Professori Päivi Palojoki totesi Kotivinkki-lehdessä (12/2/2014) toivovansa näkevänsä enemmän niitä keskitien kulkijoita. Siis heitä, jotka eivät ole täysin välinpitämättömiä, mutta eivät toisaalta tee esimerkisi minkään tarkan aatteen mukaan syömisestä elämää suurempaa asiaa. Samaa toivon minä. Palojoki viittaa ajatuksellaan lähinnä ruoan eettisiin ominaisuuksiin, mutta sama pätee mielestäni kaikenlaisiin dieetteihin ja käsitykseemme siitä, mikä on "oikeanlaista" tai "hyvää" syömistä. Tarkoitan siis sitä, että syöminen olisi osa elämää, mutta koko elämä ei pyörisi sen ympärillä.
Vaikka en nimittäin enää sairaaseen tapaan imekään itseeni jokaista pientä neuvoa elämäntaparemonttiin, vaan pikemminkin ohitan ne useimmiten nauraen niiden järjettömyydellä, ärsyttää minua oikean Ongelman kanssa usean vuoden kamppailleena suoraan sanottuna terveidenkin ihmisten tapa tehdä syömisestä elämää suurempi numero. Onko se hyvinvointiyhteiskunnan ihmisten keino tehdä kärpäsestä härkänen ja keksiä siten sisältöä elämäänsä vai ovatko ihmiset yksinkertaisesti vain niin hukassa?
Siltä varalta, että joku sielläkin on näin hukassa, voin paljastaa terveellisen syömisen tärkeimmät tekijät: säännöllisen, riittävän ja monipuolisen syömisen. Varmin tapa varmistaa esimerkiksi kaikkien ravintoaineiden riittävä saaminen on nimittäin lopulta varsin yksinkertaista: syö riittävästi kaikkea. Eli jatkuvan ruokavalion rajoittamisen sijaan sitä tulisi pyrkiä laajentamaan.
Kun nämä peruspilarit ruokailussa ovat kunnossa, voi oikeasti syödä silloin tällöin, ja useamminkin, mitä vain, kunhan pitää kohtuuden mielessä. Ja usein se kohtuus pysyykin paremmin mukana ilman tarkkoja sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia. Monelle on varmasti tuttua, kuinka päivän pitkä paasto lähtee lapasesta illalla. Toisaalta tähän väliin haluan huomauttaa, että sillä, mihin vuorokauden aikaan tahansa syö, ei ole merkitystä tuon taivaallista. Kokonaisuus ratkaisee.
Monipuolinen syöminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen rasvagramma tulisi laskea, peruna punnita ja jokaisesta tuotteesta tulisi tarkastaa proteiinimäärä. Ihmiset ovat vuosituhansia osanneet syödä ilman sen kummempia ohjeita, rajoitteita tai sääntöjä, ilman että heillä on ollut ravintotiedoista tietoa tuon taivaallista. Ja kyllä me osaamme nytkin. Kun tuo hyvän ja riittävän syömisen perusrunko on kunnossa, ja ravitsemustila kohdillaan, keho kyllä viestii omin nälkätuntemuksin ja mieliteoin, mitä tarvitsee.
Mieliteoista päästäänkin sitten ruokailun tärkeään aspektiin, nimittäin siitä nauttimiseen. Jos keskittyy liiaksi ravintotietoihin, grammoihin ja muka "terveellisyyteen", saatta se olennaisin, eli ruoan maku kokonaan unohtua. Ruoan tulisi tarjota nimittäin polttoaineen ohella myös mielihyvää, ja lisäksi se on usein tärkeä sosiaalinen tilanne. Jos jokaisesta suupala aiheuttaa hirveitä omantunnontuskia, koska ei syystä tai toisesta"saisi" tai "pitäisi", ollaan aika kaukana ruoasta nauttimisesta, ja mielestäni menetetään paljon. Ja kun vielä kahvipöydässä kailotetaan asiasta kovaan ääneen, varmistetaan samalla se, että muiltakin menee, kirjaimellisesti, maku pullasta.
