Kuluneen parin viikon aikana olen ehtinyt käydä jo kahdesti tutustumassa jäähallin kirputoriin Ystäväni kanssa. Ensimmäisellä kerralla kirppikseltä ei meinannut löytyä mitään, mutta onneksi tyhjin käsin ei lopulta kuitenkaan tarvinnut jäähallilta poistua, sillä viimeiseltä pöydältä löytyi kuin löytyikin mitä Ihanin liilasävytteinen trikootunika. Toinen kierros pitkänä perjantaina olikin sitten vielä huomattavasti edellistä antoisampi, ja mukaan tarttuiat niin saapikkaat jo syksyä ajatellen, vaaleanpunainen laukku kuin vielä t-paitakin. Hyviä löytöjä tuli siis tehtyä, mutta sitäkin parempaa oli seura! Rakkaan ystäväni ja samalla arvokaan vertaistukitsempparini halaaminen antoivatkin taas jälleen kerran voimia aivan ihmeellisesti jatkaa eteenpäin.
En unohtanut tänäkään vuonna myöskään yhteistä Ihanaa, jo perinteeksi mudostunutta reissua käsityömessuille Messukesukseen yhdessä äitini kanssa. Olemme jo usean vuoden ajan nimittäin käyneet Rakkaan äitini kanssa yhdessä aina keväisin ja syksyisin järjestettävillä käsityömessuilla keräilemässä ideoita, materiaaleja, innostusta ja inspiraatiota käsityömessuilta. Viime aikoina täytyy kyllä sanoa, että messujen käsityöosuus on kutistunut lähes olemattomaksi, mutta samalla meidän mielenkiintomme on onneksi sopivasti laajentunut muotimerkkituotteita tarjoavalle outlet- sekä kokkailun puolelle. Täältä messuilta tuntuukin siis löytyän aina jotakin mielenkiintoista! Äitini löysikin juuri sen oikean kevätlaukun, oma saldoni jäi hieman vaatimattomsi, mutta tarttui mukaan kuitenkin huippuedullisia meikkituotteita sekä kuvia korttiaskarteluja varten.
Lisäksi kävin tietysti rakkaan siskoni kanssa Hulluttelemassa, sillä vaikka aina etuäteen päätän, että sinne tungokseen en kyllä enää lähde, on houkutus Stockmannin keltaisen kuvaston kolahtaessa postilaatikkoon kerta toisensa jälkeen vastustamaton, ja enpä ole tainnut yhtiäkään Hulluja Päiviä kokonaan ohittaa. Ja mikäpä olisikaan parempi keino nollata ajatukset tentin jälkeen kuin kunnon shoppailukierros parhaassa mahdollisessa seurassa! Tällä kertaa löysin muun muassa ihastuttavan, raidallisen kellohelmaisen mekon, jossa leikkaus tuntui olevan kuin minulle tehty!
Kuukauden kulttuuripläjäys tuli koettua yhdessä Parhaan Ystäväni kanssa Ateneumin taidemuseossa suuren idolini Tove Janssonin näyttelyssä. Vaikka näyttely olikin upea, täytyy kyllä sanoa, että päähuomion sai kuitenkin jälleen yhteinen jutustelumme. Edellisestä tapaamisestamme olikin vierähtänyt jo luvattoman pitkä aika, ja siksi jälleennäkeminen tuntui joltakin todella arvokkaalta. Yhdessä jaettuja elämyksiä siis taiteen parissa lapsuuden sankareita muistellen, ja juoruilua kaiken maailman asioista Parhaan Ystävän seurassa siinä sivussa, mitä enempää voikaan onnistuneelta sunnuntai-iltapäivältä toivoa?
Myös harrastusrintamani koki muutoksen nyt keväällä. Kitarakurssini nimttiäin tuli päätökseen, mutta onneksi olen saanut tilalle jo uusia, nimittäin hathajoogan muodossa! Hathajooga on lempeä jaagan muoto, jossa olennaista on tasapaino jäntevyyden ja renotutuksen välillä, itsen ja oman kehon kuuntelu sekä rauhoittuminen. Ensimmäisestä tunnista jäi todella levollinen, rentoutunut olo, mutta samalla kertaa niin keho kuin mieli tuntuivat virkistyneen ja saaneen energiaa. Miten Ihana tapa tutustua itseensä ja omaan kehoonsa, ja samalla unohtaa hetkeksi ihan kaikki!
Joogatuntini jälkeen tapasin vielä jälleen siskoni kanssa, ja suuntasimme Subwayhin syömään patongit. Syömisen lomaan mahtui niin arkikuulumisten vaihtoa kuin syvällisempiäkin maailmaa parantavia pohdintoja, jotka yhteisestä opiskelupaikastamme johtuen liittyvät yleensä kasvatukseen ja lapsiin. Jos on olemassa laatuaikaa arjen keskellä, niin tämä kyllä oli sitä parhaimmillaan! Hyvä ruoka, parempi mieli, paras seura, Paras mieli!
