Valoisa tulevaisuus odottaa sinua

Tekstini "Minä" herätti teissä lukijoissani niin paljon ajatuksia ja  tunteita, että sain myös valtavati rohkaisua itsestäni kertomiseen. Tämän vuoksi päätin vielä uudelleen raottaa hieman sitä, mitä Idan maailmaan kuuluu anoreksian lisäksi. Seuraavassa tekstissäni kerron hieman toiveistani tulevasta, pienistä haaveistani ja suurista unelmistani.

Ensinnäkin haluan jatkaa rakasta tanssiharrastustani. Haluan tuntea, kuinka endrofiini virtaa hien tullessa pintaan. Haluan päästä irrottelemaan ja juhlimaan tanssien keskellä päivää yhdessä toisten kanssa tuntien, että kuulun ryhmään. Tanssiessa olen parhaimmillaan päässyt flow-tilaan, jossa aika ja paikka katoavat, olen yhtä kehoni ja musiikin kanssa ja tarkat askelkuviot katoavat, kun antaudun musiikin vietäväksi.. Silloin olen tuntenut aitoa liikunnan iloa, ja sen toivon löytäväni taas uudestaan.

Harrastusten osalta haluan myös oppia soittamaan kitaraa paremmin. Minulla ei ole vielä kovin suurta luottamusta omiin taitoihini, eivätkä tavoitteenikaan rehellisesti sanottuna ole kovin korkealla. Tahtoisin kuitenkin saavuttaa tason, jossa pystyisin sujuvasti säestämään kitaralla omaa ja toisten laulua, jotta laulaminen esimerkiksi illanistujaisissa olisi mahdollista. Ennen kaikkea haluaisin oppia soittamaan sellaista musiikkia, joka omaan korvaanikin kuullostaa hyvältä (tai edes siedettävältä).

Kitaran soiton lisäksi tahtoisin kehittyä kokkailutaidoissani. Olen viime aikoina saanut ruoan valmistuksesta todellisen harrastuksen, josta olen innostunut. Teenkin ruokaa vähintään pari kertaa viikossa, mutta tasoni on taitojeni osalta vielä melko alhainen ja joudun noudattamaan yksinkertaisimpiakin reseptejä pilkuntarkasti, jotta onnistuisin. Toivoisin pääseväni tilanteeseen, jossa valmistamani ruoka olisi todella hyvää ja pääsisin siirtymään yhä haastavampiin resepteihin ja käyttämään ruoanlaitossa myös omaa luovuuttani. Tulevaisuudessa toivon, että pystyisin myös itse nauttimaan omista tuotoksistani, ja voivani herättää henkiin sitä myötä yhteisen harrastuksen isäni kanssa menemällä työväenopiston kokkikursseille. Niiltä kursseilta, samoin kuin ruoanlaitosta ja etenkin leipomissesta minulla on hyviä muistoja. Muistan mummollasta mitä eksoottisimpien pullaukkojen leipomisen ja jouluiset piparitalot.

Uutena taitona haaveenani on oppia ompelemaan. Jo pienestä pitäen olen käynyt käsityökursseilla ja olen myöhemmin tehnyt paljonkin erilaisia käsitöitä, mutta koneompelua en ole koskaan oikein oppinut. Sain pari vuotta sitten jouluna lahjaksi ompelukoneen, jolla toivoisin oppia ompelemaan pieneiä kodintekstiilejä ja ehkä itselle omia vaatteita. Ompelemisessa kuten muissakin käsitöissä minua viehättää sen, että sen avulla voi saada aikaiseksi jotain ainutlaatuista, oman näköistä. Ompelun kautta toivoisinkin löytäväni jälleen yhden uuden tavan ilmaista itseäni.

Eräs tärkeä ilmaisumuoto minulle on myös ollut näytteleminen. Ujosta luonteestani huolimatta minut totuttiinkin koulussa näkemään koulun näytelmien pääroleissa. Haaveilenkin joskus esiintyväni isolle yleisölle oikean teatterin lavalla, vaikka haaveesta teatterikorkeakouluun pyrkimisestä olenkin jo luopunut.

