Matkalla Somerolle poikkesimme lauantaisin Somerniemellä järjestettävälle tori- ja kirpputoritapahtumaan. Ja voi että siinä olikin maalaistapahtumaa kerrakseen! Kyllä kalpenivat Hietsun kirpputorit ja muut tämän tapahtuman rinnalla! Monta kentällistä autoja oli parkkipäivät täynnä, ja laaja alue täyttyi elävästä musikista, hauskin hattu -kilpailusita, erilaisista kojuista täynnä itsekudottuja mattoja, toinen toistaan punaisempia ja makeampia mansikoita, erilaisista tuoreista vihannekista aina porkkanoista sipuleihin, mummojen voilla ja rakkaudella leipomia pullia ja sämpyöitä ja tietysti niitä jokaisten markkinoiden pakollisia metrilakuja!
Kuljettuamme läpi torihumun erilaisia nyssäköitä lopulta kanniskellen kassit täynnä herkkuja, saavuimme kirpputorialueelle, joka oli suuri ja täynnä tavaraa sekin. Mitään parin eruon H&M -rättejä oli täätä turha etsiä, mutta sen sijaan hienoja vanhoja tavaroita ja leluja ja arabian astioita oli niin paljon kuin vain jaksoi toivoa! Itse löysin kripputorilta paitsi muumi-astioita kokoelmaani, myös Ihastuttavat Herra & Rouva hiiren sohvan nurkkaani komistamaan, ja ehkäpä johonkin myös tulevassa työssä hyödynnettäväksi...Kuka tietää, mutta eihän näin viehättävää parivaljakkoa kerta kaikkiaan vain voinut jättää markkinoiden hiekkaan pölyttymään!
Somerniemen torilta jatkoimme sitten siis Someroon. Someron kesusta koostuu oikeastaan yhdestä kadusta, jonka varrella on pieniä viehättäviä kahviloita, leipomoita ja hampurilaisia tarjoavia baareja, seä joitakin liikkeitä, kuten viehättä vanhanaikainen kirjakauppa, pieni mutta tyylikäs vaateliike, luontaistuotekauppa ja eräs sisustuskaupankin tapainen.
Someroon tutsutasamme mukaani tarttuivat pitsillä koristellut ja timantein kimaltelevat farkkushortsit, jotka hyvin mielestäni täydensivät asukokonaisuuteni siskoltani saamieni aurinkolasejen ja Porvoosta kotiuttamani paperinaruisen leirihatun kaveriksi. Ja tarttuipa mukaani omaan asuntooni myös aivan ihastuttava peltinen, ja tietysti vaaleanpunainen, leipälaatikko, jollaisesta olen haaveillut jo pitkään, ja joka nyt sattui osumaan vihdoin kohdalle!
Aikamme kierreltyämme päädyimme lounastamaan erään peinen hotellin (kyllä täälläkin pienessä kylässä oli oma hotelli!), yhteyessä olevan ravintolan terassille. Itse päädyin herkullisiin itsetehtyihin lihapulliin. Ja täytyy sanoa, että maistui todella hyvältä! Mutta sitäkin parempaa oli se vapaus, jota tunsin kyetessäni valitsemaan listalta juuri sitä, mitä eniten sattui sillä hetkellä tekemään mieli!
Ruokailun jäleen lähdimmekin sitten ajelemaan jo mökkiä kohti. Alkuperäisenä suunnitelmanani oli ollut lähteä kyseisenä päivänä jo kotiin päin, mutta päätimpä lennossa jäädä vielä toiseksikin yöksi, niin hauska oli ollut retkemme ja niin mukava edellinen päivä laiturin nokassa.
Illalla pelailimme vihdoin isän ansa Monopolya -kun siihen kerrankin oli aikaa. Pelailun lomassa nautin Suurimpia herkkujani: kesän tuoreita mansikoita ja ihanan äitelän makeita vaaleanpunaisia ja pehmoisia vaahtokaramelleja!
Illalla painaessani pääni tyynyyn mietin, kuinka onnellinen olen siitä, että olen nyt tässä, ja nautin taas mökkeilystä vanhempieni kanssa. Kyllä nämä taitavat olla niitä Elämän todellisia Tähtihetkiä!
<3: Ida
Oijoi... lisää kesän tuulahduksia! :) Mukava heinäkuinen retkipäivä teillä Somerolle/Somerniemelle! Ja ihan eritoten oli varmastikin sympaattinen tuo Somerniemen tori- & kirppistapahtuma. Pisti silmään, että kivan näköisiä nuo suuremmat mansikkakorit (kakkoskuva); kesän kunkkuja kun yleensä myydään vaan niissä niin tylsissä rasioissa tai laatikoissa... Ja siis, sanomatta selväähän oli, että Herra ja Rouva Hiiri päättivät ryhtyä cityhiiriksi ja lähteä matkaasi... Niin oikeaoppisen pinkit tassunpohjat, korvat ja viikset, että kyllä yhtä oikeaoppiseen sohvannurkkaan kelpaa asettua... ;) Mutta kivaa oli varmaan myös Somero-cityssä! Kerropas, tiedätkö mikä on noiden Someron kaupungintalon edustalla komeilevien puisten(?) ukkeleiden ja akkeleiden tarina? Liittyvätkö jotenkin Someroon vai ovatko "vain" jokin kesäinen tilataideteos?
