Yksi kuukaudern ehdottomia kohokohtia on ollut toukokuun alussa alkanut yhteinen uskontokasvatuksen kurssi rakkaan Fanny-siskoni kanssa. Ideoita on vaihdeltu jo puolin ja toisin, samalla alalla kun olemme, mutta kyseinen kurssi oli ensimmäinen, joka teki meistä käytännössä opiskelukavereita. Tästä on haaveiltu, tätä on odotettu, ja vihdoin nyt, kun oma opiskelukunto alkaa olla kunnossa, se tällaisella yhteiskurssilla onnistui. Muutenkin opeiskelukuviot ja niiden loppuunsuorittaminen alkavat sujua, ja palkintona kovasta uurastamisesta hyvältä on myöskin tuntunut edellisten kurssejen opintopisteiden kilahtaminen opintorekisteriin.
Toukokuun alussa olin myös jo kuukausi takaperin varaamani kampaajareissu. Monta tuntia istuin kampaamon tuolilla, kun hiuksiani sävytettiin jälleen asteen verran vaaleammiksi, leikattiin, pestiin ja hoidettiin käsittelyllä. Ja voi kuinka ihana tällainen arjen hemmotteluhetki varsin ihanan uuden luottokampaajan käsittelyssä tuntuikaan! Vastaavan hemmotteluhetken sain kokea myös kauneussalongissa, kun kävin jälleen huollattamassa ripsiäni kimaltavilla "timanteilla" koristeltuna tietysti.
Toukokuussa vietettiin myös tärkeää äitienpäivää. Mummolle oli jo äitienpäivälahja valmiina, jota en sitten koskaan päässyt antamaan, mikä sai kyyneleen silmäkulmaan. Mutta omaa Rakasta äitiäni pääsin perinteisesti muistamaan. Hemmottelimme äitiä herkkuaamupalalla sänkyyn laulun ja itsetekeminen korttien ja lahjojen kera. Lisäksi hukutimme erilaisten merkkipäivien johdosta isän kanssa äidin kukkiin suurilla ruusukimpuilla peräti kolmena päivänä peräkkäin.
Myös itse pääsin kukista nauttimaan, kun ostin huoneeseeni vaaleanpunaisen ruukkuruusun, joka on ihme kyllä säilynyt ainakin jonkinlaisessa kunnossa olemattomasta viherpeukalostani huolimatta. Kyllä kukat vain piristävät heti koko huoneen tunnelmaa, ja ennen kaikkea mielialaa!
Äitienpäivästä huolimatta toukokuun tärkein ja tunteikkain tapahtuma oli kuitenkin ehdottomasti rakkaan mummoni hautajaiset, joita vietettiin kauniissa kirkossa taivaankin itkiessä ja Ystävä sä lapsien -virren soidessa. Niin kovin surullinen, ikävää kuvastava tapahtuma, ja kuitenkin samalla niin kaunis ja jollakin tavalla suuresta kaipuusta huolimatta Ihana muistelutilaisuus. Tilaisuus jättää hyvästit mutta ei suinkaan muistella viimeistä kertaa.
Myös muissa merkeissä on tullut papan luona kuukauden aikana vierailtua, ja yhteydenpitoni rakkaan pappani kanssa on pysynyt tiiviinä, ja onpa tullut pappaa muutamilla ruokapakeiteillakin taas muistettua. Isovanhempani ovat olleet minulle läpi elämäni niin tärkeänä tukena, että haluan nyt raskaana aikana tarjota sitä vastavuoroisesti papalleni niin hyvin kuin vain osaan, ja saanhan noista viesteistä ja vierailuista aina niin paljon itsellenikin!
Kuukauden jännimmät hetket sen sijaan koin telkkarin ääressä, kun yhdessä isäni kanssa taas perinteisesti seurasimme jääkiekon MM-kisoja. Joukkue jäi mieleen positiivisena yllättäjänä, ja kannustus oli sen tasoista! Ja vaikka sitä ihan kaikista kirkkainta mitalia ei tullutkaan, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen: kerta kaikkiaan hieno suoritus joukkueelta, johon kukaan ei oikein tahtonut uskoa. Hopea ei ole häpeä.