Ollessani vielä terve myös matkustelu kuului perheeni yhteisiin harrastuksiin loma-aikoina. Olen aina nauttinut tutustumisesta uusiin kulttureihiin, erilaisiin tapoihin elää ja katsoa tätä maailmaa, taiteen ja historian ihmettelystä ja vieraisiin ruokakulttuureihin ja paikalliseen elämänmenoon tutustumisesta. Haaveilenkin pääseväni jälleen näkemään maailmaan.  Ihan ensimmäiseksi tahtoisin päästä parhaan ystäväni kanssa Tukholman-risteilylle. Tallinnan-reissumme kesän ja syksyn aikana ovat antaneet tästä pientä esimakua. Köpenhamina on ollut tähän mennessä minun suosikkikohteeni, ja sinne toivon pääseväni vielä uudestaan. Lisäksi toivon pääseväni vielä näkemään Suomen lapin kauneuden ruska-aikaan ja patikoimaan ja haukkaamaan raikasta ilmaa Itävaltaan. Toivon myös pääseväni jälleen Ranskaan kehittämään kielitaitoani ja junamatkalle Pietariin. Siskoni kanssa meillä onkin ollut suunnitelmissa matkustaa Nizzaan nauttimaan kirkkaansinisestä merestä. Lisäksi olen jo pienestä lapsesta asti haaveillut pääseväni katsomaan kenguruita ja nauttimaan lämmöstä Australiaan. Oikeastaan tahdonkin matkustaa maailman ympäri ja imeä itseeni kaikkia vieraita kulttuureja.

Tavoitteenani on myös kyetä niin itsenäiseen elämään, että pystyisin muuttamaan takaisin omaan asuntooni, jossa voisin tulla ja mennä ja olla juuri niin kuin itseäni huvittaa. Olemme myös haaveilleet rakkaan siskoni kanssa muuttavamme yhteiseen asuntoon, jossa meillä olisi seuraa toisistamme, mutta myös omat huoneet omaa tilaa ja aikaa varten. Haluan päästää mielikuvitukseni valloillee siustaessani asuntoani. Siellä olisi mustaa elokuvatyyliä Audrey Hepburn -aiheisin julistein ja tietysti pinkkiä vähintäänkin tekstiilien muodossa.

Omassa tai siskoni kanssa yhteisessä asunnossa toivon vielä järjestäväni kunnon juhlat. Tahdon suunnitella ja valmistella juhlia, pukeutua hienosti ja pitää hauskaa ilman rajoituksia. Juhliin kuuluisi muun muassa singstars-pelin ja karaoken laulamista, ruoasta ja juomasta nauttimista, juoruilua ja tieysti tanssia aamun pikkutunneille asti. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin, että kaikki ystäväni pääsisivät paikalle ja saisin tuntea olevani minulle rakkaiden ihmisten ympäröiväni.

Sisareni kanssa olemme myös unelmoineet ottavamme yhdessä tatuoinnit. Minä haluaisin niiskuneiden kuvan olkaani. Tatuoinnin aika on sitten, kun olen selättänyt sairauden. Samalla se olisikin myös merkki elämän voitosta.

Suurimmista haaveistani tärkeimpiä minulle on, että löytäisin vielä jonkun ihmisen, joka rakastaisi minua omana itsenäni. Tahdon tuntea päätä huumaavaan, jalat alta vievän ihastumisen, joka syventyy toisiimme kiintymiseen ja rakastumiseen. Haluan kokea rakastamani ihmisen kanssa yhteisiä elokuvailtoja toisiimme käpertyneenä sohvan nurkassa ja nauttia pitkistä aamiaisista yhteisessä sängyssä. Tahdon rakastaa ja tulla rakastetuksi, vanheta toisen kanssa yhdessä.

Rakastamani ihmisen kanssa haluan myös ehkä perustaa myöhemmin perheen, johon kuuluisi myös oma lapsi. Nimeäisin lapsen rakkaiden isovanhempieni mukaan tytön Maijaksi ja Pojan Leoksi. Tahdon kasvattaa, rakastaa ja helliä. Tahdon nähdä lapsen kasvavan ja kehittyvän ja kuinka kaikki omat ärsyttävät piirteet kertaantuvat seuraavassa sukupolvessa.

