Pitkänä perjantaina heräsin aamulla hyvin nukutun, lähes kymmenen tunnin yöunien jälkeen pirteänä aloittamaan tämän minulle toivoa ja kevään tuloa merkitsevän juhlan vieton. Vapaa-aamu oli ihanan kiireetön ja rauhallinen: ehdin hyvin keittää ja haudutella puuron, vaihtaa kuulumiset vanhempieni kanssa ja valmistautua päivään. Ennakkosuunnitelmistani poiketen en jaksanutkaan lähteä aamulenkille, vaan keskityin sen sijaan rauhoittumiseen kotona. Aamun ehdoton piristys oli yllätyssoitto papaltani, joka kiitteli saamastaan kortista ja toivotteli hyvät pääsiäiset ja kutsui tervetulleeksi heitä katsomaan.
Ihana päässiäisloman aloitus oli Ystäväni tapaaminen yhteisen kirpputorikierroksen mudossa, josta kerroinkin jo toisessa tekstissäni. Kävellessäni bussipysäkiltä kotiin sain nauttia ihastuttavasta auringonpaistesta ja todeta taas jälleen kerran, kuinka piristävä vaikutus keväällä todella on miunun. Aurinkoinen sää todella toi kevään rintaan, ja ihan sydämeen asti!
Kotiin päsätyäni odotti sielläkin niin kovin mieluisaa seuraa: siskoni oli nimittäin tullut poikaystävänsä kanssa meille pääsisäispäivälliselle. Ja voi kuinka ihanalta tuntuikaan vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia ja kesän suunnitelmia! Mämmitarjoilusta tosin kieltäydyin tänäkin vuonna, toisin kuin muut, jotka hampaat irvessä urheasti neilaisivat sen pakollisen lusikallisen.
Kokonaan en pääsiäisherkuista kuitenkaan suinkaan kieltäytynyt, vaan suklaamunat maistuivat, kuten tavallista, pitkin pääsiäisen. Useampana iltana tuli vietettyä herkkuhetket pääsiäismunien kanssa tv:n edessä. Tätä oli totisesti odotettu, enkä kyllä varmasti aio odottaa seuraavaan pääsiäiseen herkutteluni jatkamista!
Lepäilyn ja loikoilun lomassa myös lauantainen sulkapallovuoro tuntui tällä viikolla oikein erityisen mukavalta -peli luisti ja voitto tuli minulle kerta toisensa jälkeen! Suurin saavutukseni Mörkö-rintamalla liittyi sekin myös liikuntaa, mihin viittasinkin jo tekstini alussa. Päätin nimittäin vihdoin viimein luopua pakkoliikkumisestani, jota minulle ovat tähän asti edustaneet jokapäiväiset kävelylenkkini. Nyt todella en vain näe enää mieltä väsyynenä, huonolla ilmalla tai kiireessä lenkille lähtemisessä, ja niinpä annoin itselleni vapautuksen: kävelylle lähtisin vain jos Minä sitä oikeasti haluaisin. Ja niinhän siinä kävi, että useampana päivänä on Elämä puuhailuineen, ihmisten tapaamisineen ja ennen kaikea rentoutumisineen tullut lenkkien tilalle, vaikka toki myös auringosta on tullut hyvällä ilmalla nautittua. Ja voi kuinka vapauttavalta se onkaan tuntunut!
Pääsiäiseni ehdoton kohokohta oli kuitenkin sunnuntainen visiittimme isäni ja sisoni anssa Rakkaille isovanhemmilleni. Vierailu sujui jutustelun, kahvittelun ja korttipelailun merkeissä. Mutta ihan Parasta oli kyllä pihakierros pappani kasvimaata ja lapsuuden tuttua leikimökkiä ja -kenttää katselemaan. Niin paljon Ihania lapsuusmuistoja sisältyy minulla noihin paikkoihin, ja etenkin tietysti ihmisiin, että ne yhä saavat väistämättä hymyn huulille! Jos olisin tuolloin tiennyt, että tuo vierailu oli viimeinen tapaamiseni mummoni kanssa, olisinko sanonut tai tehnyt jotakin toisin, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että tuo vierailu ja nuo kultaiset lapsuuden muistot isovanhemmiltani nostivat arvoaan yhä vain arvoon täysin mittaamattomaan.
