perjantai 15. marraskuuta 2013

Pieniä asioita

Viime viikonloppuna vietin pitkästä aikaa kahdestaan oikein kunnolla rakkaan siskoni kanssa vanhempiemme ollessa matkoilla. Teimme kaikkia mukavia tyttöjen juttuja, shoppailimme, katsoimme elokuvia, suunnittelimme joulua ja siihen liittyviä askarteluja ja tietysti porisimme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Nautin aidosti olostani, siskoni seurasta, siitä ylpeyden tunteesta, jonka koin kyetessäni itse huolehtimaan itsestäni ja syömisestäni, ja pienestä irtiotosta arjesta. Ja tämä näkyi.

Viimeisenä yhteisenä päivänämme siskoni nimittäin sanoi minulle jotakin tärkeää todetessaan "joka kerta kun tapaamme nykyään, huomaan pieniä asioita, joissa olet mennyt eteenpäin". Siskoni sanat merkitsivät minulle paljon, paljon enemmän kuin ehkä sillä hetkellä edes ymmärsin, vaikka liikutuinkin lähes kyyneliin saakka.

Minulla ja siskollani on pitkä ja tärkeä yhdessä jaettu historia. Siskoni on tuntenut minut terveenä ehkä paremmin kuin kukaan muu, hän on aavistanut pahan oloni jo pitkään ennen kuin osasin sitä hänelle sanoittaa tai ymmräsin sitä edes itse. Siskoni on nähnyt vierestä romahukseni, tukenut minua ollessani pohjalla ja nyt vihdoin hän saa nähdä minun uuden nousuni ja sen kuinka Se Oikea Ida alkaa työntyä kuorestaan esiin. Kuten olen tääällä blogissanikin todennut, olen luvannut siskolleni, että hän saa kaipaansa isosiskon takaisin. Ja vihdoin tunnen olevani jo ainakin melkein siellä.

Siskoni sanat kannustivat minua valtavasti, sillä yhteisen historiamme vuoksi siskoni siis todella tietää, mistä puhuu. Hän on samaan aikaan sekä minulle läheisimpiä ihmisiä että riittävän etäällä tästä myrskyn silmästä, jotta hän huomaa edistymiseni, ne kaikista pienimmätkin ja hatarimmatkin askeleet, jotka itsellenikin ovat vasta aavistuksen omaisia unelmia.

Sillä sitä toipumiseni on ollut, hataria, mutta koko ajan silti varmempia ja näkyvämpiä askelia kohti elämää ja kohti Idaa. En ole kokenut, ainakaan vielä, mitään suurta valaistumista, eikä minussa ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Olenkin lakannut odottamasta sitä "suurta napsahdusta", josta hoitajani parantumisen yhteydessä minulle osastolla sujui.

Siskoni sanoista tekikin tärkeän niiden aitouden lisäksi myös se, että tunsin saaneeni tunnustusta omalle tavalleni toipua. Siskoni tuntui täysin tavoittavan tämän pienin askelin etenemiseni. Sekä sen, että tämä tapa on ihan yhtä hyvä kuin toisenlainenkin. Sillä pienistä askelista huolimatta, vaikka suurta mullistusta ei olekaan tapahtunut, on tapahtunut sittenkin niin paljon. Niin paljon niitä pieniä asioita.

"Nauti elämän pienistä asioista, jonakin päivänä huomaat, että ne olivat suuria."


Ja juuri ne kaikkein pienimmätkin asiat ovat kuitenkin tärkeitä toipumisen polulla, ehkäpä juuri niitä kaikista tärkeimpiä. Se, kuinka kasvoni puhkeavat spontaaniin hymyyn, kuinka luistelukentällä minun ei tarvitse hyödyntää joka minuutia liikkumiseen, kuinka uskallan valita energiapitoisemman herkun, kuinka jätän lenkin väliin ja lähden shoppailemaan, kuinka kokkailen jotakin ihan itselleni ja kuinka valitsen sosekeiton tilalle kinkkukiusauksen tai uskallan kehoani peittelemättä pukeutua värikkäisiin vaatteisiin.

