keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Neljä samankaltaista

Tiedätekö sellaiset ihmiset, joiden kanssa tapaaminen on aina yhtä mukavaa ja mutkatonta, oli sitten edellisestä tapaamiskerrasta kulunut päivä tai vuosi? Sellaisia, joiden kanssa saa olla täysin oma itsensä, mitään piilottelematta tai peittämästä? Sellaisia, joiden kanssa on vain hyvä olla?

Juuri tällainen suhde minulla on serkkuihini. Vuosien ajan, itse asiassa lähes koko elämämme, olemme asuneet toisessa maassa, jopa toisella mantereella serkkujeni kanssa, ja tavanneet aina vain kesäisin. Mutta nuo yhteiset kesämme ovatkin sitten olleet kultaisten muistojeni kirkkaimpia timantteja.

Lapsena leivoimme yhdessä pullia (ja myimem niitä naapureillemme), leikimme niin nukkeleikkejä kuin juoksimme ympäri isovanhempiemme pihamaata rosvo-poliisileikissämme. Riidellyt en ole varmaan kenenkään kanssa koskaan elämäni aikana yhtä paljon, mutta en ole varmaan nauranutkaan. Olemme siis fyysisestä etäisyydestä ja rajoitetusta yhteisestä ajastamme huolimatta onnistuneet muodostamaan välillemme jotakin todella arvokasta, jotakin täysin ainutlaatuista.



Ja parasta on ollut huomata, että olemme myös paljon tuosta ainutlaatuisuudesta onnistuneet säilyttämään.  Vaikka nimittäin paljon on meille kaikille tapahtunut, ei meidän välinen suhteemme ole siitä kärsinyt, ei vaikka aikaa on kulunut ja olemme kaikki aikuistuneet. Kun nyt tapasin Fannyn kanssa serkkujamme elokuussa, oli se sama avoimuus, se keskusteluyhteys, myötäeläminen ja aito nauru yhä välillämme.

Siinä yhdessä shoppaillessamme, kahvilassa istuskellessamme ja valokuvia auringon paisteessa napsiessamme jaoimme niin syvät tunteemme liittyen yhteisiin vaikeisiin kokemuksiimme, kuin hauskimmat lapsuusmuistommekin. Täysin luontevasti, kuin olisimme eilen vasta tavanneet, vaikka todellisuudessa aikaa oli vierähtänyt vuosi.



Silloin todella taas muistin, mikä tässä Elämässä oikeasti on vaalimisen arvoista, millä todella on merkitystä. Ja ne ovat kaikkein läheisimmät ihmiset, ovat ne ihmiset sitten fyysiseltä etäisyydeltään tuhansien kilometrien päässä tai vierellä.



<3: Ida

8 kommenttia:

  1. Ihana teksti, Ida. Paljon on nelisin koettu ja kerätty kauniita muistoja. Ihan kun Kaija Koo olisi kirjoittanut meistä tai meille tuon biisin:D! Seuraavaa tapaamista odottaen :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Fanny, varmasti olemme molemmat yhtä mieltä siitä, että parhaimpia muistojamme lapsuudesta ovat juuri ne nelisin koetut, ja mikä parasta, uskon, että keräämme niitä yhdessä vielä nyt aikuisiälläkin lisää! :)

      Poista
  2. Ihanat daamit kesäauringossa! Tapaaminen oli merkityksellinen teille kaikille. Toivottavasti tapaatte pian uudelleen. <3

    VastaaPoista
  3. Hei Ida!

    Ihanaa että teillä on noin hyvä kontakti serkkuihinne! Yhteisiä muistoja käy ihan eri tavalla läpi just koska ovat yhteisiä kuin jos kertoo niistä ihmiselle joka ei ole ollut mukana! Etäisyydellä ei todellakaan ole väliä, ei maantieteellisellä eikä ajallisella kun kyseessä on läheinen ystävyys!

    Lämmin halaus <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katarina! Totta, yhdessä kokeminen on Elämän parhaita puolia, ja sitä olen saanut paljon kokea yhdessä Rakkaiden serkkujeni kanssa. Ja olen onnellinen, että myös me kerrytämme hyvää vauhtia yhdessä niitä hienoja yhteisiä kokemuksia ja muistoja! ;) <3

      Poista