Pääsiäiseni päättyi ihanaan itseni hoitamiseen ja hemmotteluun, nimittäin saunomiseen oikein pitkän kaavan mukaan! Löysimme äitini kanssa messuilta kerta kaikkiaan ihastuttavat hieromakivet, jotka jättävät kookosöljystä mukavan pehmeän tunteen iholle. Sillä voi helliä omaa kehoaan suihkussa, ja hoitaa samalla kertaa myös rasvomisen. Kivestä irtoava hiekka huuhdellaan pois, mutta iholle jää kuin taikaiskusta pehmeä tunne! Omani on mansikan tuoksuinen, tietysti vaalenapunainen, ja oikea aarre tällaiselle kuiva- ja herkkäihoiselle, mutta kuitenkin laiskalle rasvojalle!
Tämä pääsiäiseni tulee varmasti säilymään muistoissani aina. Ennen kaikkea siksi, että se sisälsi unohtumattoman vierailun mummoani tapamaan. Sitä sanotaan, että pääsiäinen on uudistumisen aikaan. Ja toihan se minullekin myös muutosta ja toivoa paremmasta muun muassa pakkoliikkumisesta luopumisen vuoksi. Ennen kaikkea tämä pääsiäinen oli kuitenkin minulle muistutus niistä hyvistä asioista, jotka haluan kaikkien muutostenkin keskellä säilyttää: minulle tärkeät ihmiset lähelläni sekä Elämän pienet hyvät hetket, jotka myöhemmin kultaantuvat arvokkaiksi muistoiksi.
Toivottavasti tekin saitte viettää Hyvän pääsiäisen!
<3: Ida
Ps. Kuvat oman kameran antia!:)
Idaseni!
VastaaPoistaIhanaa, että sait viettää noin mukavan ja rennon pääsiäisen - ja että nyt jälkeenpäinkin osaat ja jaksat katsoa sitä näin valoisasti, pääsiäisen jälkeisestä suuresta menetyksestäsi huolimatta.
Hienoa, että olet taas saavuttanut tärkeän etapin Mörön-nujertamis-rintamalla. Ja paljon kivoja hetkiä sait kokea vapaapäivinäsi. Mutta ennen kaikkea olen onnellinen, että sait viettää ihanan pääsiäissunnuntain mummosi ja pappasi luona. Ymmärrän hyvin, että nyt jälkeenpäin ehkä mietit olisitko tehnyt tai sanonut jotain toisin, jos olisit tuolloin tiennyt, että tapaaminen mummosi kanssa jäisi viimeiseksi. Mutta, onneksi et tiennyt! Nyt sait viettää iloisen, rennon ja luonnollisen sunnuntaipäivän rakkaiden isovanhempiesi kanssa. Ja tuo sunnuntai, ja kaikki muut muistosi mummolasta, säilyvät valoisina sydämessäsi.
Kivoja kuvia olet taas saanut räpsittyä! :) Tosi suloisia nuo viimeisen kuvan pääsiäispuput! Ja ihana tuo pääsiäisen-keltainen ruusukimppu. Ja - oho - tekeekö perspektiivi tepposiaan, vai mahdatko enää ollenkaan pituudeltasi sopia leikkimökkiin; päähän tuossa jo ihan hipoo katonreunaa... ;)
Mukavaa alkavaa, vapun jälkeistä, toukokuun tokaa viikkoa Ystäväni! ♥
Kiitos Andrea! Kyllä olen pohjimmiltani ihan samaa mieltä kuin Sinä: olen onnellinen siitä, että tulevaa ei voi ennustaa, ja sain näin ollen viettää luonnollisen, mukavan pääsiäispäivän isovanhempieni kanssa. Lisäksi olen onnellinen sitä, että vaikka paljon jäikin sanomatta ja tekemättä, se kaikkein tärkein kuitenkin tuli sanottua: se, kuinka rakas ja tärkeä mummoni minulle oli. Aina sitä ei arjen kiireiden keskellä muista ilmaista, tai sitä pitää itsestään selvänä, mutta silloin tällöin jokainen meistä tarvitsisi siitä pientä muistuttelua. Muistathan Sinäkin aina, että olet monelle täällä kovin tärkeä? Myös minulle, Ystävä. Aurinkoa ja hymyä viikkoosi! <3
PoistaKyllä nämä kuulumispostaukset ovat blogisi parasta antia, saamme astua päiväksi mukaan elämääsi, kiitos siitä!
VastaaPoistaIhana pääsiäinen sinulla on takana ja sen arvoa korostaa varmasti viettämäsi aika isovanhempiesi kanssa. Nyt sinulla on hyvät ja lämpimät muistot tästä pyhästä myös heidän taholtaan.
Ja koska pääsiäisenä juhlitaan myös uutta elämää ja uudelleensyntymää, olet myös sinä todistanut tällaisen kukkaan puhkeamisen. Olet kuin uusi ihminen pitkän sairausjakson jälkeen ja menet aina kohti yhä parempaa.
