perjantai 26. syyskuuta 2014

Kesämuistoja: Mökkiretki Somerolle

Mökkimme sijaitsee noin puolentunnin ajomatkan päästä pikkuruisesta mutta sitäkin viehättävämmästä pienestä kylästä nimeltänsä Somero. Niinpä mökkireissullamme päätimme ensin vuorokauden luonnon helmassa rentouduttuamme tehdä sinne pienen kesäretken vanhempieni kanssa.

Matkalla Somerolle poikkesimme lauantaisin Somerniemellä järjestettävälle tori- ja kirpputoritapahtumaan. Ja voi että siinä olikin maalaistapahtumaa kerrakseen! Kyllä kalpenivat Hietsun kirpputorit ja muut tämän tapahtuman rinnalla! Monta kentällistä autoja oli parkkipäivät täynnä, ja laaja alue täyttyi elävästä musikista, hauskin hattu -kilpailusita, erilaisista kojuista täynnä itsekudottuja mattoja, toinen toistaan punaisempia ja makeampia mansikoita, erilaisista tuoreista vihannekista aina porkkanoista sipuleihin, mummojen voilla ja rakkaudella leipomia pullia ja sämpyöitä ja tietysti niitä jokaisten markkinoiden pakollisia metrilakuja!





Kuljettuamme läpi torihumun erilaisia nyssäköitä lopulta kanniskellen kassit täynnä herkkuja, saavuimme kirpputorialueelle, joka oli suuri ja täynnä tavaraa sekin. Mitään parin eruon H&M -rättejä oli täätä turha etsiä, mutta sen sijaan hienoja vanhoja tavaroita ja leluja ja arabian astioita oli niin paljon kuin vain jaksoi toivoa! Itse löysin kripputorilta paitsi muumi-astioita kokoelmaani, myös Ihastuttavat Herra & Rouva hiiren sohvan nurkkaani komistamaan, ja ehkäpä johonkin myös tulevassa työssä hyödynnettäväksi...Kuka tietää, mutta eihän näin viehättävää parivaljakkoa kerta kaikkiaan vain voinut jättää markkinoiden hiekkaan pölyttymään!



Somerniemen torilta jatkoimme sitten siis Someroon. Someron kesusta koostuu oikeastaan yhdestä kadusta, jonka varrella on pieniä viehättäviä kahviloita, leipomoita ja hampurilaisia tarjoavia baareja, seä joitakin liikkeitä, kuten viehättä vanhanaikainen kirjakauppa, pieni mutta tyylikäs vaateliike, luontaistuotekauppa ja eräs sisustuskaupankin tapainen.



Someroon tutsutasamme mukaani tarttuivat pitsillä koristellut ja timantein kimaltelevat farkkushortsit, jotka hyvin mielestäni täydensivät asukokonaisuuteni siskoltani saamieni aurinkolasejen ja Porvoosta kotiuttamani paperinaruisen leirihatun kaveriksi. Ja tarttuipa mukaani omaan asuntooni myös aivan ihastuttava peltinen, ja tietysti vaaleanpunainen, leipälaatikko, jollaisesta olen haaveillut jo pitkään, ja joka nyt sattui osumaan vihdoin kohdalle!

Aikamme kierreltyämme päädyimme lounastamaan erään peinen hotellin (kyllä täälläkin pienessä kylässä oli oma hotelli!), yhteyessä olevan ravintolan terassille. Itse päädyin herkullisiin itsetehtyihin lihapulliin. Ja täytyy sanoa, että maistui todella hyvältä! Mutta sitäkin parempaa oli se vapaus, jota tunsin kyetessäni valitsemaan listalta juuri sitä, mitä eniten sattui sillä hetkellä tekemään mieli!




Ruokailun jäleen lähdimmekin sitten ajelemaan jo mökkiä kohti. Alkuperäisenä suunnitelmanani oli ollut lähteä kyseisenä päivänä jo kotiin päin, mutta päätimpä lennossa jäädä vielä toiseksikin yöksi, niin hauska oli ollut retkemme ja niin mukava edellinen päivä laiturin nokassa.

Illalla pelailimme vihdoin isän ansa Monopolya -kun siihen kerrankin oli aikaa. Pelailun lomassa nautin Suurimpia herkkujani: kesän tuoreita mansikoita ja ihanan äitelän makeita vaaleanpunaisia ja pehmoisia vaahtokaramelleja!