Tämän mukavan ohjelman lisäksi ihan pienen pieniä mutta sitäki arvokkaampia pieniä hyviä hetkiä on mahtunut arkeeni kuluneiden viikkojen aikana. Ylpeyden tunteita saadessani hyvin tuloksin espanjan kurssini päätökseen, materialistisia innostuksen tunteita uuden kameran ja sen kylkiäisenä tulleen kännykän sekä vielä tarvitsemani kannettavankin kotiutuessa, iloa postikorttiyllätysestä siskolta, hymyä auringon paisteen kanssa kilpaa, onnistumisia Mörkö-rintamalla ja lämpimiä ja liikuttavia halauksia ja puhelinsoittoja yllättäviltäkin tahoilta.
Paljon kaikenlaista mukavaa ohjelmaa ja monta hymynhetkeä on siis mahtunut näihin keväisiin viikkoihini. Ja mikä parasta, nyt osasin todella nauttia siitä kaikesta, Idana läheisilleni, ja Idana itselleni. Oi kuinka Ihanalta se maistuukaan, Elämä -ja aina vain paremmalta yhdessä jaettuna, silllä niin se vain taitaa olla, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!
<3: Ida
:) !
VastaaPoista<3
PoistaVoihan Vastakohta! ;)
VastaaPoistaEn ole koskaan ollut kirppari-ihmisiä, käsitöissä olen ihan tumpelo, ja kevään Keltaisesta Kuvastosta en löytänyt yhtikäs mitään inspaavaa (paitsi edullisia sähköhammasharjan vaihtopäitä :D - joiden takia en todellakaan viitsinyt sinne sirkukseen sukeltaa ;)). En ole koskaan ollut mikään himo-muumifani, ehkäpä koska pienenä muumikirjojen kuvitukset (eritoten synkkä, korkea muumimetsä) olivat minusta hiukan pelottavia. Siis ne alkuperäiset muumikuvitukset, ennen näitä japanilaisia, lempeitä, muumianimaatioita. Joogaa kokeilin joskus aikojen alussa, mutta sekään ei ollut ollenkaan minun juttuni. Ohjaajakin oli jokseenkin väritön. Kerran oli sijainen, ja silloin tuntui hetken, että touhussa jopa oli idistä... No, nykyäänhän joogaa löytyy monenlaista, kuin myös ohjaajia, mutta tämä oli jotain ihan perusjoogaa...
MUTTA - yhtäkaikki - elämähän olisi todella tylsää jos kaikki pitäisivät aina ja tasan samoista asioista - eikö?! Eli tosi mukavia viikkoja Sinulla siis takana, ja nättejä vaatteita löysit niin kirppareilta kuin Hullareilta! Ja tuo Tove Janssonin näyttely oli varmasti hieno - kuuluisi melkeinpä jokaisen yleissivistykseen nähdä se.
Eli jatka Sinä hyvien hetkien metsästämistä parhaassa seurassa! Ja tokkopa Sinun tänäpäivänä kovin paljon edes tarvitsee metsästää - hyviä hetkiä kun tuntuu tupsahtelevan elämääsi tuon tuostakin - ihan luonnostaan ja itsestään! :)
Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle!
<3<3<3
... siis *alkanutta* viikkoa - nimim. Pää Pyhistä Pyörällä... ;)
PoistaKiitos Andrea, olipa kiva saada lukea Sinustakin! :) Mutta sehän tässä Elämässä juuri niin hienoa on: jokainen meitä on omanlaisensa, olemme erilaisia ja silti voimme olla Ystäviä ja arvostaa toisiamme.
PoistaEikä ole väliä, mistä ne omat hyvät hetket koostuvat tai mistä on kiinnostanut, pääasia on, että sellaisia Elämän pieniä suuria iloja ylipäätään löytyy Elämästä.
Sellaisia omanlaisiasi onnen hetkiä toivon nyt paljon kevääseesi! <3
Olipas ihanan positiivinen postaus, hymyilytti :) anteeksi, että sanon tämän, mutta olet niin tajuttoman laiha :/ kai saat tarvittavan avun ja nostat painoa? Tarkoitus ei ole loukata, todellakaan!