Eniten minua postauksessasi innosti tuo pakkoliikunnasta luopuminen, se on ihan hirmuisen suuri ja tärkeä päätös!!! Olen niin ylpeä sinusta ja esimerkistäsi ajattelin myös itse kokeilla sitä, miltä tuntuu, kun sovitusta kävelylenkistä luopuu, edes silloin tällöin. Koska se sinultakin onnistuu, uskaltaudun koittamaan. :)
Ihanaa keväänjatkoa ja orastavaa kesää sinä rohkea tsempparini!
Terveiset täältä räntä-ja raekuurojen läikittämästä Keski-Suomesta! ;)
Hei Nell ja kiitos kommentistasi! Kyllä, ihan varmasti Sinäkin pystyt jättämään lenkin välistä silloin tällöin, tai vähän useamminkin, pystyinhän minäkin siihen! Itselle tuo ajatus tuntui vielä esimerkiksi kuukausi sitten täysin mahdottomalta ajatukselta, enkä kuvitellut siihen ikinä pystyväni. Mutta hups, niin vain sain taas kerran todistaa olevani paljon pystyvämpi kuin uskoinkaan! Ja voin vakuuttaa: mitään pahaa tai maailmaa mullistavaa ei lenkin väliin jättämisestä todellakaan tapahtunut, missään suhteessa. Sen sijaan sain jälleen yhden syyn olla ylpeä itsestäni, ihanan vapauden tunteen, ja olen jälleen askeleen lähempänä lopullista maaliani. Toivotan siis Sinullekin rohkeutta kokeilla, se kannattaa, ethän voi menettää mitään! :) Tsemppiä!!
PoistaOlen niin ylpeä sinusta että päätit aamulenkit jättää!!:) se on todella merkittävä askel toipumisessa vaikka ulkopuolisesta se voi vaikuttaa pieneltä asialta.
VastaaPoistaKuulostaa siltä että mummosi nukkui pois todella onnellisen ajanjalkson jälkeen, hänellä oli kaikki tärkeät ihmiset ympärillä pääsiäisenä ja tuon vierailun hän muistaa taivaassakin:)
Jatka herkuttelua kun makunystyröitä kutkuttaa ja anna vapauden tulla liikuntaan ja syömisiin!:)
Postaustoiveena minulla olisi lempiruoat! Jos haluaisit joskus kertoa mitkä ovat oikeasti sinun lempiruoat, nyt kun olet varmasti päässyt jo laajentamaan ruokavaliotasi:) itse olen ainakin huomannu että omat lempparit on kummasti vaihtuneet kun terveet mieliteot ovat päässeet valloilleen... Vappuna todistin itselleni että munkki onkin hyvää!:) ei olisi vuosi sitten tullut kuuloonkaan! Oletko huomannnu makuaistisi muuttuneen parantumisen myötä?:)
Iloista uutta viikkoa !
-N
Voi Kiitos N taas kannustuksen sanosistasi, tulipa hyvä mieli! :)
PoistaKatsotaan, jos kirjoitan noista lempiruoista enemmänkin myöhemmin, mutta sen verran voin lyhyesti tässä todeta, että ruokavalioni on toipumiseni myötä laajentunut HUIMASTI! Toki ikisuosikkini äyriäiset, omput ja marjat, puuro sekä pappani kurkku ovat säilyneet yhäkin suosikkieni joukossa, mutta rinnalle ovat nousseet takaisin monet lapsuudesta ja nuoruudesta ennen sairastumisesta kuuluneet lempparini, kuten kaakao, jäätelö ja nakit ja lihapullat. Lisäksi olen löytänyt sellaisia uusia lemppareita, jotka eivät oikeastaan ikinä ole kuuluneet ruokavaliooni, kuten esimerkiksi banaani, ja suurimpana ehkä juurikin punaisen lihan ottaminen osaksi ruokavaliotani, vaikka en siitä koskaan oikeastaan ole välittänyt! Oikeastaan kiellettyjä ruokia ei enää oikeastaan ole, vaikka toki toisia ruokia tulee arjessa enemmäns syötyä käytännön ja maku syistä. Ja tämä ruokavalion laajentaminen on totisesti tuonut vapautta ja kaivattua vaihtelua! Joten voin ihan jokaiselle suositella makumaailmojen laajentamista ja rohkaista uuden kokeilemiseen! Toivottavasti tämä tyydytti jonkinlaiseksi vastauksesi :) Tsemppiä Sinullekin vapautumiseen, Ihana N! <3
Ps. Ja ihan mahtavaa tuo munkin maistaminen! Täälläkin tuli munkkeja syötyä pitkin vappua, ja yhäkin tulee iltapalalla otettua, kun ovat niin hyviä ja niitä on jäljellä. :) Eikö ole Upeaa huomata pienistä asioista, kuinka huimasti on edistynyt? Ole ylpeä itsestäsi!