Vaikka ruokailusta nauttiminen on tärkeää, lopulta ruokailusta ei kuitenkaan kannata tehdä elämän keskipistettä. Sillä ennen kaikkea ruoka on juuri sitä: polttoainetta. Itse asiassa ensimmäisellä osastojaksollani hoitaja aikoinaan vertasikin minulle ihmisen syömistä miehisestä näkökulmasta auton tankkaamiseen. Tankkiin laitetaan sen verran bensaa, että jaksetaan kulkea, ja sitten keskitytään muuhun. Jos koko elämä pyörii pelkän bensatakin ympärillä, ollaan autoilussa aika kujalla, mitä tulee tiehen ja määränpäähän. Elämässä kun on niin paljon muutakin, uskallan väittää jopa että tärkeämpää, kuin se, mitä pyörii omalla lautasella. Kun ajatukset pyörivät vain oman syömisen ympärillä, kapenee elämä ja maailmankatsomus aika surullisella tavalla. Ja puhun nyt kokemuksesta.
Syömisestä tuskailun sijaan nautitaan siis syömisestä, mutta osana Elämää ei elämän keskipisteenä!.
<3: Ida
Kuva: http://sd.keepcalm-o-matic.co.uk/i/keep-calm-and-eat-chocolate-1294.png
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHieno teksti, tärkeä aihe ja hyvää pohdintaa.
VastaaPoistaNäen syömishäiriön vakavana sairautena. Uskon, että siinä ei loppuen lopuksi ole pohjimmiltaan kyse syömisestä vaan pahasta olosta. Tässä ajassa tämä psyykkinen sairaus ilmenee ja oireilee syömisellä ja syömättömyydellä. Uskon kuitenkin, että jokainen syömishäiriötä sairastava tuntee tasan tarkkaan lautasmallin ja tietää, miten tulisi syödä terveellisesti. Tärkeämpänä näen siis pahan olon syyn selvittämisen, purkamisen ja oman itsensä uudelleen löytämisen. Toki on hyvä varmasti muistuttaa itseään terveistä elämän tavoista, kun sairaus on ne niin vinoiksi vääntänyt.
Itseäni on aina vuoroin ärsyttänyt ja vuoroin kyllästyttänyt ihmisten kaloreista tai rasvasta vauhkoilu. Sun sairauden vierestä seuraaminen ja hengenvaarallinen tila sai mut suhtautumaan vielä negatiivisemmin näihin päivittelijöihin. Onneksi ystäväpiirissäni ei juuri tätä harrasteta, jollekin kaverille oon joskus sanonut, että mua ei suoraan sanottuna jaksa kiinnostaa toi kalorikauhistelu. Töissä sanoin myös työkaverille, ettei lasten edessä ole asiallista jatkuvasti päivitellä kalorimääriä, ja kuultuaan tän näkökulman, työkaveri oli samaa mieltä. Asioista voi siis keskustella avoimesti.
Tuli tähän asiaan liittyen mieleen myös se, kun itse painoin muutama vuosi sitten huomattavia kilomääriä vähemmän (tarkkaa lukua en tiedä, koska käyn vaa alla noin kerran vuodessa, peili ja vaatteet kertoo tarpeeksi.) Oivalsin jokin aikaa sitten, että mulla oli tasan samat itsetunto ongelmat silloin monia kiloja hoikempana. Itseasiassa näin itteni silloin saman kokosena kun nyt- vaikka muut varmasti eivät. Olin ihan yhtä epätyytyväinen ja tyytyväinen itseeni hoikempana kuin nytkin. Pidin silloinkin vatsaani liian isona ja kasvojani liian pyöreinä.Toki tuntui hyvältä hetken, kun muutama ystävä sanoi jotain positiivista hoikentuneesta ulkomuodostani. Siihen se sitten jäikin. Mitään muuta se ei aiheuttanut.En kokenut itseäni moonia kiloja hoikempana yhtään sen kauniimpana tai parempana millään muullakaan elämän osa-alueella: en esimerkiksi esiintymisessä tai sosiaalisuudessa. Tuntuu, ettei ihminen ole koskaan tyytyväinen itseensä! Aina pitäisi olla kisaamassa, vertailemassa muihin tai moittimassa itseään. Keskitytään siis niihin hyviin puoliin: Mulla on kauniin väriset silmät, hyvä iho ja olen hyvä kuuntelemaan.
