keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Vappu kera herkkujen ja hyvän seuran

Vapun viettoni ei ollut tänäkään vuona erityise railakas, mutta varsin mukavissa merkeissä tuota juhlaa tuli useammassakin tilaisuudessa juhlistettua. Taas tuli takataskuun muutama mukava muisto, jotka haluan jakaa kanssane, vaikka vapusta onkin jo tovi vierähtänyt ja sen jälkeen muitakin juhlia vietetty. Tässä siis hieman kertomusta siitä, mitä minun vappuuni tänä vuonna kuului.

Päiväkotimme oli torstaina kiinni, joten lasten kanssa juhlistimme vappua jo aatonaattona keskiviikkona. Olimme koristelleet ryhmähuoneemme serpenttiineillä ja ilmapalloilla, ja yhdistäneet lasten normaalisti noin neljän lapsen pöydät yhdeksi isoksi pöydäksi. Siinä koko seitsemäntoista 1-3 -vuotiaan lapsen seurue nökötti yhdessä vappulounaalla nakkien ja munkkien kanssa. Kyllä oli hellyttävä näky! Varsinaisia naamiaisia meillä ei ollut, mutta yksi tyttö oli välttämättä halunnut pukeutua vaalenapunaiseen prinsessamekkoon.

Tänä vappuna sain myös koristella ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin myös oman kotini vappukuntoon serpentiinein ja prinsessailmapalloin. En vielä tässäkään iässä suostunut luopumaan jokavuotisesta vappuperinteestä, vaan iso heiumilmapallo oli saatava. Oman kotini kunniaksi se oli tänä vuonna muumitalo.





Samaisena keskivviikkona olimme sitten illalla papallani munkkikahveilla. Kun olimme pieniä, äitini leipoi meidän kanssamme aina itse vappumunkkeja siman kera. Mutta ihan hyviltä ne kaupan hillomunkitkin maistuivat, varsinkin hyvässä seurassa.



Vappuaattona meidän oli tarkoitus mennä perheen kanssa yhdessä vappuillalliselle, mutta siskollani oli muita suunnitelmia ja ätiini oli sairastunut, joten lopulta menimme isän kanssa kahdestaan. Paikaksi olimme valikoineet perinteisen ravintola Seurahuoneen, jossa olemme juhlistaneet vappua useana vuonna ihan lapsesta saakka. Korkea katto ja isot kristallikruunut saavat minut yhä muistamaan sen pikku-Idan tuskan, kun minni-ilmapalloni lenteli kattoon, ja sinne jäi. Onneksi tänä vuonna palloni oli turvassa kotona!

Kaikki annokset olivat todella hienon näköisiä ja ennen kaikkea herkullisia. Alkuruoaksi otimme isän kanssa ankkaa. Pääruoaksi minä päädyin sinisimpukkalautaseen ja tarjoilijan suosituksesta Provencen kansviksiin. Isäni valitisi maissikanaa perunasoseen kera, ja jaoimme sitten annokset ja maistelimme toisiltamme. Oli ihanaa nauttia hyvästä ruoasta kaloreita laskematta ja sen kummemmin suunnittelematta!





Oli myös ihan Parasta päästä isän kanssa juttelemaan isän kanssa kunnolla mukavissa tunnelmissa. Isänikin totesi juuri kaivanneensa tällaista kahdenkeskistä aikaa aikusien tyttärensä kanssa.Kaiken kaikkiian ilta oli siis todellinen Elämys juhlavassa miljöössä, parhaassa mahdollisessa seurassa ja suusssuolavien herkkujen parissa. Syötyämme huomasimmekin, että parituntia oli kulunut ihan kuin siivillä! Niin mukava kokemus tuo olikin, että sovimme menevämme toisenkin kerran yhdessä ulos syömään.

Vapunpäivänä olin tapaamssa entistä työkaveriani ja hyvää Ystävääni pitkästä aikaa. Ystäväni oli kutsunut minut teelle ja tarjosi vielä omena-struudelia ja pikkuleipiä sen lisäksi. Itse vein tuomisina myös keksejä, joita olin kokeeksi leiponut seuraavan viikon leipomistuokiota lasten kanssa ajatellen. Nämä yhteiset teehetket kera käsitöiden kuuluivat vuosia sitten jokaviikkoisiin perinteisiimme, ja oli ihana elvyttää tuota ihanaa perinettämme. Vaihdoimme kuulumisia ja seurassimme siinä sivusilmällä samalla lätkän MM-kisojen avausottelua. Ihan parasta laatuaikaa!



