Vappuaattoni alkoi talon koristelemisella juhlakuntoon. Siihen kuuluivat kaikenväriset serpenttiinit sekä ilmapallot, jotka tänä vuonna olivat kuvitukseltaan hauskoja Agry Birds -aiheisia. Kyseistä peliä en ole kertaakaan pelännyt, mutta jotenkin pelin "hahmot" vain ovat niin suloisia! Vappupallon olin käynyt Prismasta hakemassa jo hyvissä ajoin, se on kuulunut aina perinteisiini, enkä ole vielä aikuisiälläkään tästä perinteestä suostunut luopumaan! Tänä vuonna valintani oli Suuri vaaleanpunainen Barbapapa-pallo, sillä vaikka en ihan ehtinyt tuohon villitykseen lapsena, tuntui tuo pallo aivan kuin kutsuvan minua värinsä ja hellyttävyytensä vuoksi!
Iltapäivällä menin aloittelemaan vapun juhlimista Tyttöjen talolle, jossa olen käynyt harrastamassa joogaa ja kuvista nyt jonkun viikon. Olin saanut myös kutsun vappupiknikille puistoon, mutta jätin sen tällä kertaa väliin, kun ilma ei ollut tarpeeksi lämmin tällaiselle vilukissalle kuin minä. Saapuessani tyttöjen talolle, siellä olivatkin käynnissä kunnon munkinleipomispuuhailut, joihin tietysti tällaisena innokkaana kotikokkina liityin mielihyvin! Ihanat muistot lapsuudesta, jolloin joka vappu paistoimme äitin kanssa munkkeja ja teimme yhdessä kotitekoista simaa, palasivat mieleeni, ja niinpä kokemuksen syvällä rintaäänellä opastinkin muita munkkien "oikeaoppiseen" rei'itykseen.
Tyttöjen talolta menin pikaisesti kotiin vaihtamaan vähän parempaa päälle. Asukseni valikoitui jälleen hennon vaaleanpunainen mekkoni, joka teille tulikin jo tutuksi Naantalin-reissultamme. Pikaisen kotipiipahduksen jälkeen suuntasinkin sitten yhdessä perheeni kanssa ravintolaan viettämään iltaa. Yhteisen surun keskellä tuntui meistä kaikista tärkeältä saada viettää ilta läheisten kanssa, eikä kenelläkään tuntunut olevan halua sen suurempaa juhlintaan. Niinpä vietimme illan rauhallisissa, mutta mukavissa ja rennoissa merkeissä Ravintola Havressa.
Kirjoitinin viime vappuna ensimmäisestä ravintolareissusta, joka tuntui silloin Suurelta asialta. Nyt tuota käyntiä ja viime vappua muistellessa en voi olla hymyilemättä ajatellessa, kuinka paljon olen taas noistakin ajoista päässyt eteenpäin, ja kuinka edistymiseni konkretisoitui taas tässä yhdessä pienessä asiassa, ravintolareissussa. Kun viime vappuna olin tapahtumasta jännittynyt, huomasivat kaikki nyt rentoutumiseni: pystyin aidosti nauttimaan niin ruoasta kuin seurasta, valitsin listasta juuri sitä, mitä eniten teki mieli, ja maistelin rohkeasti muidenkin annoksista, eikä itse syöminen silti vienyt kaikkea tilaa päästäni, vaan sen lomaan mahtui monia keskusteluhetkiä, ja myös sitä hymyäkin.
Tällaisena äyriäisten ikirakastajana, mikä on varmasti selvinnyt jo aikaisemmsita teksteistäni, päädyin kunnon annokseen valkoviini-voikastikkeessa haudutettuihin sinisimpukoita! Yhdessä perheeni kanssa nauroimme muistoillemme Ranskasta, kuinka pienen, noin kymmenenvuotiaan tytön tarmolla pistelin aikoinani poskeen kirjaimellisesti kattilallisen sinisimpukoita, ja sain samalla melkein tarjoilijan pudottamaan silmänsä!
Iltapalaksi nautiskelinkin sitten ensimmäistä kertaa vuosiin vappumunkkeja! Ja voi kuinka taivaalliselta ne maistuivatkaan pitkän tauon jälkeen! Kertakaikkisen ihana uusi löytö siis herkkupuolella taasen!