VastaaPoistaKiitos huolenpidostasi! :) Ymmärrän kyllä huolesi, mutta onnellisesti voin vakuuttaa, että painoni on tullut useita kiloja ylöspäin, ja on noususuunnassa. Tiedostan kyllä, että olen yhä alipainoinen, mutta pääasia on, että suunta on oikea ja tulosta on syntynyt ja syntyy! Ja saan tähän, kuten muutenkin sairauteni voittamiseen tukea. :)
PoistaIhana postaus jällehen kerran Ida! On niin ihana huomata, kuinka kiva tekeminen, puuhailu ja sosiaalisuus ovat vallanneet alaa sairaudelta. Juuri tuollaista nuoren naisen elämää sinun kuuluukin viettää! :) Ihania kirpparilöytöjä olet tehnyt ja postauksesi sai minutkin kaipaamaan takaisin pääkaupunkiseudulle. Samaten kuin kertomuksesi Tove Jansson näyttelystä. Onneksi näyttely on Ateneumissa vielä pitkään, niin minäkin ehdin sen katsastamaan jahka sinnepäin saavun.
VastaaPoistaPaljon lisää iloisia tapahtumia, mitä parhaimmassa seurassa sinulle Ida! Haleja! <3
Ja uskomattoman kaunis olet kuvissa muru!
Kiitos Ihana Nell taasen! Niinhän se on, että kun Elmä alkaa voittaa sairautta, alkaa tupsahdella niitä hyviä asioita Elämään ihan kuin huomaamatta, kun niille on taas tilaa. Tällä postauksella halusinkin viestittää niin itselleni kuin teille rakkaille lukijoilleni, että niiden hyvien hetkien takia kannattaa oikeasti taistella, ja Elämästä nauttii oikeasti ihan eri tavalla kun pääsee enemmän voitolle sairaudesta. Olen aivan varma, että Sinullakin Nell on vielä paljon niitä hyviä hetkiä edessäsi!
PoistaJa voi kuinka odotankaan sitä, Ystävä, että näemme taas ja pääsemme yhdessä viettämään aikaa! Nyt tsempataan molemmat oikein kunnolla siihen asti, että saamme sitten kaiken ilon irti tuosta yhteisestä ajastamme ja voimme ylpeinä todeta yhdessä, kuinka pitkälle olemme päässeet. Ja onnekseni voin todeta, että taidamme kumpainenkin olla jo aika hyvällä matkalla! :)
Mukavia kevätpäiviä ja tsemppiä! <3
Hei Ida!
VastaaPoistaIhana viikko sinulla on takana, mukavaa tekemistä ja kivaa seuraa! Ja tuo tunika/mekko näyttää todella kivalta päälläsi! Myös minun kesämekkoni oli onnistunut löytö! Meidän täytyy tehdä näitä kirpparireissuja useammni, kiitos kun otit minut mukaasi!
Aivan ihanaa on lukea ja nähdä miten olet taas löytänyt elämänilon ja myöskin löytänyt tiesi takaisin ihmisten pariin! Saamme kaikki nauttia siitä oikean Idan seurasta! Mörkö alkaa todellakin jäädä jalkoihin oikein kunnolla! Subwayn patongit ovat muuten aivan ihania, aina välillä käyn itsekin niitä syömässä!
Aurinkoa päiviisi ja halaus vielä näin virtuaalisestikin! <3
Hei Katarina! Kiitos vaan itsellesi ihan parhaasta kirppariseurasta, pitää kyllä ehdottomasti ottaa taas pian uusiksi! :) Sinun seurassa tulee aina niin hyvälle mielelle, hymysi on niin tarttuva ja elämännälkä vain kasvaa. Tuntuu myös, että vaikka olemme olleet Ystäviä vasta suhteellisen lyhyen aikaa, pystyn jo puhumaan Sinun kanssasi vapautuneesti, kun olemme niin samalla aaltopituudella, jaamme monia asioita ja kiinnostuksen kohteita ja kaiken lisäksi olet vielä aina niin empaattinen, suurilla korvillasi kuunteleva suuri sydäminen ihminen. Ja mitä muutakaan sitä voisi nhyvältä Ystävältä enää toivoa? Olen todella onnekas ja onnellinen, että olen saanut Sinunlaisesi Ystävän. Lämmin halaus <3
PoistaPs. Subin patongit tosiaan ovat ihan parasta pikaruokaa, nimierkillä juuri taas nautiskelen yhtä sellaista :D
Heippa!
VastaaPoistaIhana lukea postiivisia asioita, mitä koet yhä enemmän ja enemmän! :) Ne on niitä jotka kantavat eteenpäin ja antavat uskoa terveeseen elämään :)
Voi että sinusta tulee kaunis, kun pääset biologiseen painoosi, sisäinen kauneutesi näkyy tuolloin vielä enemmän ulkoisena kauneutena :) Muistathan uskoa siihen, kun huonoja hetkiä tulee.
Itsekin aloitin joogalla liikunnan harrastamisen ja se tuki kehon hahmottamista ainakin minulla todella hyvin. Myös suorittaminen liikunnasta unohtui, kun piti keskittyä sisimpään ja hengittämiseen, eikä vatsalihasten laskemiseen...