Toivottavasti teilläkin oli hauska vappu!

<3: Ida


13 kommenttia:

  1. "sinisimpukoita ja kasviksia - --kaloreita miettimättä" :DD Jep.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi ajatuksia herättäneestä kommentistasi! Jäin pohtimaan sen pohjalta, mitä oikeasti tarkoittaa normaali suhtautuminen ruokaan ja syömiseen, mitkä ovat terveitä valintoja. Onko se sitä, että vetää kaksin käsin pitsaa ja hampurilaisia vai jotakin muuta?
      Minusta terveys ravintolassa näkyy esimerkiksi siinä, että pystyy valitsemaan listalta sitä, mitä oikeasti haluaa. Että valinnat tekee itse eikä sairaus. Ja että pystyy ruoasta ja tilanteesta nauttimaan aidosti ilman stressiä tai sotaa päänsä sisällä. Ja sellaisia asioita oli minun vappuillallisessani mukana.
      Toki olen syönyt ravintolassa kaikkea pitsasta pihviin ja nuggetteihin, mutta koska noita sinisimpukoita valkoviinissä tulee keiteltyä harvemmin kotona (eikä esim pitsaa tms olisikaan ollut tarjolla), päädyin nyt niihin. Jossakin toipumisen vaiheessa minulla oli tarve valita haastavempia asioita, kuten pitsaa, osoiittaakseni, että siihen pystyin, ja mieleni teki lähestulkoon vain herkkuja, jotka olin itseltäni aikoinani kieltänyt. Nyt tunnen päässeeni jo tuon vaiheen yli, ja valintani mukailevat oikeasti omia mieltymyksiäni. Minut paremmin tuntevat tietävät, että jo 10-vuotiaana valitsin mieluummin kattilallisen sinisimpukoita kuin ranskalaisia ja nakkeja, kun sellainen valinta eteeni annettiin. Pääasia on, että pystyn nyt valitsemaan sitä, mitä mieleni tekee, eikä se aiheuta pääni sisällä minkäänlaista myllerrystä, ainoastaan nautintoa.
      Oikein hyvää kevään jatkoa Sinulle!:)

      Poista
  2. Voi apua, ihmiset lukee mitä haluaa... Hillomunkit mulla pisti silmään;) nam! Kiva vappu varmasti oli ja ehkäpä paras tähän astisista muistoista?:)
    Seurailen arkeasi perässä tullen:) annat paljon uskoa, että kaikesta tästä voi ryömiä ulos kunhan vaan uskoo itseensä!:)
    -N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei N! Onpa jälleen kiva kuulla Sinusta! Todella itsekin välillä mietin sitä, milllaisiin asioihin lukijani teksteissäni kiinnittävät huomiota. Valitettavasti suuri osa lukijoistani ovat sairaita, ja se näkyy myös siinä, millaisien lasien läpi he lukevat ja kommentoivat tekstejäni.
      Vapuista minulla on oikeastaan koko elämäni ajalta mukavia muistoja, yhtä osastolla vietettyä sellaista lukuunottamatta. Jo lapsuudesta muistan pallot, munkit ja hulinat kaupungilla, ja opiskeluvaput olivat kyllä vuoden kohokohtia....Mutta eipä ollut huono tämäkään! :)
      Perässäni tulet, ja varmasti tuletkin! Omalla tavallasi ja omaan tahtiisi, mutta tulet, ja se on pääasia. Hienoa, jos myös minun tarinani on matkaasi omalta osaltaan tukemassa! Muistahan olla ylpeä itsestäsi, Sinä hieno nainen! :)

      Poista
    2. Kiito rohkaisun sanoistasi:):) olet kyllä hienon sydämen omaava nainen! Sairaana kun menettää usein uskon itseensä eikä ympäristö aina niitä tarvittavia oikeita sanoja aina tarjoa, niin ikinä näitä ei saa likaa;)
      Hyvää Helatorstaita ja viikonloppua!
      -N