Vappupäivä menikin sitten kotona lepäillessä, pitkään nukkuessa ja vähän kokkaillessakin. Edellisen illan Gourmet-illallisen jälkeen oli vappupäivän päivällinen sitten hieman toisenlainen: nimittäin lähikotipizzan pitsa. Ja vaikka tämä makuelämys ei "ihan" vetänytkään vertoja edellisen illan nautinnolle, eivät vakkaritäytteeni kinkku-juusto-herkkusieni pettäneet tälläkään kertaa!
Paljon siis hyviä makumuistoja, joihin ei Mörköllä ollut sijaa, mutta ennen kaikkea tärkeitä yhdessä jaettuja hetkiä ja ihanien muistojen muistelua hymyssä, ja herkuissa, suin mahtui tähän vappuuni. Ja vaikka eivät surulliset ajatukset ja kaipuu täysin tietysti poistuneetkaan, voisin sanoa viettäneeni kaikesta huolimatta varsin onnistuneen vapun. Sillä mikä tärkeintä, vietin vappuani juuri niin kuin Minä itse halusin, siis kaikkein läheisimpienin keskellä ja kaukana Möröstä.
Toivottavasti tekin saitte viettää vappua kuten itse halusitte!
<3: Ida
Nell V: Mukavaa luettavaa taasen kerran! Ihanaa, että pystyitte jokainen vapusta nauttimaan surustanne huolimatta. Ja juuri tuollaisissa tilanteissahan sitä läheiset tavallaan hitsautuvat yhteen.
VastaaPoistaIhana pallo ja vielä ihanampi sinä säteilet kuvissa. Olitkin saanut puuhailtua kaikenlaista juhlapäivinä ja ravintola varmasti kruunasi koko komeuden. Uskomatonta, että taas on vierähtänyt vuosi! Vastahan postasit edellisen vapun haasteista ja tekemisistä. Aika menee ihan hirveää tahtia ja sinä olet edistynyt mörön taltuttamisessa hienosti! Tämänkin vapun sait viettää, ilman, että mörkö huuteli herjojaan jatkuvasti. ;) J uskon, että nautit elämästä, seurasta ja ruoasta täysin rinnoin.
Ihanaa kesänodotusta ihana Ida! <3
Anteeksi, Nell, piti siirtää tämä kommenttisi tänne nyt näin kun piti julkaista teksti uudestaan päivitysjuttujen takia!
PoistaKitos kommentistasi Nell, ja anteeksi vielä tuo sählinkin kommenttisi kanssa! Ja kiva kuulla, että siellä lukijoiden puolellakin tykätään mys näitä "kuulumispostauksistani" :)
PoistaKyllä itsestänikin tuntuu, että vuosi on vierähtänyt nopeasti, mutta toisaalta on sitä paljon ehtinyt tapahtua, ja enimmäksen positiivista, etenkin Mörkö-rintamalla!
Ihanaa kesän odotusta Sinullekin Ihanainen Nell! Muista, että mys Sinulla on ihan täysi oikeus ja mahdollisuudet nauttia Elämästä, ja siitä ruoastakin ;) <3
Olipas mukava postaus Ida! Eikä yhtään haittaa, vaikka vapusta onkin jo tovi, mielelläni lueskelin Vapun juhlinnasta siellä pääkaupungin sykkeessä!
VastaaPoistaUskon todella, että on ollut vaikea nauttia ja unohtaa suuri suru juhlankin keskellä. Mutta suru on ihan ok, enemmänkin. Se on osa prosessia, jossa ensin raastava suru muuttuu kaipaukseksi ja jäljelle jäävät ihanat muistot. Kaikki tunteet ovat sallittuja, etkä onneksi ole yksin vaan sinulla on ihania ihmisiä ympärilläsi:)
Mutta Mummosikin todella varmasti haluaisi sinun nauttivan elämästä. Elämän kuuluu jatkua, vaikkemme kukaan täällä ikuisesti ole.
Ja siksi olikin ihana lukea ja nähdä, miten ihanan Vapun olit viettänyt! Muistan viime vuoden Vappupostauksesi, ja edistymisesi on todella hienoa huomata! Olen niin ylpeä sinusta!:)
Oma vappuni meni myös hyvän ruuan ja ystävien näkemisen merkeissä. Miten paljon sitä pystyykään nyt nauttimaan juhlista, kun ruoka on normaali osa arkea! Se on ihan parasta!:D
Suuren suuri halaus Ida sinulle! Olet niin sädehtivä noissa kuvissa, elämänilo näkyy katseessasi aivan eri tavalla kuin ennen! Olet kaunis! Halaus <3
Voi Kiitos Ihanasta, tavattoman kauniista kommentistasi Aurora! Ja ihan totta yllä tuo kaikki mitä kirjoitat, kerta kaikkiaan kauniisti esimerkiksi surusta ja suremisesta omalla tavallaan ja sille tilan antamisesta.