Nyt olen siinä vaiheessa, että saan pian aloittaa rakastamani baletin monen pitkän vuoden tauon jälkeen! Etkö sinäkin harrastanut tanssia? Tiedät varmasti sen palon, joka sydämessä on joka päivä, odottaen koska pääsee saliin purkamaan vuosien tanssipatoutumat ;) Kaikki ahdistukset ovat sen päivän arvoisia!
Kerroit itse jossain vaiheessa, että parissa kuukaudessa olet lentänyt eteenpäin paranemisen tiellä. Itse voin tällä hetkellä samaistua niin paljon siihen tunteeseen, sillä pari kuukautta tuntuu vuodelta, mitä psyykeen paranemiseen katsotaan. Syöminen ei ole koskaan ollut näin vapaata, eikä ahdistus näin vähäistä:)
Kyllä se myös niin vaan on, että mitä lähempänä biologista painoa on, sitä paremmaksi kehonkuva tulee! Voin rehellisesti sanoa, että näen itseni pienempänä kuin kaksi kiloa sitten:) Jopa liian pienenä omaan makuuni, joten jäljellä olevat kilot ovat aivan tervetulleita :)! Uskon, että sinullekin koittaa se päivä, kun yhtäkkiä huomaat, että biologinen paino ei tunnu yhtään niin kamalta, kuin sitä on vuosien ajan pelännyt. Oikeastaan uskon että se ei tunnu miltään muulta, kuin vapauttavalta :) Kukaanhan ei sitä tiedä, mikä se kenenkin kohdalla on, mutta kyllä sen psyykkeessä huomaa!
Toivottavasti saat sen tunteen kokea pian, sillä usko tai älä, elämääsi avautuu vielä enemmän uusia ikkunoita ja ovia! ;) Ja toivon ,että saat kokea tanssin ilon myös, sillä se on itselleni enemmän elämäntapa, eikä vain harrastus... Se on motivoinut minua kestämään pahatkin ahdistuskohtaukset. Olen vain todennut, että ainakin pääsen sitten tanssimaan, jos sata kiloa tullut lisää ;)
Aurinkoista kevättä ja uusia haasteita ja iloa sinulle!
-N
Heippa N! Olipa kiva, että tulit taas kertomaan kuulumisistasi! :) Tulin nimittäin kommentistasi taas niin todella hyvälle mielelle! Vaikutat kyllä niin Ihanalta ihmiseltä.
PoistaJa nyt olen kyllä kertomasi perusteella niin ylpeä Sinusta ettet tiedäkään! Tiedätkö tuo suhtautumisesi painoon, miten olet oivaltanut painon normalisoitumsisen yhteyden psyykeeseesi ja kehokuvaasi, ja ennen kaikkea tuo Suuri motivaatio ja tsemppiasenne, joka viesteistäsi välittyy, on todella hienoa ja kertoo tärkeää sanomaansa siitä, kuinka hvyällä matkalla toipumisessasi olet. Muistathan olla myös itse ylpeä itsestäsi?
Sinua on varmasti auttanut tuo kaipuu tanssiharrastuksesi pariin. Onkin todella tärkeää, että on niitä oikeasti itsestä lähteviä motivaation lähteitä, juuri ne ovat niitä jotka kantavatkin. Uskonkin, että tämän motivaation turvin jaksat ahdistuksista ja vaikeuksista huolimatta jatkaa maaliin saakka, eikö? Pidä siis tuosta tavoitteestasi kiinni, sen vuoksi todella kannattaa tehdä töitä ja myös pitää itsestään hyvää huolta jatkossakin!
Itse voin samaistua todella tuohon mitä kirjoitat suhtautumisestasi painoon ja kehonkuvaan. Myös minä olen oivaltanut sen, kuinka todella kehoni kaipaa vielä niitä lisäkiloja, kuinka jokainen nisitä vain kaunistaa minua, ja hinku normaalipainoon on suuri, eikä kaipuuta enää vanhaan riutuneeseen olemukseen satunnaisia huonoja hetkiä lukuunottamatta oikeastaan enää ole. Häpeä omasta kehosta on vaihtunut ylpeyteen siitä, mitä olen saavuttanut.
Pidetään siis kiinni tavoitteistamme, ja jatketaan niiden voimalla eteenpäin maaliin saakka, kohti unelmia ja Elämän Iloa! Aurinkoisia kevätpäiviä sinnekin! <3
Kiitos Ida ihanista yhteisistä hetkistä, sun seurassa on nykyään niin mukava olla<3. Näitä tulee varmasti paljon lisää, etenkin nyt kesän aikana:-). Tsemppiä<3!
VastaaPoistaKiitos itsellesi Rakkaista Rakkain! Voit olla varma, että tunne on ollut molemminpuolinen, ja odotan jo innolla mitä kaikkea kivaa yhteistä kesä tuo meille tullessaan! :) <3
Poista