En ole koskaan ollut millään muotoa elastinen, ja ehkä siinä on ollut yksi syy siihen, miksei veyttely ole koskaan minua kiinnostanut -enhän ole voinut kokea siinä samalla tapaa onistumista kuin vaikkapa pitkänmatkan juoksussa, jossa heikosta urheilutaustastani huolimatta tunnuin menestyvän.
Kun sitten sairaus iski päälle, muuttui liikunta edustamaan minulle vain ja ainoastaan kalorinkulutusta. Tuolloin siis liikuntani muuttui pelkäksi kestäyysurheiluksi, ja minkäänlainen rauhallinen kehonhuolto ei tullut mieleenkään, korkeintaan hampaat irveessä tehdyt vatsalihasliikkeet.
Myöhemmin, vaikka olen oppinut jo nauttimaan monenlaisesta liikunnasta ja rentoutumaankin, ei venyttely ole oikeastaan tullut mieleeni. Oikeastaan se on tuntunut vieraalta myös sen vuoksi, että rauhallinen oman kehon kanssa tekemisessä oleminen on tuntunut sairauden myötä vaikealta, olen ikään kuin pyrkinyt unohtamaan koko kroppani päästä alaspäin.
Viime aikoina olen kuitenkin alkanut työskennellä enemmän myös kehonkuvani kanssa. Olen pyrkinyt tutustumaan kehooni paremmin ja käsitellyt sen muuttumista ja lopulta tavoitteenani olevaa normaalipainoisen kehon hyväksymistä.
Venyttelyharjoitukset ovatkin olleet minulle eräänlainen keino omaan kehooni tutustumiseen. Sen avulla olen tutustunut kehoni rajoihin, sen liikkuvuuteen ja toimintaan. Venyttelyn avulla tunnenkin löytäneen uudella tapaa yhteyden kehooni. Venytellessä huomaan, kuinka ajatukseni ja kehoni tulevat yhdeksi.
Omaan kehooni tutkimusmatka venyttelyn avulla on myös auttanut minua realisoimaan omaa kehokuvaani. Venytellessä opettelen hyväksymään kehoni rajoja, sekä arvostamaan sitä, mihin se pystyy ja miten se kauttaa. Olen oppinut myös sen kautta yhä enemmän ja enemmän sisäistämään oman kehoni arvoa ja ainutlaatuisuutta. Tätä kautta venyttely on auttanut minua myös kehoni hyväksymisessä.
Kuten fysioterapeuttini minulle asian ilmaisi, parantuminen siten, että yrittää unohtaa oman kehonsa kaulasta alaspäin on vaikeaa. Se edellyttää itseen tutustumista ja itsensä hyväksymistä, monella tapaa. Ja tämä sisällyttää myös oman muuttuvan kehonsa kanssa sinuiksi tulemista. Varmasti kaikilla kevyen kehonhuollon kuten venyttelyn tapainen työskentely ei ole toimiva, ja muitakin tapoja toki on, mutta minulla venyttely tuntuu auttavan tässä.
Venyttelyn avulla olen opetellut paitsi itseni hyväksymistä myös itseni ja kehoni kunniotusta ja kuuntelua. Olen kunnioittanut omia rajojani, enkä ole antanut satuttaa itseäni liian pitkään menevillä harjoituksilla, vaan olen tehnyt aina vain juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä.
Tämän kehooni saavuttamani yhteyden lisäksi venyttely on ollut suorastaan ällistyttävän renouttavaa. Olen päässyt musiikin soidessa ja miellyttäviltä tuntuvia liikkeitä tehdessäni mielettömään flow-tilaan, hetkttäin olen tuntenut suorastaan päässeeni pois tästä maailmasta. Olen vaipunut omiin ajatuksiini, ja parhaillaan antanut vain liikkeen, musiikin ja hyvän olon viedä. Olen ollut niin läsnä tässä hetkessä, tulevaa murehtimatta ja menneisyyttä katumatta, ja kuitenkin ollut jossain ihan muissa sfääreissä.