PoistaOnpa Ihanaa kuulla, että Sinullakin oli kiva vappu! Tuntuu aina niin kivalta, kun te lukijat kerrotte omista kuulumisistannekin, ja etenkin tietysti, kun niistä huomaa, miten paljon olette edistyneet, kuten Sinä! Olen täällä taas niin ylpeä Sinusta, vaikka emme sen kummemmin tunnekaan! :)
Kyllä se niin vain on, että ruoka on iso osa sosiaalisia tilanteita ja myös tärkeä nautinnon lähde, ja samalla kun oppii nauttimaan siitä luonnolliena osana arkea ja juhlaa, avautuu taas uusia mahdollisuuksia nauttimiseen myös muilla elämän osa-alueilla.
Nautitaan nyt siis ruoasta, ja Elämästä, olemme sen ansainneet! Halaus <3
Voi kuinka ihana lukea, että Sinä, ja koko perheesi, jaksoitte panostaa vappuun näinkin raskaana ajankohtana. Ja, että todellakin nautitte rauhallisesta vapustanne, surunhäivähdyksistä huolimatta.
VastaaPoistaKuten Nell tuossa totesikin, aika rientää hurjaa vauhtia ja tuntuu, että ihan äskenhän saimme lukea edellisestä vapustasi... Ja kuten Aurorakin totesi, kehityksesi vuodessa on ollut uskomatonta. Kuvathan tunnetusti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, ja kuvissasikin näytät aina vaan rennommalta, vapautuneemmalta ja säteilevämmältä!
Ja Barbapapa. Minäpä taisin olla juurikin tuon villityksen lapsi. ;) Tykkäsin kovasti! Vaan vappupalloksi valikoitui jostain syystä monena vuotena simppeli punainen pupujussi! Barbapapoja ei vappupalloina kenties vielä saanut, foliopalloista puhumattakaan... ;) Eli tosi suloisen Barbapapa-pallon onnistuit löytämään! Toivottavasti liitelee katossa pitkään...!
Nyt vaan Voimia kevään taltuttamiseen (vähän takkuista tämä kevään eteneminen viime päivinä...) ja paljon Valoa sieluusi! <3
Voi Kiitos Andrea-ystäväiseni jälleen lämpöisestä kannustuksestasi! Tuntuu ihan, että te lukijat taidatte muistaa paremmin kuin minä itse vaikkapa tuon viime vappuni :D Ja ainakin osaatte kannustaen huomata edistymiseni aina itseäni paremmin. Olen onnekas, kun minulla on tuollaisia Ystäviä tukijoukoissani. Toivottavasti myös Sinä osaat yhtä kauniisti kannustaa myös itseäsi. Ja muistathan, että myös minä haluan olla Sinun tukenasi?
PoistaToivottavasti Sinullakin oli mukava vappu! Ja paaaljon lämpisiä auringon säteitä myös Sinun kevääseesi!
Ps Barpapapa on suloinen! :)
Hei Ida!
VastaaPoistaIhanaa että surun keskellä löysitte voimaa myös nauttimiseen ja mukavaan yhdessäoloon! Näinhän se on että kyllä mummosi varmaan eniten toivoisi just sitä että jatkatte elämää. Se kun ei poissulje sitä että toista kaipaa ja suree. Teillä on niin ihanan tiivis perhe että pystytte jakamaan sekä surut että ilot ja olla toistenne tukena! Kaikkea muutakin mukavaa tekemistä jaksoit harrastaa ja se jos jokin on sitä parasta lääkettä!
Pakko taas myös hehkuttaa täällä päässä että minä söin tänä vappuna ekan kerran vuosiin tippaleipää! Enkä vain yhden vaan monta! Joten pystyn erittäin hyvin samaistumaan tuohon tunteeseen kun sinä söit munkkia! Olemme myös naapurini kanssa pariin otteeseen ihan nyt lähiaikoina tilanneet pizzat pizzataksista, sekin minulle uusi makuelämys piiitkään aikaan! Paljon makuelämyksiä siis täälläkin!
