Synttäripäiväni

Olenkin kertonut teille lauantaisesta hemmottelupäivästä yhdessä Rakkaan siskoni kanssa. Synttäreitä tulikin tänä vuonna "juhlistettua" useaan otteeseen. Varsinaiset juhlat järjestin elokuun lopussa, mutta siitä lisää myöhemmin. Sitä ennen pääsette nyt kuitenkin kurkistamaan itse syntymäpäivääni 18.8, vähän myöhässä tosin, mutta toivottavasti siitäkin huolimatta tavoitatte tämän muiston tunnelman.

Merkkipäivästäni huolimatta ei tuo elokuinen maanantai itse asiassa osaltani ollut mitenkään kovin juhlallinen. Siihen kuului lähinnä terapiaa ja viimehetken paniikkipänttäystä seuraavan päivän tentin osalta. Sääukkokaan ei toivettani kuunnellut, vaan vettä satoi välillä oikein kunnollakin. Ja silti kaikesta arkisuudestaan huolimatta siihen mahtui myös pienen pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä, tähtihetkiä, joiden ansiosta jäi tuo päivä mieleeni yhtenä vuoden parhaista.

Heti herättyäni löysin pöydältä kasan lahjoja, ja kimpun aivan ihania vaaleanpunaisia ruusuja. En voi sille mitään, että aina kun saan kukkakimpun, on se sitten keneltä hyvänsä, herkistyn aina jotenkin, sillä tunnen itseni jollakin tavalla tärkeäksi. Meidän perheessämme kukkia ei anneta turhan usein, vaan ne kuuluvat vain harvoihin tärkeisiin päiviin, ja ehkä ne juui siksi tuntuvatkin niin Hienolta.

Lahjapaketeista kuoriutui mitä ihanin korttiteline, makeita vaahtokarkkeja ja suloisin muumi-korttikotelo jonka olen nähnyt, sekä taivaallisen tuoksuista kookoksista vartalovoidetta, ja pilkottipa pussista vielä lehti täynnä tuikitarpeellista tietoa idolistani Cheekistä! Vanhemmiltani sain paitsi muumiaiheisen keksi (tai minun tapauskessani puurohiutale) -purkin ja jalkahoitosetin, myös lahjakortin hierontaan sekä toivomalleni valokuvauskurssille. Mieleisempiä lahjoja en olisi voinut toivoa!

Illalla nautiskelin iltapalan päätteeksi kermaisen prinsessaleivoksen, jollaisesta olin haaveillut jo pitkään. Ja kyllähän se paitsi näytti upealta vihreine kuorrutuksineen ja tomusokereineen ja suklaaraitoineen, myös maistui aivan taivaalliselta. Juuri sellaiselta makean mansikkaiselta ja kermaiselta unelmalta, josta olin vuosia vain haaveillut, ja joka nyt, syntymäpäivänäni todisti minulle, miten paljon olin saavuttanut.

Oli myös todella Ihanaa huomata, kuinka monet ystävät olivat huomioineet merkkipäiväni niin perinteisillä postikorteilla kuin sosiaalisessa mediassakin. Olin todella otettu siitä, että niin vähän kaukaisemmat ystävät, kuin erityisesti ihan ne kaikkein läheisemmätkin muistivat minua syntymäpäivänäni. Se teki arkisesta päivästäni juhlan.

Kaikkein Paras kortti tuli kuitenkin papaltani. Pappani ei yleensä ole kovin runollinen tai tunteellinen, kuten edesmennyt mummoni oli, mutta nyt hän oli kirjoittanut korttiini niin liikuttavan tekstin, että en voinut estää kyyneleen valumista poskelle ja samalla hymyn leviämistä kasvoilleni. Kortissa luki ikioman pappani raapustamana: "sydämelliset onnittelut parhaalle ystävälle". Silloin minä tiesin sen. Olin tehnyt jotakin oikein. Olin jollekin tärkeä.

Ja kaiken tuon huomion keskellä minä taas muistin sen kaikkein tärkeimmän. Muistin sen, kuinka hirmuisen rakastettu olenkaan. Ja kaiken sen rakkauden ympäröimänä Elämä maistuu ainakin vähän enemmän siltä prinsessaleivokselta.

<3: Ida