Lisäksi venyttely on muuttanut suhtautumistani liikuntaan. Olen oppinut ymmärtämään, kuinka kunnostaan huolehtimisen ja liikunnan ei tarvitse olla aina energiaa kuluttavaa hikiliikuntaa. Se voi olla myös rauhoittumista arjen kiireen keskellä. Liikunnan pohjimmainen tarkoitus on omasta kehostaan ja hyvinvoinnistaan huolehtiminen, ei kaloreiden kulutus.
Ja usein juuri tällainen rauhallinen kehonhuolto onkin sitä itsestä ja omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista parhaimmasta päästä. Sillä voi parantaa paitsi kehonsa liikkuvuutta, ja toimintaa, myös jopa omaa mielenterveyttään. Veri alkaa kiertää, lihakset lämmetä ja ajatukset rullata. Jokaisen venyttelytuokion jälkeen tunnen itseni vilpittömästi energisemmäksi ja samalla mieleni on saanut rauhan ja jo pienen ajan harjoittelun jälkeen huomaan liikkuvuuteni parantuneen.
En aio kuitenkaan mennä venyttelynkään suhteen liiallisuuksiin. Aion pitää kiinni sovituista määristä ja pitää sen suhteen joustavan ja rennon otteen ottamatta tästä asiasta mitään pakkoa itsellen. Jos venyttelytuokioni ei sovi minun aikatauluihini ennalta sovittuna päivänä tai ajankohtana, pystyn hyvin siirtämään sitä tai jättämään sen väliin, ja näin olen tehnytkin. Hyvää tekevä ja hyvää oloa tuova vaikutus nimittäin karkaa välittömästi, kun Mörön luoma pakko astuu kuvioihin. Ja tätä iloa ja nautintoahan en anna Mörön pilata.
Voin suositella venyttelyn kokeilemista melkein kaikille oman arkensa keskelle. Tärkeää on muistaa tässäkin asiassa kuitenkin rentous, joustavuus ja ennen kaikkea itsensä kuuntelu. Varmasti kaikki eivät saa venyttelystä samalla tapaa irti kuin minä, mutta kokeileminen kannattaa, voit vaikka yllättyä.
<3: Ida
Kuva: http://louisdietvorst.files.wordpress.com/2012/01/relax1.jpeg
Hei Ystäväni!
VastaaPoistaKiitos!! Tämä oli todella inspiroiva postaus! Ihan täällä innostuin!
Ja - taas löytyi niin paljon yhteistä!
"Olen aina ollut hyvin laiska venyttelemään"
Kiitos samoin. Vaikka tiedän, että venytteleminen tekisi keholle todella hyvää; toisi hyvän olon tunteen ja ennen kaikkea edesauttaisi kokonaisvaltaista toipumista, niin kehonkuvan kuin sen hyväksymisen kannalta, en vain koskaan ole saanut aikaiseksi kotioloissa venytellä. Kävin jonkin aikaa pilateksessa ja se oli tosi hyvä juttu, mutta sen lopetettuani ovat venyttelyt jääneet taas konsanaan... Olen kertakaikkiaan ollut liian laiska tehdäkseni sitä omin päin - olen aina tarvinnut jonkin ryhmän tai ohjaajan jonka tuella harjoitella, ja josta olen saanut sitä tarvitsemaani potkua persuksiin! ;)
"En ole koskaan ollut millään muotoa elastinen, ja ehkä siinä on ollut yksi syy siihen, miksei venyttely ole koskaan minua kiinnostanut"
Kiitos samoin. Minäkään en tosiaankaan koskaan ole olut elastinen, en edes silloin kun harrastin aktiivisesti taitoluistelua. En esim. silloinkaan päässyt spagaattiin, joka oli ja on aina ollut minun mittapuuni mukaan jonkinasteinen elastisuuden todiste. Että kun sitä tällaisia kanki-kaikkosia ollaan oltu, niin ei ole kovin venyttely inspannut! Kuitenkin olen tietoinen siitä, että hiljaa hyvä tulee, ja kärsivällisen työn tuloksena se kroppakin "elastisoituu".