Ei mahtunut kaikki yhteen kommenttiin:D....
PoistaTuosta mun esimerkistä voi hyvin todeta, ettei se hoikkuus tai painonpudotus tuo elämään mitään erityistä hohtoa eikä etenkään itsevarmuutta. Kyllä se tulee jostain ihan muualta.
Inhottaa myös kun nykyää kisaillaan kaikesta täysin turhasta. Laihuudesta, kauneudesta, rahasta, palkinnoista, koulumenestyksestä..... Koko ajan pitää olla vertailemassa itseään johonkin muuhun. Ketä se loppuen lopuksi hyödyttää? Saako siitä kultasen mitalin? En toki väitä, etten koskaan olisi ollut kenellekään kateellinen, mutta kohtuus kaikessa.
En nyt halua viestittää, että kaikkien tulisi olla ylipainoisia, kohtuus kaikessa. Hyvinvointi on tietenkin tärkeintä. Mutta jos kokee tärkeäksi hyvinvoinnin kannalta laihduttaa, pitääkö siitä tehdä hirveä numero? Miksi laihuus pitäisi olla jokin ihailtava arvo ja saavutus, itse ihailen enemmin esimerkiksi empaattisuutta tai sitoutumista johonkin itselle tärkeään Miksi itselle on oikeus puhua rumasti, vaikka ystäviä pyrkii kohtelemaan hyvin? Miksi pitää koko ajan vertailla ja kisailla ja sitä kautta pönkittää omaa itsetuntoaan? Haluaako sitten, että muilla menee huonosti vai mitä koittaa saavuttaa?
Huh, tulipahan avauduttua. Ajatukset on omia mielipiteitäni, ymmärrän, että moni on varmasti täysin eri mieltä, saakin olla! :) Hymyä!:)))
Kiitos kommentistasi, olipa siinä paljon asiaa! :) Voisin varmasti vastata uuden postauksen verran tähän kommenttiin, niin paljon se herätti taas uutta pääni sisällä, mutta tartun nyt johonkin.
PoistaKaikkein eniten jäin kommentti(e)si pohjalta miettimään tuota, mitä laihduttamisella oikeasti halutaan saavuttaa ja siihen liittyvää vertailua. Niin ylipainoisen kuin alipainoisenkin ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle tekee varmasti hyvää pyrkiä muuttamaan elintapojaan siten, että saavuttaisi oman biologisen normaalipainonsa. Samoin kuin joku saattaa voida paremmin kasvissyöjänä ja saada henkistä hyvinvointia siitä, että tuntee toimivansa aatteensa mukaan. Senkin vielä jotenkin ymmärrän, että ajatellaan muutaman kilon tuovan parannusta ulkonäöön, sillä vaikka se aika pinnallista onkin, kyllähän itsekin esimerkiksi meikkaan. Mutta siinä kohtaa, kun lähdetään dieetille tai ylipäätään muuttamaan ruokailutottumuksia tai muokkaamaan painoa siinä toivossa, että saavutettaisiin jotenkin parempi status omassa tai muiden silmissä, mennään metsään ja pahasti. Minä olin ihan yhtä hyvä ihminen sairaanloisen alipainoisena kuin nyt, ja olen nyt ihan yhtä hyvä ihminen nyt kuin normaalipainossakin. Olin ihan yhtä hyvä ihminen silloin kun en syönyt punaista lihaa, kuin nyt kun olen sen osaksi ruoavaliotani ottanut. Voin vain nyt paljon paremmin (ja myös näytän paremmalta), ja hyvinvointini lisääntyy vielä varmasti normaalipainon saavuttamisen myötä. Ja kun tavoitteena on oma hyvinvointi, on myös kilpailu turhaa -sillä voiko siitä asiasta edes kilpailla? Ihanaa, että Sinäkin olet oivaltanut, että samat ongelmat Sinulla on painosta riippumatta, ja itsetuntoasi kilomäärä ei hetkauta. Voin vakuuttaa, että olet aivan ihan yhtä hyvä sisko, tyttöystävä, ystävä jne. myös kilomäärä katsomatta.