VastaaPoistaJaa-a, on se vaan niin, että vuodenajoista kesällä pitäisi olla ehdoton monopoli... ;) Että terveisiä vaan täältä veden vihmovasta myrskyn silmästä... ;)
Mukavaa viikonloppua ja alkavaa ekaa lokakuista viikkoa... <3
Heh, ei tuota Someroa voi kyllä oikein varsinaiseksi cityksi kutsua ;) Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että kovin sympaattinen pieni kyläpahanen se kyllä on! Noista patsaista en kyllä osaa sanoa yhtään mitään, mutta hauskoja olivat nekin. Sopivat kaupungintalon edustalle kuin nenä päähän, ja ovat olleet siinä niin kauan kuin minä olen Somerolla vieraillut.
PoistaOikein mukavaa viikonloppua Sinullekin! Lämmittäköön sitä kesän aurinkoiset muistot ja syksyn uudet tuulet :)
Pienet paikkakunnat ja kylät ovat elinvoimaisimmillaan aina kesäisin ja silloin niissä on ihana vierailla. Eikä Somerokaan tainut ihan pikkuinen paikka olla, kun kerran hotellikin löytyi. :D Mukavia kesämuistoja ja tuulahduksia helteisiltä päiviltä, piristivät taas päivääni, kiitos siitä. :)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua Ida-ihana! <3
Kiitos Nell! Niin totta tuo, että kesällä tuollaiset pienet kylät tuntuvat oikein heräävän henkiin! Ja aika hauskaa, nauroimme juuri Someron hotellin terassilla, että miten kyseisessä paikassa voi olla hotelli, kun yhden yhtä turistia sinne ei ollut eksynyt :D
PoistaIhanaa viikonloppua Sinullekin Ihana Nell! <3
En voi sille mitään mutta ärsyttää ja ihmetyttää tän blogisi kautta saatu vaikutelma elämästäsi. Tiedostan kyllä että a) tämä on sun blogisi b) voin hyvin jättää lukemasta c) olet toipumassa vakavasta sairaudesta jne. Mutta nämä sun ällöpositiiviset ja yltiöoptimistiset kielikuvat, isot alkukirjaimet mm.Ystävä Aito Ihana keskellä lausetta särähtää silmään. Lisäksi sun tekstit luo vahvan kuvan siitä kuinka yhä elät jossain omassa kuplassasi, jossa kaikki on kuorrutettu pinkillä prinsessahehkutuksella tulee jo korvista ulos. Miten tuut koskaan pärjäämään muualla kuin vanhempiesi jakamattoman huomion keskipisteessä? Elämä on raakaa, etkä tuollaisella avuttomuutta korostavalla tekopirteällä asenteella pärjää työelämässä: sut syödään elävältä. Kateellisuuskorttia on turha tähän lätkäistä tai ettenkö ymmärtäisi sh-maailmaa. Tunnen sen liiankin hyvin ja ehkäpä juuri siksi tekstisi saavat minut usein näkemään punaista. Koska ajattelit aikuistua ja katkaista napanuoran vanhempiisi? Haluatko loppuelämäsi olla toisista riippuvainen ja tyytyä näihin Elämäsi Suurimpiin Kohokohtiin, kuten isovanhempiesi tai vanhempiesi kanssa seurustelemiseen? Etkö yhtään kaipaa ikäistäsi nuoren NAISEN elämää? Poikaystävää, läheisyyttä ja hauskanpitoa?!
VastaaPoistaVastaan vaan tähän nopeasti, ihan vaan koska haluan. Oletko valmis kirjoittamaan tämän saman omalla koko nimelläsi ja kuvallasi? Sanomaan asian kasvokkain? Kommentiltasi katoaa huomattavasti arvoa ja uskottavuutta, ei ollut vaikea arvata että tämän kommentin takana on anonyymi. Anonyymin on helppo asettua kaikkitietävän jumalan rooliin. Sanella miten hommat on. Kiitos tiedoista. Olen joissakin asioissa kanssasi samaa mieltä. Mutta täytyykö asiat ilmaista näin ilkeästi ja lannistavasti, vielä sairaalle ihmisille, toisaalta ylipäätään kenellekään? Mainitsemallasi työpaikalla palautteen anto tällä lailla voi johtaa ongelmiin. Haluatko lytistää ihmisiä? Pyytäisin jättämään isovanhempamme ja vanhempamme rauhaan. Elämän kohokohtia on läheisten kanssa vietetty aika. Heidän manitseminen kommentissasi on asiatonta. Kiitos ajattelun aiheesta, keskustelen kyllä itsekin näistä idan kanssa kasvokkain, omalla nimellä. Tiedän, ettet varmaan pidä kommenttiani minään, tai vaihtoehtoisesti provosoivana: totean yksin kertaisesti: Arvomaailmamme on täysin eri. Hyvää syksyä !