Juuri nämä ovat niitä pieniä askelia, jotka kuitenkin samalla kertovat jostakin suuremmasta tärkeästä muutokesta. Siitä, kuinka elämä alkaa voittaa pikkuhiljaa ja se iloinen, vahva ja omasta arvostaan tietoinen Ida alkaa taas paljastua kuoren alta. Ehkä en koskaan tule hyppäämään benjihyppyä, mutta opin silti lentämään, vaikka sitten jokaisen sulan selkääni erikseen kasvattaen.

"Jos kaaduit eilen, nouse tänään."


Ja mikä näissä pienissä askelissa sitten on kaikkein parasta? Se on se, että niistä voi nauttia ihan jokainen päivä. Vaikka ihmeisiin en pystyisikään, on jokainen hetki uusi tilaisuus valita oikein. Uusi tilaisuus tutustua itseensä ja antaa Mörölle kyytiä. Jokainen hetki on siis uusi mahdollisuus, ja jokaisesta askeleesta voi matkallaan nauttia. Ja se jos mikä on toipumisessa -ja Elämässä Ihan Parasta.

<3: Ida

Kuvat:
http://4.bp.blogspot.com/-0QhF8xBLQ-k/UWbnHVZCLbI/AAAAAAAAAUw/
m_QIR3Yza4M/s400/IMG_4704.PNG

http://www.lily.fi/sites/lily/files/user/15141/2013/10/mietelause123.jpg

8 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista sanoista ja Kiitos siitä, että ne eivät ole jäänet pelkkiin sanoihin, on myös tekoja. Olet jo nyt isosiskoni. Silti odotan vielä sitä tervettä, hyvinvoivaa Idaa. Joka ansaitsee kaiken onnen. Jatketaan yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas itsellesi, niin näistä kuin lukuisista muistakin kauniista sanoista. Sekä tietysti myös niistä teoista. Kun olet halannut, kun minua on ahdistanut. Kun olet imuroinut huoneeni, kun omat voimani eivät ole siihen riittäneet. Kun olet etsinyt minulle mekkoa, kun itse olen ollut suljettuna osastolle. Kun olet piristänyt minua pikkulahjalla. Kun olet vienyt minut shoppailuretkelle ja tarjonnut aikaasi, kun olen ollut yksinäinen. Tekoja, jotka ovat osoittaneet tukesi paremmin kuin mitkään sanat. Tekoja, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi. Jatketaan yhteistä matkaa. Siskoksina. Ihan vain Idana ja Fannyna. <3<3<3

      Poista
  2. <3<3<3 "joka kerta kun tapaamme nykyään, huomaan pieniä asioita, joissa olet mennyt eteenpäin" <3<3<3 ^ ^

    Kiitos Ida, kiitos Fanny!

    Jatkakaa yhteisellä polullanne!

    Ja hienoa, Ida, että olet lakannut odottamasta sitä Suurta Napsahdusta! Sillä, voi kuinka meitä on monia joille ei mitään suurta napsahdusta ole osunut kohdalle, mutta jotka silti pientä polkuamme taaperamme eteenpäin. Pienin askelin Elämään, kultaseni, pienin askelin...! :)

    Lämpimin Halauksin. <3

    Ja vielä PS. Ehkä se oma suuri napsahduksesi oli, että uskalsit silloin puolitoista vuotta sitten lähteä pienten askelten tiellesi! Nipsnaps! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Andrea! Ymmärsit juuri oikein tärkeän asian, nimittäin sen, että ehkäpä se Suuri Napsahdus on juurikin sitä, että alkaa tehdä niitä pieniä asioita, ja lopulta juuri niistä pienistä asioista syntyy se vapaa, terve Elämä. Ja tiedätkö, näihin pieniin asioihin olet pystynyt myös Sinä, ja pystyt vielä enemmän joka päivä! Voimahalaus, Ystävä <3

