Ollakseni rehellinen oli yksi tärkeimmistä asioista blogissani se, että sain sen kautta välitettyä toipumisentarinaani myös mummolleni, joka sitä aina aktiivisesti luki ja seurasi. Oikeastaan kaikkein eniten odotinkin juuri niitä "maijan" kommentteja, joihin vastaaminen oli myös keinoni viestittää kiitollisuutta siitä, miten onnellinen olin Rakkaiden isovanhempieni tuesta. Yhä vieläkin nyt kirjoittaessani tätä tekstiä, kuvittelen Maikin lukevan sitä tuolla jossakin.
Mutta juuri siksi, että blogini oli mummolleni niin tärkeä, ja myös siksi, että se on minulle itselleni niin tärkeä, tuntuu myös sen jatkaminen tärkeältä. Sen välityksellä minulla oli oikea yhteys mummooni, ja vaikka samanlaista yhteyttä ei enää olekaan, säilyy yhteys mummooni blogissani ainakin sen historian "maijan" -kommenteissa ja etenkin niissä kaikissa lämpimissä ajatuksissa, joita blogia kirjoittaessani aina ajattelen Rakkaasta Maikki-mummostani.
Mummoni olisi varmasti halunnut minun jatkavan Elämääni mahdollisimman hyvin eteenpäin, ja samoin toipumistani. Ja näitä tavoitteita tukee myös tämä blogini. Siitä on nimittäin tullut minulle äärettömän tärkeä väylä purkaa ajatuksiani -oikea selviytymiskienoni. Itse asiassa heti suruviestin kuultuani ryhdyinkin välittömästi kirjoittamaan edellistä tekstiäni mummostani ja tapahtuneesta,jotenkin se tuntui tärkeältä. Blogini on myös paitsi selviytymiskeinoni Elämän aallokossa, myös tapani kirjoittaa, ja samalla myös rakentaa omaa paranemistarinaani, omaa Sankaritarinaani.
Olen siis päättänyt jatkaa blogini kirjoittamista kuten tähänkin asti. Jakaen kanssanne pieniä onnistumisen kokemuksia, kuulumisiani, omaa tarinaani, käsityksiäni sairautta vastaan taistelusta, ja ennen kaikkea kertomusta Elämän löytämisestä. Toivottavasti te muut lukijani jaksatte yhä jatkaa matkaani kanssani täällä blogini puolella, Maikki-mummoni jatkaa sitä varmasti kanssani tuolta jostakin korkeammalta.
Vaikka teksitini siis jatkavatkin todennäköisesti melko samaa linjaa kuin tähän asti, on yksi tärkeä tausta-ajatus kuitenkin muuttunut. Tästä eteenpäin tämä loppublogini, ja selviytymistarinani siinä sivussa, on omistettu Rakkaan Maikki-mummoni Kauniille Muistolle. Olkoon jokainen löytämäni ja tämän blogin kautta välittämäni valonsäde kunnianosoitus Rakkaan mummoni hienolle Elämälle, ja kertokoon tärkeää sanomaansa siitä, miten kiitollinen olen hänen korvaamattomasta tuestaan ja niistä lukuisista Onnellisista muistoista ja arvokkaista yhdessä jaetuissa hetkistä, jotka sain kokea yhdessä mummoni kanssa.
<3: Ida
Ps. Kuva osoitteesta weheartit.com
Hei Ida!
VastaaPoistaNostan sinulle hattua miten näin suuren surun ja tuskan keskellä silti jaksat taistella sairautta vastaan ja katsoa eteenpäin! Mikään ei ilahduttaisi mummoasi enemmän kuin nämä sanasi että omistat blogin jatkon hänen muistolleen ja että jatkat sitkeästi kamppailuasi kohti tervettä elämää! Olen varma että hän katselee sinua pilvenreunalta ja lähettää sinulle voimaa ja rakkautta jatkaa taivaltasi toipumisen polulla ja on sinusta suunnattoman ylpeä! Kaikki rakkaat muistosi yhteisistä hetkistänne pysyvät sydämessäsi ja lämmittävät mieltäsi. Muistot myös itkettävät ja se on ihan ok. Kaipaus tulee aina olemaan läsnä, ajan myötä se vain muuttaa muotoaan niin ettei se enää tee yhtä kipeää kuin nyt.
Lämmin, lämmin halaus sinulle täältä ruudun toiselta puolelta! Olet ajatuksissani Ida <3
Hei Katarina! Tiedätkö juuri Sinussa olen ihaillut sitä, kuinka vaikeimpienkin hetkien ja Suurimpien menetysten keskellä olet taas nostanut pääsi ja katsonut eteenpäin. Ja jos nyt itse vastaavassa tilanteessa kykenen edes osittain seuraamaan esimerkkiäsi, olen siitä taattoman ylpeä. Sillä suru vie aina oman aikansa ja tilansa, ja se sille kuuluukin antaa, mutta se, että antaa sen johtaa itsensä tuhoamiseen, ei auta ketään, eikä sitä olisi toivonut mummonikaan. En siis voi taas muuta kuin kiittää Sinua siitä, että minulla on paitsi tuollainen esikuva myös tuollainen Ystävä, kuin Sinä! <3
PoistaKoskettava teksti Ida, viimeisen kappaleen kohdalla kyyneleet vieri poskilla. Juuri niin Maikki haluaisi: että jatkaisit omaa elämääsi ja paranisit. Ihana ajatus omistaa loppublogisi sekä selviytymistarinasi Maikille. Nyt meille jää ikävä, kiitollisuus ja muistot. Voimia vielä, nähdään illalla<3
VastaaPoistaKiitos Fanny, kaunis oli ajatus, mutta kaunniimmat ovat kaikki Ihanat muistot! <3
PoistaIda Rakas!