Eikö olekin ihanaa kun saa viettää aikansa just niin kuin itse haluaa eikä Mörön sanelemana? Jatkakaamme tällä tiellä! Lämmin voimahali sinulle <3<3<3
Hei Katarina ja kiitos taas tärkeästä tsemppikommetistasi, ja erityisesti omien kokemuksiesi jakamisesta!:)
PoistaIhan mahtavaa tuo, että uskalsit syödä tippaleipiä! Juuri tällaisista konkreettisista pienistän jutuista sen edistymisen oikeasti huomaa, kuten olen aiemminkin todennut. Ja eikö sen onnistumisen tunne olekin ihan Parasta?
Voi että kuinka ylpeä olen Sinustakin, toivottavasti osaat olla itsekin! Me todellakin etenemme, onnistumme ja voitamme, ja saavutamme pienin teoin ihan kokonaan sen Elämän, jossa Möröllä ei ole mitään saanottavaa, ja se jos mikä tuuntuu hyvältä, kuten olemme jo saaneet huomata.
Ja tosiaan, olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että minulla on näin tiivis perhe tukenani, ei vain sairaudesta toipumisessa, vaan myös elämässä noin ylipäätään! Jos jotain hyvää haluaa sairastumisestani löytää, niin se on varmasti se, että olen lähentynyt läheisieni kanssa! Ja en voisi olla onnellisempi siitä, että minulla on perheeni lisäksi rinnallani tuollaisia Ystäviä kuin Sinä.
Halaus Ystävä, jatketaan yhdesä maaliin saakka, ihan varmasti! <3
Tiedätkö Ida, kun luin tämän postauksesi, katsoin heti tuota ensimmäistä äitisi kanssa otettua kuvaa, että siinähän on kuin kuka tahansa nuori ja kaunis, elämästä nauttiva nainen. Ei ensimmäisenä voisi mielenkään tulla mieleen,että tämä ihminen on sairastanut vakavaa sairautta tai että yhä kamppailisi sen kanssa. Tämä sairaus kuin voi niin näkyä selvästi ihmisestä ulospäin, esimerkiksi jo väsyneet, ilottomat kasvot ja harmahtava iho siitä voisivat kertoa.
VastaaPoistaVaikea on tätä kai selvästi sanoa, koska en ole saanut vielä tätä ennen kirjoitetuksi vaikka luen blogisi lähes aina tuoreeltaan. Mutta kuten muutkin lukijat olivat huomanneet, Sinä vain kaunistut ja hehkut päivä päivältä enemmän Ida!
Minä tunnen jotenkin niin suurta iloa puolestasi. Ei tämän sairauden kanssa eläminen ole missään määrin helppoa tai yksinkertaista, mutta itse olen jotenkin varmasti sen avulla oppinut näkemään asioita, joita en muuten olisi oppinut. Olen oppinut jotenkin toisella tapaa arvostamaan tätä elämää.
Kaunista ja ihanaa kevättä Sinulle sekä Teille muille lukijoille. On ihana huomata kuinka kannnustavia kommentteja te toisillenneaidosti jaatte!
Hei Hanna ja lämmin Kiitos niin kerta kaikkiaan Ihanasta kommentistasi! Tulipa siitä hyvä mieli! :) Olen onnellinen, että minulla on tuollaisia Ihania lukijoita siellä ruudun toisella puolen kuin Sinä.
PoistaJa voi kyllä, se harmaus, surulliuus ja väsyneisyys on ajoittain varmasti näkynyt myös minun kasvoiltani, josta nyt alkaa ehkäpä kuvastua se kaikki Elämä ja niin kehon kuin ennen kaikkea mielen sisäinen tasapaino, johon olen päässyt kiinni. Enkä voisi olla tästä muutoksesta onnellisempi!
Sillä aivan kuten Sinäkin, minä osaan arvostaa nyt, kaiken kokemani jälkeen, tätä Elämää ihan uudella tapaa, sen pienen pieniä ilon aiheita, ja ennen kaikea sitä ihan tavallista tasaista arkea.
Onpa hienoa, että Sinäkin olet tämän arvon oivaltanut! Kerää siitä voimaa ja energia harmaisiinkin päiviisi.
Oikein aurinkoista ja hyvää kevättä Sinullekin Ihana Hanna koko sydämestäni! <3
Ma olen aina halunnut pitaa noita vappu-lakkeja (ylioppilas-lakkeja?)....joku kerta pitaa tulla Suomeen vappuna!
VastaaPoistaHaha, tervetuloa! :)
Poista