani huolimatta rajoittui tänä kesänä pelkkään Tallinnan-reissuun, mutta eipä tuo mitään haittaa, koska hauskaa olin täällä kotipuolessakin. Tällaisen täydellisen lomailun jälkeen sitä jo kaipasi työntekoa, sen tuomaa merkitystä ja sisältöä -ja vähän niitä kiireitä ja velvollisuuksiakin!
<3: Ida
perjantai 7. elokuuta 2015
Mökkeilyä
Heinäkuussa kävin vielä muutaman kerran mökin rauhassa rentoutumassa. Siellä todella rauhoittui ja pääsi eroon tästä arkilomailun hälinästä. Ilmat eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset, mutta kyllä niitä aruinkoisia päiviäkin sattui ja onneksi mökkimme on niin tilava, että hyvässä seurassa siellä viihtyy sisälläkin.
Lempparipuuhaani mökillä on ollut mustikoiden poimiminen -niitä kun ihan mökin omassa pihassa riittää niin, että ei ehdi edes kaikkea kerätä. Nyt on monen monta litraa taatusti puhdasta ja kotimaista luomua pakkasessa Se on hyvä, koska syön tätä maamme omaa superfoodia joka päivä ja paljon, ihan ympäri vuoden. Lisäksi saimme mökin pihalta muutaman kourallisen ihania kanttarelleja.
Onneksi emme olleet kuitenkaan kaikkea herkuttelua varanneet ihan oman sadon varaan. Muutaman kerran tarkenimme terassilla syödä ja grillailla useasti. Grillistä valmistui tuorejuustotäytteisiä sieniä, broiskua ja tietysti nakkia ja makkaraa. Uusien perunoiden seuraksi savustimme vielä kalaa.
Saimme mökille myös pappani vierailulle ja mansikkaviinereille. Tuliaisiksi pappani toi taas ison kipollisen oman maansa mansikoita, jotka ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa.
Mökkireissulla kävimme myös jälleen Somerniemen tori- ja kirppistapahtumassa. Hauskaa, kuinka oikeasti keskelle ei-mitään saadaan ythäkkiä kokoontumaan niin paljon ihmisiä. Oli ihana tutkiskella vanhoja tavaroita ja astioita, vaikka omaksi saldoksemme jäikin edellispäivänä käsinpoimitut uudet perunat, marjat lakoista vadelmiin ja mummojen leipomat uunituoreet pullat.
Iltaisin innostuin mökillä taas äitini kanssa vähän käsitöitä tekemään, joka sekin tuntui siellä ihanan rentouttavalta. Sekin ptiäisi varmaan ottaa taas tavaksi täällä kotonakin syksyn tullessa ja arjen kiireiden ja stressien koittaessa!
Nyt on siis kunnolla rentouduttu ja todella sielu ja keho levännyt, ja tästä onkin hyä lähteä hulinan keskelle päiväkotiin taas uutta tarmoa täynnä! Seuraavaksi teitä tervehtiiki sitten jo työssä käyvä lastentarhanopettaja, toivottavasti tuo mökin rauha kuitenkin kaiken kiireen keskellä yhä mielessä!
<3: Ida
Lempparipuuhaani mökillä on ollut mustikoiden poimiminen -niitä kun ihan mökin omassa pihassa riittää niin, että ei ehdi edes kaikkea kerätä. Nyt on monen monta litraa taatusti puhdasta ja kotimaista luomua pakkasessa Se on hyvä, koska syön tätä maamme omaa superfoodia joka päivä ja paljon, ihan ympäri vuoden. Lisäksi saimme mökin pihalta muutaman kourallisen ihania kanttarelleja.
Onneksi emme olleet kuitenkaan kaikkea herkuttelua varanneet ihan oman sadon varaan. Muutaman kerran tarkenimme terassilla syödä ja grillailla useasti. Grillistä valmistui tuorejuustotäytteisiä sieniä, broiskua ja tietysti nakkia ja makkaraa. Uusien perunoiden seuraksi savustimme vielä kalaa.
Saimme mökille myös pappani vierailulle ja mansikkaviinereille. Tuliaisiksi pappani toi taas ison kipollisen oman maansa mansikoita, jotka ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa.
Mökkireissulla kävimme myös jälleen Somerniemen tori- ja kirppistapahtumassa. Hauskaa, kuinka oikeasti keskelle ei-mitään saadaan ythäkkiä kokoontumaan niin paljon ihmisiä. Oli ihana tutkiskella vanhoja tavaroita ja astioita, vaikka omaksi saldoksemme jäikin edellispäivänä käsinpoimitut uudet perunat, marjat lakoista vadelmiin ja mummojen leipomat uunituoreet pullat.
Iltaisin innostuin mökillä taas äitini kanssa vähän käsitöitä tekemään, joka sekin tuntui siellä ihanan rentouttavalta. Sekin ptiäisi varmaan ottaa taas tavaksi täällä kotonakin syksyn tullessa ja arjen kiireiden ja stressien koittaessa!
Nyt on siis kunnolla rentouduttu ja todella sielu ja keho levännyt, ja tästä onkin hyä lähteä hulinan keskelle päiväkotiin taas uutta tarmoa täynnä! Seuraavaksi teitä tervehtiiki sitten jo työssä käyvä lastentarhanopettaja, toivottavasti tuo mökin rauha kuitenkin kaiken kiireen keskellä yhä mielessä!
<3: Ida
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)