Perheeseeni kuuluisi ehdottomasti myös pieni oma koira, lyhytkarvainen chihuahua. Sille laittaisin vaaleanpunaiset vaatteet päälle ja timanttikaulapannan kaulaan. Pikkukoira kulkisi kainalossa tai laukussa kätevästi kaikkialle. Todennäköisesti nimeäisin koiran Nipsuksi. Siltä saisin ehdotonta rakkautta, ja kasvattaisin ja kouluttaisin sen tottelevaiseksi, vaikkakin vähän hemmotelluksi. Yhdessä voisimme harrastaa vaikka koiratanssia. Uusi koira ei kuitenkaan milloinkaan voisi korvata kesällä edesmennyttä rakasta koiraamme Helmiä, joka säilyy aina sydämessäni aitona perheenjäsenenä ja ystävänä.

Jo ehkä ennen omaa lasta toivon pääseväni jonkun lapsen kummiksi. Tahdon päästä tärkeäksi osaksi pienen ihmisen elämää ja tukea ja ohjata hänen elämäänsä oikeaan suuntaan. Tahdon muistaa ja hemmotella kummilastani lahjoilla ja hoitaa häntä yhdessä olostamme nauttien. Pidän myös mahdollisena, että ryhdyn tulevaisuudessa sijaisperheeksi tai otan kummilapsen jostakin kehitysmaasta, koska pidän näitä tehtäviä todella tärkeinä rankkuudesta huolimatta.

Tärkeää vaikkakin rankkaa työtä toivon pääseväni tekemään myös valmistuttuani lastentarhanopettajaksi. Haaveenani on erikoistua vielä erityislastentarhanopettajaksi. Erityisesti työskentely autististen lasten parissa kiinnostaa minua. Työni on mielestäni tärkeää, sillä maailmassa ei ole mitään arvokkaampaa kuin pieni lapsi eikä mitään tärkeämpää kuin tämän kasvun ja kehityksen ja samalla lapsenomaisen maailman tukeminen. Olen työssäni kunnianhimoinen ja valmistuttuanikin pyrin varmasti kehittämään itseäni jatkuvasti. Hienoa työssä onkin nimenomaan se, että joka päivä ja jokainen hetki tarjoaa tilaisuuden oppia jotakin uutta.

Vaikka työkseni haluankin toimia ennen kaikkea lastentarhanopettajana, unelmoin myös pääseväni kirjoittamaan johonkin oikeaan lehteen (mieluiten johonkin muuhun kuin seiskaan) kolumneja. Nautin kirjoittamisesta ja se on minulle tärkeä keino ilmaista itseäni. Tahtoisin saada oman ääneni kuulviin myös laajemmalle lukijakunnalle. Blogista on tullut kuluvien kuukausien aikana minulle tärkeä keino käsitellä ajatuksia ja ilmaista itseäni ja olen tavattoman kiitollinen teistä jokaisesta lukijastani.

Näiden unelmien toteuttamisen esteenä on pitkälti sairauteni. Ennen kaikkea haaveilenkin tällä hetkellä ihan tavallisesta arjesta ilman syömishäiriötä. Tahtoisin, että olisin vapaa elämääni rajoittavista pakkoajatuksista ja vapaana sairauden tuomasta syyllisyydestä. Tahdon voivani liikkua silloin kun huvittaa ja sen verran kuin huvittaa ilman ajatusta kuluttamisesta. Haluan syödä mitä huvittaa silloin kun on nälkä ja mitä minun tekee mieli ahdistumatta. Toivon olevani sanalla sanoen vapaa sairauden luomista kahleista, jotka rajoittavat elämääni ja tekevät siitä ahdistavaa ja stressaavaan. Jos ja KUN tämän tavoiteeni saavutan, olen varma, että opin nauttimaan elämästä yhä voimaantuneempana ja vahvempana kuin ennen. Samalla toivon omalla esimerkilläni rohkaisevani muita päästämään iri sairaudesta ja antamaan elämälle tilaa, kuten muutamien toipuneiden esimerkit ovat minua kannustaneet,  ja ylipäätään luovani uskoa siihen, että syvältäkin suosta voi nousta ja vaikeudet on voitettavissa.

Unelmani motivoivatkin minua parempaan, terveeseen elämään ja antavat valoa tulevaan. Elämä on unelmia, jotka kannattelevat arjen aallokossa. Samalla se on myös aikaa toteuttaa omia haaveitaan. Ja nyt on viimein tullut minun vuoroni. Viime viikolla blogiini oltiinkin päädytty hakutermeillä "valoisa tulevaisuus odottaa sinua". Se odottaa meitä jokaista, tartutaan siis siihen, unelmien tulevaisuuteen, kiinni.

Mistä asioista Sinä unelmoit?

<3: Ida