Viikonloppu alkaa perjantai-iltana kun viikon viimeinenkin velvollisuus on hoidettu ja olemme kotiutuneet ruokakaupasta. Toisinaan haemme pitsan läheisestä pizzeriasta. Joka tapauksessa perjantai-illan kohokohtiin kuuluu voice of Finland, jota katselemme yhdessä äitini kanssa.
 |
| Ihana keväisen viikonlopun piristys: nippu kauniita tulppaaneja! |
Lauantai on nykyään ehdottomasti lempipäiväni viikosta. Aamulla nukun pitkään, tai no, ainakin pidempään kuin yleensä, keitän aina kunnon pannullisen laadukasta äitini ulkomailta asti tuomaa irtoteetä kookos-mandariinin tai granaattiomenan mauissa, käyn happihyppelyllä, juttelen vanhempieni kanssa, syön rauhassa puuron samalla omiin puuhini, esimerkiksi hyvän romaanin pariin, uppoutuneena. Oikeastaan jahkailen koko aamun minkä kerkiän tekemättä mitään hyödyllistä, ja ihan luvan kanssa. Ei ole kiire mihinkään.
Iltapäivällä käymme pelaamassa sulkapalloa isäni kanssa. Pelailu sujuu aina rennoissa tunnelmissa, kaukana on hikinen puurtaminen ja pakonomaisuus. Naurun kiljahdukset kantautuvat kentältä,mutta ilme on vakava: tämähän on tiukkaa peliä! Pelailun jälkeen käyn saunassa, pesen,rasvon ja hoidan itseäni, hiuksiani ja kehoani ja rentoudun. Lopuksi suihkautan kookoksen tuoksua iholleni ja vaihdan päälleni ihanan lämpöisen joulupukin tuoman haalarin ylleni. Enää ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään, nyt saa vain kotoilla.
Loppupäivä meneekin ihan vain ollessa ja tehdessä juuri sitä, mitä sattuu huvittamaan. Lueskelen mieliblogejani, kirjoitan kenties muutaman rivin omaani, uppoudun naistenlehtien maailmaan, soittelen kitaraa, teen käsitöitä ja askartelen. Tai sitten en tee yhtään mitään, olen vain ja pohdiskelen. Ja se onkin ihan parasta! Lounaaksi nautin lempipäivänäni lähes poikkeuksetta nykyistä lempparikeittoani eli nakkikeittoa voileipien kera.
Illalla syön vielä normaalia enemmmän herkkuja ja valitsen lempijäätelötuuttini tai sitten uusia suosikkejani vaahtokarkkeja. Katson äitini kanssa usein jonkin hyvänmielen elokuvan, joskus romanttista hömppää, toisinaan taas jännittävän dekkarin. Pääasia on, että sen ääressä kykenee rentoutumaan.
Jos lauantai on suosikkipäiväni, ei sunnuntaikaan kyllä kauas kakkoseksi jää. Silloin nimittäin tapaan usein Ystäviäni. Lauantaipäivän rentoutumisen jälkeen usein huomaan jo kaipaavani jälleen juttelukaveria, ja onnekseni minulta sellaisia löytyykin. Olen käynyt parhaan ystäväni kanssa elokuvissa ja toisella koruja askartelemassa. Viime viikolla olin siskollani pelaamassa huippuhauskaa lapsuuden suosikkipeliäni Monopolya. Vaikka tämä kaikki yhdessä tekeminen onkin hauskaa, pääasian on kuitenkin yhdessä vietetty aika, yhteinen kokeminen ja yhdessä jakaminen.
Ja jos kaveritapaamisia ei sunnuntaille aina järjestykään, ei sekään haittaa mitään. Silloin orjentoidun sunnuntaina vain tulevaan viikkon kotona ihan vain omassa seurassani, joka on ihan hyvää seuraa sekin. Jos päivä menee kotosalla, leivon mielelläni jotakin. En tiedä mitään parempaa meditointiharjoitusta kuin sämpylätakinan vaivaaminen tai mitään suurempaa innostusta, kuin sen mikä seuraa siitä, kun saa pullat kohoamaan, siitä uunituoreen leivonnaisen tuoksusta nyt puhumattakaan.