"...ällistyttävän renouttavaa...mielettömään flow-tilaan.. niin läsnä tässä hetkessä... ja kuitenkin ollut jossain ihan muissa sfääreissä"
Kas, siinäpä maagiset sanasi, Ida!
Minulla on jossain jemmassa fyssarin minulle joskus antamia yksinkertaisia venyttelyohjeita, joita en kuitenkaan koskaan ole testannut kotioloissa. Mutta nyt, kiitos Sinun, Ida, taidan kaivaa ne jostain esiin!
Kirjoitit, että venyttelyn kautta olet myös päässyt käsittelemään omaa kehonkuvaasi ja sen hyväksymistä ihan toisella tasolla. Tämä on todella hienoa, Ida! Sillä jotta todella voisi toipua on niin äärimmäisen tärkeää, että pystyy hyväksymään muuttuvan ja lopulta normaalin kehonsa. Olen vissiin sanonut tämän aiemminkin, mutta en itse koe, että minulla olisi tällä hetkellä vaikeuksia hyväksyä muuttuvaa kroppaa, sillä niin kovasti kaipaan sitä tervettä kaunista normaalikehoa, että päinvastoin iloitsen sen muutoksista. Hyvä näin.
Otat vielä esiin erään todella tärkeän aspektin liittyen itse venyttelyyn harjoitteena. Näet sen, että venyttelystä ei saa tulla pakkoa. Sillä se vie venyttelystä kaiken mielekkkyyden, ilon ja hyvän olon tunteen. On todella hienoa, että pystyt pysymään sovituissa venyttelymäärissä, ja jättämään venyttelyt konsanaan väliin jos aika siihen ei riitä tai ei yksinkertaisesti huvita. Kaiken sorttinen pakko kun on mielestäni tämän sairauden suurin vitsaus ja ylläpitäjä.
"Voin suositella venyttelyn kokeilemista melkein kaikille oman arkensa keskelle."
Kiitos, Ida! Haaste on otettu vastaan! Kunhan saan kaivettua ne fyssarin ohjeet jostain esiin niin aion ehdottomasti kokeilla venyttelemistä! Äläkä huolestu - en todellakaan tee siitä itselleni pakkoa! Jos ja kun joskus vielä omissa oloissani venyttelen, teen sitä maagisten sanojesi siivittämänä ja viettelemänä, toivoen kononaisvaltaista, rentoa, jäntevämpää hyvän olon tunnetta!
Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle, Ystäväni!
<3<3<3
No heipä hei sielunsiskoni ja Ystäväni! :)
PoistaVoin kyllä suositella Sinullekin kokeilemaan lämpimästi mieltä ja kehoaa rentouttavaa venyttelyä! Juuri niillä fysioterapeutita saaduilla ohjeilla minäkin olen ajatellut, liekö sama lappunen :) Älä kuitenkaan ajattele, että "tarvitsisit potkun persuksiin", vaan kokeile venyttelyä, jos se Sinua kiinnostaa, ja jos se toimii samaan tapaan kuin minulla, ei noita "potkuja" tarvita, vaan sen luoma hyä olo vie mennessään ja kannustaa jo itsessään. Jos taas ei, niin sitten venyttely ei ehkä vain ole Sinun juttusi. Olisi kiva kuulla, kuinka käy!