Illalla painaessani pääni tyynyyn mietin, kuinka onnellinen olen siitä, että olen nyt tässä, ja nautin taas mökkeilystä vanhempieni kanssa.  Kyllä nämä taitavat olla niitä Elämän todellisia Tähtihetkiä!

<3: Ida

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kesämuistoja: Terveisiä laiturinnokalta!

Vaikka kesä alkaa olla jo auttamatta ohitse, haluan ehdottomasti jakaa joitakin Parhaimmista kesämuistoista vielä kanssanne, ja samalla muistella itsekin Ihanan aurinkoisia kesäpäivä, hymynhetkiä ja lomatunnelmaa. Nämä muistoni antavat nimittäin niin paljon voimaa tähän pimenevään syksyynkin. Kesäiset muistoni sijoittuvat ainakin kesämökillemme ja kesäreissullemme Naantalin-reissullemme. Tässä eräs Ihana heinakuinen päiväni, olkaapat hyvät!

Tänä kesänä kun sääukko pisti parastaan, päätin siis lähteä juhannuksen lisäksi toisenkin kerran mökillemme vanhempieni kanssa. Suunnitteilla oli tutustuminen samalla lähiseudun tapahtumiin ja pieneen läheiseen kylään, mistä kirjoitan vielä lisää myöhemmin, mutta sitä ennen on pakko jakaa kanssanne myös kerta kaikkiaan Ihanat ja rentouttavat hetket mökiltämme.

Kun perjantaina siis saavuimme mökillemme, oli ilma ehkä koko tähän astisen kesän paras. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, muutama hassu valkoinen pitsireunuksinen pilvi leijaili siellä myös, ja pieni tuulenvire viilensi ilmaa siten, ettei ollut liian kuuma.

Niinpä heti mökille saapuesamme löysinkin sieltä tähän tilanteeseen minulle sen ihan kaikista mieluisimman paikan: nimittäin uuden laiturimme oman peinen järvemme rannalla. Otin kirjan kainaloon, ja siirryinkin oitis sinne lukemaan, ottamaan aurinkoa ja vain rentoutumaan.




Katselin elävää vettä, kuuntelin rentoa laineiden liplatusta, siemailin kylmää limpparia ja nautin olostani. Olin tosiaan löytänyt oman pienen meditaatiohetkeni. Mitään en olisi siihen enää voinut toivoa. Jos joskus oli minullekin renotutminen ja pelkkä oleilu ilman suorituspaineita vaikeaa, oli se nyt niin kerta kaikisen Ihanaa, että äitini sanoin "ihan sielu lepäsi".

Jotta hetki olisi vielä mikäli mahdollista himpun verran parempi, sai äitini loistavan idean tuoda päiväkahvit laiturille. Niinpä nautimme vanhempieni kanssa kahvit ja teet kera pullien ja pienten leivosten siinä luonnon hemassa, laiturin nokassa. Vailla kiirettä minnekään. Ja voi että kyllä maistui!



Laiturin nokasta olikin pienen tikkakisan jälkeen hyvä siirtyä mökin terassille jatkamaan. Ilta-aurinko kun paistoi siihen sopivasti. Iltapalaksi nautin siinä sitten saunankiukaalla savustettuja nakkeja ja lettuja kera tuoreiden kotimaisten ja supermakeiden mansikoiden. Voisiko mikään olla enää parempaa?




Eli melkein voisi sanoa, että päiväni mökillä täyttyi ei yhtään millään. Ja se juuri siinä oli ihan kaikista Parasta!

<3: Ida

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Neljä samankaltaista

Tiedätekö sellaiset ihmiset, joiden kanssa tapaaminen on aina yhtä mukavaa ja mutkatonta, oli sitten edellisestä tapaamiskerrasta kulunut päivä tai vuosi? Sellaisia, joiden kanssa saa olla täysin oma itsensä, mitään piilottelematta tai peittämästä? Sellaisia, joiden kanssa on vain hyvä olla?

Juuri tällainen suhde minulla on serkkuihini. Vuosien ajan, itse asiassa lähes koko elämämme, olemme asuneet toisessa maassa, jopa toisella mantereella serkkujeni kanssa, ja tavanneet aina vain kesäisin. Mutta nuo yhteiset kesämme ovatkin sitten olleet kultaisten muistojeni kirkkaimpia timantteja.