Viikonlopuistani huomaa ehkä parhaiten sen, kuinka paljon elämänlaadullisilta tekijöiltä olen mennyt eteenpäin Mörön voittamisessa, kuinka paljon hyvää ja kivaa olen saanut elämääni. Tai itse asiassa, kuinka olen tuon hyvän löytänyt; oppinut sen näkemään arjessani ja käyttämään sitä voimavaranani. Kun ennen odotin viikonloppua, muiden seuraa ja tuttujen arkikuvioideni katkeamista kauhulla, odotan sitä nyt innostunein mutta rauhallisin meilin. Kun viikonloppuna ennen pyrin vain hyödyntämään ajan mahdollisimman tehokkaasti liikkumiseen, on se nyt minulle aikaa akkujen lataamiseen.
Oikeastaan parasta viikonlopuissa on nykyään nimenomaan se, mikä ennen aiheutti kauhistusta: vapaus, suunnittelemattomuus, ex-tempore-fiilis ja oma aika. Kun takana on hyvä viikonloppu, tuntuu koko edessä olevakin viikko jälleen mukavammalta, sitä odottaa innostunein ja sen tuomia uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia odottavaisin mielin. Niin, ja tietenkin sitä seuraavaa viikonloppua.
 |
| Näin paljon ihania Ystävänpäivän kortteja: Kiitos Ystävät rakkaat! |
Hyvää viikonloppua!
<3: Ida
Ps. Kuvat omasta kamerasta tältä ja viime viikonlopulta. Pahoitteluni huonosta laadusta, mutta ajatus lienee tärkein! :)
Eikö ole tylsää vaan hengailla sun perheen kanssa? Juhlitko ikinä tai pidät hauskaa kavereiden kannssa vai pyöriikö kaikki sun syömisen ympärillä? En tarkoita pahalla vaan ihan mielenkiinnosta kysyn
VastaaPoistaKiitos taas mielenkiinnostasi! Jos se Sinua niin paljon kiinnostaa, niin kyllä olen ollut muun muassa synttärijuhlissa, pikkujouluissa ja tupaantulijaisissa, ja nyt on tullut kutsu muun muassa erään kaverini synttärijuhliin. Ja kyllä, välillä juhliminenkin on minusta ihan hauskaa, mutta yhtälailla nautin perheeni seurasta ja tällaisista viikonlopuista, kun ei ole mitään erityisempää ohjelmaa. Ja niiden ystävienkin kanssa voi viettää aikaa niin monella tavalla, aina ei tarvita yömyöhään kukkumista. Kuten tekstissäni kerroin, usein tapaan sunnuntaisin Ystäviäni esimerkiksi elokuvissa käynnin merkeissä, ja sekin on ihan kivaa. Nuorempana sitä tuli ehkä juhlittua vähän enemmän, vaikka en ikinä mikään kauhean kova juhlija olekaan ollut, mutta mitä enemmän ikää on tullut ja kun toipumiseni on edennyt, olen oppinut yhä enemmän arvostamaan myös niitä pieniä, rauhallisia, hyviä hetkiä läheisteni kanssa.
PoistaToivottavasti sait selvennyksen Sinua askarruttaneeseen kysymykseen ja oikein hyvää loppuiltaa Sinullekin! :)
Juurikin olet Ida asian ytimessä. On hienoa nauttia perheen ja läheisten seurasta. Ei elämän tarvitse olla pelkkää julhlintaa ollakseen juhlaa. Itse olen 30-vuotias ja nautin suunnattomasti kaikenikäisten ihmisten seurasta ja pienistä hetkistä ja iloista. Se ilo, mitä ihmiset ovat minulle elämässäni tuoneet ja tuovat on suunnaton. Ja minä kamppailen samannimisen mörön kanssa kuin Sinäkin Ida. Kaikkea hyvää elämääsi ja toipumiseesi!
PoistaHanna
Hei Hanna ja lämmin kiitos Ihanasta kommentistasi! Olipa hyvin sanottu tuo "Ei elämän tarvitse olla pelkkää julhlintaa ollakseen juhlaa". :) Näinhän se juuri on!
