Kirje menneisyyteen

Kirjoitin kirjeen sille aikuistumisen kynnyksellä olevalle Idalle, jolla kaikki kokemani oli vielä edessä. Sille epävarmalle, mutta kuitenkin rakastetulle nuorelle naiselle, joka ei vielä juurikaan tiennyt elämän koettelemuksissa. Mutta mitä kertoisin, miten neuvoisin tuota aikuistumisen ja samalla sairastumisen kynnyksellä olevaa minääni vuosien takaa nyt hieman kokeneempana, ja ehkä (tai ainakin toivottavasti) himpun verran viisaampanakin? Päätin jakaa myös teidän kanssanne kirjeen noin 17-vuotiaalle Idalle:

Rakas Ida,

Ihan ensiksi haluan Sinulle kertoa sen kaikkein tärkeimmän: olet hyvä. "Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin." Täysin riittävä, omalla tavallasi täydellinen juuri tuollaisena kuin olet. Älä usko heitä, tai sitten sitä sisäistä ääntäsi, joka sanoo, että Sinun tulisi jollakin tavalla muuttua. Rakasta ja kunnioita itseäsi siis juuri tuollaisena kuin olet, jokaista vikaasi ja pienintäkin puutettasi myöten. Sillä Sinä olet arvokas, juuri omana itsenäsi. Suorituksistasi, teoistasi tai saavutuksistasi riippumatta.

Ja mitä tulee niihin suorituksiisi: voit olla varma, että tulet kyllä yrittämään aina parhaasi. Ole ylpeä siitä, mutta muista myös, että se riittää. Kukaan ei ole täydellinen, ja kaikki tekevät virheitä. Ole siis itsellesikin armollinen. Kuuntele itseäsi, arvosta omia rajojasi, äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Sillä Sinä olet paljon muutakin kuin suorituksesi, ja tulet pärjäämään joka tapauuksessa. Aina ei kuitenkaan tarvitse yltää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ja aina ei tarvitse edes yrittää sitä parastaan, joskus vähempikin riittää. Ja joskus on ihan ok mennä sieltäkin, mistä aita on matalin. Sillä Elämä ei ole suoritus, Elämä on Elämistä varten.

Ja kun ne omat rajat sitten tulevat vastaan, ja Sinusta tuntuu, etteivät omat voimasi riitä, pidä kiinni läheisistäsi. Muista, että avun pyytäminen ja vastaanottaminen, niin läheisiltä kuin ammattilaisiltakin, vasta on sitä rohkeutta ja viisautta. Ja Sinä Ida, Sinä jos kuka olet rohkea ja viisas, ja myös rakastettu naisenalku. Et ehkä tajua sitä nyt, mutta läheisissä ihmissuhteissasi piilee Suurin ja merkittävin voimavara, mitä Sinulla on. Olet kova auttamaan muita, mutta joskus täytyy myös asettaa itsensä etusijalle. Joskus on alistuttava autettavaksi. Muista siis, että kenenkään ei tarvitse selvitä yksin tässä maailmassa, ei Sinunkaan. Ja vaikka joskus tuntuisi siltä, että olisit yksin tässä maailmassa, et Sinä sitä koskaan ole. Läheisesi ovat täällä Sinua varten, ja Sinä heitä varten. Ja teidän välinen rakkautenne, se rakkaus siirtää tarvittaessa vaikka vuoret paikoiltaan, eikä sitä muuta mikään,  mitä tulee eteen, ei mikään.

Vaikeina hetkinä muista myös: Sinulla on oikeus olla surullinen, ja vihainenkin. Sinulla on oikeus tuntea ihan kaikkia tunteitasi, myös niitä negatiivissävytteisiä. Ja itseensä kohdistamisen sijaan suuntaa tunteesi ulospäin. Näytä tunteesi, puhu niistä, piirrä ja kirjoita, tai sitten silloin tällöin vaikka itke ja huudakin.

Läheisiesi lisäksi älä koskaan luovu itsestäsi. Älä koskaan luovu siitä sisusta ja sitkeydestä, jolla Sinä taistelet määrätietoisesti eteenpäin. Pidä kiinni myös poistiivisesta elämänasenteestasi, raikuvasta naurustasi ja Suurista ja pienistä unelmistasi. Kuten olet kuullut, kauneus on katsojan silmässä, etkä Sinä saa koskaan menettää kykyäsi nähdä maailma kauniina, täynnä mahdollisuuksia olevana, ja vielä tulevaisuudessa vähän parempana paikkana. Sillä jo noin nuorena Sinä tiedät: toivoa on aina, ja sitä et saa koskaan unohtaa.

Unelmiesi keskellä muista kuitenkin: onni on juuri nyt, juuri tässä. Pysähdy siis hetkeksi, ja katso ympärillesi. Sinulla on oikeasti paljon hyvää ympärilläsi. Nauti siis siitä, nauti Elämästäsi. Sillä sen jokaisesta pienestä onnen aiheesta, jokaisesta hymyn hetkestä, tulee vielä kultaakin arvokkaampi. Iloitse siis täysin rinnoin jokaisesta auringonsäteestä, pienistä hyvistä hetkistä läheistesi kanssa, uuden oppimisesta ja sitten niistä abi-vuoteesi kuuluvista juhlistakin. Sillä Ida, Sinä olet sen kaiken hyvän ansainnut, ja jonakin päivänä huomaat: ne hetket ovat parasta, mitä Sinulla on.

Ja kun Elämä sitten näyttää nurjan puolensa, mitä ikinä tuleekaan eteesi, älä koskaan, koskaan, unohda sitä, kuinka tavattoman vahva olet. Älä siis ikinä menetä uskoa itseesi ja omiin voimiisi. Sillä Sinä olet todellinen taistelija, ja paljon vahvempi kuin voit vielä kuvitellakaan. Muista, että Elämän mäet ja kumpareet on tehty ylitettäviksi, ja vielä Sinä ne ylitätkin. Vaikeimmankin suon edessä ja korkeimman kukkulan juurella muista: lopulta Sinä selviät kaikista vaiheistasi.

Älä siis pelkää Elämää, vaan usko itseesi. Sillä "joku aamu, mä tiedän sen, Sä heräät huomaamaan Sinä selvisit, ja kelpaat kelle vaan", myös ja ennen kaikkea itsellesi.

Rakkaudella,
Ida , 25 v.