Lapsena leivoimme yhdessä pullia (ja myimem niitä naapureillemme), leikimme niin nukkeleikkejä kuin juoksimme ympäri isovanhempiemme pihamaata rosvo-poliisileikissämme. Riidellyt en ole varmaan kenenkään kanssa koskaan elämäni aikana yhtä paljon, mutta en ole varmaan nauranutkaan. Olemme siis fyysisestä etäisyydestä ja rajoitetusta yhteisestä ajastamme huolimatta onnistuneet muodostamaan välillemme jotakin todella arvokasta, jotakin täysin ainutlaatuista.



Ja parasta on ollut huomata, että olemme myös paljon tuosta ainutlaatuisuudesta onnistuneet säilyttämään.  Vaikka nimittäin paljon on meille kaikille tapahtunut, ei meidän välinen suhteemme ole siitä kärsinyt, ei vaikka aikaa on kulunut ja olemme kaikki aikuistuneet. Kun nyt tapasin Fannyn kanssa serkkujamme elokuussa, oli se sama avoimuus, se keskusteluyhteys, myötäeläminen ja aito nauru yhä välillämme.

Siinä yhdessä shoppaillessamme, kahvilassa istuskellessamme ja valokuvia auringon paisteessa napsiessamme jaoimme niin syvät tunteemme liittyen yhteisiin vaikeisiin kokemuksiimme, kuin hauskimmat lapsuusmuistommekin. Täysin luontevasti, kuin olisimme eilen vasta tavanneet, vaikka todellisuudessa aikaa oli vierähtänyt vuosi.



Silloin todella taas muistin, mikä tässä Elämässä oikeasti on vaalimisen arvoista, millä todella on merkitystä. Ja ne ovat kaikkein läheisimmät ihmiset, ovat ne ihmiset sitten fyysiseltä etäisyydeltään tuhansien kilometrien päässä tai vierellä.



<3: Ida

torstai 11. syyskuuta 2014

Kesän makumaailmoja

Kesä alkaa olla ohitse, mutta muiden kesäisten muistojen ohella haluan jakaa vielä kanssanne muutamia ruokamuisteloitakin. Näitä ruoka-aiheisia tekstejä toivotaankin aina silloin tällöin, ja niinpä päätin nyt yhden sellaisen teille toteuttaa! Mitään sairaiden aikojen ruokapäiväkirjoja, tai muutakaan päivän syömiset -aihetta ei ole luvassa, mutta sen sijaan olen kerännyt teille yleisimmin kesän uusia, ja osin tuttujakin, makumaailmoja, siis niitä parhaita herkkuhetki, joita kesääni on mahtunut.

Paljon onkin tullut kokeiltua ja nautittua kaikenlaista hyvvää niin kotona kuin lisääntyvien ravintola- ja kahvilareissujen muodossa. Olen jakanut tekstinikolmeen osaan, koti- ja arkiruoat, ulkona syömiset ja herkut. Mutta antaapa nyt kuvien ja kertomusten löytämistäni uusista makumaailmoista puhua puolestaan!

Koti- ja arkiruoat

Vaikka kokkaillut olin keittiöinspiksen purtua minuun jo aikaisemmin, niin kesällä aloin laajentaa huomattavasti myös sitä repertuaaria niistä ruoista, joista myös itse uskalsin nyt nauttia. Erityisesti keittoja tuli kokeiltua netin pullistelevasta valikoimasta useita. Kokkailin itselleni niin nakki-, kala- kuin pinaattiakeittoa ja kahta eri versiota kanakeitostakin. Lisäksi tein muun muassa kinkkukiusausta sekä makaronilaatikkoa. Muutamaan otteeseen tuli pyöräytettyä myös lounasmunakas, jonka täytteiksi pistin kinkkua ja kirsikkatomaatteja, sekä päälle runsaasti tuoreita yrttejä muun muassa persiljan muodossa, siis sitä, mitä sattui silloin kaapista löytymään. Tässä onkin ruoka, johon voi hyödyntää melkein mitä vain ja aina vain maistuu! Menestys oli kokeilujeni osalta vaihtelevaa, mutta ihan ehdottomiksi lemppareikseni osoittautuivat nakkikeitto ja makaronilaatikko sienillä höystettynä. Siinä pari yksinkertaista ja vaivatonta kotiruokaa, johon en taida kyllästyä koskaan!