VastaaPoistaOn todella koskettavaa, kaunista ja hienoa, että olet päättänyt tästedes omistaa blogisi rakkaan Maikki-mummosi muistolle. Olen ihan varma, että hän koko sydämestään toivoisi, että jatkat elämääsi ja taisteluasi aivan samalla intensiteetillä kuin tähänkin asti. Toki elämä ei koskaan voi olla täysin samanlaista, kun Maikki ei enää tässä maailmassa kulje rinnallasi. Mutta ajatuksissasi ja muistoissasi hän on ja pysyy ikuisesti. Ja siellä jossain toisessa ulottuvuudessa hän aivan takuuvarmasti seuraa polkuasi nyt ja aina. Koska blogisi oli hänelle niin tärkeä, ja on Sinulle itsellesi niin tärkeä, on hienoa että olet päättänyt kirjoittamista jatkaa. Kaunein kunnianosoitus Maikki-mummolle ja itsellesi. Väylä teidän välillänne säilyy. Olen ihan varma, että tuon liittämäsi kauniin kuvan lehvästön yllä, missä kirkkaimmat, kauneimmat valonsäikeet hallitsevat - siellä on myös Maikki-mummosi sielu, joka Sinua seuraa hetki hetkeltä kannustaen!
♥ Halauksia ja Rutistuksia sekä Valoa Voimaannuttavaa Sinulle, Ida! ♥
Kiitos Andrea Rakas kauniista sanoitasi! Minäkin olen aivan varma, että jos Taivas tai tuonpuoleinen on olemassa, sieltä minua katselee Rakas mummoni, sillä totisesti jos joku, hän on sinne päässyt.
PoistaSamalla kun blogini kunnioittaa Maikin muistoa, toivon sen antavaa voimaa meille, jotka yhä olemme täällä maanpinnalla, jos ei muille, niin ainakin itselleni. Toivottavasti myös Sinä saat siitä silloin tällöin iloa, rohkeutta tai toivoa, sillä sitä kaikkea Sinulle niin kovasti toivon! <3
Blogisi on täysin sinun hallinnassasi ja jos yhtään siltä tuntuu, niin lopeta kirjoittaminen tai pidä taukoa. Älä revi postauksia selkänahasta, vain siksi, että kun kerran aloitit, niin sinun pitäisi jatkaa. Anna aikaa itsellesi ja surullesi. Nyt kun kuitenkin urheasti ajattelit meitä lukijoita postauksillasi ilahduttaa, niin tärkeää onkin, että päätös lähti sinusta itsestäsi. Vaikka yksi tärkeä kannattava voima onkin poissa, hän on yhä läsnä sinussa itsessäsi ja sisimmässäsi. Ja kuten arvelit itsekin, hän seuraa elämääsi ja kannustaa sinua ottamaan siitä kaiken irti.
VastaaPoistaVoimaa ja valoa päisiisi rakas Ida! <3
Kiitos Nell! Näin minäkin ajattelen: tämä on minun blogini, ja sen kohtalo on täysin minun käsissäni. Huojentavaa kuulla, että myös te blogini lukijat ajattelette samoin.
PoistaTällä hetkellä tuntuu, että blogini jatkaminen on tärkeää ja siitä voisi olla jopa apua minulle, mutta jos voimat eivät siihen jossakin vaiheessa riitä tai se muuttuu rasitteeksi, on sekin ok, ja silloin ei vain ole bloggailun aika.
Valoa, aurinkoa ja tsemppiä myös Sinulle Ihana, Tärkeä, Urhea Ystäväni! <3
Mielestäni todella hyvä päätös ja kaunis ajatus:)! Nyt varmasti on entistä tärkeämpää että muistat ajatella niitä arjen positiivisia asioita ja juuri blogisi kirjoittaminen edistää sitä. Tämä on valitettavasti "normaalia elämää", että tulee vastoinkäymisiä ja suuria suruja. Mutta se, että pystyt jatkamaan sinulle tärkeitä asioita ja taistelua paranemisen tiellä on osoitus siitä kuinka valmis olet ottamaan elämän haasteet vastaan sairauden jääden taka-alalle!
VastaaPoistaOlet vahva nuori nainen, ja uskon että mummosi varmasti lukee pilveltä jokaisen kirjoituksesi ja on sinusta ylpeä! Ole myös itsekin:)
-N
Kiitos taas N! Itse asiassa juuri Sinun kommentistasi edelliseen tekstiini sain tuon kauniin ajatuksen omistaa loppublogini ja -tarinani Rakkaan mummoni muistolle. Se kuvastaa niin hyvin sitä kiitollisuutta ja kunnioitusta jota tunnen, että aivan pakko oli ideaan tarttua! Kiitos siis Sinulle!
PoistaJa niinhän se menee, että Elämään kuuluu kaikenlaisia vaiheita ja tunteita. Siitäkin huolimatta katsotaan yhdessä eteenpäin ja otetaan se rohkeasti vastaan, nauttien juurikin niistä pienistä hyvistä hetkistä joka solullamme! Niitä pieniä hyviä hetkiä toivon paaaaljon Sinun kevääseesi Ihana N! Lämmin tsemppihalaus <3