Ja mitä tulee noihin ajatuksiisi muuttuvasta kehosta, olen vilpittömästi onnellinen puolestasi siitä, kuinka pitälle Sinäkin olet ajatuksinesi asian kanssa päässyt. Nyt vain asian toteuttamiseen, jonka varmasti olet jo aloittanutkin :)
Aurinkoista mieltä Sinulle sateisen harmaasta säästä huolimatta! Halaus <3
Innostuin tosiaan niin postauksestasi, että kaivoin heti eilen esiin sen fyssarin ohjeen! :) Voi hyvinkin olla, että meillä on samansuuntainen ohjelappunen! ;) Se on sellainen A4:nen, jossa on muutama hyvin yksinkertainen harjoite kuvineen. Itse asiassa venyttelypaperini on kuntosaliohjelman loppuvenyttelyohje. Luonnollisestikaan en mitään kuntosalia tänne itselleni pystytä, mutta siis tuo venyttelyosio sopii paremmin kuin hyvin. Tein varovaisesti ohjeen mukaan, ja vain n. 20 sek. per harjoite. Ja voi että! Kuinka voikaan ihminen olla näin kankea!! Kaikki liikkeet olivat siis hyvin yksinkertaisia, mutta voi jestas sentään että tuntui etten taivu sitäkään vähää! Vaikka tuntuikin siltä, että koko touhu oli osaltani enemmänkin haparoivaa säheltämistä, niin kumma kyllä jälkeenpäin oli kuin olikin oudon hyvä ja rento olo! :) Mutta et kyllä ikinä arvaa; tänään sitten tuntui toisessa koivessa, että jotain on tullut tehtyä... Mikä osoittaa kuinka kankea toisaan olen, että tuon olemattoman räpeltämisen jälkeen vielä jotain jälkeenpäin koivessa tuntui... Mutta aion todellakin ottaa venyttelyn silloin tällöin ohjelmistooni, sillä niin mukava olo jälkeenpäin siitä tuli eilen illalla. KIITOS Sinulle vielä kerran eilisestä postauksestasi, Ida, se todellakin johti tekoihin tällä suunnalla! Ja kiitos kannustuksestasi yllä! <3
PoistaKiitos Andrea, kun palasit kertoaan kokemuksestasi! Ja kiva, että innostuit! :) Ei kuulostaaan ihan samanlaiselta lappuselta, mutta väliäkö tuolla...En voi kuitenkaan kylliksi korostaa venyttelyssäkin ja etenkin sen aloittamisessa sitä itsensä kuuntelua ja kunnioitusta. Eli venyttelyn tulee tuottaa hyvää oloa, ei sattua! Eli maltti on tässäkin valttia!:)
PoistaHeippa Ida!
VastaaPoistaYhdyn niin mielipiteeseesi, että liikunnan ei tule tähdätä kalorinkulutukseen vaan sen tarkoitus on huoltaa kehoa ja saada se toimimaan hyvin. Pakkoliikunnasta rauhalliseen venyttelyyn olet kulkenut pitkän matkan. Anoreksia-mörkö kun kuiskutti aiemmin korvaan, kuinka venyttely on turhaa, koska se ei kuluta. Nyt olet vetänyt mörköä lättyyn kuusi nolla!
Minulla on ollut samansuuntainen asenne venyttelyyn. Olen kokenut sen jotenkin vastenmielisenä, koska valehtelematta, olen notkea kuin norsu! Vasta venyttelyn aloitettuani, olen huomannut, että kummasti se keho vain taipuu, kun rauhallisesti ja säännöllisesti harjoittelee. En vieläkään ole mikään pajunvitsa, mutta notkeutta on tullut. :)
Kehon ja lihasten huollon lisäksi venyttelyllä anoreksian hoidossa on myös se aspekti, josta kirjoituksessasi kerroitkin: kehonkuvan kanssa työskentely ja oman kehon kartoitus. On todellakin mahdotonta unohtaa oma kroppa kaulasta alaspäin, joten omien ääriviivojen ja kehon rajojen kanssa töskentely antaa paljon. Kehonkuvaansa kun ei voi muuten parantaa kuin itseensä tutustumalla.
Ihanaa, että olet löytänyt venyttelyn hyvät ja terapeuttiset puolet. Mikäpä sen ihanampaa, kuin meditatiivinen ja rentouttava venyttelytuokio pimeän syksyn keskellä.
