Minun päiväni lastentarhanopettajana

Näitä päivistäni kertovia tekstejä toivotaan aika ajoin ja myös harjoittelustani kertovia tekstejä on kaipailtu. Päätin siis nyt valottaa teille hieman erästä arkista työpäivääni päiväkodissa. Suortin viimeisen opiskeluihini liittyvän harjoittelun siis huhti-toukokuussa 1-3-vuotiaiden lasten ryhmässä. Valitettavasti kuvia en voinut työpaikalla ottaa, ja vaitiolovelvollisuuteni vuoksi minun oli jätetttävä joitakin asioita kertomatta, mutta yritin parhaani mukaan välittää teille kuvan työpäivästäni ja sen arjen iloista.

Saavun päiväkotiin aamupalalle. Ruokapöydässä lasten lempikeskustelunaiheita on se, kuka tulee heitä hakemaan päiväkodista. Jokainen kuusihnkisen pöytäni lapsi hihkaisee minulle, että äiti tulee hakemaan tänään. Kuuntelen jokaista ja vastaan tasapuolisesti jokaiselle. Tärkeänä näen, että jokainen lapsi saa osallistua ja oman vuoronsa. Kohtelias lisää pyytäminenkin onnistuu 2-3-vuotiailta pienellä ohjeistuksella. Pyrin tukemaan myös lasten oman hallinnan tunnetta tarjoamalla valinnan mahdollisuuksia: "näin ison" sanoo poika, ja harottaa sormiaan, kun kysyn, haluaako hän ison vai pienen näkkärin tänään. Ruokailun päätteeksi iloitsen yhden lapsen kanssa siitä, kun  hän saa puurolautasensa tyhjäksi, vaikka yleensä hänelle ei puuro maistu. Myös toinen puuroa rakastava  tyttö ja esittelee omaa tyhjää lautastaan minulle kolme vuotiaan ylpeydellä. Hymyilemme yhdessä.

Aamupalan jäljeen ohjeistan lastenhoitajat päivän kulusta; kuka hoitaa mitkäkin tehtävät ja lasten jakamisen ulko- ja sisäpuuhiin. Itse menen ensin valmistamaan keittiöön keksitaikinaa. Tarkoituksenani on nimittäin tänään leipoa lasten kanssa järjestämääni äitienpäivätilaisuutta varten.

Kun taikina on hetkisen ehtinyt jääkaapissa jähmettyä ja ensimmäinen ryhmä lapsia saatu puettua ulos, otan muutaman lapsen kerrallaan kanssani leipomaan. Lapset pukevat innoissaan pienet ruskeruudulliset esiliinat ja iskevät kätensä onnessaan taikinaan. Tuokion tavoitteenani on opettaa lapsille juhlan valmistelua, välittää ajatus toisten ilahduttamisesta ja tarjota onnistumisen kokemuksia itsetekemisestä. Kun pidän mielessä yleisen tavoitteeni opettaa pieniä pikkuhiljaa yhdessä tekemiseen, ilahdun erityisesti, kuinka eräs kaksivuotias poika jakaa kaikille diplomaattisesti muotteja toisten lasten toiveita kuunnelle. Itselle hänelle jää pieni piparkakkuakka, jonka hän nimeää laulamamme laulun mukaan "piippolan muoriksi". Taitaa myös ilahduttamisen idea välittyä, kun lapset puhuvat, miten äiti ilahtuu. Niille lapsille, jotka ovat arempia tai eivät meinaa uskaltaa mukaan, ohjaan kädestä seuraamaan, ja vakuutan ettei mitään tarvitse tehdä. No, kauan nämäkään lapset eivät jaksa sivusta seurata, ennen kui kädet ovat jo taikinassa. Lopulta kaikki lapset innsotuvat leipomisesta eivätkä meinaa millään haluta lopettaa. Avittaessani toisia lapsia, pöydän toisella puolella myös taikinaa katoaa suuhun ihan kiitettävässä tahdissa...

Leipomisryhmien välillä autan lapsia pesulla ja pukemisessa. Pyrin tukemaan lasten omatoimisuutta, mutta olen myös valmiina auttamaan. Kyse on pienistä lapsista, ja haluan vahvistaa lasten turvallisuuden tunnetta välittämällä lapsille, että aikuinen on päiväkodissa lapsia varten. Kun leipomukset on leivottu ja kaikki lapset ovat hoitajien kanssa ulkona, valmistelen sängyt ja katan ruokapöydät.