Hyvää viikonloppua Rakas! <3
Asiaa, Ida! Hieno teksti! Ja hienot kommentit myös Fannylta! Kiitos teille kummallekin!
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä, että nykyään vouhotetaan aivan liikaa syömisestä, ravintoaineista ja etenkin alati uusista "ihmedieeteistä". Ymmärrän toki, että noin keskimäärin hyvinvointiyhteiskunnassa ylipaino on laaja ja niin kansanterveydellinen kuin -taloudellinenkin ongelma, ja näillä suosituksilla ja -dieeteillä yrtitetään saada ongelmaa kuriin. Mutta tuo "revittely" ja paisuttelu julkisuudessa kieltämättä käy välillä ylikierroksilla. Mielestäni on tärkeää, että tieteellistä tutkimusta tehdään ja suosituksia rukataan sen mukaan. Mutta on aika surullista, että useimmiten näitä uusia ohjeistuksia imevät itseensä sellaiset joilla syömisen kannalta perusasiat ovat melko lailla kunnossa, ja ne todella apua tarvitsevat ja joiden saattaisi olla syytä syynätä ruokavaliotaan ehken vain ohittavat moiset neuvot ja suositukset olankohautuksella.
Itseäni ärsyttää ehkä kaikkein eniten iltapäivälehtien lööpit, jotka lähes tulkoon joka päivä toitottavat jossain muodossa syömiseen/painoon liittyvistä asioista; oli se sitten viimeisin hitti-dieetti, laihdutettuja tai lihottuja kiloja, "kesäksi bikinikuntoon", tai mitä vaan. Mutta eivät nämä kestoaiheet lööpeissä alati roikkuisi, elleivät ne möisi. Nämä aiheet siis kiinnostavat ihmisiä, päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen...
Kultainen keskitie, niin syömisessä kuin elämässä laajemmaltikin, on kyllä yksi hienoimmista viisauksista. Kaikkea ja kohtuudella, ilolla ja hyvällä mielellä!
Aloittakaamme ja lähtekäämme vaikka siitä! :)
Kiitos sinullekin viisaiden ajatuksiesi jakamisesta jälleen! Yhdyn kyllä täysin tuohon mielipiteeseesi siitä, että ylipaino valitettavasti on osa yhteiskuntamme ongelmia. Mutta minäkään en usko, että se ratkeaisi ihmedieeteistä uutisoimalla tai ruoasta vouhottamisella -kuten olemme näitä käisttelevien otsikoiden määrästä huomanneet, olisi siinä tapauksessa ongelma jo varmasti ratkennut... Jos näiden lööppien vaikutus on vain ärsytys tai jopa negatiivinen, kuten Sinulla ja minulla, kannattaa ne ehkä suosiollakin ohittaa.
PoistaJatketaan iloista ja sallivaa kultaisen keskitien metstästystä. Tsemppiä Ystävä! <3
Hei Ida!