      Poista
    3. Kiitos, samoin Sinulla on epäilemättä lämmin Sydän paikallaan, Ihana, N! <3

      Poista
  3. Hei Ida!
    Tosiaan, eka anonyymi ei sinua oikeasti tunne, joten ei tiedä että todellakin tänä päivänä olet siinä pisteessä, että syöt mitä haluat kaloreita ihan oikeasti laskematta :) On jälleen kerran ihana lukea miten osaat nauttia tästä päivästä ja kyseisestä hetkestä ilman anoreksiamörön kuiskutuksia korvaan!
    Ihanalta myös kuulosti kahdenkeskinen hetki isäsi kanssa! Vaikka harmi ettei koko perhe päässyt matkaan mutta onneksi voitte tavata toisen kerran komko porukalla! Ja mukavaa että isäsi kanssa jatkatte kahdestaan ruokailua ulkona!

    Mukava vappu siis kaiken kaikkiaan sinulla kun vielä ystävääsikin tapasit! Täällä meikäläinen oli ihan kolmistaan tyttöjen kanssa ja vuoroin vieraissa naapurin luona. Ei siis mitään kovaa bailumeininkiä täälläkään, eli juuri minun makuuni.

    Lämmin halaus ja tavataan pian jooko? <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katarina! Kiitos Ihanasta kommentisasi!
      Kyllä tästä vapusta jäi minulle taas mukavat muistot. Muistot ilman Mörköä, muistot rakkaiden kanssa vietetyistä hetkistä:) Sinunkin vappusi kuulostaa myös mukavalta ja rennolta, varmasti sellaista kaipasitkin!
      Ja juuri tuohan on pääasia: että te minut oikeasti tuntevat, läheiseni, ja ennen kaikkea minä itse tiedän, missä menen ja kuinka olen anoreksiasta vapaa. Siinä eivät paljon satunnaiset anonyymikommentit paina.
      Halauksin ja tapaamisiin pian, toivottavasti <3<3

      Poista
  4. Jos nyt ruoditaan sitä, mikä jäi päällimmäiseksi tekstistäsi mieleen, on minulla ainakin ilo ja onni. Ilo onnistuneesta työväen juhlasta ja onni illallisesta parhaassa seurassa. Kun on takana tämä sairaus, niin ei ole itsestään selvää, että pystyy ylipäänsä syömään ravintolassa yhtikäs mitään. Jo valinta, vieras ympäristö ja sitten se itse syöminen ovat haastavia, mutta sinä olet päässyt siitä yli ja pystyt ruokailemaan huoletta omien makumieltymysten mukaan. Olet nauttinut vapustasi, se on tärkeintä ja olen ylpeä sinusta. :) Postauksesi toi taas tuulahduksen keväästä ja saapuvilla olevasta kesästä, sekä riemun elämästä. Ihanaa viikonloppua muru!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kiitos Nell, tiivistitpä juuri kommnentissasi sen koko tekstini tärkeimmän sanoman: juhlan ilon, nautinnon vapaudesta ja onnen siitä, että olen nyt tässä ja ympärilläni kaikki rakkaat.
      Sitä kaikkea: iloa, onnea, ja nautintoa, sekä ennen kaikkea tuota elämän riemua toivon Sinulle koko sydämestäni, Ystävä! <3

      Poista
  5. Mukavan kuuloinen vappu ja hienosti olet selvinnyt taas monista haasteista vapunkin suhteen!

    Ihana nähdä että sulla menee jo niin hyvin! :)

    Hyvää kevään jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pinja! Minulla tosiaan menee nyt todella hyvin. Mutta tämän hyvän saavuttamiseen on pitänyt matkata monen mutkan ja vaikeuden kanssa, kohdat monen monta haastetta. Nyt olen tullut pisteeseen, jossa esimerkiksi vapun ravintolaillallinen ja lomapäivä eivät ole enää haasteita, vaan voin keskittyä pelkästään niistä nauttimiseen. Tällä haluan sanoa Sinulle, että ne haasteet, jotka nyt rohkeasti uskallat kohdata, ovat joku päivä vielä elämäsi ilon aiheita. Tsemppiä! :)

      Poista