Aamulla heräsin tuttuun tapaan hieman ennen puolta yhdeksää. Tuntuu kyllä niin ihanalta herätä kevään mukanaan tuomiin valon säteisiin, jotka paistavat sälekaihtimen läpi. Sitä on heti jotenkin pirteämmällä tuulella ja aamu alkaa siten paremmin!
Sängystä kömmin puuron keittoon. Vaihdoin kuulumiset ja huomenet isäni kanssa, ja tyhjäilin astianpesukonetta, ja siivoilin muuta pientä. Kiireettömät aamut, siinä vasta jotakin mitä olen todella oppinut arvostamaan!
Puuron hautuessa ehdin käväistä vielä pienellä happihyppelyllä. Kun ennen ulkoiluni oli niin kovin pakonomaista, viimeisillä voimilla väkisin vedettyjä pitkiä lenkkejä, ovat ne nyt hyvää mieltä tuovaa, rauhallista ulkoilua nauttien auringonsäteistä, naapurin papan moikkaamisineen kaikkineen, pitäen mielessäni kuitenkin sen, että jos ei huvita tai jaksa, ei sinne ulos ole pakko lähteä. Mutta Ihanalla auringon paisteellahan tämä on mitä parhain tapa aloittaa aamu!
Lyhyen kävelylenkkini jälkeen vaihdoin kouluvaatteet päälle, meikkasin ja laitoin itseni muutoin sellaiseen kuntoon, että kehtaisin taas ihmisten ilmoilla näyttäytyä. Tänä kyseisenä päivänä valiokoitui asukseni keinonahkainen hame ja veromodan liivi, sekä tietysti alle pinkki paita tuomaan vähän keväistä väriä muuten mustavoittoiseen vaatetukseeni.
Kun ulkomuoto sitten oli saatu kuntoon, ryhdyin syömään aamiaista. Ilman kunnon kuppia teetä ja puuroannostani ei päiväni vain mitenkään lähde käyntiin! Puuroa maustoivat kotimaiset marjat ja omppuhillo. Kun ennen olivat aamiaishetket ehkä niitä päivän kaikista vaikeimpia, sujuu se nykyään rennoissa tunnelmissa, melkein vasemmalla kädellä. Samalla ehdinkin selailla aamun Hesaria ja kertailin vielä vään espanjaa, ja tein mattimyöhäisenä viimeisiä läksytehtäviä.
Sitten pakkasinkin koululaukkuni, ja suunnistin kiireen vilkkaa junaan, sillä niin kuin yleensä, vaikka aamulla herätesä tuntuu olevan vaikka kuinka aikaa, tuntuu se aina katoavan johonkin aamun kuluessa. Tunnin alussa ehdin vielä lyhyesti vaihtaa kuulumiset kurssikavereiden kanssa.
Koulupäiväni sujuvat lähes poikkeuksetta hyvissä tunnelmissa, ja niin myös tänä kyseisenä päivä, niin kertakaikkiaan Ihanalta tuntuu kun pystyy oikeasti keskittymään ja oikein imemään itseensä uuden oppimisen intoa -ja ennen kaikkea vain tuntea olevansa ihan tavallinen opiskelija muiden opiskelioiden joukossa! Muille itsestään selvä asia ehkä, mutta minulle ihan Parhautta!
Koulupäivän jälkeen pistäydyin keskustassa vielä muutamassa vaateliikeessä. Kun koulu on keskustan tuntumassa, ja näyteikkunoiden ohi joutuu kävelemään pakostikin, ovat houkutukset vain usein liian suuria, ja niin myös tällä kertaa. Mukaani tarttui Vero Modasta keväisen kevyestä kankaasta valmistettu tunika ainaisten legginssieni kanssa käytettäväksi. Onneksi tämä kotouttamani yksilö sattui olemaan vielä hyvässä alennuksessa!
Isäni vastaväitteistä huolimatta shoppailu todella rentouttaa minua, vaikka aina ei kaupoista mukaan mitään tarttuisikaan! Ihan parasta siitä kuitenkin tekee huomata se, että voimani riittävät nyt ihan eritavalla kaikenlaiseen Elämiseen, eikä jokaista askeltaan enää pidä suunnitella, varoa ja miettiä, ja toisaalta mikään ei ole pakkoa. Eli siis kaikista Ihaninta on se vapauden tunne, että voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa: tehdä pienen kierroksen kaupoissa, tai sitten mennä kotisohvalle lepäilemään, ihan miltä itsestä sattuu tuntumaan.
Pikaisen kierroksen jälkeen suunnistinkin sitten kotiin. Matkalla alkava räntäsade harmitti hieman tätä kevätintoilijaa, mutta pihan pieni rohkea krookusnuppu sai hymyn huulille. Kyllä se kevät sieltä tulee!