Materialistista onnea sain kokea äitin kotiutuessa shoppailureissultaan minulle osoitettu "pariisilaismekko" mukanaan! Olin kyseistä mekoa käynyt jo etukäteen sovittelemassa, mutta jostakin syystä se oli kuitenkin vielä jäänyt kauppaan, ennen kuin äitini pääsi sillä minut ilahduttamaan. Helteiden sitten koitttaessa kotiutui viimeisen luennon jälkeen itselleni piristykseksi valkoinen pitsiunelma. Taidan olla parantumaton mekkofriikki, kuten huomaatte!
Ilmojen vihdoin lämmitessä nautin myös ensimmäistä kertaa tänä kesänä toukokuussa lounaan omalla terassillamme. Ja voi kuinka paljon paremmalta se maistuikaan raikkaassa ulkoilmassa auringon paisteessa vasta leikatun nurmen tuoksuessa! Terassilla on muutenkin tullut vietettyä aikaa auringossa loikoillen kirjan kera -aina kun vain aika ja sää ovat sen sallineet!
Tyttöjenkin talolla on tullut käytyä joogailemassa säänöllisesti, ja kevätkausi päättyikin tyttöjen talon kevätjuhliin. Mistään "suurista bileistä" ei voida ehkä puhua, mutta iltapäivä ja alkuilta kuluivat mukavasti origamiperhosia paperista käännellen, tanssiesiyksestä nauttien ja hyvässä seurassa rennosti jutustellen, ja mikä tärkeintä tutustuin taas muutamaan uuteen, ehdottomasti tutustumisen arvoiseen tyyppiin!
Myös uusia makummailmoja on tullut lounaan osalta koettua. Extempore-reissulla Mcdonladsiin tuli syötyä ensimmäinen hampurilainen moneen, moneen vuoteen, ja ai että maistui vaihteeksi hyvältä! Ja itseasiasa tämä makunautinto tuli toistettua toukokuussa vielä toistamiseenkin.
Kuukauteni huipentui jälleen omaan viikonloppuun itsekseni, kun vanhemmat päättivät lähteä helteisen viikonlopun kunniaksi mökkeilemään. Ruokailut eivät tuottaneetkaan omalla vastuulla enää minkäänlaista ongelmaa, ja kun luottamus omaan pärjäämiseen oli niin vahvoilla kantimilla, pystyin jopa aidosti nauttimaan omasta rauhastani, omasta ajasta ja "talon rouvuudesta". Pidin salkkarit-maratonia, kiroilin lätkämatsia telkkarin äärellä, luin terassilla ja otin aurinkoa, vähän shoppailin, sekä tietysti herkuttelin suklaisilla makeisilla!
Tässä siis hieman tämän keväisen kuuukauteni kohokohtia. Niin paljon on taas mahtunut kuukauteeni, Suuria tärkeitä kokemuksia ja tunteita, ja onneksi myös niitä pieniä onnen hetkiä. Hampurilaisen lisäksi olen kevään aikana kokenut myös paljon muita onnistumisia Mörkö-rintamalla, mutta niihin palaan toisessa hetkessä tarkemmin. Siihen asti, pitäkäähän itsestänne huolta ja hymy herkässä!