PoistaJa kyllä: jos jotain oon tuolla koulussa oppinut niin positiivisuudella meidän työssä pärjää aika pitkälle. :-D
Poista
PoistaHei kuka sitten lienetkään!
Tarkoituksesi oli ilmeisesti loukata, ja siinä osittain onnistuitkin. Mutta samalla annoit minulle paljon hyvää ajateltavaa, ja myös hyviä postausaiheita, kiitos siis siitä! Paluu koulu- ja työelämään ja siinä selviytyminen, elämään kiinnittyminen uudelleen toipumisen jälkeen ja esimerkiksi tuen tarpeen muuttuminen ja itsenäinen elämä….Siinä muutamia todella tärkeitä esille nostamiasi pointteja, joita varmasti käsittelen blogissani, sillä ne alkavat olla minulle kovin ajankohtaisia…. Olin myös kovin otettu siitä, miten hyvin olit paneutunut teksteihini ja kirjoitustyyliini, ja nähnyt vaivaa kommentissasi. On mukavaa, että on noin tarkkoja ja aktiivisia lukijoita!
Valitettavasti koen, että oma elämäni on aika kaukana sokerikuorrutteisesta prinsessaelämästä. Olen juuri menettänyt yhden minulle läheisimmistä ihmisistä, olen vuosia elänyt hengenvaarassa, kokenut raskaan toipumisprosessin, ja nyt toipumassa näkökykyni pelastaneesta leikkauksesta ja kärsin päivittäisistä kivuista.
Mutta, eikö olekin hienoa, että kaiken tämän keskellä olen onnistunut säilyttämään elämässäni peruspositiivisen vireen? Ja, vaikka se varmasti ärsyttää joitakin lukijoitani, kuten se olisi jossakin vaiheessa ärsyttänyt itseänikin ollessani itse hyvin ahdistunut, on minusta hienoa, jos onnistun siitä tällä blogillani jotakin välittämään.
Sillä vaikka elämässäni on ollut vaikeuksia, kuten edellä kuvasin, joista olen myös kertonut blogissani, haluan tämän blogin olevan ennen kaikkea tarina selviytymisestä. Tarina elämän onnen aiheiden, suurien ja pienien ilojen löytämisestä ja itseni ja elämäni rakentamisesta. Jos hakee blogilta ahdistuspurkauksia, ei tämä ole oikea paikkaa. Olen kirjoittanut ennenkin blogissani tästä positiivisuudesta. Mutta totean vielä, että kuten varmasti älykkään oloisena ihmisenä tajuat, valikoin, mitä blogiini kirjoitan ja miten ja mistä siellä kerron. En halua jakaa suurimpia ahdistuksiani tai henkilökohtaisia ongelmiani liikaa netissä kaikkien kanssa, kuten varmasti itse anonyymi-kommentoijana hyvin ymmärrät.
Mutta totuus kuitenkin on, että näitä onnenaiheita on toipuminen elämääni vaikeuksista huolimatta tuonut, vaikka elämäni ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tuon hauskanpidon ja kavereiden lisäksi, joita onnekseni kuuluu myös yhä enenevissä määrin elämääni, on elämässäni myös muita minulle todella tärkeitä asioita. Ja yksi niistä on esimerkiksi nuo mainitsemasi perhe ja isovanhemmat. Minulle kovin, kovin Rakas mummoni menehtyi siis viime keväänä, ja olen onnellinen, ylpeä ja kiitollinen siitä, että sain kokea hänen kanssaan elämäni, ja olla tiiviisti myös hänen tukenaan hänen viimeisinä hetkinään hänen taistelussaan sairauttaan vastaan. Sellaisesta jää pysyvät muistot, joita voi hyvillä mielin muistella vielä silloinkin, kun ”hauskanpidot” kavereiden kanssa ovat jo unohtuneet. Ja pidän myös tärkeänä, että pappani jäätyä yksin autan häntä niin käytännön asioissa kuin jaksamisessa henkisestikin. Tietysti nautin myös huolettomista shoppailureissuista ja kahvitteluhetkistä kavereiden kanssa, mutta ne eivät ole ainoita tärkeitä asioita elämässäni. Mutta nämä ovat tietysti niitä elämän arvovalintoja, joilla meistä jokaisella on omat mielipiteemme.
Toivon Sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää! Toivottavasti vastaukseni tyydytti Sinua.
Hei Ida!
VastaaPoistaJälleen kerran ihania kesämuistoja talletettavaksi talven varalle! Kivoja muistoja myös kuvien muodossa joita on kiva ktsella kun kesän kaipuu valtaa mielen. Minäkin olen onnellinen siitä, että olet tässä ja nyt ja osaat taas nauttia kaikesta ihanasta!
Lämmin halaus <3<3<3
Hei Katarina ja kiitos! Kiva kuulla, että tunnelma välittyi sinnekin suunnalle :) Nautitaan yhdessä tässä ja nyt kaikesta ihanasta.
PoistaMonta lämmintä tuulahdusta sinnepäin! <3<3<3