Kotona minua odotti iso vaatepino talvivarastoon meneviä vaatteita. Energiaa ei nyt kuitenkaan tuntunut riittävän niiden järjestelyyn laatikoihin, joten lämmitin välipalaksi päärynäkiisseliä ja heittäydyin sen sijaan sohvalle käsityöni kanssa sivistävän Salkkarit-jakson pariin. Joskus kannattaa jättää huomiseen sekin minkä voi tehdä tänään, ja voi saada paljon parempaa tilalle! Ja mikä Ihaninta, nyt myös minä pystyn joustamaan velvollisuuksistani.
Vielä pikainen lukuierros suosikkiblogieni parissa, ja sitten olikin lounaan vuoro. Lounaaksi valikoitui tänään omatekoinen kinkkukiusaus. Onneksi tämä kotikokki on osannut ennustaa nämä päivät, jolloin intoa, aikaa tai energiaa ei ruoanlaittoon yksinkertaisesti tunnu olevan, ja annostellut laatikkoruokia valmiiksi annoksiksi pakkaseen, mikä ihana helpotus arkeen!
Iltapäivällä jaksoin vielä paneutua hieman espanjan keihtovaan maailmaan. Illalla kävin myös vielä läheisessä kauneussalongissamme ripsihuollossa joululahjaksi saamallani lahjakortilla. Kun ennen tällainen pitkä paikallaan makoilu tuntui joltakin suoritukselta tai saavutukselta, oli se nyt pieni pala rauhaa. Rentoutusmusiikin soidessa, peiton alla lepäillessä tunsin heittäväni aivot todella hattuhyllylle, ja ajatukset pääsivät virtaamaan vapaasti. Mikä ihana oma pieni rentoutumishetki arjen keskellä!
Tämän lepäilyn jälkeen nälkä kurnikin jo vatsassa, ja oli aika ryhtyä valmistamaan päivällistä, lohta, perunaa ja salaattia raejuuston kera. Loppuilta sujuikin mukavasti sohvalla tv:tä seuraten iltapalailun merkeissä, ja hetken kruunasi itse leipomani mustikkamuffinssin, joka hieman lässähtännestä ulkomuodosta huolimatta maistui taivaalliselta!
Ja mikäpä olisikaan parempi tapa päättää päivä kuin hyvän yön toivotukset puhelimen välityksellä Rakkaiden isovanhempieni kanssa. Jälleen yksi muistutus siitä, kuinka paljon tärkeitä läheisiä minulla on ympärilläni. Ja tämän tunteen kanssa on hyvä painaa jälleen pää tyynyyn onnellisena menneestä päivästä ja odottavaisena tulevan suhteen.
Tällainen oli siis tämä päiväni. Se sisälsi arjen rentoutushetkiä niin shoppailun, kauneussalongissa käynnin kuin tv:nkin ääressä, arjen pienistä iloista nauttien luonnon ihmeitä hämmästellen ja herkuista nauttien, ihmisten tapaamista ja sopivasti arjen pieniä velvollisuuksia kotitöiden ja opiskelujen merkeissä. Kaiken kaikkiaan siis hyvin tavallista Elämää. Elämää, josta olin niin kaukana. Ja joka siksi nyt on kaikessa tavallisuudessa minulle juuri niin tärkeää.
<3: Ida
Hei Ida! Kiva postaus! Olipas ihania vaatteita, en oo tainnu niitä livenä vielä nähdäkään:). Uskomatonta, miten erilailla osaat nykyään nauttia elämästä ja olla avoin sille. Hymysi on aidon ja ihan idamaisen näköinen näissä kuvissa. Oon niiin onnellinen sun puolesta. Kiitos kivasta hulluttelu seurasta tänään:) Nähdään taas pian!!
VastaaPoistaKiitos Rakas! Kiitos mukavasta seurasta itsellesi! :) Ja kiitos kaikesta muustakin. Kuten kuvaat, osaan nyt nauttia Elämästä ja sen pienistä ilon aiheista ihan eri tavalla kuin ennenkin, mutta Sinä sait hymyn huulilleni silloinkin, kun en vielä osannut. Sinä näytit Ilon hetket ja puhalsit sen minuun. Kiitos. <3
PoistaHeips Idaseni! Kivan "ilmava" postaus kuvineen ja tekstinpätkineen! :) Rennon, iloisen, elämänmyönteisen tekstityksen lisäksi tämä silmä tietysti lepäsi kuvien pinkeissä pilkahduksissa, aina pedistä puurokattilan kautta penaaliin ja paitaan... ;) Kuten Fanny tuossa yllä jo hehkutti, niin on aivan ihanaa lukea kuinka todella nautit elämästäsi ja kaikista niistä pienistä arjen hetkistä, jotka ennen tuntuivat mahdottomilta ja saavuttamattomilta, mutta nyt ovat juurikin sitä elämän suolaa ja parhautta! Torstaithan ovat toivoa täynnä, ja ainkin viime torstaisi oli teesin todennus! Ja ehken tänä torstaina siskokset hulluttelivat Hulluilla Päivillä...?!