PoistaIhanaa kuulla, että Sinulla on läheisiä ihmisiä ympärilläsi, sillä jokainen meistä tarvitsee heitä, ja ihmissuhteet todellakin ovat Elämän suola. Ammenna näistä ihmissuhteista sekä tuosta Ihanasta, kommenttisikin kautta välittyneestä positiivisuudestasi voimaa taisteluusi Mörköä vastaan. Äläkä koskaan unohda, kuinka ainutlaatuinen Sinä olet. Voimaannuttava halaus. Toivon Sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää.
Viikonloppu tai vapaapäivä ylipäätään, niin rentouttavaa :) Sitä on ehkä vaikea muiden ymmärtää, mutta kun päivät on koostuneet ahdistuksesta toisensa perään, monet yksinkertaiseltakin vaikuttavat asiat tuntuvat todella isoilta! Myös minä kuulun niihin, jotka eivät kaipaa mitään "erikoista". Nautin perusasioista, siitä että saa nukkua pitkään ja juoda aamukahvit rauhassa ja tavata läheisiä tai olla tekemättä yhtään mitään.
VastaaPoista<3
Juurikin näin Ihana Jen! Kyllä, vaikean sairauden läpikäyneenä ja toipumisen edetessä olen todella oppinut arvostamaan enemmän Elämän pieniä hyviä hetkiä. Ja pidän sitä todella tärkeänä, sillä nimenomaan niistä arjen pienistä iloista ja hyvistä asioista, tässä Elämässä minun näkemykseni mukaan se Suuri Onni rankentuu. Ihanaa, että Sinäkin osaat nauttia näistä hetkistä! Toivon niitä pieniä hyviä hetkiä Sinulle paljon lisää ja muistahan, että olet joaisen niistä ansainnut! <3
PoistaIhana viikonloppu taas tiedossa ja kaikkea kivaa tekemistä ja olemista. Tärkeintä on, että nautit olostasi ja teet asioita, joista oikeasti pidät, ei juttuja, joita sairaus pakottaa tekemään. Olet tosiaan päässyt pitkälle, kun olet oppinut arvostamaan vapaa-aikaasi.
VastaaPoistaMahtavaa viikonloppua Ihana Ida! <3
Nimenomaan näin Rakas Nell: on todella tärkeää, että oppii oikeasti kuuntelemaan itseään, omia tuntemuksiaan ja mielitekojaan, sen sijaan, että antaisimme sairauden määräillä tekemistämme ja elämäämme. Myös Sinä olet tehnyt monia tärkeitä valintoja joita ei ole päässyt sairaus määräilemään, ja voit olla ylpeä itsestäsi. Muista aina, että olet ihan liian hieno, hyvä ja arvokas ihminen sairauden heittopussiksi. Jatketaan siis sisukkaasti taisteluamme itseämme kuunnellen. Sillä nyt määräämme ME! <3
Poista♥♥♥
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita Sinulle Ida!
Jännittävää alkavaa uutta viikkoa!
Ja sitten taas upeaa uutta viikonloppua - ja sitä parasta lauantaita!
♥♥♥
Kiitos Ystävä Rakas ja Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa sinnnekin! <3
PoistaTämä on yksi niistä suurista taidoista, joka meidän jokaisen pitäisi oppia, nauttia viikonlopusta viikon ahkeroinnin jälkeen juuri omaa itseään kuunnellen. Tyytyväisyydestä jokaiseen päivään kasvaa pulppuava onnen lähde antamaan voimaa huonoillekin hetkille. Kuulostaa kuin Mörkö alkaisi olla suon silmään hukkumassa. Hienoa Ida. Olet Tähti.
VastaaPoistaMaija
Kyllä vain, tuo jokaisesta, myös arkisemmista, päivistä nauttiminen onkin kaikista tärkeintä sen suuren Onnen saavuttamisesi suurten tähtihetkien sijaan. Ja tuon taidon te jos ketkä näytitte minulle jo kauan aikaa sitten. Sillä tiedätkö, useimmiten, kun minä mietin onnellisia muistoja lapsuudestani, palaan kesiin teidän luonanne. Muistelen juuri niitä pieniä kivoja hetkiä, kun emme tehneet mitään niin kovin ihmeellistä ja kuitenkin tunsin oloni niin onnelliseksi kuin pieni ihminen vain voi. Muistelen pullan leipomista, pukeutumista "hienoiksi rouviksi" ja rosvo ja poliisi -leikkejä ja kroketti-pelejä pihanurmella. Jo silloin opin, että joskus matka Afrikkaankin on paljon antoisampi "perähuoneessa" kuin toisella mantereella. Ja noista muistoista ja tästä niiden kautta oppimastani tyytyväisyydestä jokaiseen päivään todella, kuten kuvaat, pulppuaa onneni lähde vielä tänäkin päivänä ja se antaa voimaa myös niihin huonoihin hetkiini. KIITOS.