<3: Ida
Tämä ei nyt sinänsä liity tekstin aiheeseen, mutta olen viimeaikoina miettinyt blogisi "salaisuutta". Blogimaailma on aika haasteellinen ja itse ainakin tuskailen tiettyjen blogien kanssa, lukea vai ei. Sinun kohdalla tätä taistelua ei kuitenkaan tarvitse käydä ja siitä halusin nyt kirjoittaa. Pidän tavastasi kertoa elämästäsi rehellisesti, mutta ilman yksityiskohtia, jotka niin helposti vetävät vertailun surulliseen maahan. Tästä blogista todellakin välittyy, että sinä haluat parantua ja sitä teet. Sinä et esitä muuta mitä olet, vaan annat itsestäsi aidon kuvan iloineen ja kipuineen noudattaen kuitenkin omia rajojasi. En välttämättä osaa kuvata ihan tarkasti, mitä haluaisin, mutta ehkä jotian pointistani saat kiinni :)
VastaaPoistaJa mitä tulee tähän postaukseen, niin aito, jälleen kerran. Ja IHANAT nuo molemmat mekot ja tietysti nainen niiden sisällä <3
Voi Kiitos, kiitos, kiitos Ihana Jen, olipa kerta kaikkiaan Ihana kommentti! Tuollaista palautetta on hieno saada. Kun omalla nimelläni ja naamallani täällä netissä kirjoittelen, pyrin myös kirjoittelemaan niin, että psytyn seisomaan sanojeni takana, ja hienoa, jos se on välittynyt sinne ruudun toisellekin puolen.
PoistaSamaa minä olen ihastellut sinun blogissasi: sen aitoutta ja välittömyyttä. Hienoa on ollut lukea edistymisestäsi, joka välittyy teksteistäsi, mutta vielä heinompaa on tietää, että se on totta.
Hyvää viikonloppua Sinulle Ihana Jen! <3
Paljon on mahtunut toukokuuhusi elämän kirjoa; niin iloa ja valoa kuin surua ja kaipuuta. Jälkimmäistä edusti kuukautesi tärkein tapahtuma; rakkaan mummosi saattaminen haudan lepoon. Mutta loput olikin sitten ensinmainittua, eli pääpiirteittäin hymyä ja aurinkoa. Ikävä on varmasti edelleen kova, mutta nyt Sinulla on konkreettinen paikka, jonne voit menä aina silloin tällöin mummoa "tervehtimään". Ehkäpä yhdessä pappasi kanssa. On hienoa, että autat ja tuet pappaasi, ja että pidätte yhtä niin vaikeina kuin hyvinä hetkinä.
VastaaPoistaOn ihanaa lukea kuinka elämäsi rullaa eteenpäin pääosin hyvissä ja positiivisissa merkeissä. Toukokuiseen matkaasi on mahtunut onnistuneita opiskeluhetkiä, hemmotteluhetkiä kampaajalla ja kauneussalongissa, hehkeitä kesämekkoja, äidin juhlistamista, uusia valloituksia ruoka-rintamalla, omaa laatuaikaa kodin hengettärenä ... ja tietysi sitä MM-lätkää!
Ja ihania kuvia olet taas napsinut! Sinä olet kaunis ja ruusut ovat kauniita! Nuo ruukkuruusut ovat muuten ihme-tapauksia. Annoin äidilleni vuosi takaperin äitienpäivänä mm. juurikin tuollaisen ruukkuruusun. Se päätyi mökin pihaan, ja kukki siellä kauniisti koko kesän!
Sivuuttaakseni vielä hieman tuota Jenin kommenttia ja blogisi "salaisuutta". Sinähän teit aikoinaan itse sen päätöksen, että tämä on hyvän mielen ja edistymisen blogi. Tietenkään sivuuttamatta vaikeita ja raskaita asioita, silloin kun niitä eteen tulee. Mutta pohjavirta on positiivinen, eteenpäinkatsova ja optimistinen. Sinunlainen. Tätä on hyvä lukea. Siinä salaisuus! :)
Ja kohtapian paistaa taas aurinko!