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua Sinulle Ystäväiseni! <3
Kiitos Andrea! Niin se vain on, että mahdoton tulee mahdolliseksi Elämän pienien ihmeiden kautta. Ilmaiseksi hyvät hetket harvoin tulevat, mutta kun niiden eteen on valmis tekemään töitä, tulevat ne, vaikka niihin ei aina uskoisikaan. Ja minä uskon, että vielä ne valaisevat Sinunkin päiväsi kaikella Toivollaan. Halaus, Ystävä. <3
PoistaMahtava postaus Ida, kiitos siitä!
VastaaPoistaJos joku väittää arkeaan harmaaksi ja tylsäksi, niin sinun arkipäiväsi ei todellakaan ollut tylsä. Miten ihmeessä oletkin ehtinyt tekemään tuon kaiken! :D Ja mikä todellakin nosti hymyn huulilleni, onnistuneen päiväsi lisäksi, olivat kauniit kuvasi. Itse olen visuaalinen ihminen ja arvostan kovasti sitä, että jaksoit ottaa kuvia ja kauniisti asetella ne tekstin lomaan. Ja kaunis olet sinäkin, uskomaton pakkaus!
Ihanaa viikonloppua ja aurinkoa päiviisi!
Kiitos Ihana Nell Ystäväni taas! Kiva, että pidit postauksestani! :) Tämä nyt oli tällainen päivä, johon mahtui tällaista ohjelmaa. Sitten on taas niitä päiviä, jolloin koko päivä menee ilman, että saan oikeastaan aikaiseksi mitään. Ja nekin ovat ihan ok. Sillä ne molemmat ja kaikki muutkin ovat osa Elämää.
PoistaToivon Sinullekin paljon Sinulle mieluisia arkipäiviä Elämääsi! Olet kovaa vauhtia rakentamassa arjestasi sairauden sijaan oikeasti itsesi näköistä ja tekemässä haaveistasi totta. Ole ylpeä itsestäsi, minäkin olen Sinusta enemmän kuin tähän kommenttiin mahtuu. Tsemppiä!!!<3
Asutko siis vanhemmillasi? :)
VastaaPoistaKiitos kysymyksestäsi, minulla on kyllä oma asunto, mutta toistaiseksi asun osittain vanhemmillani. Tarkoitukseni ja suunnitelmissani olisi kyllä siirtyä kokonaan omaan asuntoon, kun omat voimani siihen taas riittävät. :)
PoistaTäällä toinen aikuinen kuntoutuja, jolla on oma asunto, mutta valitettavasti voimat ei vaan riitä pyörittämään koko arkea - vielä. Silloin vanhempien ja kodin tuesta on korvaamaton apu :)
PoistaPiristävä, kiva postaus - ja lohdullista kuulla, että mukana on tällaisten aikaansaavien päivien lisäksi niitä ei niin kiireisiäkin :)
Ja kaikki pinkit yksityiskohdat ilahduttivat erityisesti harmaata sunnuntaiaamua :D
Hyvää palmusunnuntiata ja uutta alkavaa viikkoa!
(en siis ole tuo anonyymi 11.4.2014 6.43
Poistat. n0lla, edellinen anon.)
Kiitos, juurikin näin! Hienoa, että myös Sinä olet uskaltanut ottaa tukea vastaan silloin, kun omat voimat ei ole riittäneet! Se ei todellakaan ole häpeä, vaan viisautta silloin, jos toisten avulla pärjää paremmin. Sanonkin aina, että on paljon parempi pärjätä hyvin, vaikka sitten muiden tuella, kuin huonosti yksin :)
PoistaJa kiva jos piristin päivääsi, ja tosiaan päiväni ovat hyvinkin erilaisia: tämä nyt oli tällainen, ja toisina päivinä taas en välttämättä edes poistu kotoa, enkä saa mitään aikaiseksi. Ja ne kaikki kuuluvat yhtälailla Elämään, ja ovat jokainen omalla tavallaan tärkeitä, sillä myös niitä "lepopäiviä" etenkin toipumivaiheessa, ja myös muuten, tarvitsee ihan välttämättä.
Oikein hyvää palmusunnuntaita Sinullekin! :)
Tosi kiva postaus, lisää mielellään lukisi tällaisia ja vastaavia :) varmasti parempi myös sairaudesta toipumisen suhteen, kun kirjoittelen tällaisia nuoren tavallisen naisen arkipäiväisiä postauksia myös välillä, mutta mielenkiintoista olisi tosiaan myös tietää, minkä verran ja mitä sairaus vielä sanelee myös ihan näissä tavallisissa päivissä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Olipa kiva kuulla, että pidit postauksestani! Yritän vastedeskin kirjoitella erilaisia tekstejä, niin tavallisia kuulumispostauksia kuin pohdintaa sairaudesta ja edistymisestäni, siten blogini varmasti miellyttää useampaa lukijaa ja ennen kaikkea on parhaaksi tueksi minulle itselleni :)
PoistaSöpö huone ja kattila! :)
VastaaPoistaKiitos -niin minustakin! :)
Poista