Toki en kaupan valmispuoltakaan kesän aikana unohtanut, vaan hyödynsin sitä aina kun kiireet puskivat päälle tai ei inspistä kokkailuun riittänyt. Kaupan valmisuroista maistuivat ainakin porkkanaletut raejuustolla ja puolukkahillolla ja uusi löytöni savulohi, josta tulikin ihan jokaviikkoinen vakkariruokani, niin maukas ja hyvien rasvojensa vuoksi terveellinen tuo uusi kokeilu oli! Kalojen osalta tuli myös maistettua synttäripäivän kunniaksi friteerattuja muikkuja ruisjauhokuorrutteella.


Hieman spesiaalimpana  ruokana tuli kesän aikana paistettua muutaman kerran pihviä. Ja jos väitetään, ettei punainen liha enää maistu pidemmän tauon jälkeen, niin se väite ei kyllä pätenyt ainakaan minun kohdallani, vaan kyllä maistui! Myös mökin oman saunan grillillä savustetut nakit maistuivat kesäiltana herkullisilta. Kerran, ehkä pari tuli myös kokeiltua itsetehtyä pitsaa rieskaleipästen päälle. Täytteiksi valikoin kinkkua, juustoa, herkkusieniä ja kirsikkatomaatteja, sekä tietysti tomaattikastiketta.



Ulkona syömiset

Mutta eipä tuo omatekoinen pitsa ehkä hieman terveellisemmästä ravintosisällöstään huolimatta vain vetänyt vertoja pitserian pitsalle, ja niinpä kesäiseen aikaan lähipitseriamme tiskillä olin sielläkin varsin tuttu näky. Vakiotäytteisiin kuuluivat myös ravintolapitsojen osalta nuo mainitsemani kinkku ja tuoreet herkkusienet, tomaattikatikkeella, juustolla ja oreganolla maustettuna tietysti!



Tänä kesänä söinkin ulkona, kahviloissa ja ravintoloissa enemmän kuin monena menneenä kesänä yhteensä. Lihapullat maistuivat ruskealla kastikkeella ja ilman. Samoin naantalin reissullamme grillattu broileri ja pottumuusi, sekä paistettu siika kasvisten kera. Suosikkiravintolaruoakseni osoittautuivat kuitenkin reissun päällä jättimäiset lehtipihvit uusien perunoiden tai ranskalaisten kera.




Shoppailureissujen keskellä nälän kurniessa lounasaikaan tuli myös maisteltua erilaisia salaatteja, niin suosikkipaikassani ravintola-kahvila Teatterissa Helsingissä kuin Naantalin auringon allakin. Täytteinä oli niin kanaa-, katkarapuja kuin leikkeleitäkin, ja usein salaattia mehustivat ilokseni erilaiset raikkaat ja tuoreet kesän hedelmätkin muun muassa viinirypäleiden ja melonin muodossa.




Pikaruokaaedustivat autoreissuilla hotkaistut subwayn täytetyt patongit ja McDonaldsin hampurilaiset, jotka nekin toivat välillä ihan mukavaa vaihtelua ariruoailuun, vaikka eivät toki niitä kaikkein suurimpia makuelämyksiä olleetkaan.
 
Ihan oma Ihana lukunsa olikin sitten kesän alussa Parhaan Ystäväni kanssa toteutettu piknik, jolla tuoreiden marjojen lisäksi eväänä oli muun muassa karjalanpiirakoita. Kylmästä säästä huolimatta olikin tuo hetki herkkujensa, miljönsä ja tietysti hyvän seuran ansiosta ehdottomasti yksi kesäni kohokohtia!

Kaiken kaikkiaan tuntui Ihanalta, kun pytyin astelemaan esimerkiksi reissullamme mihin tahansa ravintolaan ilman stresiä tai huolta ilman etukäteisperehtymistä ruokalistaan, kun tiesin löytäväni sieltä itselleni aina jotakin syötävää. Ja vielä paremmalta tuntui se, että listalta pytyi oikeasti valitsemaan sitä, mitä eniten sillä hetkellä sattui tekemään mieli, ja vieläpä nauttimaan niin ruoasta, hyvästä suerasta kuin miljööstäkin, siis ravintolakokemuksesta kokonaisuudessaan.