Ihania hetkiä ja valoa pimeyteen ihana! <3
Heippa ja Kiitos Ihana Nell kommentistasi! Taidamme olla melko samoilla linjoilla myös venyttelyn suhteen :) Ajatuksesi liikkumisesta kehon ja mielen huollollisessa mielessä siten, että tavoitteena on terve ja toimiva keho ja sen hyväksyminen kuullostaa niin terveeltä, ja on niin tärkeää, että olet jo ainakin ajatuksinesi päässyt siihen asti. Ja tuolloin, kun tavoitteena on toimiva keho, on sen huollossa aina tärkeää myös riittävä lepo ja ravinto, muistathan sen? Ja tuolloin on se aina myös osa isompaa kokonaisuutta, eikä silloin esimerkiksi yhden lenkin väliin jättämisellä tai muutaman päivän levolla ole mitään merkitystä. Muistathan myös tämän? Nähdäkseni oletkin ottanut rohkeita ja tärkeitä askelia, jotka osoittavat Sinun sisäistäneen nämä asiat, askelia, jotka vievät kohti sitä tärkeää kokonaisvaltaista hyvinvointia, niin kehosta kuin mielestäkin huolehtimisen kannalta. Jatka siis samaan malliin eteenpäin muru!
PoistaValoa pimeyteen ja ystävänhalaus <3
Hei Ida!
VastaaPoistaOn mukavaa luettavaa kun kerrot miten olet sisäistänyt venyttelyn ja sen mukanaan tuoman rauhan ja mielen levon! Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys meille anoreksiaa sairastaville! Veikkaan, että venyttelyssä niin kuin kaikessa uudessa kaikkein vaikeinta on sen aloittaminen. Varsinkin jos asiasta jo on mielessä jokin huono kokemus tai mielleyhtymä. Kun sitten vain ottaa härkää sarvista ja ryhtyy tuumasta toimeen huomaakin että hei, tämä onkin mukavaa!
Itsekin olen tällä hetkellä kuin seipään niellyt. Ja se johtuu puhtaasti venyttelyn puutteesta koska tiedän että notkeutta löytyy jos viitsin sen eteen tehdä hommia! Tiedän myös miten hyvältä tuntuu kun notkeus lisääntyy ja lihaskireydet vähenevät! Minulla on sinun laillasi ollut tämä venyttely mielessä jo pitkään mutta olen edelleen siinä tuumausvaiheessa kun taas sinä olet ryhtynyt tekoihin. Tällä hetkellä lisähaasteen tuo eräs karvakorva joka rakastaa vetää minua tukasta heti kun saa siihen mahdollisuuden, ja lattialla jos missään tilaisuutta siihen on! Mutta kyllä vielä joku päivä, ihan siksi kun tiedän miten hyvä olo siitä tulee!
Mahtavaa myös, että osaat ottaa tämän venyttelyn juuri oikealta kannalta, eli miltä sinusta TUNTUU, ei suorittamispakkona! Näin saat siitä parhaan hyödyn ihan oman hyvinvointisi kannalta, ja se on se tärkein seikka!
Jatkakaamme itsemme kuuntelemista. Lämmin halaus <3
Hei Katarina ja kiitos kommentistasi! Tunnuit hyvin tavoittaneen taas sen, miten nimenomaan näen venyttelyn mielen ja kehon hyvinvoinnin kannalta itselleni tärkeänä. Tuo hyvinvointi on kuitenkin niin laaja käsite, että ei yksi venyttely tai edes ylipäätään se, kuinka pitälle venyy johonkin suuntaan sitä ratkaise, vaikkase voikin pieneltä osaltaan edesauttaa sen tavoitetilan saavuttamista. Eli seipään nielleenäkin voi voida ihan hyvin! Siksi kehotankin kuuntelemaan itseäsi tässä asiassa, ja kokeilemaan venyttelyä vain, jos se tuntuu hyvältä ja omalta jutulta.