      Poista
  3. Voi Ida, kaunis postaus jälleen kerran!
    Olet onnekas, kun sinulla on tuollainen sisko. Minullekin oma siskoni on aina ollut tuki ja turva ja hänelle olen voinut kertoa myös mieltä painavat asiat. Kaikilla tällaiseen ei ole mahdollisuutta, joten olkaamme iloisia rakkaista sisaristamme. Ja varmasti tärkeän suhteestanne tekee se, että saat häneltä tunnustusta etenemisestäsi toipumisen tiellä. Ne ihmiset, joiden kanssa eniten vietät aikaa varmasti huomaavatkin juuri ne ihan pienet jutut, jotka poikkeavat siitä ajasta kun olit pohjalla. Ja juuri se, että saa kuulla onnistuneensa ja tehneensä toisen iloiseksi, saa myös uskon itseensä kasvamaan. Tulee fiilis: " jes minä etenen!"
    Sinä totisesti olet mennyt eteenpäin ja näistä edistysaskelista voi nauttia päivittäin. Aina ei tarvitse harppoa vaan ne pienet jutut ovat kaikkein suurimmassa roolissa. Olet tsempannut hienosti ja joka kerta kun tekstejäsi lukee, huomaa, että et anna periksi. Se jos mikä ratkaisee!
    Ihanaa viikonloppua sinulle ihana Ida ja terveiset siskollesi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi Nell!

      Olet todella oikeassa siinä, että olemme todella onnekkaita, kun meillä on Ihanat siskomme tukenamme! Sillä juuri läheisten ihmisten kanssa jaetut kokemukset kannustavat eteenpäin. Samoin saan olla onnellinen, että minulla on noin hyvä Ystävä kuin Sinä, jonka kanssa voin jakaa yhdessä ne onnistumisen kokemukset. Aivan kuten toteat, ei siis anneta periksi, vaan edetään molemmat pienin askelin toinen toisiamme tukien. Ihanaa viikonloppua myös Sinulle Ihana Nell! <3

      Poista
  4. Hei Ida!

    Onneksi meidän ei kenenkään tarvitse ihmeisiin kyetä. Riittää kun yritämme TEHDÄ parhaamme omien voimavarojemme mukaan. Sinä olet näin tehnyt jo pitkään, olet osannut tarttua niihin uusiin tilaisuuksiin ja valita oikein. Ja Fanny jos kukaan saa sen läheltä todistaa!

    Kuten elämässä yleensäkin, myös tässä sairauden taltuttamisessa muodostuu pienistä asioista suurempi kokonaisuus. Yksittäinen asia voi sellaisenaan tuntua pieneltä mutta kun niitä alkaa koota yhteen huomaakin miten PALJON on oikeasti edistynyt! Niin sinä vain olet Ida sitkeästi edennyt askel askeleelta!

    Kuten tänään totesimme, olo vaihtelee aaltomaisesti, välillä tuntuu paremmalta, välillä ahdistaa enemmän. Mutta pääasia on ettei anna periksi, niin kuin Nell tuossa myös toteaa! Ja sitähän sinä Ida et ole tehnyt!

    Kiitos ihanasta iltapäivästä! Lämmin halaus <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ystävä Rakas!
      Ensinnäkin lämmin kiitos Ihanasta iltapäivästä Sinulle! Se oli ehdottomasti viikkoni piristysruiske ja mukavin pitkiin aikoihin. Olen todella onnellinen siitä, että olen saanut Sinusta hyvän ja läheisen ystävän. Toivottavasti pääsen taas pian nauttimaan Sinun ja Lumin seurasta. :)
      Sitten: tunnuit todella hyvin tavoittaneeni ideani pienten askelien tärkeydestä, sillä kuten toteat, nimenomaan niistä pienistä puroista muodostuu iso virta. Ja vaikka ihmeisiin emme pystyisikään, olet Sinä totisesti osoittanut, että nimenomaan niiden pienien tekojen avulla olet saanut Ihmeen aikaan. Ja sen Ihme on Sinun voittamasi Elämä, Sinun tarinasi. Se Ihme olet Katarina Sinä itse. Halauksia <3

      Poista