Hei Ida!
VastaaPoistaOlen taas kerran tavattoman ylpeä sinusta! Näytit taas miten päättäväisyydellä todellakin on osuutensa toipumisessa! Että vaikka kuin joku väittäisi vastaan, niin kyllä sitä ihan itse omalla TAHDOLLAAN kykenee päihittämään tämän sairauden! Ei tietenkään pelkästään, tukea ja apua tarvitsemme mutta se oma päätös on kumminkin se kaiken perusta! Sinä teit sen tärkeän päätöksen että nyt pakkoliikunta sai jäädä ja niin se jäi! Toki tämä on edellyttänyt paljon työtä jo ennen lopullista päätöstä mutta silti, sinä TEIT sen päätöksen etkä vain jatkanut pakonomaista liikkumista vain koska niin olet aina tehnyt! Uskalsit ottaa riskin ja astua tuntemattomaan ja niin kuin kirjoitit, mitään pahaa ei tapahtunut vaan just päinvastoin, sain tuntea ihanan vapauden! Loistavaa Ida!
Lämpimät muistot sinulta jäi viimeisestä tapaamisestasi mummosi kanssa. Minäkin olen sitä mieltä että hyvä kun et tiennyt että on mummosi viimeinen tapaaminen. Voin tähän niin samaistua koska ennen tätini yhtäkkistä kuolemaa olin viettänyt viikon hänen kanssaan kahdestaan, ja tämä ihana viikko säilyy muistossani aina. Jos olisin tiennyt sen olevan viimeinen tapaaminen sitä olisi varjostanut suru mutta nyt ei, vaan sen sijaan se täyttyi ilosta ja naurusta.
Ja muuten, minäkin uskallan nykyään syödä banaania! Kuten vastasit N:lle, on todellakin ihanaa huomata tällaisista pienistä asioista miten on mennyt eteenpäin!
Toivotan sinulle paljon lisää elämän hyviä hetkiä muistojen aarrearkkuun säilytettäväksi!
Lämmin halaus <3<3<3
Voi Kiitos Ihana Ystävä! Olet kyllä ihan Paras tsempparini! Niin hyvältä tuntuu tuo kannnustuksesi aina ja voi kuinka osaat aina valita juuri ne oikeat sanat. Ja tuntuu, että meillä on niin paljon yhteistä, samanlaisia kokemuksia ja tuntemiuksia, ja ehkä juuri Siksi ymmärrätkin minua niin hyvin. Olet Ihana, tiedäthän sen?
PoistaJa mitä tulee tuohon banaanijuttuun, niin voi kuinka vain toinen tällaisten ongelmien kanssa kamppaillut voikaan ymmärtää, miten Suuri juttu tuokin voi olla! Ja kuten toteat, juuri tällaiset pienet Suuret asiat ovat juuri niitä kaikista Parhaimpia, konkreettisia merkkejä siitä, kuinka on edennyt, kuinka, kuten toteat, on omalla rohkeudellaan ja tahdollaan puskenut tiensä tähän pisteeseen, johon on tullut, sillä kukaanhan ei voi tästä toisen puolesta parantua. Ollaan siis onnellisia, ja ennen kaikkea ylpeitä itsestämme, että olemme nyt tässä ja jatketaan me Voittajat matkaamme yhdessä maaliin saakka! Halaus <3
Täällä tuntuu olevan niin ihania ihmisiä! Sinä Ida kokoat ympärillesi ihmisiä kuin valon säteitä. Tuntuu, että tämän sairaiden kanssa kamppailevia tai sellaisia, jonka läheinen sairastaa, yhdistää ymmärrys iloita elämän pienistä asioista ja normaalista arjesta.
VastaaPoistaToivon teille kaikille valoa, iloa ja rakkautta elämäänne koko sydämestäni!
Hanna
Voi Kiitos, olipa kertakaikkisen Ihana kommentti! Tämä taisi ollakin osoitettu myös Ihanille "vakkarikommentoijille", joten toivottavasti luette tämän!
PoistaJa tosiaan, tuo pienistä asioista nauttiminen, ja tavallisen arjen arvostaminen ovat ainakin minulla tämän kovan koettelemuksen ja siitä toipumisen myötä kasvaneet valtavasti! :)
Ja kyllä taidan totisesti kerätä tänne blogiini Ihania ihmisiä: eksyithän Sinäkin tänne kommentoimaan!
Paljon pieniä hyviä hetkiä Sinunkin elämääsi! :)