Rauhaisaa Helatorstaita ja viikonloppua Ystävä! <3
Kiitos ja kummarrusYstävä kallis taas kauniista ja viisaista sanoistasi! Niin se taitaa olla, että tähän keväseen kuukauteni näytti mahtuvan ihan koko Elämän kirjo, suuurine suruineen ja niin pienine mutta sitäkin tärkeimpine iloineen, niitä jännityksen ja kauhun hetkiä ruudun äärellä unohtamatta! :)
PoistaTuo ruukkuruusuni näyttää uhkaavasti olevan entinen, mutta uusi tulilatva on jo tilalla, minähän en peukaloni kanssa periksi anna :D
Toivottavasti blogiani on puoliksikaan niin hyvä lukea kuin näitä Sinun kommenttejasi. Sen jälkeen uskon taas täällä harmaudessa enemmän siihen auringon ilmaantumiseenkin <3
Ihan mahtava kuukausi takana, surullisesta musitojuhlasta huolimatta. Olet hemmotellut itseäsi, kaunistautunut, tavannaut rakkaitasi, opiskellut ja juhlinut. Siis kaikkea maan ja taivaan välillä. Uskon, että nyt kun mummosi on saatettu viimeiselle matkalle, myös eräänlainen vaihe surussanne on päättynyt ja tiedätte, että rakas isoäiti on nyt rauhassa. Elämä jatkaa kulkuaan ja niin teet sinäkin. Etenet kohti uusia haasteita ja elämää. Tätä mummosikin varmasti olisi toivonut, että lapsenlapsi nauttii ja kokee uusia asioita ja tekee omaa uraansa elämän polulla.
VastaaPoistaOikein ihanaa alkavaa kesää ja kauniita päiviä sinulle Ida. Kiitos taas ihanan piristävästä postauksesta ja yhteydenotosta männä viikolla. Olet ajatuksissani sankari! <3
Ja kauniita mekkoja ja vielä kauniimpi sinä! ;)
Kiitos Nell! Kyllä olen, kuten sanot, surusta huoliamtta, prykinyt eteenpäin, ja päässytkin. Sillä sitä Rakas mummonikin olisi varmasti halunnut.
PoistaJa kyllä pääset eteenpäin Sinäkin, ihan varmasti. Ja kun tiukka paikka tulee ja muuri näkyy edessä, ota minuun yhteyttä, Ystävä. Täällä on aina Ystävä Sinua varten. Olet ajatuksissani, toinen Sankari. <3
Hei Ida!
VastaaPoistaKuukauteesi on mahtunut kokonainen elämän kirjo kaikkine tunteineen! On todella ihanaa huomata miten osaat ottaa kaiken hyvän ja kauniin irti kaikesta! Hautajaiset ovat surullisia mutta myös, kuten kirjoitat, usein kauniita tilaisuuksia missä muistellaan pois nukkutta hymyssä suin vaikkakin kyynel poskessa. Olen varma että mummosi olisi tykännyt tekemästäsi lahjasta, kuten varmasti myös äitisi tykkäsi omastaan! Olivathan ne rakkaudella tehtyjä ja kauniita!
Kesä ja sinulla varmaan kesäloma ovat alkaneet. Aurinkoisia päiviä sinulle ja halataan kun tavataan! <3<3<3
Hei Katarina ja Iso Kiitos kommentistasi! Äiti toki tykkäsi saamastaan korusta, mutta vielä enemmän minä nautin sen tekemisestä -olihan minulla parasta mahdollista seuraa! :)
PoistaOikein paljon aurinkoa ja hyvää mieltä Sinullekin! Ja toivottavasti hymyillään yhdessä taas pian ;)
Kuulostaa niinkun oli hyva kuukausi loppujenlopuks! Maikki on varmasti onnellinen.
VastaaPoistaMakin olen totaalinen mekkofriikki - RAKASTAN tota pitsimekkoa niin paljon!! Mennaan taas serkkujen keksen shoppailu reisulle kun tullaan Martan kanssa kesalla :)
Sylvi
Kiitos Sylvi, olipa mukava kuulla Sinusta! Ja mennää ehdottomasti, en malta odottaa, että näen taas Sinut ja Martan ja päästään yhdessä shoppailemaankin! :) Hyviä ja aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle siihen asti ja terveiset myös Martalle! <3
Poista