Herkut

Kahvilareissuilla en toki unohtanut herkkujakaan. Shoppailureissun ja synttäreideni kunniaksi maistelin kahvilassa kanelikierrettä, voisilmäpullaa ja vaniljapullaa.



Ennen kaikkea tuli tänä kesänä kuitenkin syötyä mitä erilaisimmissa maussa jäätelöä, joka taitaakin olla kesäni aivan ykkösherkku. Kesäisellä Naantalin-reissullamme jäätelöä tulikin nautittua jäätelökioskin irtojäätelöistä päivittän, ja samoin se virkisti monta hellepäivää täällä kotipuolessakin. Makuina maistuivat niin salmiakki kuin rommirusinakin ja ensimmäistä kertaa vuosiin maistamani suklaapehmis sekä suosikikseni osoittautunut sateenkaarijäätelö mansikkakastikkeella.





Myös kaupan pakastealtaasta löytyi tänä kesänä monta uutta suosikkimakua. Maisteltua tuli muun muassa pandan lakupuikkoa seä tuutteja niin toffeen, päärynään ja mansikan kuin pingviiniuutuuden tiikerin mauissa. Jopa pitkään vanhojen osastomuistojen vuoksi, siellä kun kyseistä jäätelä tuli syötyä päivittäin, hurmaava kinuskipikari, taas maistui. Lisäksi tuli maisteltua vienetta-jäätelökakkujäätelöä sekä nuoleskeltua ikisuosikkiani kuningatarpinviinituuttia. Tänä kesänä todella huomasin jäätelömauissakin, kuinka vaihtelu virkistää, ja usein mitä makeampi pakastealtaan herkku, sitä paremmin se minulle tuntuu maistuvan.





Mökillämme ei pakasteallasta ole, joten jäätelöt jäivät kotiin, mutta sen sijaan lettuja nautiskelin siellä kera tuoreiden marjojen kera useampaankin otteeseen. Ja kyllä täytyy sanoa, että aidot, pitsireunaiset jättiräiskäleet ja oma mökin terassi järvimaisemineen vain jotenkin kuuluvat yhteen!



Marjoja tuli myös nautittua oikeastaan läpi kesän lettujen lisäksi myös esimerkiksi puuron lisukkeena. Ja mikäpä niistä oli nautiskellessa, kun alkukesästä sain papan oman kasvihuoneen maailman parhaita mansikoita ja loppukesästä äiti poimi meille litroittain täynnä vitamiineja olevia oman mökin pihan mustikoita! Kesän aamupalasuosikkini loihdin senkin papan pihamaan pensaan marjoista, nimittäin punaviinimarjoista tehdyn vispipuuron!



Jäätelö- ja lettuherkkujen lisäksi iltapalan päätteeksi maistuivat kaikenlaiset karkkisuosikini iki-ihanista kiss kiss karkeista meheviin vaahtokarkkeihin sekä tietysti isoihin pussillisiin irttareita! Iltasella myös monenlaisia suklaisia patukoita katosi parempiin suihin.



Vielä suklaatakin enemmän tuli kuitenkin hyödynnettyä kesän aikana luonnon omia herkkuja, nimittäin pähkinöitä -tosin suklaakuorrutuksella usein niitäkin. Lempparikauppani punnitse ja säästä saikin minusta kesän aikana oikein kantisasiakkaan, ja sen lukuisten ja lukuisten eri tavalla maustettujen pähkinärivien seassa tunsin olevani melkein seitsemässä taivaassa: kookos- ja salmiakipäällyteisiä manteleita, jogurtti- ja maitosuklaacahewpähkinöitä ja erilaisia suolaisia sekoituksia tuli maisteltua pitkin kesää -ja samalla turvattua hyvien rasvojen saanti!

Juhlatilanteissa tuli sitten herkuteltua hieman juhlallisemmilla herkuilla. Juhannusjuhliimme mökillä perheen parissa olin valmistanut mansikka-kääretortun rahkaisella täytteellä. Synttäripäivänä nautin prinsessaleivoksen, jonka vihreä marsipaanikuorrutus äti sisäänsä ermavaahtoa ja mansikkaista hilloa. Ja elokuisiin juhliini valmistamani piirakat sekä kaaaopohjaien vadelmarahka-täytekakku maistuivat myös itselleni. Enkä todella voisi olla onnellisempi siitä, että juhlien osalta myös kaikki tarjottavat olivat minulle nyt sallittuja, ja pystyin niistä täysin siemauksin nauttimaan, ja siten täydellisesti myös Ystävieni seurassa juhlahetkestä iloitsemaan!