PoistaKuulostaa oikein ihanalta viikonlopulta:) sairauden kanssa tämä ei ole itsestäänselvää, joten on tärkeä että tunnistaa näitä eteenpäin menemisen merkkejä kuten viikonloppuna rentoutuminen ja pienistä asioista nauttiminen:) kyllä se taito olisi kaikille hyväksi oppia! Mutta kun olet sairauden selättänyt lopullisesti, niin varmasti olet oppinut niin paljon itsestäsi ja siitä mitä haluat elämältäsi ja kuinka nauttia pienistä asioista! Se on sellainen taito, jota harva oppii koko elämänsä aikana, mutta tämän sairauden kukistamiseksi sekin on opeteltava. Uskon, että tällaiset pienet asiat muuttavat elämänkatsomuksemme positiivisemmaksi kuin se ikinä on ollut tai olisi ollut vaikka sairautta emme olisi käyneet edes läpi.
VastaaPoistaIhanaa kevään tuoksuista viikkoa sinulle:)!!
-N
Hei N ja kiitos kommentistasi! Onpa mukavaa, kun ehdit taas kommentoimaankin! :)
PoistaKyllä se niin on, että toipumisessa juuri tuo positiivisuus on todella tärkeä asia, sillä tämä sairaus on niin negatiivinen. Ja aivan kuten toteat, tämä sairaus pistää oppimaan sellaisia asioita, joita moni ei varmasti koskaan opi elämänsä aikana. Juuri tänään mietin esimerkiksi sitä, miten paljon rohkeutta toipumisen polulle lähteminen oikeasti vaatii. Sinäkin olet ollut todella rohkea, ja voit olla todella ylpeä itsestäsi. Ja se itsestä kaivettu rohkeus ja tuo kuvailemasi löytämämme positiivinen elämänasenne kantavat tässä Elämässä vielä pitkälle. Tsemppiä siis Sinulle vahva, urhea N! :)
Hei Ida!
VastaaPoistaVoin että kun taas niin tunnistan itseni tuosta kaikesta mitä sanot viikonlopuista ja miten suhtautuminen niihin on muuttunut toipumisen myötä! Kuten sinä myös minä koin aiemmin että viikonloppu ja tauko kaikesta toiminnasta oli yhtä tuskaa, muiden ihmisten kanssa oleminen myös! Nyt taas, kun on toipumisprosessi jo pitkällä, osaan ottaa viikonlopun just noin kuin sinäkin tällä hetkellä. Eli nauttia hetkestä ja vapaudesta arjen rutiineista ja jos siltä tuntuu niin olla tekemättä yhtään mitään!
Aivan ihanaa että myös sinä olet nyt tässä pisteessä ja osaat nauttia ja ottaa kaiken irti viikonlopun ihanuudesta!
Lämmin, lämmin halaus! <3
Hei Katarina ja kiitos kommentistasi! Näinhän se juuri menee, eli kun toipuminen on tarpeeksi pitkällä, oppii myös nauttimaan monista asioista, joista ei sairauden syövereissä osannut, kuten esimerkiksi juuri vaikkapa viikonlopujen tekemättömyydestä ja ihmisten näkemisestä. Ja se jos mikä on Ihanaa!
PoistaAivan erityisen onnellinen olen siitä, että olen päässyt nauttimaan muutamina viikonloppuina myös Sinun seurastasi. Sillä niistä yhteisistä juttelu- ja askartelu tukioista olen todellakin Nauttinut! Olen niin onnellinen, että olen löytänyt Sinunlaisesi Ystävän. Kiitos! :)
Jälleen näkemisen riemua ja mukavia yhteisiä hetkiä Sinulle ja Lumille! <3
Moikka!!
VastaaPoistaIhanaa, Ida-kaunotar!!!!!!!
t. marika
Moikka ja Kiitos Ihana Marika-kaunotar!! :)
Poista