Lasten tullessa sisälle pidän enne lounasta koko ryhmän 17 lapselle yhteisen laulupiirin. Yhdessä musisoimisen on todettu tukevan lasten pisitiivista kesinäistä vuorovaikutusta ja toisten auttamista. Ihailen jälleen, kuinka pienet lapset jaksavat odottaa omaa vuoroaan. Riemunkiljahdukset kaikuvat ja huulet nousevat hymyyn viieistään siinä vaiheesa, kun otan jäniskäsinuken esiin. Jokainen haluaa vuorollaan silittää ja suukotella jänistä. Leikimme muun muassa jänis istui maassa -leikkiä. Mutta voi, yksi tyttö jääkin "nukkumaan" keskelle, kun on aika pomppia omalle paikalle. Se vasta naurattaakin toisia, ja etenkin nukkuvaa pientä jänistä. Opastan toiset lapset herättelemään jänistä silittelemällä kaveria.

Lounaalla pyrin herättlemään yhteistä keskustelua johon myös ryhmän maahanmuuttajataustaiset tytöt pääsisvät mukaan. Sellainen löytyy jälleen muumi-eväsrasiastani. Joka päivä jokainen haluaa sitä vurollaan ihastella ja joka päivä nimeämme siitä lasten kanssa muumihahmoja ja saan selittää,mikä on majakka. Eväsrasiani on jo hajonnut liitoksistaan, mutta pidän sitä mukana, koska se on lapsista niin kiinnostava.

Lounaan jälkeen luen lapsille unisatua ja paijailen ja silittelen heidät uneen. Lasten nukkuessa on yleensä aikuisten kokouksia. Tällä kertaa en itse osallistu kokoukseen, vaan päästän sille muun henkilökunna, sillä niissä käsiteltävät asiat eivät koske minua. Jään vahtimaan lapsia ja päivystämää puhelinta. Muovailen tytön kanssa, joka on hereillä. Samalla valmistelen askartelutarvikkeita valmiiksi iltapäivän toimintaan.

Lasten herättyä askartelen yhden pojan kanssa äitienpäiväkorttia, joita olemme tehneet muiden lasten kanssa eellisellä viikolla. Ohjatessani pyrin positiivisella kannustuksella ja rohkaisevalla palautteella tukemaan lasten itsetunnon kehitystä. Tarjoan lapsille aikuisen aikaa ja onnistumisen kokemuksia itsetekemisestä. Kun sellainen lapsi, jolla on itsetunto-ongelmia ihailee työtään ja iloitsee onnistumisestaan,  muistan taas, miksi tätä työtä kannattaa tehdä.

Iltapäivällä valmistelen vielä välipalat ja syön sen lasten kanssa ja sitten onkin jo aika lähteä kotiin. Kotiin saavuttuani aurinko paistaa, enkä ehtinyt tänään koko päivänä lasten kanssa ulos. Ensin pikasiivous, ja sitten päätän lähteä pienelle kävelylle ennen paperihommin ryhtymistä.

Kotona täydennän yliopistolle lapsihavainnointitehtävääni lasten vertaissuhteista, arvioin päivän omaa toimintaani ja lasten oppimista. Illalla suunnittelen vielä seuraavan päivän ryhmät ja musikkipiirin valmiiksi. Ylihuomenna pidän lisäksi äitienpäivän yhteisen musiikkileikkiuokion äideille ja lapsille ja kahvittelutilaisuuden, joten suunnittelen sitä, ja mietin, mitä lauluja otan mukaan. Kutsut olen lähettänyt vanhemmille jo viikko sitten, ja ilokseni lähes kaikki vanhemmat ovatkin ilmoittautuneet tilaisuuteen. Ehdottomasti kiva päästä juttelemaan vanhempienkin kanssa pelkkiä tulo- ja hakutilanteita enemmän ja esittelemään, mitä olemme kuluneiden viikkojen aikana lasten kanssa laulaneet, askarrelleet ja leiponeet.

Yhdeksän maissa illalla suljen tietokoneen ja istahdan sohvalle jännittämään MM-lätkäottelua kera teekupposen ja suklaapullan. Olen tämän rentoutumishetkeni ansainnut!

<3: Ida