Niin paljon on siis mahtunut kesääni sellaisia makuja ja ruokia, joihin en vieläpä vuosi sitten uskaltanut katsoakaan. Vaikka olenkin jättänyt syömishäiriöaiheiset tekstini ainakin vähemmälle, kertoo jo tämä tekstini mielestäni myös edistymisestäni sillä rintamalla. Se kertoo nimittäin syömisen vapaudesta, josutavuudesta, rohkeasta kokeilumielestä ja ennen kaikkea nautinnollisuudesta. Nämä makumaailmat säilyvät muistoissani hyvinä kokemuksina ahdistuksen sijaan. Ne kertovat siitä, kuinka minä olen ottanut monta rohkeaa askelta, ja nauttinut samalla jokaisesta askeleesta hymyssä suin!

<3: Ida

lauantai 6. syyskuuta 2014

Jippikayjei!!!

Kun kuulin Idolini Cheekin järjestävän synttäeitäni seuraavana viikonloppuna historiallisen keikan olympiuastadionille, oli minulle heti selvää, että ehdottomasti haluaisin olla tuota tapahtumaa todistamassa. Ja monen monen mutkan kautta lopulta sainkin perjantaiselle konsertille liput minulle ja siskolleni hommattua.

Vaikka odotukseni keikasta olivat korkealla, ylitti Cheek ne totaalisesti. En ole paljon keikoilla käynyt, mutta olen varma, että tämä todella kannatti kokea. Cheek todellakin räjäytti stadionin!




Suuresta karismastaan ja lavaelementeistään huolimatta keikalla oli keskiössä se mikä kuuluikin olla: musiikki. Sokka irti heti alkuun reväytti pankin, Katri Helenan kanssa laulettu puhelinlangat laulaa sai aivan uutta syvyyttä, ja viimeistään niille joilla on paha olla sai kyyneleenkin silmäkulmaan. Onneksi timantit on ikuisia konsertin päätteeeksi nosti jälleen hymyn huulille.

Arvostin myös sitä, kuinka Cheek oli järjestänyt mahdollisuuden niin monelle kolleegalleen itsensä lisäksi kokea tämän varmasti uransa huipennuksen. Lavalla nähtiiin siis Cheekin lisäksi muun muassa niin vain elämää -sarjan tähtiä, Diandra, kuin Cheekin alkuaikojen räppikavereitakin.



Tunnelma oli katossa, tai pikemminkin stadionin tornissa heti Cheekin lavalle saapumisesta lähtien, ja pysyi siellä konsertin päättymiseen saakka. Ihmiset lauloivat ja tanssivat mukana, yleisön innostus oli niin käsin kosketeltavaa, että melkein jännitti, kuin olisi itse ollut lavalla.

Itsekin nauroin, hyvällä tavalla jännitin, hymyilin, lauloin, huusin ja kiljuin ja taputin keikalla enemmän kuin ainakaan pitkiin ptikiin aikoihin. Siis olin täysin fiiliksissä.



En ole varmaan koskaan kokenut sellaista ihmismäärää, ja samalla niin voimakasta yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyytttä kuin tällä keikalla. Kun itse päätähti Cheek pyysi yleisö nostamaan puhelimet ilmaan, ja neljäkymmnentätuhatta valoläiskää loistivat pimeydessä, tuntui melkein, kuin olisi ollut tähti taivaalla.




Kymmenistä tuhansista ihmisitä huolimatta oli kuitenkin ohituskasita laulettu nienoaan minulle. Niin minusta tuntui, kuten varmasti aika monesta muustakin. Ja se on jo aika saavutus.



Ja tämän kuohunnan seasta nousi jotakin syvempääkin tunnetta: Ihailua. Eikä se johtunut vain hienoista lavasteista, komeasta ulkonäöstä tai tarttuvista biiseistä. Cheek ja olympiastadion, CheekEnd, on minulle esimerkki siitä, mitä Suurella Rohkeudella, Itseluottamuskella, Kunnianhimolla ja kovalla puhtaalla työllä voi saavuttaa.







<3: Ida