VastaaPoistaNostit pinnalle postauksessasi todella tärkeän ja huomionarvoisen asian: ruokailun ja syömisen muuttumisesta elämää suuremmaksi asiaksi. Onko todella nyky-yhteiskunnassa ihmisillä niin suuri turtumus yltäkylläiseen elämään, että sellaisesta maailman normaalimmasta asiasta kuin syöminen tehdään jotakin erikoista ja eksoottista. Todellakin lööpit hehkuttavat, kuinka jokin dieetti sitä ja toinen ruokavalio tätä ja kuinka elämä nyt hymyilee. Ruoasta on joko tehty mörkö tai sitten hifistelyä. On totta, että perusterveellinen, kaiken-salliva ruokavalio on se kaikkein luonnollisin. Mutta tässäkään asiassa ei pidä mennä yleistämään: ruoansulatuksia ja ideologioita on niin monta erilaista kuin maailmassa on mahoja, se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle. Harmillistahan tässä uutiskynnykset ylittävässä ruokavaliopohdinnassa on se, että syömishäiriöt valtaavat alaa ja saavat helposti lähtölaukauksen näistä otsikoista. Asioita kun ei pitäisi mennä yleistämään vaan löytää se omaa kehoa hellivä kultainen keskitie. Me, jotka olemme toipumassa anoreksiasta, on syytä koettaa suodattaa näitä artikkeleita ja keskittyä vain omaan napaan, vaikka se itsekkäältä tuntuukin. Itsesuojelu on tässä vaiheessa tärkeää. Hyvä, jos sinäkään et enää pesusienen lailla ime dieettivinkkejä, vaan olet löytänyt sen omaa kehoa hellivän tavan suhtautua ruokaan ja syömiseen.
Ihanaa viikonloppua! <3
Hei Nell ja kiitos viisaasta kommentistasi!
PoistaOlet täysin oikeassa tuossa, että sopivia ruokavalioita on niin paljon kuin on ihmisiä, mutta sen noudattamisen tulisi lähteä nimenomaan omasta hyvinvoinnista. Esimerkiksi lihan, maitotuotteet tai minkä vain voi jättää ruokavaliosta pois, jos uskoo sen oikeasti edistävän omaa terveyttä tai hyvinvointia tai olevan oman aatteen mukainen. Mutta lähtökohta tulisi nimittäin olla oma itse, vaikka sitten itsekkäästi se oma napa, eikä se, mitä jokin iltapäivälehti kirjoittaa, ja mitä sen vuoksi "pitäisi".
Jatketaan siis omaa kehoa ja mieltä hellivän ruokavalion etsimistä omaa itseämme ja kehoamme kuunnellen, vaikka sitten välillä laput silmillä. Sillä tässä asiassa saakin tuijottaa omaa napaa!
Ihanaa viikonloppua myös Sinulle Ystävä! <3
Aivan täyttä asiaa Ida, loistava postaus! :) Itse olen pohtinut aivan tuota samaa ja samoilla linjoilla menen. Minua pistää välillä ihan vihaksi, kun ihmiset miettivät miten sitä nyt tulisi alkaa taas syömään. Minkä trendin mukaan pitäisi mennä... Miksi enää ei voi syödä niinkuin haluaa?! Tai miksi ei enää osata?
VastaaPoistaLuulen, että kaikki tämä median aiheuttama hässäkkä ruokailutrendeistä on johtanut siihen, että yksinkertaisesti ihmiset eivät TIEDÄ miten syödä. He hakevat apua netistä tai lehdistä ja tsadaa siellä kehotetaan maanantaina syömään raaka-ruokaa ja tiistaina kasvisruokaa ja torstaina olla paastolla, mutta sunnuntaina saa syödä mitä vain ;)! Ihmisten kehot menevät ihan sekaisin näistä pikapaastoista ja he unohtavat kuunnella itseään. Se on sääli.