PoistaEli kuten totesit: jatkakaamme itsemme kuuntelua. Olemme sen arvoisia <3 Ja teveisiä sille karvakorvalle! :)
Kiitos tästä postauksesta, se on itselleni juuri aiheellinen :)
VastaaPoistaOlen kovaa vauhtia parantumassa ja koen juuri tällä hetkellä todella suurta vaikeutta hyväksyä omaa kehoani ja kaikkia muutoksia. Painoa tulisi vielä vähän korjata, joten muutoksiakin on lisää tiedossa. Tämä on mieltäni stressannut ja saanut itseni ahdistuksen partaalle!
Olen ennen sairastumistani tanssinut paljon ja pitänyt liikunnasta, eikä oireiluuni ole kuulunu pakkoliikunta.Liikuntaa kaipaan eniten ja sen tuomaa hyvää oloa. Tiedän, että vielä en ole valmis tanssitunneille, mutta olen löytänyt vaihtoehdon.
Olen löytänyt itselleni tavan miten hyväksyä uutta kehoa, nimittäin pilates. Tämä on auttanut minua juurikin kehon rajojen hahmottamisessa ja oman kehonkuvan hyväksymisessä. Tunnen, että tämä keho on hyödyllinen juuri tällaisena ja että sen on tarkoitus olla tämän muotoinen, sillä se toimii! :)
Vanha keho ei todellakaan toiminut, vaikka se kuinka olisi tuntunut "paremmalta"... Se, että kokee uudesta kehosta olevan hyötyä itselle, on mielestäni tärkeää!
Toki jokaisella on omat tiet ja mutkat, ja pitää vain löytää se oma tapa parantua kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin se mitä sanoit, ettei voi parantua unohtamalla kehoa päästä alaspäin, niin on totta. Ja tätä ehkä jossain vaiheessa yritinkin, mutta totesin että ei toimi ;)
Loppujen lopuksi on kyse juurikin normaalipainon hyväksymisestä ja oman kehon kunnioituksesta ja viimeisenäi vielä, että osaisi olla ylpeä omasta kehosta! Tämä on pitkä pitkä tie, mutta uskon että se on mahdollista! :) Vaikka kuinka naisen luonteeseen kuuluu oman kehon aliarvostaminen, niin uskon että jos haluaa olla ylpeä omasta kehosta niin se on myös mahdollista. Tähän minä ainakin pyrin:) Eli terveyteen.
Kiitos tästä blogista, harvoin kommentoin, mutta aina luen! :)
Olipa mukavaa, että rohkaistuit kommentoimaan, kiitos siitä! Kommentissasi toit nimittäin esille monta niin kovin tärkeää asiaa, joihin myös minä pystyin hyvin samaistumaan.
PoistaJuuri tuo oman kehon muuttuminen ja normaalipainon hyväksymien on varmasti niitä vaikeimpia asioita toipumisessa. Siinä suurena apuna voi olla juuri se, että huomaa, kuinka normaalipainoinen keho toimii, kuten kirjoitat "siitä on hyötyä". Tällöin liikunta voi toimia hyvänä apuvälineenä. Itsellenikin fysioterapeutti itse asiassa suositteli tuota pilatesta, ja suunnitelmissani onkin kokeilla sitä.
Itseäni tuon kehon toimivuuden huomaamisessa on liikunnan lisäksi auttanut myös ylipäätään se, että se jaksaa taas sitä normaalia elämää. Jokaista liikettään ei tarvitse varoa, pystyy keskittymään, jaksaa taas tavata ihmisiä ja tehdä monia asioita, joihin ennen eivät voimat riittäneet ainakaan siten, että olisi huomannut nauttivansa siitä. Oman kehon jaksamista osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun kerran on siitä lähestulkoon kaikki voimansa menettänyt.
On se ihmiskeho vain aika ihmeellinen, kun sille uskaltaa antaa mahdollisuuden toimia normaalisti. Ja sellaisesta kehosta on syytä olla ylpeä, aivan kuten kirjoitat. Ja samalla muistaa olla ylpeä itsestään, siitä, että on sellaisen kehon saavuttanut.
Toivon Sinulle monia hyviä hetkiä oman kehosi ja itsesi kanssa ja valoa syyspimeyteen! :) Toivottavasti tulet kommentoimaan toistekin!