Joten sitä ei voi painottaa liikaa, että ruoka ei ole elämän keskipiste, vaan sen pitäisi tuoda nautintoa elämään :)
En viitsi toistaa kaikkea mitä muutkin ovat jo kommentoineet, mutta aihe puhuttaa varmasti! Tuli mieleen, että voisitko harkita lähettäväsi tämän tekstin Helsingin Sanomien ym lehden yleisöpalstalle?! Se varmasti toisi positiivista vastaanottoa ja minusta olisi hienoa, että tällaiset ajatukset saataisi muidenkin kuuluville :)
Hyvää viikonloppua!
-N
Hyvä idea! Ja todella hyviä pointteja sulla, ihmiset on ihan hukassa kun joka tuutista tulee hömpänpömppää syömiseen liittyen. Maalaisjärjellä mennään:-)
PoistaKiitos taas kommentistasi N! Kuten Fanny tuossa totesikin, oli Sinunkin kommenttisi taas täyttä asiaa, ja fiksuja mielipiteitä! :)
PoistaJuuri niin siinä taitaa olla käynyt, että ohjeet, joiden tarkoitus on ollut alunperin neuvoa ihmisiä, miten tulisi syödä ovat saaneet ihmisten päät vain enemmän sekaisin ja hämilleen. Ja näiden kaikkien ristiriitaisten ohjeiden keskellä on unohtunut se kaikista tärkein: miten minä haluan syödä. Ja kuten kirjoitat, se todella on sääli.
Jatkakaamme me molemmat oikeita asiantuntijoita, mutta ennen kaikkea itseämme kuunnellen. Ja siinä sivussa niin ruoasta kuin Elämästä nauttien! :)
Oikein hyvää viikonloppua Sinullekin Ihana N!
PS. Ja mitä tulee tuohon tekstini lähettämiseen lehteen, harkitsen asiaa, mutta minulla on kyllä oma kynnykseni jutun julkaisemisessa sillä tavalla erilailla "julkisesti". Mutta pistetään mietintämyssyyn! :)
Hei Ida!
VastaaPoistaNäinhän sen päitäisi olla, syömme elääksemme emmekä elä syödäksemme. Kummasti vain yhteiskunnassamme ruokaan ja kaloreihin törmää ihan joka nurkassa, ja vain sen takia kun joku on taas kesinyt mikä on keholle pahasta ja mikä hyvästä ja millä keinoin parjaiten polttaa rasvaa tai hiilihydraatteja jne. Siinähän ihan terveenkin pää menee selaisin, saati sitten syömishäiriöisen.
On siis hatun nostin arvoinen asia kun olet päässyt tähän pisteeseen toipumisessasi missä todellakin olet sisäistänyt tämän ruoan tärkeimmän tehtävän, eli energian antamisen ja että kaikki on sallittua kunhan kohduudessa pysyy! Ja tietty myös toisin päin, eli että syö kaikkea riittävästi. Se kun on vaikeaa kaikille, varsinkin meille syömishäiriötä sairastavalle!
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Ida ja lämmin halaus! <3
Hei Katarina Ystäväni ja lämmin kiitos taas kommentistasi! Olet kyllä tosiaan oikeassa tuossa, että tällaisessa "ruokamyllerryksessä" menee helposti jo terveenkin ihmisen pää ihan pyörälle tai sekaisin, saati sitten jos vielä sairastaa syömishäiriötä. Minä aloin kyllä tästä miettimään, kuinka eikö olekin hienoa, että me olemme kaiken tämän myllerrysen keskellä ja joka tuutista tulvivien ristiriitaisten ohjeiden keskellä onnistuneet sulkemaan hölynpölyltä korvamme ja löytämään tasapainon riittävän ja itselle mieluisan syömisen kanssa? Kyllä meillä on syytä olla jälleen ylpeitä itsestämme, eikö?!
PoistaMitä parhainta alkavaa viikkoa Sinulle ja Lumillekin ja halaus molemmille! <3